Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunnan puhemies on 17 päivänä syyskuuta 2013 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevaksi direktiiviksi (vahingonkorvausdirektiivi) (U 60/2013 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että talousvaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
ylitarkastaja Virve Haapajärvi, työ- ja elinkeinoministeriö
lainsäädäntöneuvos Laura Määttänen, oikeusministeriö
apulaisjohtaja Rainer Lindberg, Kilpailu- ja kuluttajavirasto
johtava lakimies Pirkka-Petri Lebedeff, Suomen Kuntaliitto
asiantuntija Jukka Lehtonen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
asianajaja Tuomas Aho, Suomen Asianajajaliitto
johtaja Antti Neimala, Suomen Yrittäjät
Komissio antoi kesäkuussa 2013 direktiiviehdotuksen säännöistä, joita sovellettaisiin kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta kansallisen lain nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin. Samalla komissio julkaisi myös raportin ja tiivistelmän vaikutusten arvioinnista sekä tiedonannon ja valmisteluasiakirjan vahingon määrittämisestä.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja direktiiviehdotuksen mukaan jokaisen, joka on kärsinyt vahinkoa unionin tai kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta, on voitava hakea täyttä korvausta kyseisestä vahingosta. Kilpailurikkomuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen kuuluu kansallisten tuomioistuinten ja siviili- ja prosessioikeuden alaan. Komission mukaan näiden sääntöjen välillä on eri jäsenmaiden välillä merkittäviä eroja, mikä aiheuttaa haasteita kilpailuviranomaisten harjoittaman julkisoikeudellisen ja kansallisten tuomioistuinten harjoittaman yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon välille. Komission mukaan haasteita aiheutuu erityisesti siitä, jos yritykset ovat vapaaehtoisesti toimittaneet tietoa kilpailuviranomaiselle kilpailurikkomuksesta sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevan ohjelman (ns. leniency-järjestelmä) nojalla ja kansalliset säännöt eroavat merkittävästi sen osalta, mitä tietoja kilpailuviranomainen antaa pyynnöstä vahingonkorvauskannetta varten. Direktiiviehdotuksessa todetaan, että tämä aiheuttaa kansallisia eroja oikeussuojan tasolle ja voi vääristää kilpailua ja sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.
Direktiiviehdotuksen tavoitteena on EU:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano. Tarkoituksena on optimoida kilpailuoikeuden täytäntöönpanon vuorovaikutus kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten välillä ja varmistaa, että kilpailusääntöjen rikkomisen uhrit voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta. Tavoitteena on myös vähentää vaikeuksia ja alentaa kustannuksia vahingon todistamisessa. Samalla yhdenmukaistettaisiin eri jäsenmaissa toimintaa harjoittavien yritysten oikeussuojan tasoa.
Direktiiviehdotuksen tärkeimmät artiklat koskevat vahingonkorvausoikeudenkäynneissä käytettävien todisteiden esittämisvelvollisuutta (artiklat 5—7), kilpailuviranomaisten päätösten kansallisia tuomioistuimia sitovaa vaikutusta (artikla 9), todistustaakan jakoa ylihinnan siirtämisessä (artiklat 12—13), kilpailurikkomuksen tehneiden yhteisvastuuta vahingosta (artikla 11) ja olettamaa kartellista aiheutuneesta vahingosta (artikla 16).
Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina.
Alustavan tarkastelun perusteella keskeisistä ehdotuksista ongelmallisin on ehdotus, jonka mukaan kansallisen kilpailuviranomaisen tai hallintotuomioistuimen kilpailurikkomusasiassa antamalla lopullisella ratkaisulla olisi yleistä tuomioistuinta sitova vaikutus vahingonkorvausasiaa käsiteltäessä.
Ehdotusten jatkovalmistelussa pyritään varmistamaan, että direktiivi takaisi riittävällä ja kustannustehokkaalla tavalla kilpailurikkomuksista kärsineiden mahdollisuuden vaatia ja saada vahingonkorvausta kansallisten sääntöjen mukaan. Tavoitteena on myös huolehtia siitä, että sakoista vapauttamista koskevan ohjelman (leniency) tehokkuus ei kärsisi todisteiden esittämisvelvollisuuden ja muiden direktiivin edellyttämien menettelysääntöjen johdosta. Samalla on kuitenkin pyrittävä huolehtimaan siitä, että harmonisoidut menettelysäännöt ovat vaikeuksitta yhteensovitettavissa kansallisten menettelysääntöjen kanssa. Jatkovalmistelussa on niin ikään kiinnitettävä huomiota siihen, että mahdolliset todistustaakan jakoon ja näyttökynnykseen liittyvät säännökset ovat eri osapuolten oikeutetut intressit huomioon ottaen tasapainoiset.
Suomen kantaa ehdotukseen tarkennetaan ehdotuksen työryhmäkäsittelyn edetessä.
Ehdotuksen mukainen direktiivi tulisi yhdenmukaistamaan menettelytapoja ja oikeussuojaa Euroopassa. Talousvaliokunta pitää tätä erittäin keskeisenä tekijänä sisämarkkinoiden toimivuuden parantamisessa. Menettelyjen yhdenmukaistamisessa on kuitenkin varmistettava, että uudistukset ovat sovitettavissa yhteen kansallisten menettelysääntöjemme kanssa.
Talousvaliokunta toteaa, ettei EU-tasolla ole tällä hetkellä direktiiviehdotuksen alalta vahingonkorvausvastuuseen liittyvää direktiivi- eikä asetustasoista sääntelyä. EU:n tuomioistuinkäytännöstä on tosin johdonmukaisesti löydettävissä eräitä pääperiaatteita, muun muassa tehokkuusperiaatteen voimassaolo; vahingonkärsijällä tulee olla tehokkaat keinot hakea korvausta aiheutuneesta vahingosta. Direktiiviehdotuksessa tämä tuomioistuinkäytäntö tulisi kodifioiduksi. Uudistus ei tältä osin toisi muutosta Suomen oikeustilaan.
Sen sijaan direktiivi loisi muutostarpeen kilpailulakiin yhteisvastuullisten keskinäisen korvausvastuun ja niin kutsutun välillisen ostajan oikeusaseman osalta; nämä edellyttäisivät uutta, yksityiskohtaista sääntelyä. Talousvaliokunta pitää näitä elementtejä lähtökohtaisesti kannatettavina. Yhteisvastuullisuus merkitsisi kuitenkin yhtäältä sitä, ettei vahingonkorvausvastuun kohdentuminen jollekin kartelliin osallisista välttämättä korreloisi tuon tahon syyllisyyden määrän kanssa, mutta toisaalta myös sitä, ettei vahingonkorvausvastuuta pystyttäisi välttämään esimerkiksi erilaisin yritysjärjestelyin. Jatkoneuvotteluissa on tärkeää varmistaa, että säädös mahdollistaa olosuhteiden huomioon ottamisen yksittäistapauksissa.
Direktiiviehdotuksen tavoitteena on madaltaa vahingonkärsijän kynnystä hakea ja saada oikeutta. Keskeinen elementti on ehdotuksen 9 artiklan mukainen tuomioistuimen sitominen kansallisen kilpailuviranomaisen tai muutoksenhakutuomioistuimen tekemään lopulliseen päätökseen kilpailusäännösten rikkomisesta; direktiiviehdotuksen mukaan hallintoprosessissa lainvoimaisesti todettu kilpailurikkomus otettaisiin automaattisesti arvioinnin pohjaksi vahingonkorvauskannetta käsiteltäessä. Tämä parantaisi kantajan mahdollisuuksia ajaa kannettaan menestyksellisesti sekä nopeuttaisi prosesseja merkittävästi, mutta toisaalta voisi olla ongelmallinen tuomioistuimen riippumattomuusvaatimuksen näkökulmasta. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan jatkovalmistelussa pyritään varmistamaan, että direktiivi takaa riittävällä ja kustannustehokkaalla tavalla rikkomuksista kärsineiden mahdollisuuden vaatia ja saada vahingonkorvausta kansallisten sääntöjen mukaan.
Talousvaliokunta korostaa valtioneuvoston tapaan, että hyvin toimiva, kartellin ilmiantajan sakoista vapauttamista koskeva järjestelmä ei saa nyt ehdotettujen uudistusten myötä vaarantua.
Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia.
Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2013
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Teija Miller