Perustelut

Talouden tila

Yhdysvaltojen subprime-kriisistä elokuussa 2007 alkanut rahoitusmarkkinoiden epävakaus on muuttunut vähitellen finanssikriisiksi, jonka vaikutuksia on nähtävissä myös Euroopassa. Arvopapereiden alaskirjaukset, luottolaitosten kiristynyt rahapolitiikka ja korkojen nousu ovat tästä konkreettisia esimerkkejä. Keskuspank-kien toimin tilannetta on pyritty tasapainottamaan mm. huolehtimalla riittävästä likviditeetistä.

Toukokuuhun 2008 mennessä pelkästään pankit ovat raportoineet lähes 400 miljardin dollarin tappiokirjaukset maailmanlaajuisesti. Ar-vioina on esitetty, että alaskirjausten ja luottotappioiden kokonaismäärä saattaa nousta lähes 1 000 miljardiin dollariin. Maailmantalouden kasvun arvioidaan hidastuvan, mutta tämän pidemmälle meneviä arvioita asiantuntijat eivät ole antaneet. Ennusluvut eivät anna selkeää näyttöä sen paremmin siitä, että pahin tilanne olisi jo ohi, kuin siitäkään, että edessä olisi pidempiaikainen talouskasvun hidastuminen.

Finanssikriisin vaikutukset ovat kohdistuneet globaalitaloudessa epätasaisesti. Suurimpia yksittäisiä tappiokirjauksia ovat tehneet lähinnä yhdysvaltalaiset ja yksittäiset suuret eurooppalaiset luottolaitokset. Euroopassa suurimmat tappiot ovat kohdistuneet Sveitsiin, Britanniaan, Saksaan ja Ranskaan sijoittuneisiin pankkeihin. Saatavan tiedon perusteella yksikään suomalainen pankkiryhmä ei ole kokemassa merkittäviä suoria tappioita subprime-kriisistä. Asiantuntijalausuntojen mukaan pankkien alaskirjaukset ja luottotappiot ovat kokonaisuutena arvioiden kohdistuneet erityisesti eurooppalaisiin pankkeihin, yli 160 miljardia dollaria, kun esimerkiksi yhdysvaltalaisten pankkien vastaavat kustannukset ovat olleet hieman yli 150 miljardia dollaria. Aasialaisten pankkien kirjatut tappiot ovat alle 30 miljardia dollaria.

Suomen osalta talouden kokonaistilanne on edelleen hyvä. Yritysten taseet ovat vahvat ja tilauskanta kunnossa. EU:n talouskehitys ja inflaatiopaineet saattavat kuitenkin jatkossa enenevässä määrin vaikuttaa myös Suomen talouskehitykseen. Nykytilanteessa on vielä vaikeaa arvioida, minkälaiset vaikutukset rahoituskriisillä on esimerkiksi yritysten tilauskantaan ja tätä kautta myös tämän hetkiseen hyvään työllisyystilanteeseen. Asiantuntijoiden mukaan Suomen kannalta haasteellinen taitekohta on vuoden 2010 paikkeilla, jolloin suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtyminen on suurimmillaan.

Kotitalouksien rahoitustilanne on kiristynyt hintojen ja inflaation nousun vuoksi. Tähän liittyviä viitteitä on jo nähtävissä myös luottokantatiedoissa. Rahoitustarkastuksen tietojen mukaan kuluvan vuoden huhtikuun lopussa pankeilla oli erääntyneitä saamisia 999 miljoonaa euroa, joka oli 46 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajankohtana vuonna 2007. Erääntyneiden luottojen osuus kokonaisluottokannasta on kuitenkin edelleen pieni eli 0,67 prosenttia. Järjestämättömiä saamisia oli vastaavana ajankohtana 547 miljoonaa euroa, jossa nousua edelliseen vuoteen on 33 prosenttia. Niiden osuus luottokannasta on 0,37 prosenttia (0,31 prosenttia 4/2007). Talousvaliokunta painottaa, että kotitalouksien velkatilanteen kehittymistä on syytä seurata tarkoin.

Valvonta ja kriisinhallinta

Subprime-kriisi on selkeä osoitus globaalin talouden tuomista haasteista. Sen lisäksi, että EU:n tulee tehostaa oman alueensa valvonta- ja kriisinhallintakykyä, on sen enenevässä määrin tiivistettävä yhteistyötä myös EU:n ulkopuolisten keskeisten finanssimarkkinoita valvovien tahojen kanssa. Halukkuutta laajempaan yhteistyöhön löytynee, sillä huhtikuussa 2008 G7-maiden valtiovarainministereiden ja keskuspankkien pääjohtajien antamassa toimenpide-ehdotuksessa nostetaan esille viisi keskeistä toimenpidettä markkinoiden vahvistamiseksi. Tarvittavat toimenpiteet esitetään tehtäväksi kuluvan vuoden aikana. Toimenpiteitä katsotaan tarvittavan oman pääoman, likviditeetin ja riskienhallinnan valvonnan vahvistamiseksi. Myös läpinäkyvyyttä ja arvonmääritystä tulee parantaa ja tehdä muutoksia luottoluokituksen roolissa ja käytössä. Esille nostetaan myös tarve vahvistaa viranomaisten riskeihin kohdistuvaa reaktioherkkyyttä sekä luoda vankat järjestelmät rahoitusjärjestelmien häiriöiden käsittelyyn.

Myös Ecofin on viimeksi 14.5.2008 pitämässään kokouksessa linjannut tarpeellisia toimia rahoitusmarkkinoiden vakauden ja valvonnan osalta. Neuvosto edellyttää päätelmissään toimenpiteitä jäsenmaiden valvontaviranomaisten valvontamenettelyjen lähentämiseksi, EU:n valvontakomiteoiden toiminnan parantamiseksi ja EU:n laajuisten finanssiryhmittymien valvonnan tehostamiseksi. Talousvaliokunta edellyttää, että se pidetään tarkoin informoituna sekä EU:n sisäisten toimien että kansainvälisen yhteistyön etenemisestä.

Suomen kannalta haasteena on ulkomaisessa omistuksessa olevien pankkien suuri osuus (yli 60 prosenttia) luottolaitoksistamme ja ennenkaikkea luottolaitostoiminnan sivukonttoristuminen. Nykyisen valvontajärjestelmän puitteissa tämä merkitsee myös päävalvontavastuun, ja oikeuden, siirtymistä isäntämaalta kotivaltiolle ja näin ollen rajojemme ulkopuolelle.

EU:n valvontaviranomaisten keskinäiset yhteistyöjärjestelyt pohjautuvat ei-sitoviin yhteistyöasiakirjoihin, joissa tavoitellaan nykyistä yhtenäisempien toimintamallien omaksumista eri jäsenmaissa. Talousvaliokunta katsoo, että on nähtävissä selkeä tarve oikeudellisesti sitovamman ja nykyistä konkreettisemman valvontayhteistyön takaavan järjestelyn luomiseen. Vaihtoehtoisia malleja valvonnan kehittämiseksi on useita. Tätä kuvaa mm. Euroopan parlamentissa kesäkuun alussa käyty keskustelu, jossa hahmoteltiin viittä eri vaihtoehtoista mallia Lamfalussy-prosessin jatkotoimiksi valvontayhteistyön osalta Working document on Lamfalussy follow-up: future structure of supervision; EP/ECON (DT\722391EN.doc). Valiokunta katsoo, että valittavan järjestelyn osalta on olennaista, että se turvaa myös isäntämaan riittävän tietojensaannin ja mahdollisuuden vaikuttaa valittaviin toimenpiteisiin.

Kehittämistä tarvitaan sekä ennakollisen valvonnan että kriiseihin varautumisen ja niiden hoidon osalta. Pankkien vakavaraisuussääntely ja talletussuojajärjestely ehkäisevät osaltaan pankkijärjestelmän kriisiytymistä ja turvaavat talouden vakautta. Ennaltaehkäisevän valvonnan pettäessä mahdollisesti syntyvien rahoitusmarkkinoiden kriisinhallinnan kustannusten osalta talousvaliokunta katsoo valtioneuvoston tapaan, että ne on rahoitettava jatkossakin kansallisesti ja rajat ylittävien luottolaitosten osalta pyrittävä erikseen tehtäviin sopimuksiin taakanjaosta.Tähän liittyviä ei-sitovia linjauksia on yhteisötasolla tehty toukokuussa hyväksytyssä rajat ylittävää rahoitusalan vakautta koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassaECFIN/CEFCPE(2008)REP/53106.