Perustelut

Talousvaliokunta pitää direktiiviehdotusta tarpeellisena, mutta katsoo valtioneuvoston tapaan, että sen sisältöä tulee vielä kehittää ympäristötavoitteet ja maiden erityispiirteet paremmin huomioon ottavaksi. Samoin tulee varmistaa kolmansien maiden yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden oikeudellinen pitävyys ja tarkentaa sääntelyn vaikutusarviointia. Kuten aiemmissakin päästökauppaa koskevissa kannanotoissaan (esim. TaVM 8/2006 vp) talousvaliokunta painottaa, että tavoitteena tulee ilmaliikenteenkin osalta olla globaalin päästökauppajärjestelyn aikaansaaminen.

Lentoliikenteen osuus maailman kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin 0,5 prosenttia. Komission arvion mukaan unionin alueella ilmaliikenne aiheuttaa noin 3 prosenttia yhteisön kokonaishiilidioksidipäästöistä. Vaikka ilmaliikenteen päästöjen osuus kokonaispäästöistä on vielä suhteellisen pieni, ovat päästöt voimakkaassa kavussa ja saattavat jatkossa osin mitätöidä muilla sektoreilla aikaansaadut päästövähennykset. Valiokunta pitääkin perusteltuna, että ilmaliikenne osaltaan osallistuu päästöjen vähentämiseen liittyvään taakanjakoon.

Kioton pöytäkirjan 2.2 artiklassa valtioita kehotetaan pyrkimään kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kautta vähentämään tai rajoittamaan kansainvälisestä lentoliikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Vaikka nämä neuvottelut ovat vielä kesken, on jo nyt selvää, ettei niiden tuloksena saada aikaan sitovia määräyksiä, vaan korkeintaan vapaaehtoisesti noudatettavat ohjeet kansainvälisen lentoliikenteen sisällyttämisestä ICAO:n jäsenmaiden päästökauppajärjestelmiin. Talousvaliokunta painottaa, että ilmaliikenteenkin osalta tulee pyrkiä sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin Kioton pöytäkirjan jatkoneuvottelujen yhteydessä.

Komission ehdotuksen yhtenä peruslähtökohtana on, että säädettävät velvoitteet koskevat yhtäläisesti kaikkea yhteisön lentoasemille tulevaa ja niiltä lähtevää lentoliikennettä vuodesta 2012 alkaen. Sääntely kattaisi näin ollen myös kolmansien maiden lentoyhtiöt niiden käyttäessä yhteisön alueen lentoasemia. Lentoliikenteen globaalin luonteen vuoksi talousvaliokunta pitää tätä ehdottomana edellytyksenä direktiivin hyväksymiselle. Velvoitteiden kohdistaminen pelkästään yhteisön lentoyhtiöihin aiheuttaisi merkittävää vääristymää yhteisön ulkopuolelle suuntautuvien lentojen kilpailuedellytyksissä tuottamatta vastaavia ympäristöllisiä hyötyjä. Valiokunta painottaa, että ehdotetun sääntelyn kansainvälisoikeudellinen pitävyys tulee varmistaa.

Uuden sääntelyn on tarkoitus tulla voimaan kesken Kioton pöytäkirjan mukaisen ensimmäisen velvoitekauden. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka ilmaliikenteen sääntelyn ehdotetaan tulevan osaksi jo voimassaolevaa päästökauppasääntelyä (jäljempänä yleinen päästökauppajärjestelmä), eroavat nyt ehdotetut menettelytavat osin merkittävästikin yleisestä päästökauppajärjestelmästä. Yleisestä järjestelmästä poiketen jäsenmaiden valtuudet rajoittuisivat lähinnä täytäntöönpanotoimiin ja komissio päättäisi päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja maksutta jaettavien päästöoikeuksien osuudesta. Uutena elementtinä järjestelmään sisältyisi huutokauppa, johon liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä komissio päättää. Komissio tekisi myös teknisen laskelman päästöoikeuksien jakoon liittyvästä vertailuluvusta.

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti perusteltuna, että ilmaliikenteen päästöoikeudet jaetaan yhtäläisin kriteerein koko EU:n alueella, mutta katsoo, että kahden toisiinsa osin liittyvän järjestelmän täytäntöönpano saattaa aiheuttaa markkinoilla ennakoimattomia vaikutuksia. Ilmaliikennettä koskeva ja yleinen päästökauppajärjestelmä liittyvät toisiinsa siten, että lentoliikenteen toimijoille ehdotetaan yksipuolista oikeutta hankkia yleiseen päästökauppajärjestelmään kuuluvia päästöoikeuksia. Lentoliikenteen toimijoilla olisi myös oikeus käyttää JI- ja CDM-hankkeista saatavia päästöyksiköitä. Valiokunta katsoo, että edellä mainituilla seikoilla saattaa olla merkittäviä vaikutuksia koko päästökauppajärjestelmän toimivuuteen, päästöoikeuksien hintaan ja tätä kautta myös sähkön hintaan. Komission vaikutusarviossa [SEC(2006) 1684] näitä vaikutuksia ei ole tarkemmin arvioitu. Vaikutusarviota tulee tältä osin laajentaa ja ratkaista järjestelyn tarkoituksenmukainen voimaantuloajankohta vasta uusien selvitysten valmistuttua.

Kansallisesti merkittävimpänä ehdotettuun sääntelyyn liittyvänä kysymyksenä valiokunta nostaa esille päästöoikeuksien jakoperusteet. Ehdotuksen mukaisesti yksittäisen toimijan ilmaiseksi saama päästöoikeus perustuu hyötykuormaan ja lentokilometreihin siten, että toimijakohtaiset nk. tonnikilometrit kerrotaan komission laskemalla vertailuluvulla. Vertailulukuna on velvoitteiden alaisten toimijoiden yhteenlaskettujen tonnikilometrien keskiarvo. Asiantuntijoiden mukaan tämä menettely on omiaan suosimaan kaukolentoja ja ns. halpalentoja. Mahdollisimman täydellä lastilla tehdyt pitkät lennot tuottaisivat toimijalle suuremmat päästöoikeudet. Tämä ei valiokunnan näkemyksen mukaan edistä uusimman ja päästöystävällisimmän lentokaluston käyttöönottoa. Tonnikilometreihin perustuva laskentatapa merkitsisi myös erityistä rasitusta Suomen kaltaisille maille, joissa lentomatkustaminen on maan sijainnin ja pitkien etäisyyksien vuoksi tarpeen, mutta matkustajamäärät saattavat olla, erityisesti kotimaanlennoilla, vähäiset. Valiokunta katsookin, ettei päästöoikeuksien määrään vaikuttavan vertailuluvun laskennassa oteta riittävällä tavalla huomioon sääntelyn tarkoituksen kannalta olennaisia kriteerejä.

Edellä olevan vuoksi talousvaliokunta pitää tärkeänä, että päästöoikeuksien jakamista ja myöntämistä koskevaa ehdotuksen 3 d artiklaa muutetaan. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaisesti vertailuluvun laskentaperusteissa tulee ottaa huomioon lentokaluston energiankulutus ja/tai päästöt. Näin menetellen tulevat myös lentoyhtiöiden nk. varhaiset toimet huomioon otetuiksi.

Komissio on arvioinut, ettei päästökaupasta aiheudu merkittäviä taloudellisia kustannuksia toimijoille tai kuluttajille. Valiokunta viittaa tältä osin edellä todettuihin, vielä arvioimatta oleviin sääntelyn mahdollisiin vaikutuksiin samoin kuin siihen, ettei kustannusrasitetta tasaavien maksuttomien päästöoikeuksien osuus ole vielä tiedossa, ja katsoo, että kustannusvaikutusten kokonaistarkastelu on vielä tarpeen.

Valiokunta painottaa, että päästökaupan ohella tarvitaan myös muita toimia lentoliikenteen päästöjen hillitsemiseksi. Huomattavia päästövähenemiä voidaan saavuttaa lennonjohtojärjestelmiä kehittämällä, uuden polttoainetehokkaamman kaluston käyttöönotolla ja erilaisin operatiivisin, lentotapaan liittyvin, uudistuksin. Yhtäläisesti tulee panostaa tutkimus- ja kehitystyöhön.