Perustelut
Ikääntyvien työelämässä pysymisen
edistäminen
Esitys liittyy työmarkkinoiden keskusjärjestöjen
viime syksynä tekemään periaatesopimukseen
yksityisten alojen työeläkkeiden kehittämisestä.
Sopimuksella pyritään siihen, että keskimääräinen
eläkkeellejäämisikä myöhentyisi
2—3 vuodella ja eläkejärjestelmä sopeutuisi
keskimääräisen elinajan jatkuvaan pitenemiseen.
Väestön ikärakenne oli Suomessa vielä 1980-luvun
puolivälissä EU-maiden edullisin. Suurten ikäluokkien
alkaessa siirtyä eläkkeelle tilanne kuitenkin
muuttuu nopeasti. Vuonna 2004 työelämästä poistuu
Suomessa enemmän työntekijöitä kuin
uusia tulee tilalle. Tämän vuosikymmenen lopulla
poistuvia on vuosittain 15 000 enemmän kuin työmarkkinoille
tulevia. Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on
tällä hetkellä 59 vuotta ja 90 % on
eläkkeellä ennen 64 ikävuotta. Yli 55-vuotiaiden
työllisyysaste on tällä hetkellä 46 %.
Tavoitteeksi on asetettu sen nostaminen 53 %:iin vuonna
2005 ja 55 %:iin vuonna 2010.
Pyrittäessä eläkkeellesiirtymisiän
nostamiseen lähemmäksi vanhuuseläkeikää on
tärkeää, että myös
eläkejärjestelmät kannustavat työssä jatkamiseen,
mihin osaltaan nyt käsiteltävä esitys
pyrkii. Eläkejärjestelmien muuttaminen ei kuitenkaan
riitä, jos työnantajat eivät halua pitää töissä ja
ottaa töihin ikääntyviä työntekijöitä.
Useissa yrityssaneerauksissa yritysten johdon, työntekijöiden
ja poliittisten päättäjien ensireaktio
on edelleen siirtää ylimääräinen
työvoima ennenaikaiselle eläkkeelle. Sen katsotaan olevan
halvin ja kivuttomin ratkaisu sekä yksilön, yritystalouden
että yhteiskuntapolitiikan kannalta. Saneeraustilanteessa unohdetaan
helposti huolet toimenpiteiden vaikutuksista
so-siaalimenoihin tai eläkejärjestelmien kestokykyyn
taikka työvoiman riittävyyteen. Tarvitaankin vielä paljon
ponnistuksia asenteiden muuttamiseksi ja työelämässä pysymisen
halun ja edellytysten luomiseksi vanhemmille ikäryhmille.
Työelämän tulisi muuttua monin tavoin,
jotta ikääntyvät jaksaisivat pitempään
työelämässä. Selvitysten mukaan
erityisesti psykososiaaliset kuormitustekijät työssä ovat
yleistyneet 1990-luvulla. Henkilöstösupistukset
ja epävarmuus työn jatkumisesta sekä työn
vaativuuden kasvu aiheuttavat suuria paineita työntekijöiden
työssä jaksamiselle ja osaamiselle. Työelämän
kiihtyvä muutostahti ja kasvavat vaatimukset yhdessä ikääntyviä työntekijöitä syrjivien
asenteiden ja huonon työilmapiirin kanssa asettavat ikääntyvien
oppimis- ja mukautumiskyvyn kovalle koetukselle ja johtavat helposti
uupumiseen ja eläkkeelle hakeutumiseen. Ikääntyvien
asemaa työelämässä tulisikin
parantaa muun muassa kehittämällä johdon
koulutusta siten, että esimiehet osaisivat yhtäältä arvostaa
ikääntyvien työntekijöiden vahvuuksia
ja toisaalta ottaa heidän tarpeensa nykyistä paremmin
huomioon työtehtäviä ja työolosuhteita
sekä työpaikkakoulutusta suunniteltaessa.
Työkykyisen, ammattitaitoisen ja motivoituneen työvoiman
turvaamiseksi tarvitaan koulutuksen ja hyvän johtamisen
ohella myös muita työkykyä ylläpitäviä toimenpiteitä.
Toimenpiteiden kohdistaminen pelkästään
yli 55-vuotiaisiin ei auta. Kaikki kokemukset ja valmiudet elämänuran
ajalta vaikuttavat sopeutumiseen, sairastavuuteen ja työelämään
kiinnittymiseen. Keskeinen merkitys on niillä toimilla,
joilla vaikutetaan työssä jaksamiseen, työoloihin,
työilmapiiriin, työaikajärjestelyihin
sekä työn, vapaa-ajan ja perheen yhteensovittamiseen.
Työpaikoilla toteutetuilla työkykyä edistävillä toimenpiteillä on
lisätty henkilöstön hyvinvointia ja parannettu
yrityksen taloudellista tulosta. Jatkossa tyky-toimenpiteitä pitäisikin
paitsi lisätä ja tehostaa myös suunnata
koko henkilöstöön. Työelämän
laatu vaikuttaa yhä enenevässä määrin
siihen, haluavatko ihmiset pysyä työelämässä vai
pyrkivätkö he eläkkeelle.
Eläkelainsäädännön
kehittäminen
Eläkelainsäädäntöä on
viime vuosina muutettu usein. Eri eläkemuotojen ikärajoja
on nostettu ja laskettu ja niiden saantiehtoja ja kertymissääntöjä on
muutettu. Seurauksena on ollut eläkelainsäädännön
muuttuminen yhä vaikeaselkoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi.
Lainmuutosten siirtymäsäännökset
erilaisine ikärajoineen sotkevat tilannetta entisestään
ja merkitsevät eri ikäluokkiin kuuluvien henkilöiden
asettamista eriarvoiseen asemaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eläkepolitiikan
tempoilevuus ja jatkuvat muutokset aiheuttavat epävarmuutta
ikääntyvien työntekijöiden keskuudessa
ja lisäävät pyrkimystä hakeutua
eläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Valiokunta pitää tärkeänä,
että eläkejärjestelmiä kehitetään
nykyistä pitkäjänteisemmin ja suunnitelmallisemmin
ja siten, että samalla varmistetaan myös oikeudenmukaisen
ja yhdenvertaisen kohtelun toteutuminen.
Osa-aikaeläke
Lakiehdotuksessa ehdotetaan osa-aikaeläkkeen alaikäraja
muutettavaksi pysyvästi 58 vuodeksi samalla kun eläkkeen
kertymissääntöjä muutetaan.
Muutos koskee vuonna 1947 ja sen jälkeen syntyneitä henkilöitä.
Tällä hetkellä osa-aikaeläkkeen
ikäraja on alennettu 56 vuoteen väliaikaisella
lailla, jolla pyrittiin lykkäämään
varhaista siirtymistä kokoaikaiselle eläkkeelle.
Lakiehdotuksen tavoitteena on parantaa kokoaikaisen työskentelyn
houkuttelevuutta suhteessa osa-aikaeläkkeeseen. Osa-aikaeläkkeen on
nykyisessä muodossaan todettu houkuttelevan myös
hyväkuntoisia työntekijöitä,
jotka jaksaisivat jatkaa kokoaikaistakin työskentelyä. Ehdotetut
keinot eli ikärajan nosto ja kertymän huonontaminen
johtavat kuitenkin helposti myös siihen, että huonokuntoisemmat
hakeutuvat osa-aikaeläkkeen sijasta työkyvyttömyyseläkkeelle.
Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että huolehditaan siitä, että osa-aikaeläkkeen
houkuttelevuus ei laske niin paljon, että sitä ei
enää koeta mielekkääksi vaihtoehdoksi
vaan vetäydytään mieluummin kokonaan
työmarkkinoilta. Ikääntyvien työntekijöiden
pitäminen entistä pidempään
työelämässä edellyttää,
että valittavana on erilaisia mahdollisuuksia mukauttaa
työnteko voimavarojen mukaan. Osa-aikaeläkejärjestelmän
merkitys on tässä huomattava.
Työttömyyseläkkeen väliinputoajat
Esityksessä ehdotetaan työttömyyseläkesäännöksiä muutettavaksi
1990-luvun laman aiheuttamasta massatyöttömyydestä johtuvien
kohtuuttomien väliinputoamistilanteiden poistamiseksi.
Ongelmalliseksi on osoittautunut vuonna 1994 työttömyyseläkkeen
saamisedellytyksiin liitetty vaatimus viiden vuoden työssäolosta
viimeisen 15 vuoden aikana. Vaatimusta perusteltiin aikoinaan sillä,
että työttömyyseläkettä ei
ollut tarkoitettu toimeentulomuodoksi niille, jotka eivät
olleet aktiivisesti olleet työelämässä mukana.
Koska laman aikana työttömäksi jääneiden ikääntyneiden
työllistyminen oli lähes mahdotonta, vaikeuksia
vaatimuksen täyttämisessä on monilla
sellaisillakin, joiden työura jatkui ennen lamaa katkeamatta
yli 20 vuotta. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että säännöksiä muutetaan niin,
että nämä väliinputoamistilanteet
hoidetaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 1. lakiehdotuksen
4 c §:n 12 momentti, jolla muutos on tarkoitus toteuttaa,
on erittäin yksityiskohtainen, monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Asiantuntijakuulemisessa
tuli esiin, että säännös ei
kata kaikkia vastaavanlaisessa väliinputoamistilanteessa
olevia ja asettaa henkilöt eriarvoiseen asemaan tavalla,
jota ei voida pitää lainsäädännön
tavoitteiden kannalta hyväksyttävänä.
Tällöin lakia joudutaan paikkaamaan vähän ajan
päästä uudelleen, mitä ei voida
pitää eläkelainsäädännön
selkeyden ja johdonmukaisen kehittämisen kannalta hyvänä ratkaisuna.
Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta esittää sosiaali-
ja terveysvaliokunnalle, että sosiaali- ja terveysvaliokunta
selvittää, miten väliinputoamistilanteet voidaan
estää.
Samalla valiokunta toteaa, että kyseinen 4
c §:n lisäysehdotus on lakiteknisesti niin kirjoitettu,
että se muodostaa kaksi momenttia. Tästä johtuen
1. lakiehdotukseen tulee tehdä tätä tarkoittavat
muutokset paitsi jälkimmäisen momentin alussa
olevaan viittaussäännökseen myös johtolauseeseen
ja voimaantulosäännökseen. Vastaavat
muutokset tulee tehdä myös 3. lakiehdotuksen 15
e §:ään, johtolauseeseen ja voimaantulosäännökseen sekä 4.
lakiehdotuksen 22 c §:ään.
Vaikutukset eri sukupuolten eläketurvaan
Esityksen perusteluissa on todettu, että samalla kun
ryhdytään tarkentamaan lainsäädäntöä ja selvittämään
työmarkkinajärjestöjen periaateratkaisun
teknisiä yksityiskohtia, arvioidaan suunniteltujen muutosten
vaikutukset eri sukupuolten eläketurvaan. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että tämän esityksen perusteluissa
ei ole selvitetty sen vaikutuksia eri sukupuolten eläketurvaan,
ja pitää tärkeänä,
että pakettiin sisältyviin muihin hallituksen
esityksiin sisältyvät myös nämä vaikutusarviot.