Yleisperustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Taustaa

Esitys liittyy finanssialan kriisinratkaisua koskevaan laajaan asiakokonaisuuteen, josta on annettu erillinen esitys (HE 175/2014 vp) yhtä aikaa tämän esityksen kanssa. Sen tarkoituksena on panna täytäntöön EU:n ns. kriisinratkaisudirektiivi ja talletussuojadirektiivin muuttamista koskeva direktiivi. Kansalliseen lainsäädäntöön on tarkoitus tehdä lisäksi EU:n kriisinratkaisuasetuksen voimaantulosta johtuvat muutokset ja saattaa voimaan yhteisestä kriisinratkaisurahastosta tehty sopimus.

Osana tätä kokonaisuutta perustetaan mm. uusi Rahoitusvakausvirasto, joka toimii kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena. Virasto hallinnoi myös valtion talousarvion ulkopuolista rahoitusvakausrahastoa, joka muodostuu vakausmaksuin kartutettavasta kriisinratkaisurahastosta ja talletussuojamaksuin kartutettavasta talletussuojarahastosta.

Tämän kriisinratkaisua koskevan pääesityksen ensimmäinen täysistuntokäsittely on päättynyt 26.11.2014, ja lakiehdotukset on hyväksytty talousvaliokunnan mietinnön mukaisina (TaVM 20/2014 vp). Tarkoitus on, että muutokset saatetaan voimaan ensi vuoden alusta.

Verotusta koskevat ehdotukset

Tässä esityksessä on taas kysymys uuden rahoitusvakausrahaston verotusasemasta sekä rahastoon tehtävien maksujen vähennyskelpoisuudesta verotuksessa. Jotta rahaston verotusasemasta ei syntyisi epäselvyttää, esityksessä ehdotetaan, että rahoitusvakausrahasto olisi tuloverolain 20 §:ssä tarkoitettu verovapaa yhteisö. Lisäksi ehdotetaan, että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten suorittamat EU:n vakausmaksut ja (kansalliset) vakausmaksut olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia eriä.

Valiokunnalla ei ole huomautettavaa näihin ehdotuksiin.

Valiokunta pitää sen sijaan asianmukaisena, että samalla säädetään myös nykyisen talletussuojarahaston verotusasemasta tarpeettoman epäselvyyden välttämiseksi. Ehdotusta on perusteltu seuraavassa lyhyesti vielä erikseen.

Vanhan talletussuojarahaston verotusasema

Kriisinratkaisua koskeva sääntely merkitsee myös sitä, että nykyistä talletussuojarahastoa koskeva luottolaitostoiminnasta annetun lain 14 luku kumotaan. Rahaston — jatkossa vanha talletussuojarahasto — lakisääteiset tehtävät siirtyisivät rahoitusvakausviranomaisen hallinnoimalle uudelle talletussuojarahastolle. Tällä ei kuitenkaan muuteta vanhaan talletussuojarahastoon kerättyjen varojen käyttötarkoitusta suojata korvattavia talletuksia. Varat olisivat siten edelleenkin ja yksinomaan käytettävissä vain lakisääteisiin talletussuojan turvaamisen tarkoituksiin, joista säädetään uudessa rahoitusvakausviranomaisesta annetussa laissa sekä luottolaitostoiminnasta annetussa laissa.

Lainmuutosta koskevassa siirtymäsäännöksessä luetellaan lisäksi ne säännökset, joita tullaan edelleen soveltamaan vanhaan talletussuojarahastoon ja sen varojen hallinnointiin sekä jäseniin. Sovellettavat säännökset eivät saa olla myöskään ristiriidassa rahoitusvakausviranomaisesta annetun lain kanssa. Niitä sovelletaan, kunnes vanhassa talletussuojarahastossa ei ole enää varoja ja se puretaan. Kun vanha talletussuojarahasto on purettu, sen jäljellä olevat velvoitteet siirtyvät Rahoitusvakausvirastolle ja uudelle talletussuojarahastolle.

Siirtymäsäännöksessä säädetään myös vanhan talletussuojarahaston varojen käytöstä ja mm. velvollisuudesta siirtää ne rahoitusvakausviranomaisen määräyksestä tarvittaessa uuteen talletussuojarahastoon. Valtiovarainministeriö vahvistaisi edelleen rahaston säännöt, ja Finanssivalvonta valvoisi sen sijoitustoimintaa. Vanhan talletussuojarahaston olisi tehtävä myös tiivistä yhteistyötä Rahoitusvakausviraston kanssa.

Vanhan talletussuojarahaston asema on siis monin tavoin kytketty uuteen talletussuojarahastoon. Se muodostaa tätä kautta tosiasiallisen sidoksen kriisinhallintajärjestelmään. Valiokunta katsoo sen vuoksi, että vanhan talletussuojarahaston verotusasemasta on syytä säätää samalla tavoin kuin tulevan rahoitusvakausrahaston. Ratkaisevaa merkitystä ei voi antaa näissä olosuhteissa pelkästään sille, että toimiala itse hallinnoi varallisuusmassaa.

Muutoksella ei olisi vaikutusta myöskään verotuloihin. Talletussuojarahastoa on pidetty nimittäin verotuskäytännössä yleishyödyllisenä yhteisönä ja sen saamia sijoitustuottoja muuna kuin elinkeinotulona. Ne eivät ole olleet siten veronalaista tuloa.

Valiokunta ehdottaa näillä perusteilla, että vanha talletussuojarahasto lisätään tuloverosta vapaiden yhteisöjen joukkoon tuloverolain 20 §:ssä. Tämä selventäisi verokohtelua ja poistaisi sitä tulkintaepävarmuutta, johon hallituksen esityksessä on viitattu myös rahoitusvakausrahaston verotusasemaa koskevissa perusteluissa.