Perustelut

Hallituksen esityksen tavoitteena on sopeuttaa metsätalouden tuet uudistettujen EU:n valtiontukisuuntaviivojen mukaisiksi, lisätä tukien vaikuttavuutta ja selkeyttää tukiehtoja. Uuden, määräaikaisen kestävän metsätalouden rahoituslain tukijärjestelmän tavoitteena on kannustaa metsänomistajia toimenpiteisiin, jotka edistävät metsävarojen suotuisaa kehittymistä, metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Hallituksen esityksen tavoitteena on myös se, että uuden metsälain säännökset otetaan paremmin huomioon myös tukijärjestelmässä.

Metsien kestävällä hoidolla ja käytöllä voidaan edistää myös ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siihen sopeutumista sekä maaperän ja vesistöjen tilan parantamista. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, ja esimerkiksi hyönteistuhot tullevat yleistymään. Siksi metsien kestävä käyttö ja monimuotoisuuden turvaaminen edistää osaltaan myös metsien kestävyyttä muuttuvan ilmaston oloissa. Tehostuvan metsätalouden mahdollisesti kasvavan kuormituksen vähentämiseksi tehokkaat vesiensuojelutoimenpiteet ovat tarpeen haitallisten vesistövaikutusten ehkäisemiseksi. Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös maaperän eroosioherkkyyteen ja sitä kautta metsätalouden kuormitukseen. Valiokunta korostaa metsäluonnon monimuotoisuuden merkitystä ekologisena perustana, jolle metsien käyttö rakentuu. Valiokunta pitää hyvänä rahoituslain lähtökohtaa, jonka mukaan tuettavien töiden tulee olla taloudellisesti ja metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisia (6 §:n 1 momentti).

Valiokunta pitää hallituksen esitystä lähtökohtaisesti hyväksyttävänä. Rahoituslakiehdotuksessa on useita kannatettavia uudistuksia, kuten kantojen noston ja pellonmetsityksen poistaminen tuettavista työlajeista. Erityisesti kantojen noston haitallisia ympäristövaikutuksia on tutkittu laajasti. Tietyistä kiistanalaisista tuloksista huolimatta on selvää, että kantojen nostossa paljastuu runsaasti kivennäismaata ja irronneen kiintoaineen huuhtoutuessa vesistöön kulkeutuu myös ravinteita, jolloin kiintoaine samentaa ja liettää alapuolisia vesistöjä. Näin ollen on kannatettavaa, että tämä ympäristön kannalta haitallisena pidettävä työlaji poistetaan tuen piiristä.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä myös sitä, että rahoituslakiehdotuksen 21 §:n mukaan tuettavana metsäluonnon hoitohankkeena pidetään myös haitallisten vieraskasvilajien hävittämistä ja niiden leviämisen estämistä. Tämä tukee kansallisen vieraslajistrategian tavoitteita ja suojelee monimuotoisuutta.

Ympäristöministeriössä hallitusohjelman mukaisesti laaditussa raportissaYmpäristön kannalta haitalliset tuet, ympäristöministeriön raportteja 13/2013. haitallisten tukien kartoittamiseksi on arvioitu myös metsätalouden tuet. Selvityksen mukaan metsätalouden tuilla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia ympäristön kannalta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota seuraaviin yksityiskohtiin, joita tulisi arvioida niiden mahdollisten haitallisten ympäristövaikutusten kannalta.

Ympäristöministeriön edellä mainitun raportin mukaan ympäristön kannalta tarkasteltuna uusien teiden rakentaminen lisää metsien pirstoutumista, joka on haitallista monimuotoisuudelle. Lisäksi metsäautoteiden rakentaminen aiheuttaa jossain määriin vesistöihin kohdistuvaa kiintoainekuormaa. Rahoituslakiehdotuksen 16 §:n mukaan tukea voi edelleen saada myös uuden metsäautotien rakentamiseen. Valiokunta toteaa, että uusia teitä tehtäneen niin vähän (200 km), ettei sillä ole ympäristön kannalta suurta merkitystä. Uusien teiden tukeminen on kuitenkin lähtökohtaisesti ristiriidassa ympäristölle haitallisten tukien poistamistavoitteen kanssa. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan uusien metsäteiden rakentamishankkeita suunniteltaessa ja hyväksyttäessä tulee käyttää hyväksi jo olemassa olevia kulku-uria tien suunnittelun pohjana. Valiokunta korostaa, että kun on kyse erämaisista yhtenäisistä alueista, tämä on erityisen tärkeää, jotta haitalliset ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Valiokunta katsoo myös, että tuki tulisi kohdistaa jatkossa ennen kaikkea metsäteiden perusparannukseen, jolloin ympäristövaikutukset ovat uutta tietä vähäisemmät.

Hallituksen esityksessä kunnostusojituksen tukeminen korvataan suometsien hoidon tuella. Valiokunta tukee muutosta, sillä kunnostusojituksen seurauksena valumavesissä kulkeutuvaa kiintoainetta on pidetty suurimpana metsätalouden vesistökuormittajana. Kiintoaine liettää vesistöjä, ja sen sisältämä orgaaninen aines kuluttaa happea hajotessaan. Typpi ja fosfori kulkeutuvat vesistöön ojitusalueiden valumavesien mukana useimmiten sitoutuneena kiintoaineeseen, mutta myös liuenneina yhdisteinä. Suometsien hoidon rahoitusehtoihin liittyy monia vesiensuojelutoimenpiteitä, joilla vähennetään vesistökuormitusta, ja kustannusten ja hyötyjen kannalta tukea voidaan pitää perusteltuna.

Tukea voidaan rahoituslakiehdotuksen 14 §:n mukaan myöntää juurikäävän torjuntaan. Juurikääpä voi laajalle levitessään olla suuri haaste metsänomistuksen taloudelliselle kannattavuudelle, koska se lahottaa rungon arvokkainta osaa, tukkipuuta. Tukea ei voida pitää ympäristön kannalta haitallisena, koska se on hyvin kohteeseensa vaikuttava ja sen hyödyt todennäköisesti ylittävät sen mahdolliset ekologiset haitat.

Lakiehdotuksen 13 §:n mukaan tukea voidaan myöntää metsien terveyslannoitukseen. Pykälän 3 momentin mukaan tukea ei myönnetä, ellei toimenpiteen suunnittelussa ole kiinnitetty erityistä huomiota toimenpiteiden aiheuttamiin vesistö- ja ympäristövaikutuksiin ja mahdollisesti aiheutuvien haittojen vähentämiseen. Valiokunta toteaa metsien terveyslannoitusten ongelmaksi erityisesti sen, että kun niitä tehdään lentolevityksenä, lannoitteet joutuvat herkästi vesistöön ojien kautta. Lannoittaminen paitsi lisää puuston kasvua myös vilkastuttaa maaperän ravinnekiertoja, mikä osaltaan voimistaa metsien yleistä rehevöitymiskehitystä. Vaikutusta metsäluontoon ei pidetä yleisesti suurena, mutta tukea voidaan myös pitää haitallisena ympäristötukena. Ympäristöhaittojen ehkäisemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Uudessa metsälaissa on otettu aikaisempaa laajemmin huomioon eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen edellytykset ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Rahoituslakiehdotuksen ekologisten ja metsän kasvupotentiaalia edistävien tukien on kuitenkin arvioitu ohjaavan selvästi tasaikäismetsätalouden harjoittamiseen. Valiokunta toteaa, että eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen yleistyminen vähentäisi itsessään tuen tarvetta ja olisi siten pitkällä tähtäimellä tavoiteltavaa.

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että tukien hallinnollisiin kustannuksiin kiinnitetään huomiota kustannustehottomuuden ehkäisemiseksi. Lisäksi rahoituslain 8 §:ään liittyviä vastuukysymyksiä tulisi selventää. Tarpeen on myös suorien työtukien sijaan pyrkiä tukemaan toiminnan kehittämistä ja luoda sitä kautta uusia, tehokkaampia ja vaikuttavampia toimintatapoja ja -malleja.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että metsänuudistaminen ehdotetaan poistettavaksi tuettavista työlajeista, koska se on metsälain mukaan maanomistajan velvollisuus ja velvoitteiden täyttämiseen ei voida myöntää tukea (6 §:n 2 momentti). Tämä vaikuttaa erityisesti Pohjois-Suomen vajaatuottoisiin metsiin, joiden hoito vaikeutuu. Ympäristövaliokunta esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta selvittää, voidaanko Pohjois-Suomen vajaatuottoisten metsien hoitoa kuitenkin tukea valtiontukisäännösten kannalta hyväksyttävällä tavalla.