Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa muutospöytäkirjan hyväksymistä siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan ja lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Marpol 73/78 -yleissopimuksen uudella VI liitteellä säännellään muun ohella erityisesti aluksista peräisin olevien otsonikerrosta heikentävien aineiden, typen oksidien ja rikin oksidien päästöjä.

Otsonikerrosta heikentäviä aineita koskee VI liitteen sääntö 12. Otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevat myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (2000/2037/EY) ja valtioneuvoston päätös otsonikerrosta heikentävistä aineista (VNp 262/1998). Ympäristövaliokunta pitää hyvänä hallituksen esityksen lähtökohtaa, että sääntelyllä ei heikennetä Suomen voimassaolevaa otsonikerrosta koskevaa, yleissopimuksen liitettä tiukempaa lainsäädäntöä. Tällä on tärkeä merkitys, sillä liitteen mukaan HCFC-yhdisteitä sisältävät uudet asennukset ovat mahdollisia peräti vuoteen 2020 saakka. Otsonikerrosta heikentävien aineiden vastaanottoa satamissa koskeva 21 f § antaa mahdollisuuden järjestää aineiden vastaanotto tarkoituksenmukaisella tavalla. Otsonikerrosta heikentäviä aineita käsittelevän henkilöstön pätevyysvaatimuksista säädetään ympäristönsuojelulailla ja sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella (1187/2001). Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että satamissa huolehditaan pätevyysvaatimusten hankkimisesta näiden säännösten mukaisesti.

Typen oksidien vähentämistä koskee liitteen VI sääntö 13. Vähentämiseen pyritään moottoriteknisin keinoin. Valiokunta korostaa typenoksidipäästöjen vähentämisen tarpeellisuutta jatkossa liitteen rajoituksia tehokkaammin. Meriliikenteen typenoksidipäästöjen tehokkaampi vähentäminen on tarpeen erityisesti Itämeren rehevöitymisen ehkäisemiseksi.

Rikin oksidien päästöjä pyritään vähentämään liitteen VI säännöllä 14 rajoittamalla aluksissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuutta. Minkään aluksilla käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus ei saa ylittää 4,5 painoprosenttia. Itämeren alue nimetään erityiseksi rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeksi, jolla käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla korkeintaan 1,5 painoprosenttia. EU:n komissio on tehnyt ehdotuksen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden rajoittamista koskevan direktiivin muuttamisesta siten, että sen soveltamisalaan tulisi myös meriliikenteessä käytettävä raskas polttoöljy. Direktiiviehdotus sisältää 1,5 painoprosentin rikkipitoisuusrajoituksen lisäksi rajoituksia meriliikenteessä käytettävien dieselöljyjen ja kaasuöljyjen rikkipitoisuuden rajoittamiseksi. Rikkipäästöjen rajoittaminen on keskeinen tavoite rannikkoalueiden ja satamien ilmanlaadun parantamiseksi.

Ympäristövaliokunta toteaa, että pääasiassa Suomen ja Ruotsin välillä liikennöivillä aluksilla on 1990-luvun alusta lähtien käytetty ainoastaan raskasta polttoöljyä, jonka rikkipitoisuus on enintään 0,5 %, ja dieselöljyä, jonka rikkipitoisuus on enintään 0,2 %. Typen oksidien päästöjä on vähennetty 75 prosentilla alusten sähköä tuottavien apukoneiden katalysaattoriratkaisuilla sekä pääkoneiden vesiruiskutus- ja katalysaattoriratkaisuilla. Meriliikenteen osuus ilmakehään tapahtuvista päästöistä on huomattava ja rajoitukset siksi tarpeellisia ja kannatettavia. Meriliikenteen voimakas kasvu erityisesti Suomenlahdella lisää tarvetta rajoitusten tiukentamiseen myös paikallisten pilaamisvaikutusten rajoittamiseksi.

Liitteen säännön 16 mukaan jätteenpoltto on aluksilla sallittua vain jätteenpolttouuneissa, ja tiettyjen aineiden osalta poltto on kielletty. Tältäkin osin Suomen voimassaoleva lainsäädäntö on liitettä tiukempi, sillä alusjätelain 26 a §:ssä säädetään jätteenpolton täyskiellosta Suomen vesialueella. Täyskiellon säilyttäminen ennallaan on valiokunnan mielestä asianmukaista. Perustettavan talousvyöhykkeen osaltaYmVL 19/2004 vp — HE 53/2004 vp; Hallituksen esitys laiksi Suomen talousvyöhykkeestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. jätteenpolttoa koskeva sääntely noudattaisi kuitenkin liitteen määräyksiä. Valiokunta toteaa, että tämä on YK:n merioikeussopimuksen mukaista ja siksi hyväksyttävää.

Valiokunta kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan huomiota siihen, että liitteen VI ratifiointi on viipynyt epäasianmukaisen pitkään, sillä liite hyväksyttiin jo vuonna 1997. Suomen tulee toimia ympäristönsuojelusäännösten kehittämiseksi aktiivisesti sekä Euroopan unionissa että kansainvälisellä tasolla ja täyttää omat sopimusvelvoitteensa viivytyksettä. Itämeren ja erityisesti Suomenlahden ekologinen tila on huono. Meri toipuu hitaasti vuosikymmeniä jatkuneesta kuormituksesta. Kuormituksen vähentäminen koko valuma-alueella on ainoa tehokas keino parantaa meren tilaa. Myös voimakkaan sisäisen kuormituksen vuoksi kaikkien päästöjen, muun ohella meriliikenteen typpipäästöjen, vähentäminen on tärkeää.

Lopuksi valiokunta ilmaisee tyytyväisyytensä sen johdosta, että liikenne- ja viestintäministeriö on heinäkuussa 2004 asettanut toimikunnan valmistelemaan aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain kokonaisuudistusta, siten kuin ympäristövaliokunta lausumassaan esitti mietinnössään laiksi aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain muuttamisesta ja laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta (YmVM 2/2003 vp — HE 33/2003 vp). Toimikunnan tehtävänä on laatia ehdotus aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemistä ja merellisten ympäristövahinkojen torjuntaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi siten, että lainsäädännöstä tulee teknisesti asianmukainen ja ympäristönsuojelun kannalta tehokas.