Perustelut
Ilmasto- ja energiapaketti vahvistaa EU:n edelläkävijäasemaa
Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu myönteisesti
komission ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin katsoen, että ehdotukset vahvistavat
EU:n edelläkävijän asemaa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Valiokunta painottaa, että paketin keskeisistä ehdotuksista
tulee saada ratkaisu mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään
ennen EU:n parlamenttivaaleja ja ennen kuin kansainvälisen
ilmastosopimuksen jatkosta päätetään
Kööpenhaminassa vuonna 2009. EU:lla on ollut edelläkävijän
rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, ja
sen tulee pystyä toimimaan uskottavasti omien sitoumustensa
osalta myös vuoden 2012 jälkeistä aikaa
koskevasta ilmastosopimuksesta päätettäessä.
Edelläkävijän rooli tulee säilyttää,
sillä teollisuusmaat ovat pääosin aiheuttaneet
ilmastonmuutoksen käynnistymisen, vaikka esimerkiksi EU:n
suhteellinen osuus globaaleista päästöistä koko
ajan pieneneekin.
Valiokunta korostaa myös, että ilmastonmuutoksen
haaste vaatii ehdotusta mittavampia päästövähennyksiä tulevina
vuosikymmeninä. EU on sitoutunut joka tapauksessa 20 prosentin
päästövähennykseen, mutta tavoite
nousee 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen
sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin
ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat
osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin
vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Siksi on tärkeää,
että kehityksen suuntaa pystytään kääntämään
mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi Sir Nicholas Sternin vuonna
2006 julkaiseman raportin mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen
nyt maksaa noin prosentin maailman BKT:stä, mutta viivyttely
aiheuttaa sen, että ilmastonmuutoksen hinta nousee jopa
5—20 prosenttiin BKT:stä.
Energiamarkkinoiden murros ja EU:n edelläkävijyys
tulee nähdä voimavarana, joka luo merkittäviä mahdollisuuksia
kestävän kehityksen vaatimukset täyttävän
teknologian toimittajille ja energiantuottajille avaten uusia liiketoimintamahdollisuuksia
myös suomalaisille yrityksille, joiden osaamisella on jo
ennestään hyvä maine. Olennaista on myös
energiansäästöön liittyvä uusi
teknologia, joka energianhinnan noustessa muuttuu kannattavaksi.
Systemaattinen panostus teknologian kehittämiseen alentaa
pitkällä tähtäimellä varmimmin
CO2-päästöjen rajoittamisen
kustannuksia sekä yritystasolla että koko kansantaloudessa.
Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian
(CCS) kehittäminen on perusteltua, koska fossiilisia polttoaineita
joka tapauksessa käytetään tulevaisuudessakin
maailmanlaajuisesti energiantuotantoon ja teknologialle on siten
kysyntää. Teknologia on kuitenkin vasta kokeiluvaiheessa.
Ilmasto- ja energiapakettiin kuuluu myös direktiiviehdotus hiilidioksidin
talteenotosta. Valtioneuvosto valmistelee siitä erillisen
kirjelmän, ja valiokunta ottaa siihen kantaa erikseen.
Tärkeää on myös toimenpiteiden
ympäristövaikutusten arviointi kokonaisuutena.
Kasvihuonekaasupäästöjen vähetessä myös
muut päästöt, kuten happamoittavat päästöt
ja hiukkaspäästöt vähenevät.
Keskeistä on pyrkiä arvioimaan ilmasto- ja energiapaketin
vaikutuksia kokonaisuutena, koska paketin osat vaikuttavat toisiinsa ja
eri toteutustavoilla on erilaisia vaikutuksia.
Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös
uusiutuvan energian direktiivin tarkistamisesta antamaansa lausuntoon YmVL
7/2008 vp ja päästökauppadirektiivin
tarkistamisesta antamaansa lausuntoon YmVL 9/2008
vp.
Päästökauppasektorin ulkopuolisten
päästöjen vähentäminen
Komissio esittää ehdotuksessaan, että jäsenmaille
asetetaan velvoite vähentää myös
päästökauppasektorin ulkopuolisia, kuten
liikenteestä, rakentamisesta, maataloudesta ja jätehuollosta
aiheutuvia, kasvihuonekaasupäästöjä.
Valiokunta korostaa, että tavoite on huomattavasti helpommin
saavutettavissa, jos samanaikaisesti energian käytön
kasvu pystytään taittamaan laskuun. Suomessa on
monilla aloilla erittäin merkittäviä energiansäästömahdollisuuksia,
jotka tulee saada toteutumaan käytännössä.
Valiokunta katsoo, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
on olennaista kaikkien päästökaupan ulkopuolisten
sektoreiden osallistuminen päästöjen
vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla. Kustannustehokkuutta
arvioitaessa tulee ottaa huomioon aikajänne, monet uudet keinot
voivat olla aluksi perinteisiä keinoja kalliimpia, mutta
kymmenen vuoden kuluttua tilanne on todennäköisesti
erilainen.
Suomen osuus taakanjaosta on -16 prosenttia, joka käytännössä tarkoittaa
sitä, että vuonna 2020 päästökaupan
ulkopuolisten sektoreiden kasvihuonepäästöjen
tulee olla noin kuusi miljoonaa hiilidioksiditonnia pienemmät
kuin vertailutilanteessa. Valiokunta painottaa, että kasvihuonepäästöjen
vähentämisen merkitystä korostavat viimeaikaiset
tiedot siitä, että päästöt kasvavat
maailmanlaajuisesti selvästi ennakoitua nopeammin. Valiokunta
pitää tärkeänä, että kansallisessa
valmistelussa valmistaudutaan jo nyt siihen, että Suomenkin
tavoite tulee jatkossa tiukentumaan esitetystä -16 prosentista.
Valiokunta katsoo, että kaikilla keskeisillä päästöjä tuottavilla
sektoreilla tulee saada aikaan pysyvästi laskeva päästökehitys.
Päästöjen vähentämistoimenpiteillä voidaan
pitkällä tähtäimellä vähentää sopeutumistarvetta
ilmastonmuutokseen ja vähentää niitä suuria
kustannuksia, joita ilmastonmuutos tulevaisuudessa aiheuttaa. Valiokunta
korostaa ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyyttä,
sillä nopeasti tehtyjen toimien vaikutusten merkitys kasvihuoneilmiön
hillinnässä on suurempi kuin myöhemmin tulevaisuudessa
aikaan saatavien päästövähennysten.
Päästöjen vähentämisessä tarvittavista
toimenpiteistä, samoin kuin painopisteiksi valittavista
sektoreista, jäsenvaltiot voivat ehdotuksen mukaan päättää itsenäisesti.
Hallitus valmistelee kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa,
joka sisältää tarkemmat ehdotukset myös
päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden
päästöjen vähentämisestä.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että strategian
valmistelun yhteydessä selvitetään ja
tuodaan esiin kaikkien toimenpiteiden elinkaarivaikutukset päästövähennyksineen
sekä muut ympäristövaikutukset.
Rakentaminen ja asuminen
Valiokunta toteaa, että rakentaminen ja asuminen kuuluvat
päästökauppasektorin ulkopuolisiin keskeisiin
sektoreihin, joilla kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämistä tulee nopeasti tehostaa.
Asumisesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt
ovat noin 30 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
Rakennusten ja asumisen osalta energiatehokkuutta lisäävien vaikuttamiskeinojen
tulee kohdentua sekä uudisrakentamiseen että nykyiseen
rakennuskantaan.
Valiokunta toteaa, että olemassa olevalla rakennuskannalla
on ratkaiseva merkitys energiatehokkuuden parantamisessa, kun rakennuskanta
uusiutuu noin 1 prosentin vuodessa ja siten ennen vuotta 2020 ehditään
rakentaa korkeintaan 15 prosenttia tulevasta rakennuskannasta. Merkittävä osa
rakennuskannasta on tulossa elinkaarensa siihen vaiheeseen, jossa
energiatehokkuustoimenpiteitä on järkevää ja
mahdollista tehdä peruskorjausten yhteydessä.
Valiokunta korostaa, että olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden
parantaminen edellyttää julkisia ohjaustoimenpiteitä.
Valiokunta katsoo, että olemassa olevien rakennusten
energialuokittelun kehittäminen antaa pohjaa viranomaisten
ohjaaville toimenpiteille. Nykyisiä laskentamenetelmiä tulee
kehittää pikaisesti, jotta energiatodistusten
luotettavuutta voidaan parantaa. Energialuokittelun kehittäminen
helpottaisi rakennuskannan energiakorjausten priorisointia, jolloin
energiataloudellisesti heikoimmat rakennukset voitaisiin peruskorjata
ensin. Tulee myös selvittää mahdollisuudet
laajentaa kotitalousvähennys kattamaan korjauspalvelut.
Uudisrakentamisen osalta keskeisintä on lisätä energiatehokkuutta
esimerkiksi rakennusten ulkovaippaa paksuntamalla ja siirtymällä ripeästi
rakentamaan passiivitaloja. Rakennusten ulkovaipan osuus on noin
40 prosenttia kokonaisenergian kulutuksessa, joten olennaista on
keskittyä myös lämmityksen, käyttöveden
ja ilmanvaihdon laitteistojen energiankulutuksen pienentämiseen.
Merkittävä osa asumisen energiasta kulutetaan
myös valaistukseen. Sen vuoksi energiaa säästävien
lamppujen teknologian kehittämistä ja käyttöä tulisi
edistää.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että rakennusalan normiohjausta tehostetaan rakennusmääräyskokoelman
energiatehokkuuden minimivaatimustasoa nostamalla. Rakennusalan
normiohjaus on osoittautunut toimivaksi keinoksi, jonka avulla voidaan
kustannustehokkaasti ja tasapuoliset kilpailumahdollisuudet ylläpitäen
edistää energiatehokkuutta. Valiokunta katsoo,
että rakentamismääräyksiä tulee
harkitusti tiukentaa, jotta energiankulutusta voidaan uusissa rakennuksissa
pienentää.
Yhdyskuntarakenne vaikuttaa keskeisesti sekä liikenteen
että asumisen ja rakentamisen aiheuttamiin päästöihin.
Tavoitteellisuutta ja osaamista on lisättävä myös
maankäytön suunnittelussa, jotta yhdyskuntarakennetta
saadaan eheytettyä. Kaavamääräyksin
voidaan ohjata lämmitystapamuutoksia kestävämpään
suuntaan. Valiokunta arvioi, että tehokas keino on lämmitystapamuutosten
ja energiatalouden parantamisen taloudellinen tukeminen. Lisäksi
tarvitaan kokonaisvaltaista sääntelyotetta; esimerkiksi
tulee selvittää mahdollisuudet rakentaa korjausrakentamisen
yhteydessä rakennusoikeudesta riippumatta pellettilämmityksen
tai muun bioenergian vaatima varastointitila vanhoihin omakotitaloihin.
Bioenergialämmityksen saaminen lisälämmönlähteeksi
leikkaisi kustannustehokkaasti kylmien vuodenaikojen sähkönkulutushuippuja.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että energiatehokkuuden lisäämisen ja
energian säästämisen lisäksi
kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään
luomalla edellytyksiä uusiutuvien energialähteiden käytölle
asumisessa muun muassa uusien taloudellisten ohjaustoimien avulla.
Paikallisiin uusiutuviin energialähteisiin perustuvia
energiaratkaisuja tulee tukea ja energiaratkaisujen kehittämisen
lainsäädännöllisiä esteitä poistaa. Biomassasta
tuotetulle paikalliselle sähköenergialle ja sen
paikalliselle käytölle tulee luoda hyvät
edellytykset. Maa- ja metsäbiomassasta saadaan suurimmat
kasvihuonekaasuvähennyshyödyt ohjaamalla se sähkön-
ja lämmöntuotantoon.
Liikenteen päästöjen vähentäminen
Komissio on tehnyt ilmasto- ja energiapaketin rinnalla useita
liikenteen energia- ja ilmastosäädösehdotuksia.
Valiokunta toteaa, että liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin
neljännes ja kaikista kasvihuonepäästöistä noin
viidennes. Esitetty vähennys on erittäin haasteellinen,
koska -16 prosentin tavoite liikenteessä tarkoittaisi 2,16
miljoonan hiilidioksiditonnin päästövähennystä verrattuna
vuoden 2005 tasoon. Tavoitteeseen pääseminen vaatii erittäin
laajan keinovalikoiman käyttöönottoa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että koko liikennesektoria tarkastellaan kokonaisvaltaisesti
liikkumisen ohjauksen näkökulmasta. Ajoneuvoteknologian
käyttöönotto on pitkällä aikavälillä tärkein
ja vaikuttavin keino liikenteen päästöjen vähentämisessä,
mutta samalla liikennesuoritteen kasvu tulee kääntää laskuun
taloudellisten ohjauskeinojen ja informaatio-ohjauksen avulla. Keskeistä on
kannustaa kestävään liikkumiseen vaikuttamalla
liikkumistarpeeseen, liikkumistapaan ja parhaisiin käytäntöihin.
Parhailla käytännöillä tarkoitetaan
esimerkiksi ihmisten käyttötarpeeseen parhaiten
sopivan auton valintaa. Autoveron muutosten myötä auton
ostajille tulee tarjota helposti saatavilla olevaa puolueetonta
tietoa auton valintaa varten.
Raide- ja joukkoliikenteen investointiohjelma tarkoittaa suuria
pääkaupunkiseudun raide- ja joukkoliikenteen investointeja.
Valiokunta toteaa, että raide- ja joukkoliikenteen investointien
vaikutukset näkyvät usein vasta pitkällä aikavälillä.
Toinen pitkällä aikavälillä vaikuttava tekijä on
yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja sitä kautta
palvelujen parempi saavutettavuus joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen
avulla. Muita kehitettäviä toimia ovat pysäköintipolitiikka,
liityntäliikenteen kehittäminen, liikennesektorin
energiatehokkuussopimukset, työmatkaliikenteen ohjaustoimenpiteet,
kevyen liikenteen verkoston parantaminen, liikenteen hinnoittelun
kehittäminen sekä älykkään
liikenteen ratkaisut.
Valiokunta korostaa, että ollakseen tehokasta ohjauksen
tulisi olla kokonaisuutena sellaista, että ihmisillä on
toimivia vaihtoehtoja yksityisautoilulle. Jos auton käyttämisestä tehdään
tulevaisuudessa olennaisesti nykyistä kalliimpaa, tulee
sille olla todellinen vaihtoehto eli lähinnä joukkoliikennettä on
kehitettävä samanaikaisesti. Joukkoliikenteessä pitää panostaa
täsmällisyyteen, luotettavuuteen ja kilpailukykyiseen hinnoitteluun.
Joukkoliikenteen parantamisen ja kevyen liikenteen edistämisen
tulee tapahtua samaan aikaan kuin uudet maksut tai veronkorotukset
otetaan käyttöön, sillä alueelliset
tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat sääntelyn
hyväksyttävyyden kannalta keskeisiä.
Maatalous
Valiokunta toteaa, että maatalouden kasvihuonekaasupäästölaskelmiin
sisältyy huomattavia epävarmuuksia, minkä vuoksi
tarvitaan lisää tutkimustietoja maatalouden päästöistä sekä myös mahdollisista
hiilinieluista. Yleisesti arvioituna 16 prosentin päästövähennystavoitteen
saavuttaminen vaatii merkittäviä toimia maataloudessa, jos
maataloustuotannon kokonaismäärä ei alene.
Maataloudessa hajautettu energian tuotanto, energiatehokkuus ja
biojätteiden hyödyntäminen sekä viljely-
ja lannoituskäytäntöjen kehittäminen
ovat keskeisimpiä toimenpiteitä päätösehdotusten
tavoitteiden saavuttamisessa.
Valiokunta arvioi, että biokaasutuotannon lisääminen
on lupaavin keino lisätä bioenergian tuotantoa
maataloudessa. Biokaasun tuotannon lisääminen
olisi perusteltua energiatuotannon lisäksi myös
muiden hyötyjen takia. Lannan mädättäminen
vähentää hajuhaittoja ja edistää typen
käyttökelpoisuutta kasveille ja vähentää väkilannoitteen
käytön tarvetta. Myös lannan polttomahdollisuuksia
tulee selvittää. Erityisesti puukuivikkeisen hevosenlannan
energiakäytön esteet tulee poistaa.
Jätehuolto
Valiokunta korostaa jätehierarkian merkitystä jätepolitiikan
ohjaavana periaatteena. Keskeisenä tavoitteena tulee siten
olla ensisijaisesti jätteen synnyn ehkäisy, sitten
uudelleen käyttö, hyödyntäminen
materiaalina, hyödyntäminen energiana ja viimekädessä loppukäsittely.
Valiokunta korostaa, että kaikessa toiminnassa materiaalitehokkaat
ratkaisut vähentävät kasvihuonepäästöjä.
Jätteistä aiheutuu noin 3 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.
Jätteistä tuotettujen biopolttoaineiden, kuten
biokaasun, kasvihuonekaasutase on hyvä verrattuna useimpiin
muihin biopolttoaineen tuotantoketjuihin.
Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on,
että vuonna 2016 yhdyskuntajätteistä kierrätetään
materiaalina 50 prosenttia ja hyödynnetään
energiana 30 prosenttia.Valtioneuvoston 10.4.2008 hyväksymä valtakunnallinen
jätesuunnitelma vuoteen 2016 Loppusijoitettavaksi
kaatopaikoille päätyisi enintään
20 prosenttia yhdyskuntajätteistä. Kaatopaikoista annetussa
neuvoston direktiivissä (1999/31/EY) muun
ohella edellytetään, että jäsenvaltiot
ehkäisevät kaatopaikkojen metaanipäästöjä vähentämällä kaatopaikoille
sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää siten,
että vuonna 2016 biohajoavaa yhdyskuntajätettä sijoitetaan kaatopaikalle
enintään 35 prosenttia laskettuna vuoden 1994
syntyneestä jätemäärästä (2,1
milj. tonnia). Metaanipäästöjen vähentäminen
on tärkeää, koska metaani on voimakas
kasvihuonekaasu.
Valiokunta painottaa, että jätehuollon käyttämätön
potentiaali kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiseksi tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin.
Yhdyskuntajätteen kompostointi- ja mädätyslaitosten
kapasiteetti pitäisi nostaa yli kaksinkertaiseksi nykyisestä vuoteen
2016 mennessä. Lisäksi kiinteistökohtaista
kompostointia tulee lisätä. Kaatopaikkakapasiteettia
tarvittaisiin vain kolmannes nykyisestä. Valtakunnallisen
jätesuunnitelman mukaan jätteen energiahyödyntämistä lisätään.
Jätteen polton hiilidioksidin ominaispäästöt
ovat vain noin kolmasosa kivihiilen päästöistä.
Valiokunta korostaa, että samalla tulee kuitenkin huolehtia
siitä, että polttoon ei merkittävässä määrin
ohjaudu kierrätykseen soveltuvaa jätettä.
Biohajoavien jätteiden sijoittamista kaatopaikalle tulee
rajoittaa ja biokaasulaitosten rakentamista lannan sekä jätteiden
hyödyntämiseksi tulee edistää.
Tavoitteena tulee olla myös kaiken maaseudun elinkeinotoiminnassa
syntyvän lannan hyödyntäminen.
Energiansäästö ja informaatio-ohjaus
Valiokunta pitää välttämättömänä viestinnän
ja olemassa olevan tiedon jakamisen resurssien pikaista kasvattamista.
Suomessa on suuri tarve lisätä huomattavasti osaamista
ja saatavilla olevaa tietoa uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta.
Tällä hetkellä puolueettomalle tiedolle
on kasvavaa kysyntää, johon ei ole pystytty vastaamaan
niukkojen resurssien takia. Hyvänä esimerkkinä on
Motivan ja ympäristöministeriön hiljattain
avaama neuvontapalvelu, joka vastaa kuluttajien kysymyksiin rakennusten energiatodistuksista.
Suomessa on panostettu energiatehokkaan teknologian kehittämiseen,
mutta sitä ei ole vielä riittävästi
saatu otettua käyttöön. Korkeatasoista
osaamista on erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden
prosessitekniikassa sekä prosessiautomaatiossa (taajuusmuuttajat).
Hyvä esimerkki kannattavasta energiansäästöstä on
sähkömoottorien taajuusmuuttajat. Taajuusmuuttajilla
voidaan säätää moottorin nopeutta
ja vähentää siten sähkönkulutus
jopa puoleen. Taajuusmuuttajien asentamisella myös olemassa
oleviin moottoreihin voidaan vähentää oleellisesti
sähkön kokonaiskulutusta. Vaikka taajuusmuuttajien
asennus olemassa oleviin moottoreihin on usein hyvin kannattavaa,
eivät yritykset ole toistaiseksi riittävästi
panostaneet energiansäästösuunnitteluun.
Kuluttajat, teollisuus ja päättäjät
tarvitsevat luotettavaa ja puolueetonta tietoa tarpeellisista käytännön
toimenpiteistä energian säästämiseksi
ja energiatehokkuuden lisäämiseksi. Tiedon kysyntä kasvaa
nopeasti monilla sektoreilla. Jäteneuvonnan organisointia
ja vastuita tulee selkiyttää sekä selvittää mahdollista
kuntien vastuuta laajemmasta kestävän kulutuksen
neuvonnasta nykyisen jäteneuvonnan lisäksi. Puolueettomalla
energia- ja ilmastoasioihin suunnatulla neuvonnalla voitaisiin myös
edesauttaa kuntien ja muun julkisen sektorin työtä päästöjen
vähentämisessä.