Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Vuonna 2018 sosiaali- ja terveyspalveluista määrätyistä asiakasmaksuista 386 471 kappaletta päätyi ulosottoon. Kasvua edelliseen vuoteen oli lähes viidennes ja vuoteen 2012 verrattuna vireille tulleiden asiakasmaksujen ulosottojen määrä on yli kaksinkertaistunut.
Palvelumaksuja kasaantuu yleensä eniten ihmisille, joilla on vähiten rahaa niitä maksaa. On näyttöä siitä, että maksut syrjäyttävät palveluista pienituloisia. THL:n tutkimuksien mukaan sosiaalipalvelujen asiakkaista 20—30 prosentilla korkeat asiakasmaksut ja heikko taloudellinen tilanne ovat vaikeuttaneet palvelujen saamista.
Perintään päätyi viime vuonna noin 69 000 terveyskeskusmaksua (enimmillään 20,60 euroa). Tämä osoittaa, että hyvin pienetkin velat viedään perintään. Summilla ei ole julkiselle taloudelle juurikaan merkitystä, mutta yksittäisen ihmisen arjen kannalta voi perintä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Perintä ja luottotietojen menetys tarkoittavat elämän vaikeutumista ja taloudellisen tilanteen heikkenemistä edelleen.
Suomeen tarvitaankin kiireisesti asiakasmaksulain uudistus, jossa terveyskeskusmaksut poistetaan ja pienituloisille tarkoitetun huojennusmekanismin käyttöä laajennetaan. Terveyskeskusmaksujen poistaminen madaltaisi kynnystä terveysasemilla asioimiseen ja kaventaisi terveyseroja. Uudistus maksaisi arviolta 68 miljoonaa euroa.
Samalla tulisi varmistaa myös muiden asiakasmaksujen osalta, ettei kukaan menetä luottotietojaan siksi, että ei selviä sellaisten palvelujen maksuista, jotka julkinen valta on katsonut hänelle tarpeellisiksi. Asiakasmaksulain nykyisessä huojennuspykälässä on jätetty kunnille huomattavaa liikkumavaraa asiakasmaksujen perimättä jättämisen ja alentamisen suhteen, minkä seurauksena huojennusmekanismin käytössä on myös suuria kuntakohtaisia eroja.
Terveydenhuollon maksujen osalta laki velvoittaa soveltamaan huojennusmekanismia vain maksukyvyn mukaan määrättyihin maksuihin, kun taas tasamaksujen osalta velvoittavaa lainsäädäntöä ei ole. Näin ollen tarve velvoittavan lainsäädännön laajentamiselle on ilmeinen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,