1  Asian tausta ja valmistelu

Esitys liittyy Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakauden 2021‒2027, jäljempänä myös ”ohjelmakausi”,alkamiseen vuoden 2021 aikana.  

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä. Osana valmistelua järjestettiin sidosryhmille 12.3.2020 yritystukilain uudistamisen informaatio- ja kuulemistilaisuus. Tilaisuuteen osallistuivat seuraavien tahojen edustajat: Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Iisalmen Teollisuuskylä Oy, Keskuskauppakamari ry, Kuopion kaupunki, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Owal Group Oy, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Kuntaliitto ja Suomen Yrittäjät ry. Tilaisuudessa käytiin läpi lakiuudistuksen tavoitteita ja aikataulua sekä yrityksen kehittämisavustuksen arvioinnin alustavia tuloksia.  

Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeuskanslerinvirastolta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselta, tietosuojavaltuutetulta, maakuntien liitoilta, Suomen Kuntaliitto ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:ltä, Palvelutyönantajat ry:ltä, Teknologiateollisuus ry:ltä, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry:ltä, Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry:ltä, Akava ry:ltä, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:ltä, Keskuskauppakamarilta, Suomen Yrittäjät ry:ltä, Suomen Elinkeino- ja Kehitysyhtiöt SEKES ry:ltä, Finnvera Oyj:ltä, Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandilta, Ruokavirastolta sekä Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksiköltä. Lausuntopyyntö julkaistiin 1.7.2020 myös lausuntopalvelu.fi -sivustolla. Lausunnot pyydettiin antamaan viimeistään 17.8.2020. Lausuntoaika oli hieman suositeltua lyhyempi, koska lakiesitys ei sisällä merkittäviä muutoksia voimassa olevaan sääntelyyn. Valmisteluaineisto on saatavilla hankesivulla osoitteessa .  

2  Nykytila ja sen arviointi

3  Tavoitteet

Esitys liittyy kiinteästi valmisteilla olevaan hallituksen esitykseen laiksi alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta, jonka tavoitteena on muun muassa edistää alueiden kestävää kehitystä sekä kasvua ja kilpailukykyä. Alueiden kehittämisellä vahvistetaan muun muassa kasvua tukevaa elinkeino- ja innovaatiorakennetta sekä vähennetään alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja. Valtion, maakuntien sekä eri hallinnonalojen välisellä yhteistyöllä muodostetaan yhtenäinen näkemys aluekehittämisestä sekä luodaan järjestelmä, joka pystyy nykyistä selkeämmin ja yksinkertaisemmin vastaamaan yritysten palvelutarpeisiin.  

Kansallisen aluepolitiikan ohella ehdotetun lain kannalta on tärkeää ottaa huomioon Manner-Suomen EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tavoitteet, koska ehdotetun lain mukaisten avustusten olisi tarkoitus olla Euroopan aluekehitysrahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kautta tulevan rahoituksen merkittävä julkisen vastinrahoituksen muoto. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella 2021‒2027 Euroopan aluekehitysrahoituksella on tarkoitus tukea erityisesti muun muassa hiilineutraalisuuden edistämistä sekä energia- ja materiaalitehokkuutta. Valmistelussa olevan Suomen ohjelmaluonnoksen mukaan ohjelmassa tavoiteltaisiin pk-yritysten uudistumista, kestävää kasvua, kansainvälistymistä ja kilpailukyvyn parantumista. Ohjelman tavoitteina olisivat myös vähähiilisen ja hiilineutraalin talouden sekä digitalisaation edistäminen. Tavoitteena olisi lieventää ilmastosiirtymän haitallisia vaikutuksia tukemalla alueita ja työntekijöitä, joihin siirtymä vaikuttaa eniten. Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston rahoituksella onkin tarkoitus tukea niitä jäsenmaiden alueita ja toimialoja, joihin siirtymä ilmastoneutraaliin talouteen vaikuttaa eniten, koska ne ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, muun muassa hiilestä, turpeesta ja öljyliuskeesta, tai kasvihuonekaasupäästövaltaisista teollisista prosesseista. Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston tuki on tarkoitettu talouden monipuolistamiseen edellä mainituilla alueilla ja aloilla. Edellä mainitut tavoitteet huomioitaisiin myös ehdotetun lain mukaisia avustuksia myönnettäessä. 

Esityksen tavoitteena on mahdollistaa rahoituspalveluiden tarjoaminen yrityksille niiden elinkaaren eri vaiheissa. Yrityksille tarjottavilla rahoituspalveluilla tuettaisiin kasvun edellytyksenä olevaa yritystoiminnan uudistumista ja liiketoimintaosaamisen kehittämistä esimerkiksi johtamisen, talouden, tuotannon, tuotekehityksen sekä työelämän laadun teemoissa. Lisäksi rahoituspalveluilla tuettaisiin pk-yritysten kansainvälistymiseen liittyviä toimenpiteitä. Rahoitus sisältäisi myös asiantuntijapalvelujen ostoa. Lisäksi tavoitteena on rahoituksen avulla käynnistää ja jouduttaa yritysten kehittämis- ja investointihankkeita, jotka muuten jäisivät toteutumatta tai toteutuisivat merkitykseltään vähäisempinä. 

Lisäksi ehdotetun lain tavoitteena on tehostaa julkisen vallan toimenpiteitä tarjoamalla rahoituspalveluja pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan edistämisessä. Tavoitteena on myös parantaa yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä kehittämällä osaamista, kannustamalla yrityksiä innovaatiotoimintaan ja kasvuun, edistämällä yritysten kansainvälistymistä sekä kehittämällä yritysten toimintaympäristöä. Tavoitteena on, että rahoituspalveluja suunnataan hankkeisiin, jotka mahdollisimman hyvin kohdistuvat yrityksen merkittävään kehittämiseen ja toiminnan uudistamiseen. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5  Lausuntopalaute

6  Säännöskohtaiset perustelut

1 Luku Yleiset säännökset 

1 §. Soveltamisala.Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lain perusteella myönnettäviä avustuksia olisivat yrityksen kehittämisavustus ja toimintaympäristön kehittämisavustus.  

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin myönnettäessä 1 momentin mukaista yrityksen kehittämisavustusta sekä toimintaympäristön kehittämisavustusta muualla Suomessa kuin Ahvenanmaan maakunnan alueella. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalasta suhteessa valtionavustuslakiin. Yritystoiminnan kehittämiseksi myönnettävien avustusten erityispiirteiden johdosta on tarpeen säätää tässä laissa tarkoitetuista avustuksista eräiltä osin valtionavustuslaista poikkeavasti. Tämä koskee erityisesti avustusten käyttöä, valvontaa, tarkastusoikeutta, tietojen saantia ja luovuttamista, asiakirjojen säilyttämistä sekä avustuksen palauttamista ja takaisinperintää. Lisäksi 3 momentissa olisi viittaus taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annettuun lakiin (429/2016), jota sovellettaisiin tämän lain mukaisten avustusten myöntämisessä, jollei tässä laissa muuta säädetä. 

2 §. Määritelmät. Pykälään ehdotetaan otettavaksi lain kannalta keskeisiä käsitteitä, joita ovat pieni yritys, keskisuuri yritys ja suuri yritys.  

Pykälän 1‒2 kohtien mukaiset pienen yrityksen ja keskisuuren yrityksen määritelmät perustuisivat Euroopan unionin komission mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä antaman suosituksen 2003/361/EY mukaisiin määritelmiin. Pykälän 3 kohdan mukaisella suurella yrityksellä tarkoitettaisiin yritystä, joka olisi kokoluokaltaan suurempi kuin pieni yritys ja keskisuuri yritys. 

Komission suosituksen 2003/361/EY mukaan pk-yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa ja joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut määritelmään sisältyvät pk-yrityksen tunnusmerkit. Pienten ja keskisuurten yritysten luokassa pienellä yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut määritelmään sisältyvät tunnusmerkit. Suurella yrityksellä tarkoitetaan muuta kuin edellä tarkoitettua pk-yritystä. 

3 §. Avustusten rahoittaminen. Pykälässä säädettäisiin laissa tarkoitettujen avustusten rahoittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan laissa tarkoitettujen avustusten rahoittamiseen voitaisiin käyttää kansallisia varoja ja osarahoituksena Euroopan unionin varoja. Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että käytettäessä avustuksen rahoittamiseen Euroopan unionin varoja, olisi avustusta myönnettäessä otettava huomioon Suomen alue- ja rakennepolitiikan ohjelman 2021‒2027 tavoitteet tai muun Euroopan unionin rahoitusvälineen käyttöä koskevat tavoitteet. 

Voimassa olevan yritystukilain mukaisia avustuksia on rahoitettu pääosin Euroopan aluekehitysrahaston varoista. Myös uudella EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella yritystukilain mukaisia avustuksia rahoitettaisiin Euroopan aluekehitysrahaston varoista, minkä lisäksi avustuksia voitaisiin rahoittaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varoista. Lisäksi on mahdollista, että ehdotetun lain mukaisiin avustuksiin käytettäisiin myös valmistelussa olevien tai ohjelmakauden aikana mahdollisesti perustettavien uusien EU:n rahoitusvälineiden kautta kanavoitavia varoja, mistä syystä momentissa ei mainittaisi nimeltä erikseen rahastoja, joiden varoja avustuksiin voidaan käyttää. 

Koska ehdotetun lain mukaisten avustusten olisi tarkoitus olla erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kautta tulevan rahoituksen merkittävä julkisen vastinrahoituksen muoto, on lain soveltamisen kannalta tärkeää, että avustusten myöntämisessä otettaisiin huomioon Suomen alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tavoitteet. Näitä tavoitteita ovat muun muassa alueiden kestävän kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen, kasvua tukevan elinkeinorakenteen vahvistaminen ja alueiden välisten kehityserojen vähentäminen sekä talouden monipuolistaminen alueilla, joihin vaikutetaan erityisesti ohjelman määrittelemällä tavalla. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miltä osin avustuksia myönnettäessä sovellettaisiin alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annettua lakia. Momentin mukaan silloin, kun laissa tarkoitettuja avustuksia rahoitettaisiin Euroopan unionin varoista sovellettaisiin Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain säännöksiä tuen viimeisen erän maksamisen hakemista koskevasta määräajasta (28 §), tuen maksamisen esteistä (30 §), tuen myöntämisen erityisistä esteistä EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmassa (37 §), hakuilmoituksen julkaisemisesta ja hakuajasta EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmassa (38 §), päätöksestä EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varoista myönnettävästä tuesta (39 §), EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman viestintävelvollisuuksien laiminlyönnistä aiheutuvista seuraamuksista (42 §), EU:n alue- ja rakennepolitiikan varoista rahoitettavan hankkeen tuen saajan velvollisuudesta säilyttää aineisto (46 §), EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varojen käyttöä koskevista tarkastusoikeuksista ja tarkastusvaltuuksista (47 ja 48 §), EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tarkastajan toimivallasta (49 §), EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmästä, digitaalisesta tukimenettelystä, vahvasta sähköisestä tunnistautumisesta tietojärjestelmää käytettäessä, tietojärjestelmän tietojen saannista ja luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla ja tietojärjestelmään tallennettujen tietojen julkisuudesta ja julkaisemisesta (50‒54 §) sekä viranomaisten oikeudesta saada ja luovuttaa tietoja (75 §). 

4 §. Viranomaiset. Pykälän mukaan lain mukaisia asioita käsittelisivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, joiden toimivaltaisuudesta säädettäisiin erikseen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia. 

2 Luku Yrityksen kehittämisavustus 

5 §. Yrityksen kehittämisavustus. Pykälän 1 momentin mukaan yrityksen kehittämisavustus olisi harkinnanvarainen avustus. Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin yrityksen kehittämisavustuksen käyttötarkoituksista. Yrityksen kehittämisavustusta voitaisiin myöntää yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen, innovaatiotoimintaan, kasvuun tai kansainvälistymiseen liittyviin kehittämis- ja investointihankkeisiin. Avustusta voitaisiin myöntää aineellisiin ja aineettomiin investointeihin sekä kehittämistoimenpiteisiin. Aineellisella investoinnilla tarkoitetaan maa-alueiden, rakennusten, koneiden, laitteiden ja kaluston hankintaa sekä koneiden ja laitteiden pitkäaikaista vuokraamista. Aineettomalla investoinnilla tarkoitetaan tekniikan siirtoon liittyvien patenttioikeuksien, käyttölupien, taitotiedon ja patentoimattoman teknisen tietämyksen hankintaa. Kehittämistoimenpiteellä tarkoitetaan liiketoimintaosaamisen, kansainvälistymisen, tuotteiden, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittämistä, hankkeiden valmistelua sekä muuta niihin rinnastettavaa yritystoiminnan merkittävää kehittämistä. 

Yrityksen kehittämisavustusta myöntämällä pyritään edistämään kestävää taloudellista kasvua, työllisyyttä sekä muita elinkeinopoliittisia tavoitteita. Kestävän taloudellisen kasvun edistämiseen sisältyisivät muun muassa hiilineutraaliutta sekä energia- ja materiaalitehokkuutta ja digitalisaation hyödyntämistä koskevat tavoitteet. Muita elinkeinopoliittisia tavoitteita ovat esimerkiksi liiketoiminnan uudistaminen, elinkeinorakenteen monipuolistaminen, alueiden tasapainoisen kehittymisen vahvistaminen, tuottavuuden kohentaminen sekä liiketoiminnan osaamisen kehittäminen. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä avustuksen myöntämisestä ja käyttökohteista. 

6 §. Yrityksen kehittämisavustuksen saajat. Pykälässä säädettäisiin siitä, kenelle yrityksen kehittämisavustusta voidaan myöntää. Pykälän 1 momentin mukaan avustusta voitaisiin myöntää pienille ja keskisuurille yrityksille. Pykälän 1 momentin mukainen peruslähtökohta, jonka mukaan avustusta myönnetään pääsääntöisesti pk-yrityksille vastaa voimassa olevaa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annettua lakia. Koska avustusta voitaisiin myöntää vain yrityksille, tukijärjestelmän ulkopuolelle jäisivät muun muassa luonnolliset henkilöt, jotka vasta suunnittelevat yritystoiminnan aloittamista. Sen sijaan avustusta voitaisiin myöntää luonnolliselle henkilölle, joka toimii yksityisenä elinkeinonharjoittajana. 

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta, jonka mukaan avustusta on mahdollista myöntää myös suuren yrityksen investointiin. Momentin mukaisesti alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetun lain ( / ) mukaisella I ja II -tukialueella voitaisiin suurelle yritykselle myöntää avustusta investointeihin, eli lähinnä koneiden ja laitteiden hankintaan sekä rakentamiseen. Suurten yritysten tukemisen tarkemmista ehdoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Vaikka avustuksen myöntämisen painopiste on pk-yrityksissä, I ja II tukialueilla on perusteltua edelleen säilyttää EU:n valtiontukisääntöjen näillä alueilla sallima mahdollisuus myöntää avustusta myös suurten yritysten investointeihin. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimialoista, joille yrityksen kehittämisavustusta ei voida myöntää. Toimialarajaus muuttuisi voimassa olevasta yritystukilaista siten, että vain alkutuotanto kalatalouden, maatalouden ja metsätalouden alalta rajattaisiin kehittämisavustuksen ulkopuolelle. Voimassa olevaa lakia vastaavasti kehittämisavustusta ei voitaisi edelleenkään myöntää maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen.  

Kalatalouden alkutuotannolla tarkoitettaisiin veden elollisten luonnonvarojen hyödyntämistä eli kalastusta ja vesiviljelyä. Kalataloutta koskevat tarkennukset perustuvat maa- ja metsätalousministeriön ehdotukseen kalanjalostuksen tukemisesta ehdotetun uuden yritystukilain perusteella. Ehdotuksen perusteluna on se, että perinteisesti maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvaa kalanjalostusta ei ole voitu määrärahasyistä tukea riittävässä määrin ja vastaavilla ehdoilla kuin muuta yrityssektoria Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kautta ja maaseuturahaston osalta kalanjalostuksen tukeminen on rajattu kokonaan pois.  

Kalatalouden toimialarajausta koskevan muutosesityksen perusteena on myös se, että Euroopan aluekehitysrahaston kautta tukea on mahdollista myöntää myös kalanjalostukseen. Kyseessä olisi mahdollisuus, jonka myötä aluekehittämisvaroilla voitaisiin rahoittaa myös kalatalouden kehittämis- ja investointihankkeita, jos ne katsotaan alueiden näkökulmasta tärkeiksi. Kalanjalostuksen tukemisen mahdollistaminen myös yrityksen kehittämisavustuksella helpottaisi osaltaan nykytilannetta, jossa yritysten tukemisen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tukiohjelmalla ei katsota olevan mahdollista vastaavalla tavalla kuin muun yrityssektorin. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rajalliset varat kohdennetaan kalatalouden alkutuotannon kehittämiseen, ympäristötoimiin, meripolitiikan kansallisiin toimiin sekä EU-lainsäädännön edellyttämiin tieteelliseen tiedonkeruuseen ja kalastuksenvalvontaan. Tämän vuoksi jalostussektorin kasvu- ja kansainvälistymistoimien sekä kehittämishankkeiden rahoittaminen on ollut hyvin rajoitettua pk-yritysten osalta. 

Maatalouden alkutuotannolla tarkoitetaan peltoviljelyä, karjataloutta tai muuta tuotantoeläinten pitoa, kasvihuonetuotantoa, puutarha- ja taimitarhaviljelyä, turkistarhausta, hevosten kasvatusta, porotaloutta, mehiläistaloutta, ammattimaista metsästystä, marjastusta tai sienestystä taikka muuta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuotantotoimintaa. Metsätalouden alkutuotannolla tarkoitetaan tässä yhteydessä metsänhoitoa sisältäen metsän kasvatuksen ja metsänhoitoon liittyvät toiminnot. Metsänhoitoon kuuluviksi toiminnoiksi katsottaisiin Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL) mukaan alaluokkaan 021 Metsänhoito kuuluvat toiminnot. Avustusta voitaisiin ehdotetun lain mukaan myöntää myös puunkorjuuseen ja metsätaloutta palvelevaan toimintaan sekä maataloutta palvelevaan toimintaan, joiden tukeminen ei voimassa olevan yritystukilain mukaan ole ollut mahdollista. 

Maataloustuotteiden jalostuksella ja kaupan pitämisellä tarkoitetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä 1 tarkoitettujen maataloustuotteiden sellaista käsittelyä, jonka tuloksena saatava tuote on edelleen liitteessä 1 tarkoitettu maataloustuote sekä tuotteen markkinoille saattamista. Maataloustuotteita eivät ole metsistä ja muualta luonnosta peräisin olevat ei viljellyt tuotteet, kuten esimerkiksi sienet, marjat ja luonnon keruutuotteet, joten mainittujen tuotteiden jalostusta koskevaa yritystoimintaa voitaisiin tukea yrityksen kehittämisavustuksella. 

Ratkaistaessa, voidaanko avustus toimialarajoitukset huomioiden myöntää, merkityksellistä on avustettavan hankkeen toimiala. Toimialarajauksen soveltaminen muuttuisi tältä osin verrattuna voimassa olevaan yritystukilain soveltamiskäytäntöön, sillä tähän asti toimialarajauksen tarkastelussa merkityksellisintä on ollut yrityksen kaupparekisteriin merkityn päätoimialan kuuluminen kehittämisavustuksen piiriin. Koska yritys voi toimia useammalla eri toimialalla, joilla kaikilla voi olla suuri painoarvo yritystoiminnassa, on kuitenkin katsottu tarkoituksenmukaiseksi painottaa jatkossa avustettavan hankkeen toimialaa tarkasteltaessa sitä, kuuluuko avustettava toiminta yrityksen kehittämisavustuksen piiriin. Toimialan tarkastelussa hyödynnettäisiin Tilastokeskuksen toimialaluokitusta. 

Pykälän 2 momentin mukaisesti avustusten myöntämisessä olisi lisäksi otettava huomioon Euroopan unionin lainsäädäntöön perustuvat toimialakohtaiset rajoitukset, jotka koskevat muun muassa terästeollisuutta, liikennettä ja laivanrakennusta. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä avustuksen saajista. 

7 §. Yrityksen kehittämisavustuksen myöntämisen edellytykset ja sovellettavat valtiontukisäännöt. Pykälässä säädettäisiin yrityksen kehittämisavustuksen myöntämisen edellytyksistä ja sovellettavista valtiontukisäännöistä. Pykälän säännöksillä täydennettäisiin valtionavustuslain 7 §:ssä säädettyjä valtionavustuksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä, jotka tulisi 1 §:ssä säädetyn perusteella huomioida myös kehittämisavustusta myönnettäessä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisesti avustusta yrityksen kehittämiseen voitaisiin myöntää, jos yrityksellä arvioidaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Kannattamattoman toiminnan tukeminen ei olisi perusteltua kansantalouden edun, yritystoiminnan tehokkuuden eikä toimivan kilpailun näkökulmasta. Avustuksen myöntämistä harkittaessa tulisi myös arvioida, että yrityksen suunnittelema hankkeen kokonaisrahoitus on riittävä ja toteuttamiskelpoinen. 

Momentin 2 kohdan mukaan myönnettävällä avustuksella tulee arvioida olevan merkittävä vaikutus hankkeen toteuttamiseen. Merkittävällä vaikutuksella tarkoitettaisiin sitä, että hanketta joko ei toteutettaisi lainkaan ilman myönnettävää avustusta tai avustuksen myöntäminen mahdollistaisi hankkeen toteuttamisen nopeammassa aikataulussa, laadullisesti korkeatasoisempana tai laajempana. 

Momentin 3 kohdan mukaisesti avustuksen kohteena olevan hankkeen tulisi arvioida olevan yrityksen toiminnan kehittämisen kannalta merkittävä. Tästä johtuen esimerkiksi yritysten korvausinvestointeja ei olisi mahdollista tukea. 

Ehdotettu pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentin 1 kohdan mukaisesti toiminnan kannattavuuden arviointi olisi kokonaisharkintaa, jossa voitaisiin ottaa huomioon muun muassa yrityksen taloudelliset tunnusluvut. Lisäksi tässä arvioinnissa voitaisiin huomioida erilaisista julkisista ja yksityisistä rekistereistä saatavat tiedot yrityksen maksuhäiriöistä sekä verojen ja lakisääteisten maksujen suorittamisesta. Lähtökohtana harkinnanvaraisia avustuksia myönnettäessä olisi luonnollisesti se, että avustuksen saaja olisi hoitanut asianmukaisesti velvoitteensa. Avustusta voitaisiin kuitenkin myöntää, jos velvoitteiden laiminlyönti olisi vain vähäinen. Lisäksi avustusta voisi erityisestä syystä myöntää myös silloin, kun laiminlyönti olisi olennainen, mutta velvoitteiden hoitamisesta olisi tehty maksusuunnitelma, jota olisi jo jonkin aikaa noudatettu. Avustuksen myöntäminen olennaisten velvoitteiden laiminlyöntien yhteydessä olisi kuitenkin hyvin poikkeuksellista ja perustuisi aina tapauskohtaiseen arviointiin. 

Momentin 2 kohdan mukaan avustusta ei myönnettäisi, jos hakija on EU:n valtiontukisääntelyssä tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa oleva yritys. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan valtiontukea ei saa myöntää sellaiselle yritykselle, joka on vaikeuksissa oleva yritys. Vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmästä säädetään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdassa. 

Momentin 3 kohdassa säädettäisiin siitä, että avustusta ei myönnettäisi, jos hakijaa koskee Euroopan komission maksamaton perintämääräys sääntöjen vastaisen valtiontuen takaisinperinnästä. Valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan valtiontukea koskevassa hyväksyttävässä tukiohjelmassa tulee nimenomaisesti sulkea pois yksittäisen tuen maksaminen sellaiselle yritykselle, jolle on annettu komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys ja jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. 

Pykälän 3 momentti olisi uusi. Momentissa säädettäisiin, että kehittämisavustusta myönnettäessä tulisi huomioida ympäristöön liittyvät näkökohdat. Hiilineutraalisuuden edistäminen on yksi sekä EU:n alue- ja rakennepolitiikan uuden ohjelmakauden että pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman tavoitteista. Ympäristönäkökohdat on huomioitu kehittämisavustuksia myönnettäessä myös voimassa olevaa lakia sovellettaessa, vaikka lain tasoista säännöstä ei ole ollut. Voimassa olevassa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa on kuitenkin säädetty, että avustuksia suunnataan muun muassa hankkeisiin, joilla arvioidaan olevan merkittävä vaikutus yrityksen energia- ja materiaalitehokkuuteen. Ottaen huomioon vähähiilisyyden ja hiilineutraaliuden painotukset sekä uudessa alue- ja rakennepolitiikan ohjelmassa että hallitusohjelmassa sekä sen, että ympäristökysymysten merkitys päätöksenteossa on kasvanut ilmastonmuutoksen etenemisen myötä, on arvioitu tarkoituksenmukaiseksi, että ympäristönäkökohtien huomioimisesta kehittämisavustusta myönnettäessä säädettäisiin jatkossa lain tasolla. 

Ympäristöön liittyvien näkökohtien huomioiminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että avustuksen myöntämistä puoltavaksi tekijäksi katsottaisiin se, että hankkeella edistettäisiin edellä mainittuja alue- ja rakennepolitiikan ja hallitusohjelman tavoitteita vähähiilisyydestä ja hiilineutraaliudesta sekä energia- ja materiaalitehokkuudesta. Lisäksi avustuksen myöntämistä puoltavana tekijänä voitaisiin huomioida hankkeen muut kuin edellä mainitut ympäristön kannalta myönteiset vaikutukset. 

Pykälän 4 momentin mukaan avustus myönnettäisiin valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 mukaisena vähämerkityksisenä tukena (de minimis -tuki). Lisäksi avustus voitaisiin myöntää myös muiden Euroopan komission hyväksymien valtiontukipuitteiden mukaisena. Säännös mahdollistaisi tarvittaessa uusien tukiohjelmien hyväksyttämisen komissiolla. Hyväksytyn tukiohjelman käytöstä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Esimerkiksi markkina- ja tuotantohäiriötilanteessa myönnettyjä avustuksia eli ns. korona-avustuksia on ollut mahdollista myöntää komission hyväksymänä väliaikaisena valtiontukena. 

Kehittämisavustusta voitaisiin edellä 6 §:ssä säädetyin tavoin myöntää myös kalatalouteen pois lukien alkutuotanto. Kalataloutta koskevat omat sektorikohtaiset EU:n valtiontukisäännöt. Näitä ovat muun muassa komission tiedonanto kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevista suuntaviivoista (2015/C 217/01), komission asetus (EU) N:o 1388/2014 tiettyjen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille myönnettävien tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (kalatalouden ryhmäpoikkeusasetus) sekä komission asetus (EU) N:o 717/2014 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen kalastus- ja vesiviljelyalalla (asetus kalatalouden vähämerkityksisestä tuesta). Kalatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen ja kalatalouden vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen ehdot poikkeavat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ja vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen ehdoista ja kynnysarvoista. Toimialojen yhdenvertaisen kohtelun ja hallinnollisten menettelytapojen yksinkertaistamiseksi olisi tarkoituksenmukaista soveltaa kalatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen tai kalatalouden vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen sijasta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tai vähämerkityksisen tuen ehtoja myös silloin, kun kehittämisavustusta myönnettäisiin kalanjalostusteollisuuden tukemiseen. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tai vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen ehtojen soveltaminen myönnettäessä avustusta kalanjalostusteollisuuteen edellyttää, että menettelylle on komission antama hyväksyntä. Maa- ja metsätalousministeriö tekee komissiolle kalatalouden tukijärjestelmää koskevan ilmoituksen. Avustuksen myöntäminen kalatalouteen edellyttää Euroopan unionin valtiontukia koskevan ilmoitusmenettelyn loppuun saattamista siten, ettei Euroopan komissio vastusta ehdotettua menettelyä. Jos komissio ei hyväksy tukijärjestelmää koskevaa menettelyä, myönnettäessä avustusta kalatalouteen tulisi noudattaa yleisten sääntöjen sijaan kalatalouden sektorikohtaisia valtiontukisääntöjä. 

Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja sovellettavista valtiontukisäännöistä. 

8 §. Yrityksen kehittämisavustuksen hyväksyttävät kustannukset, kustannusmallit ja avustuksen määrä. Pykälän 1 momentin mukaan avustuksen perusteeksi hyväksyttäisiin vain sellaiset hankkeen kustannukset, jotka ovat aiheutuneet hanketta koskevan päätöksen mukaisena toteuttamisaikana. Käytännössä siis esimerkiksi esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen avustushakemuksen jättämistä ei voitaisi hyväksyä avustuksen perusteeksi. 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan myös esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia on voitu hyväksyä avustuksen perusteeksi. Käytännössä esivalmistelukustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen hakemuksen jättämistä on kuitenkin hyväksytty vain harvoin ja vähäisessä osassa hankkeita. Esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten hyväksyminen voi aiheuttaa epäselvyyttä hankkeen aloitusajankohtaa tarkasteltaessa, mistä voi aiheutua epäjohdonmukaisuutta avustuksen perusteeksi hyväksyttävien kustannusten osalta. Sääntelyn selkeyden vuoksi ja toimintatapojen yhdenmukaisuuden turvaamiseksi onkin arvioitu tarkoituksenmukaiseksi rajata esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset pois avustuksen perusteeksi hyväksyttävien kustannusten piiristä. Esivalmistelutoimenpiteinä pidettäisiin ennen avustuspäätöksen mukaista toteuttamisaikaa tehtyjä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi suunnittelutyötä, lupien hankintaa ja toteutettavuustutkimuksia sekä ulkomailla järjestettävien näyttelyiden ja messujen näyttelypaikan varaamista ja siihen liittyvän ennakko- tai varausmaksun suorittamista. 

Pykälän 2 momentin mukaan avustus voitaisiin myöntää prosenttiosuutena hankkeesta aiheutuvien hyväksyttävien kustannusten mukaan. Lisäksi kustannuksia olisi mahdollista hyväksyä myös muun valtioneuvoston asetuksella säädetyn kustannusmallin mukaisesti, jolloin esimerkiksi hankkeen välillisiä kustannuksia voitaisiin hyväksyä laskennalliseen prosenttiosuuteen perustuen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä kustannuksista, kustannusmalleista ja avustuksen määrästä. 

3 Luku Toimintaympäristön kehittämisavustus 

9 §. Toimintaympäristön kehittämisavustus. Pykälässä säädettäisiin, että toimintaympäristön kehittämisavustus olisi harkinnanvarainen avustus. Lisäksi pykälässä säädettäisiin siitä, mille toimijoille ja minkälaisiin hankkeisiin toimintaympäristön kehittämisavustusta voitaisiin myöntää. Tarkoitus olisi mahdollistaa nykyiseen tapaan avustuksen joustava käyttö pienten ja keskisuurten yritysten toimintaympäristöä ja kehittymistä edistäviin tarkoituksiin. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että avustusta voitaisiin myöntää voittoa tavoittelemattomille julkisille ja yksityisille yhteisöille sekä säätiöille. Avustusta voitaisiin myöntää momentissa mainituille tahoille hankkeisiin, joiden tarkoituksena on yritysten toimintaympäristön tai yritystoiminnan kehittymisedellytysten parantaminen. Julkisella yhteisöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa kuntia, kuntayhtymiä, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Yksityisellä yhteisöllä tarkoitetaan tässä muun muassa yrityksiä, yhdistyksiä ja osuuskuntia. Yksityisten ja julkisten yhteisöjen sekä säätiöiden tulisi olla voittoa tavoittelemattomia. Osakeyhtiön voittoa tavoittelemattomuudesta on osakeyhtiölain (624/2006) 1 luvun 5 §:n mukaisesti määrättävä yhtiöjärjestyksessä. Jos tällaista määräystä ei ole avustusta hakevan osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä, avustusta ei voitaisi myöntää. Muiden avustuksen hakijoiden osalta voittoa tavoittelemattomuutta arvioitaisiin niiden toiminnan luonteen perusteella. 

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin, että toimintaympäristön kehittämisavustusta voitaisiin myöntää yritystoiminnan kannalta tarpeellisiin selvityksiin, yritysten tarvitsemien palvelujen kehittämiseen, yritysten keskinäisen yhteistyön, yritysten ja korkeakoulujen sekä yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön sekä elinkeinoelämäverkottuneen tutkimuksen edistämiseen. Lisäksi toimintaympäristön kehittämisavustusta voitaisiin myöntää muihin yritysten toimintaympäristöä ja kehittymisedellytyksiä parantaviin hankkeisiin. Elinkeinoelämäverkottuneen tutkimuksen edistämiseen myönnettävällä avustuksella voitaisiin rahoittaa sellaisia soveltavaa tutkimusta sisältäviä hankkeita, joihin kytkeytyisi rinnakkaisia pk-yritysten tuotekehityshankkeita, joita voitaisiin rahoittaa yrityksen kehittämisavustuksella. 

ELY-keskusten toimivallan laajuus säilyisi samana kuin voimassa olevan lain mukaan toimintaympäristön kehittämisavustusta myönnettäessä. Kuluvalla EU:n ohjelmakaudella myös Business Finland on rahoittanut elinkeinoelämäverkottuneita tutkimushankkeita ja soveltavan tutkimuksen hankkeita. Soveltavan tutkimuksen hankkeilla on kehitetty toimintatapoja, joissa on onnistuttu kaupallistamaan ja siirtämään tutkimustuloksia yritysten liiketoimintaan esimerkiksi fotoniikan ja terveystieteiden osalta. Uudella EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudella Business Finland ei ole välittävä viranomainen. Tästä syystä on katsottu tarpeelliseksi, että maakuntien liittojen ohella myös ELY-keskukset voivat edelleen toimia elinkeinoelämäverkottuneen tutkimuksen rahoituksessa rahoittaen sekä yrityksiä että tutkimuslaitoksia. ELY-keskuksen mahdollisuus toimia rahoittajana elinkeinoelämäverkottuneissa hankkeissa on perusteltu myös siksi, että ELY-keskukset voivat rahoittaa tutkimuslaitosten lisäksi myös tutkimushankkeessa kehitetyn innovaation soveltamiseen liittyviä pk-yritysten tuotekehityshankkeita, jolloin voidaan nopeuttaa innovaatioiden hyödyntämistä pk-yritysten toiminnassa. 

Kestävää kasvua ja työtä rakennerahasto-ohjelmaa 2014‒2020 koskevan arvioinnin mukaan esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen haasteena tulevalla ohjelmakaudella on edelleen osaajien niukkuus. Kehityksen kääntäminen positiiviseen suuntaan edellyttää vahvempia panostuksia esimerkiksi korkeakoulujen ja alueiden yritysten väliseen yhteistyöhön, jotta syntyisi uutta yritystoimintaa, innovaatioita ja alueille jäisi korkeakoulutettuja osaajia. Toimintaympäristön kehittämisavustusta myöntämällä voitaisiin tukea edellä mainittujen tavoitteiden toteutumista myös uudella ohjelmakaudella. 

Avustuksen piirissä voisivat olla nykyisen lain soveltamiskäytännön mukaisesti myös sellaiset hankkeet, joissa rakennetaan pienten ja keskisuurten yritysten tarvitsemaa tai niitä välittömästi palvelevaa infrastruktuuria. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että toimintaympäristön kehittämisavustusta olisi mahdollista myöntää kansallisista varoista myös pääomasijoitustoimintaan. Tältä osin toimittaisiin nykyisen käytännön mukaisesti eli siten, että avustus myönnettäisiin avustuksena pääomasijoitushankkeen välittäjäorganisaatiolle sijoituksen tekemiseksi pääomasijoitusrahastoon. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä avustuksen saajista sekä myöntämisestä ja käyttökohteista. 

10 §. Toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntämisen edellytykset.Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että avustuksen myöntäminen toimintaympäristöhankkeelle edellyttäisi, että hankkeen arvioidaan edistävän alueen pienten ja keskisuurten yritysten käynnistämistä, kasvua tai kehittymistä taikka verkostoitumista yritysten välillä tai yritysten ja korkeakoulujen sekä yritysten ja tutkimuslaitosten välillä. Toimintaympäristön kehittämisavustuksella on tarkoitus edistää ja luoda edellytyksiä yritystoiminnan käynnistymiselle, kehittymiselle ja kasvulle. Avustuksen vaikutusten tulisi siis kohdistua ensisijaisesti alueen yrityskenttään. 

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin, että myönnettävällä avustuksella tulisi arvioida olevan merkittävä vaikutus hankkeen toteuttamiseen. Avustuksella tulisi siten aina arvioida olevan merkittävä vaikutus siihen, että hanke ylipäätään toteutetaan tai se toteutetaan laajempana, korkeatasoisempana tai nopeammin kuin ilman avustusta. 

Momentin 3 kohdan mukaan toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntäminen edellyttäisi, että avustuksen hakijalla arvioitaisiin olevan riittävät taloudelliset ja muut edellytykset toteuttaa hanke sekä hankkeen luonteen sitä edellyttäessä vastata toiminnan jatkuvuudesta myös hankkeen toteuttamisen jälkeen. Toiminnan jatkuvuutta ei kuitenkaan edellytettäisi esimerkiksi erilaisilta selvityshankkeilta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että avustusta ei kuitenkaan myönnettäisi, jos avustuksen hakija olisi olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja tai sillä olisi olennaisia maksuhäiriöitä, ellei avustuksen myöntämistä pidettäisi erityisistä syistä tarkoituksenmukaisena. Avustuksen myöntämistä harkittaessa otettaisiin huomioon erilaisista julkisista ja yksityisistä rekistereistä saatavat tiedot hakijan maksuhäiriöistä sekä verojen ja lakisääteisten maksujen suorittamisesta. Lähtökohtana harkinnanvaraisia tukia myönnettäessä olisi luonnollisesti se, että avustuksen saaja olisi hoitanut asianmukaisesti velvoitteensa. Avustusta voitaisiin kuitenkin myöntää, jos velvoitteiden laiminlyönti olisi vain vähäinen. Lisäksi avustusta voisi erityisestä syystä myöntää myös silloin, kun laiminlyönti olisi olennainen, mutta velvoitteiden hoitamisesta olisi tehty maksusuunnitelma, jota olisi jo jonkin aikaa noudatettu. Avustuksen myöntäminen olennaisten velvoitteiden laiminlyöntien yhteydessä olisi kuitenkin hyvin poikkeuksellista ja perustuisi aina tapauskohtaiseen harkintaan. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä avustuksen myöntämisen edellytyksistä. 

11 §. Toimintaympäristön kehittämisavustuksen hyväksyttävät kustannukset, kustannusmallit ja avustuksen määrä.Pykälän 1 momentin mukaan avustuksen perusteeksi hyväksyttäisiin vain sellaiset hankkeen kustannukset, jotka ovat aiheutuneet hanketta koskevan päätöksen mukaisena toteuttamisaikana. Käytännössä siis esimerkiksi esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen avustushakemuksen jättämistä ei voitaisi hyväksyä avustuksen perusteeksi. Säännös vastaisi yrityksen kehittämisavustuksen osalta 8 §:ssä säädettyä. 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan on ollut mahdollista hyväksyä toimintaympäristön kehittämisavustuksenkin perusteeksi myös hankkeen esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Kuten edellä 8 §:n perusteluissa on todettu, voimassa olevan lainsäädännön mukaan myös esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneita kustannuksia on voitu hyväksyä avustuksen perusteeksi. Käytännössä esivalmistelukustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen hakemuksen jättämistä on kuitenkin hyväksytty vain harvoin ja vähäisessä osassa hankkeita. Esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten hyväksyminen voi aiheuttaa epäselvyyttä hankkeen aloitusajankohtaa tarkasteltaessa, mistä voi aiheutua epäjohdonmukaisuutta avustuksen perusteeksi hyväksyttävien kustannusten osalta. Sääntelyn selkeyden vuoksi ja toimintatapojen yhdenmukaisuuden turvaamiseksi onkin arvioitu tarkoituksenmukaiseksi rajata esivalmistelutoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset pois avustuksen perusteeksi hyväksyttävien kustannusten piiristä. 

Pykälän 2 momentin mukaan avustus voitaisiin myöntää prosenttiosuutena hankkeesta aiheutuvien hyväksyttävien kustannusten mukaan. Lisäksi kustannuksia olisi mahdollista hyväksyä myös muun valtioneuvoston asetuksella säädetyn kustannusmallin mukaisesti, jolloin esimerkiksi hankkeen välillisiä kustannuksia voitaisiin hyväksyä laskennalliseen prosenttiosuuteen perustuen. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä kustannuksista, kustannusmalleista ja avustuksen määrästä. 

4 Luku Avustuksen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen 

12 §. Avustuksen hakeminen. Pykälässä säädettäisiin avustuksen hakemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan avustusta haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Palveluun kirjautuminen edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista. Sähköinen hakemus on ollut käytössä myös voimassa olevan lain aikana, mutta jatkossa hakemukset voisi jättää ainoastaan sähköisesti. Voimassa olevan lain ja kuluvan EU:n ohjelmakauden aikana hakemuksista lähes kaikki eli noin 99 prosenttia on jätetty sähköisesti (tilanne lokakuun 2020 alussa). Saapuneista 7 910 hakemuksesta vain 66 kappaletta oli jätetty lomakkeella. Paperilomakkeella tehtyjä hakemuksia jätettiin päättymässä olevan ohjelmakauden alkuvaiheessa, kun meneillään oli vielä siirtymävaihe vanhalta ohjelmakaudelta uuteen, eikä sähköinen asiointi käynnissä olevan ohjelmakauden osalta ollut vielä käytettävissä. Tarkoituksena on, että tulevalla ohjelmakaudella sähköinen asiointi on käytössä avustusten haun käynnistyessä. Yrityksen kehittämisavustuksen ja toimintaympäristön kehittämisavustuksen hakijana on pääsääntöisesti yritys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Kehittämisavustusta voidaan myöntää myös yksityisille elinkeinonharjoittajille eli toiminimiyrittäjille. Kuluvalla ohjelmakaudella yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat jättäneet yhteensä noin 250 kehittämisavustusta koskevaa hakemusta. Velvollisuus sähköiseen asiointiin koskisi näin pääasiassa oikeushenkilöitä, mutta myös pienessä määrin elinkeinotoimintaa harjoittavia yksityishenkilöitä. Velvollisuuden kohteena olisivat yritysten tai muiden yhteisöjen vastuuhenkilöt sekä elinkeinotoimintaa harjoittavat yksityishenkilöt, joilla voidaan edellä esitettyjen tilastojenkin perusteella tarkasteltuna katsoa olevan riittävät tekniset valmiudet ja kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen. 

Pykälän 2 momentin mukaan avustuksen hakijan tulisi hakea avustusta ennen hankkeen aloittamista. Tällä vaatimuksella pyrittäisiin nykytilanteen mukaisesti välttämään avustuksen myöntämistä sellaiseen hankkeeseen, jonka toteuttamiseen avustuksen myöntämisellä ei olisi merkitystä tai jossa avustuksella olisi vain vähäinen merkitys. Hankkeen aloittamiseksi katsottaisiin ehdotetun 2 momentin mukaan hanketta koskevan sopimuksen tai tilauksen tekeminen, hankkeen rakennustöiden aloittaminen, hankinnan toimitus, hankintaa koskevan maksun tai maksuerän suorittaminen sekä muu sitoumus, joka tekisi hankkeen toteuttamisesta peruuttamattoman. Jos hanke olisi aloitettu ennen avustuksen hakemista, avustusta ei voitaisi myöntää. Ehdotetussa 2 momentissa olisi kuitenkin säädetty poikkeus hankkeen esivalmisteluun liittyvien toimenpiteiden osalta, joiden toteuttamisen ei katsottaisi tarkoittavan hankkeen aloittamista. Esivalmisteluun liittyvinä toimenpiteinä pidettäisiin ennen avustuspäätöksen mukaista toteuttamisaikaa tehtyjä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi suunnittelutyötä, lupien hankintaa ja toteutettavuustutkimuksia. Myös ulkomailla järjestettävien näyttelyiden ja messujen näyttelypaikan varaaminen ja siihen liittyvän ennakko- tai varausmaksun suorittaminen katsottaisiin hankkeen esivalmisteluksi. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä avustuksen hakemisesta. 

13 §. Avustuspäätös. Pykälän 1 momentin mukaan avustuspäätöksessä avustettavalle hankkeelle voitaisiin asettaa myös muita kuin laissa ja sen nojalla säädettyjä ehtoja ja rajoituksia, joita avustuksen saajan olisi noudatettava. Säännös vastaisi sisällöltään valtionavustuslain 13 §:n 2 momentissa säädettyä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin avustuksen saajan velvollisuudesta hakemuksella (muutoshakemus) pyytää jo tehdyn avustuspäätöksen ehtojen muuttamista, jos avustuksen myöntämisen jälkeen hankkeen toteutuksessa tapahtuu olennaisia muutoksia, joiden vuoksi hanketta tai sen osaa ei voida toteuttaa avustuspäätöksen tai hyväksytyn hankesuunnitelman mukaisena. Olennaisena muutoksena pidettäisiin hankkeen muuttumista suunnitellusta siten, että sen keskeinen sisältö ja sitä kautta mahdollisesti myös tavoitteet tai ennakoidut vaikutukset poikkeavat avustuspäätöksessä hyväksytystä hankkeesta. Olennaiseksi tulisi aina katsoa myös yksittäisen kustannuslajin (esim. palkkakustannukset tai kone- ja laitekustannukset) avustuspäätöksessä hyväksyttyjen kustannusten määrän merkittävä ylittäminen. Muita olennaisia muutoksia olisivat esimerkiksi muutos hankkeen kustannusrakenteessa tai hankkeen suunnitellussa kestossa sekä avustuksen saajaan liittyvä muutos, kuten yhtiömuodon muutos. 

Muutoshakemusta ei tarvitsisi tehdä hankekokonaisuuden kannalta vähäiseksi katsottavista muutoksista. Vähäisenä muutoksena pidettäisiin esimerkiksi hankekokonaisuuden kannalta vähäiseksi katsottavia muutoksia yksittäisissä hankintanimikkeissä tai kohtuulliseksi katsottavia siirtymiä hankkeen menolajien välillä. Tämän kaltaiset vähäiset muutokset voitaisiin vallitsevaa käytäntöä noudattaen hyväksyä avustuksen maksatuksen yhteydessä maksatusviranomaisen harkinnan mukaan. Menolajiin, johon avustuspäätöksessä tai muutospäätöksessä ei ole hyväksytty lainkaan kustannuksia, ei kuitenkaan voitaisi kohdistaa maksatuksia. Muutospäätöksellä ei voitaisi kasvattaa myönnetyn avustuksen kokonaismäärää. 

Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että ELY-keskus voisi muutoshakemuksesta tehdä muutospäätöksen. Jos hakemusta ei hyväksyttäisi, tulisi muutospäätöksen sijaan antaa kielteinen päätös. Momentissa säädettäisiin myös, että muuttuneen hankkeen kustannuksia voitaisiin hyväksyä aikaisintaan muutoshakemuksen vireille tulosta alkaen. Myös hankkeen toteuttamisaikaa koskevan muutoshakemuksen osalta tulisi huomioida, että hakemus tulisi tehdä ennen alkuperäisen toteuttamisajan päättymistä. ELY-keskus voisi kuitenkin hyväksyä toteuttamisajan pidentämisen erityisestä syystä myös silloin, kun hakija on jättänyt muutoshakemuksen toteuttamisajan päättymisen jälkeen. Muutoshakemuksen tekeminen yhtiömuodon muutoksen vuoksi olisi olennaista siitä syystä, että avustuksen maksaminen muulle kuin avustuspäätöksen kohteena olleelle yritykselle olisi mahdollista ainoastaan muutospäätöksen jälkeen. Muutospäätös on mahdollista tehdä avustuksen saajan yhtiömuodon muuttuessa tai silloin, kun sulautunut tai jakautunut yritys jatkaa hankkeen mukaista toimintaa. 

Muutoshakemus tehtäisiin sähköisesti samassa asiointipalvelussa tai tietojärjestelmässä kuin varsinainen avustushakemuskin. Muutoshakemukset ja muutospäätökset ovat olleet osa tukimenettelyä voimassa olevan sääntelyn aikanakin, vaikka niistä ei ole ollut nimenomaisia säännöksiä laissa. Selvyyden vuoksi olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista lisätä lakiin muutoshakemusta ja muutospäätöstä koskevat säännökset. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä avustuksen myöntämisestä ja avustuspäätöksen sisällöstä sekä muutoshakemuksen tekemisestä ja muutospäätöksestä. 

14 §. Avustuksen maksaminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten maksamista tulee hakea. Lisäksi pykälässä säädettäisiin maksamisen ajankohdasta ja edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan maksamista haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Lisäksi momentissa säädettäisiin, että avustuksen maksamisesta tehtäisiin erillinen päätös, jonka perusteella avustus maksettaisiin. 

Pykälän 2 momentin mukaan avustus maksettaisiin avustuksen saajalle 8 §:ssä tai 11 §:ssä tarkoitettujen kustannusten perusteella taikka vaihtoehtoisesti muun valtioneuvoston asetuksessa säädetyn kustannusmallin mukaisesti, jonka käyttämistä koskeva ehto on otettu avustuspäätökseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että osa avustuksesta maksettaisiin todellisten kustannusten mukaan, mutta osa avustuksesta voisi perustua niin sanottuihin yksinkertaistettuihin kustannusmalleihin, jolloin kustannuksia ei tarvitsisi todentaa. Yksinkertaistetuilla kustannusmalleilla pyritään nopeuttamaan ja selkeyttämään avustuksen maksatusprosessia sekä avustuksen hakijan että viranomaisen kannalta. Avustus voitaisiin jatkossakin maksaa tarvittaessa useampana eränä. Niissä tapauksissa, joissa avustus maksetaan toteutuneiden kustannusten perusteella, avustuksen kohteena olevan hankinnan on oltava maksettu ja avustuksen saajalle toimitettu. Yksinkertaistetuista kustannusmalleista säädettäisiin Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varoista tulevan rahoituksen osalta alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetussa laissa ja kansallisen rahoituksen osalta säännöksiä voitaisiin antaa nyt esitetyn lain nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa. 

Pykälän 3 momentin mukaan avustuksesta voitaisiin maksaa ennakkoa, jos se on avustuksen käytön kannalta perusteltua ja valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista. Erillistä päätöstä mahdollisesta ennakkomaksusta ei kuitenkaan olisi tarpeen tehdä, vaan ennakko voitaisiin maksaa avustuspäätöksen perusteella. Julkisyhteisöille ennakkoa voitaisiin maksaa vain, jos siihen olisi erityisiä syitä. Ennakon maksaminen olisi momentissa tarkoitetulla tavalla perusteltua silloin, kun avustettavan hankkeen tai toiminnan käynnistäminen tai toteuttaminen avustuspäätöksessä tarkoitetussa aikataulussa ja laajuudessa vaatii, että avustuksen saaja saa viranomaiselta toimintaan tai hankkeeseen rahoitusta. Ennakon maksaminen perustuisi aina tapauskohtaiseen harkintaan. Ennakon maksamisen edellytyksenä olisi myös se, että ennakon maksaminen ei estä avustuksen käytön valvontaa. 

Maksatusprosessin selkeyttäminen oli yksi kehittämisavustuksen arvioinnissa esiin noussut kehittämiskohde. Ennakon maksamisella voitaisiin keventää maksatusprosessia ainakin avustuksen ja hankkeen koon mukaan arvioituna pienempien avustusten osalta, sillä ennakon maksaminen voisi vähentää maksatusten määrää ja siten myös maksatushakemusten laatimisesta ja niiden käsittelystä aiheutuvaa työtä sekä avustuksen saajien että maksatuskäsittelijöiden osalta. 

Pykälän 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä avustuksen maksamisesta sekä ennakkoa koskevasta menettelystä ja ennakon määrästä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. 

15 §. Maksatuksen keskeytys.Pykälässä olisi viittaus valtionavustuslain 19 §:ään, jossa säädetään valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämisestä. Pykälä olisi tältä osin sisällöltään vastaava kuin voimassa olevassa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetussa laissakin. Lisäksi pykälässä olisi viittaus valtionavustuslain 28 §:ään, jossa säädetään määräajasta keskeyttämistä koskevan päätöksen tekemiselle. Maksamisen keskeyttämispäätös olisi turvaamistoimi, jolla maksatus tilapäisesti keskeytetään asian tarkemman selvittämisen ajaksi. Selvittämisen jälkeen olisi tehtävä joko päätös maksamisen jatkamisesta tai maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä. Erityisen tärkeää olisi se, että maksamisen keskeyttämispäätöstä ei saisi tehdä vain tosiasiallisesti keskeyttämällä maksaminen, vaan keskeyttämistilanteissa olisi aina tehtävä kirjallinen päätös. Maksamisen keskeyttämistä koskevaan päätökseen voisi hakea muutosta siten kuin ehdotetun lain 30 §:ssä säädetään. 

5 Luku Avustuksen käyttö ja valvonta 

16 §. Avustuksen käyttö. Pykälässä säädettäisiin avustuksen saajan velvoitteiden perusteista avustuksen käytössä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että avustus saataisiin käyttää ainoastaan avustuspäätöksen mukaiseen tarkoitukseen. Avustuspäätös määrittelisi avustuksen saajaa sitovasti sen, mihin tarkoitukseen avustusta saadaan käyttää. Pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään valtionavustuslain 13 §:n 1 momentissa säädettyä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin investointiin kohdistuvaan avustukseen määrättävästä käyttöajasta. Käyttöajat säilyisivät samoina kuin voimassa olevassa laissakin. Pienten ja keskisuurten yritysten tulisi käyttää investointiin myönnetyn avustuksen kohteena olevaa omaisuutta kolme vuotta ja muiden avustuksen saajien viisi vuotta avustuksen viimeisen erän maksamisesta. Erityisestä syystä avustuksen myöntävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi avustuspäätöksessä määrätä käyttöajaksi enintään kymmenen vuotta. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva lyhyempi määräaika on arvioitu tarpeelliseksi investointien ja pk-yritysten luomien työpaikkojen säilyttämiseksi. 

Momentissa tarkoitettuja muita avustuksen saajia voisivat olla lähinnä suuret yritykset ja kunnat. Käyttöajan laskeminen avustuksen viimeisen erän maksamisesta vastaa voimassa olevaa sääntelyä. Maksamisella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä maksupäätöksen päätöspäivää, eikä avustuksen todellista maksupäivää. Käyttöajan pidentämiseen on katsottava olevan erityisesti syytä esimerkiksi silloin, kun pidemmällä käyttöajalla pyritään estämään avustuksen kohteena olevan omaisuuden mahdollinen myöhempi siirtyminen liiketoiminnan käytöstä yksityiseen käyttöön tai estämään muutoin lain tavoitteiden vastaiset vaikutukset. Esimerkkinä tällaisesta avustuksen kohteesta voidaan mainita matkailualan yrityksen lomamökit. Käyttöajan määritteleminen sisältää myös avustuksen saajaa koskevan velvoitteen käyttää avustuksen kohteena olevaa omaisuutta sille määrätyn käyttöajan. 

Ehdotetut käyttöajat noudattaisivat Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (yleisasetus) ( / ) 59 artiklassa säädettyä. Pykälässä säädetyt käyttöajat koskisivat EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varoista, muista EU:n varoista sekä kansallisista varoista myönnettyjä avustuksia. 

17 §. Valvonta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin avustusten myöntämisen, maksamisen ja käytön valvonnasta. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia. Avustusten myöntämisen ja maksamisen valvonta kohdistuisi jatkossakin ELY-keskuksiin, jotka myöntäisivät ja maksaisivat kaikki avustukset. Säännöksen mukaisesti ELY-keskusten toiminnan valvonta kuuluisi työ- ja elinkeinoministeriölle kuten tälläkin hetkellä. Avustusten käytön valvonta avustusten saajien osalta kuuluisi sekä työ- ja elinkeinoministeriölle että ELY-keskuksille. Avustuksen saajilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä esimerkiksi yrityksiä, yhdistyksiä, osuuskuntia, kuntia ja muita yhteisöjä sekä säätiöitä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia, jotka ovat hakeneet tai joille on myönnetty avustusta. Avustusten käytön valvonta tapahtuisi pääasiassa hallinnollisena valvontana sekä tarkastusten avulla, kuten tähänkin asti. Valvontavastuu avustusten käytön osalta olisi pääosin avustuksia myöntävillä ja maksavilla ELY-keskuksilla, mutta tätä valvontaa täydentäisi työ- ja elinkeinoministeriön mahdollisuus valvontaan. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi sekä työ- ja elinkeinoministeriön että ELY-keskusten oikeudesta käyttää muuta viranomaista tai ulkopuolista tilintarkastajaa apuna valvontatehtävään liittyvän tarkastuksen suorittamisessa. Muun viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan osallistumisella tarkastuksen tekemiseen voitaisiin lisätä valvonnan asianmukaista ja kustannustehokasta suorittamista. Tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt suorittaisivat tarkastuksen tarkoin yksilöidyissä rajoissa. Koska pykälässä mahdollistettaisiin myös muiden kuin viranomaisten suorittamat tarkastukset, jotka kohdistuvat sekä ELY-keskuksiin että yksittäisiin avustuksen saajiin, asiasta säädettäisiin lailla. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tilintarkastajista, joita voidaan käyttää apuna tarkastuksissa. Tarkastuksia suorittamaan voitaisiin nimetä tilintarkastuslaissa (1141/2015) tarkoitettu tilintarkastaja. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tilintarkastajaan sovelletaan tilintarkastustehtävää suoritettaessa rikosoikeudellista virkavastuuta. Lisäksi momentissa olisi viittaus vahingonkorvauslakiin (412/1974). Momentissa ei erikseen säädettäisi hallinnon yleislakien soveltamisesta tarkastustehtävää suorittavaan tilintarkastajaan, sillä tarkastustehtävää suorittavaan tilintarkastajaan sovellettaisiin hallinnon yleislakeja niiden sisältämien soveltamisalaa, viranomaisten määritelmää tai liikelaitosten kielellisiä palveluita ja yksityisen kielellistä palveluvelvollisuutta koskevien säännösten nojalla. Hallinnon yleislakeina pidetään hallintolakia (434/2003), oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019), kielilakia (423/2003), saamen kielilakia (1086/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), tietosuojalakia (1050/2018) ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003). Säännös ei rajoittaisi muiden viranomaisten lakiin tai muihin säädöksiin perustuvia valvonta- ja tarkastusoikeuksia. 

18 §. Tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti tarkastuksen kohteena olevan avustuksen saajan velvoitteista ja tarkastusta suorittavan oikeuksista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, missä laajuudessa tarkastuksen suorittaja voi tarkastuksensa tehdä ottaen huomioon tarkastajan oikeus saada tarpeellinen aineisto käyttöönsä ja oikeus päästä sellaisiin tiloihin ja alueille, joissa tarkastus voidaan suorittaa. Ehdotettu 1 momentti sisältäisi lisäksi viittauksen hallintolain 39 §:ään, jossa säädetään tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä. 

Pykälän 1 momentin mukaan tarkastusta ei saisi suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä kotirauhan piirin on katsottu lähtökohtaisesti kattavan kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (ks. esim. PeVL 49/2005 vp, s. 3/II, PeVL 40/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 43/2010 vp, s. 2/I) eli siten myös esimerkiksi sellaiset elinkeinonharjoittajan toimitilat, jotka sijaitsevat hänen asunnossaan. Perustuslakivaliokunta ei toisaalta ole edellyttänyt tällaisten tilojen sulkemista viranomaisten tarkastustoimivaltuuksien ulkopuolelle esimerkiksi tilanteissa, joissa tarkastukset koskevat julkisista varoista myönnettyjen tukien ja avustusten käytön valvontaa. Perustuslakivaliokunnan mukaan tarkastus asunnossa voidaan kuitenkin toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi (ks. esim. PeVL 54/2014). 

Lisäksi perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että kotirauhan piiriin ulottuvan toimen tulee olla hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta valiokunnan lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi (ks. PeVL 40/2002 vp). Valiokunta on toisaalta pitänyt kotirauhan piiriin ulottuvaa tarkastusta julkisista varoista myönnettyjen tukien ja avustusten asianmukaisen käytön valvomiseksi hyväksyttävänä sellaisiakin rangaistavaksi säädettyjä rikkomuksia koskevien perusteltujen epäilyjen johdosta, joista voi enimmillään seurata sakkorangaistus (ks. PeVL 69/2002 vp). Tarkastusoikeus on tavallisella lailla voitu kytkeä myös rangaistusluonteisella maksulla sanktioituun käyttäytymiseen (ks. esim. PeVL 39/2005 vp). Ehdotetun pykälän mukaan tarkastus voidaan tehdä avustuksen myöntämisen ja käytön edellyttämässä laajuudessa. Koska tarkastus ei kuitenkaan perustu epäilyyn lain rikkomisesta eikä ehdotetussa laissa ole säädetty rangaistuksista tai muista seuraamuksista tehtyihin tarkastushavaintoihin perustuen, ei tarkastusta tulisi ulottaa kotirauhan piiriin kuuluviin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin silloinkaan, kun elinkeinonharjoittajan toimitilat sijaitsevat hänen asunnossaan. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkastusta suorittavan oikeudesta ottaa tarkastuksen kohteena oleva aineisto haltuunsa ja tässä noudatettavasta menettelystä sekä tarkastuksen kohteen tietojenantamisvelvoitteesta. Tarkastuksen suorittajan oikeuksia ja niiden laajuutta ei muutettaisi nykyisestä. Tarkastusta suorittava virkamies tai tilintarkastaja voisi ottaa pykälän 2 momentin mukaan tarkastusoikeuden piirissä olevan aineiston tilapäisesti haltuunsa, jos tarkastaminen sitä edellyttää. Haltuunotto voisi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voitaisi tarkastuksen vaatimalla tavalla selvittää tarkastuksen yhteydessä ja aineiston haltuunotto olisi välttämätöntä. Haltuunoton kohteena voisivat olla kaikki tarkastusoikeuden piirissä olevat asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto. Erityisesti kyseeseen voi tulla esimerkiksi kirjanpito- ja tilinpäätösaineisto. Lisäksi momentissa säädettäisiin tarkastuksen kohteen velvollisuudesta antaa tarkastuksen toteuttamiseksi tarpeellisia tietoja. Tällä lain kohdalla halutaan korostaa sitä, että tarkastuksen kohteen olisi toimittava hyvässä yhteistyössä tarkastusta suorittavan kanssa ja edistettävä muutoinkin tarkastuksen asianmukaista toteuttamista. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin niistä viranomaisista, joilla on velvollisuus tarvittaessa antaa virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi. Säännös ei rajoittaisi muiden viranomaisten lakiin tai muihin säädöksiin perustuvia tarkastusoikeuksia. 

19 §. Tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön tiedonsaantioikeudesta salassapitosäännösten estämättä siltä osin kuin työ- ja elinkeinoministeriön on välttämätöntä saada tietoja asianomaiselta ELY-keskukselta liittyen ministeriölle kuuluvaan avustusjärjestelmän hallinnointiin. Avustusjärjestelmän hallinnoimiseksi välttämättömiä tietoja olisivat avustuksen hakijaa ja avustuksen saajaa sekä tämän taloudellista asemaa, liike- ja ammattitoimintaa ja julkisista varoista myönnettyä rahoitusta koskevat tiedot sekä muut avustuksen kannalta merkittävää asiaa tai olosuhdetta koskevat tiedot. Pykälässä tarkoitettu tietotarve olisi laajempi kuin 18 §:ssä tarkoitetussa avustusten tarkastukseen liittyvässä tehtävässä. Oikeus vastaavien tietojen saamiseen avustuksen hakijalta ja saajalta olisi sekä työ- ja elinkeinoministeriöllä että ELY-keskuksella, koska tiedot ovat välttämättömiä kummallekin viranomaiselle ehdotetussa laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työ- ja elinkeinoministeriön sekä ELY-keskuksen oikeudesta välttämättömien tietojen saantiin muilta viranomaisilta. Koska avustuksen hakemiseen ja käyttöön liittyy väärinkäytösten riski, avustusten myöntämisessä ja valvonnassa olisi tärkeää varmistua siitä, että avustuksen saajana oleva yritys ja sen vastuuhenkilöt toimivat asianmukaisesti. Avustusten myöntämistä tai maksamista ei voida katsoa tarkoituksenmukaiseksi tilanteissa, joissa yritys on olennaisesti laiminlyönyt verojen tai muiden julkisoikeudellisten maksujen suorittamisen. Koska erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta toiminta nojaa vahvasti yrittäjän itsensä sekä yrityksen vastuuhenkilöiden työpanokseen ja luotettavuuteen, velvoitteiden hoitamisen tarkastelua ei tulisi rajata vain yritykseen, vaan sen tulee tarvittaessa kattaa myös yrityksen vastuuhenkilöiden muu ja aiempi yritystoiminta. Pykälän nojalla voitaisiin saada tietoja sekä avustuksen hakijasta ja saajasta että sen organisaation vastuuhenkilöistä ja heidän toiminnastaan. Tällaisia vastuuhenkilöitä olisivat esimerkiksi yrityksen hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja sekä vastuunalaiset ja äänettömät yhtiömiehet. Tietoja voitaisiin saada myös näiden henkilöiden muusta yritystoiminnasta ja siihen annetuista avustuksista, veroveloista, palkkaturvaveloista ja muista yritystoimintaan liittyvistä menettelyistä. Vastaavanlainen oikeus tietojen saamiseen olisi myös muista avustuksen hakijoista ja saajista, riippumatta näiden oikeudellisesta muodosta. Oikeus tietojen saamiseen olisi tarpeen, jotta työ- ja elinkeinoministeriö ja ELY-keskukset voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. Laissa olisi myös nimenomainen maininta siitä, että tiedot olisi annettava korvauksetta. Esimerkiksi veroviranomaiselta voitaisiin pyytää tietoja siitä, onko yrityksellä avustusta haettaessa tai maksatusvaiheessa erääntyneitä veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja maksamatta. Lisäksi tietoja voitaisiin pyytää esimerkiksi ulosotto, tulli- ja poliisiviranomaiselta. Eri viranomaistiedot voitaisiin pyytää myös hyödyntäen Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Velvoitteidenhoitoselvitykset on otettu ELY-keskuksissa käyttöön kehittämisavustusten käsittelyssä kesäkuussa 2020. Tietoja koskeva pyyntö olisi aina yksilöitävä ja tiedon käyttötarkoitus ilmoitettava. Näin saatua tietoa ei saisi käyttää muuhun kuin pyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen. Riittävän laajan tiedonsaantioikeuden varmistamiseksi, tietojen saamiseen sovellettaisiin myös, mitä valtionavustuslain 31 §:ssä säädetään. 

Pykälässä ei säädettäisi erikseen tietojen luovuttamistavoista, vaan tietojen luovuttamisen osalta noudatettaisiin julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) säännöksiä. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 22 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä ja 24 §:ssä tietoaineistojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla muille kuin viranomaisille. 

20 §. Tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin salassapitovelvollisuuden alaisten tietojen luovuttamisesta erikseen yksilöidyissä tapauksissa. Työ- ja elinkeinoministeriöllä ja ELY-keskuksilla olisi ensinnäkin oikeus luovuttaa toisilleen tietoja niille lain mukaan kuuluvan valvontatehtävän sekä muiden laista seuraavien tehtävien suorittamiseksi. 

Tietojen luovuttamismahdollisuus salassapitovelvollisuuden estämättä on tarpeen myös 17 ja 18 §:ssä tarkoitettua valvontaa ja tarkastusta suorittavalle toiselle viranomaiselle tai ulkopuoliselle tilintarkastajalle silloin, kun joko työ- ja elinkeinoministeriöllä tai asianomaisella ELY-keskuksella on tarkastusta koskevaa asiaan vaikuttavaa tietoa käytettävissään. Pykälässä myös lueteltaisiin muut viranomaiset ja tahot, joille tietoja voitaisiin luovuttaa, jos luovutettavat tiedot olisivat välttämättömiä pykälässä mainittujen viranomaisten ja muiden asianomaisten tahojen laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Säännös ei kuitenkaan rajoittaisi muiden viranomaisten lakiin tai muihin säädöksiin perustuvia oikeuksia tietojen saamiseen. Tietojen luovuttamiseen sovellettaisiin lisäksi, mitä valtionavustuslain 32 §:ssä säädetään. 

Pykälässä ei säädettäisi erikseen tietojen luovuttamistavoista, vaan tietojen luovuttamisen osalta noudatettaisiin julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain säännöksiä. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 22 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä ja 24 §:ssä tietoaineistojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla muille kuin viranomaisille. 

21 §. Asiakirjojen säilyttäminen. Pykälässä säädettäisiin avustuksen kohteena olevan hankkeen kirjanpitoaineiston ja muun aineiston säilyttämisestä. Kirjanpitoaineisto tulisi säilyttää kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 9 ja 10 §:ssä säädetyllä tavalla. Kirjanpitoaineiston lisäksi avustuksen saajan olisi säilytettävä kaikki tarpeelliset tiedot, selvitykset ja asiakirjat sekä tallenteet, joilla voi olla merkitystä avustuksen myöntämisen perusteiden täyttymistä, käyttöä ja avustuksen ehtojen noudattamista valvottaessa. Hankkeen muuta aineistoa kuin kirjanpitoaineistoa tulisi säilyttää vähintään viisi vuotta, jotta avustuksen valvonta voitaisiin asianmukaisesti toteuttaa. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastojen varoista rahoitettavien hankkeiden osalta hankkeisiin liittyvän aineiston säilyttämisestä säädettäisiin lisäksi alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain 46 §:ssä. 

6 Luku Avustuksen palauttaminen ja takaisinperintä 

22 §. Avustuksen palauttaminen. Pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen valtionavustuslain 20 §:ään, jossa säädetään avustuksen palauttamisesta. Pykälässä säädettäisiin lisäksi palautusvelvollisuuden synnyttävästä euromääräisestä alarajasta. Poiketen valtionavustuslain 20 §:ssä säädetystä, avustus tai sen osa saataisiin jättää palauttamatta, jos palautettava määrä on enintään 250 euroa. 

Siltä osin kuin avustusta tulisi palauttaa takaisin, ELY-keskuksen tulisi vahvistaa päätöksellä palautusvelvollisuuden olemassaolo ja palautettava määrä sekä siihen kohdistuvan koron oikeellisuus. Tarvittaessa asia ratkaistaisiin takaisinperintänä noudattaen, mitä lain 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään. 

23 §. Velvollisuus investointiin kohdistuneen avustuksen takaisinperintään toiminnan lopettamisen vuoksi. Pykälässä säädettäisiin ELY-keskuksen velvollisuudesta periä aineelliseen ja aineettomaan investointiin myönnetty avustus tai sen osa takaisin, jos toiminta lopetetaan sille määrättynä käyttöaikana. Ehdotetun säännöksen taustalla on uuden yleisasetuksen 59 artikla, jonka mukaan jäsenvaltion on maksettava rahastoista myönnetty rahoitusosuus takaisin infrastruktuuri- tai tuotannollisia investointeja käsittävälle toimelle, jos tapauksen mukaan joko viiden vuoden kuluessa loppumaksun suorittamisesta tuensaajalle tai valtiontukisäännöissä määrätyn ajan kuluessa toimea koskee jokin seuraavista: a) tuotannollisen toiminnan lopettaminen tai siirtäminen sen NUTS 2 -tason alueen ulkopuolelle, jolla hanke on saanut tukea; b) infrastruktuurin omistussuhteissa tapahtunut muutos, joka hyödyttää aiheettomasti jotakin yritystä tai julkista yhteisöä; c) huomattava muutos, joka vaikuttaa sen luonteeseen, tavoitteisiin tai täytäntöönpanon edellytyksiin, mikä vaarantaisi sen alkuperäiset tavoitteet. Ehdotetussa 23 §:ssä säädettäisiin yleisasetuksessa säädettyä vastaavat velvoitteet ulottumaan ehdotetun lain mukaisten avustusten saajiin. 

Perintävelvollisuuteen liittyisi velvollisuus ratkaista mahdollinen takaisinperintäasia päätöksellä aina silloin, kun arvioitavaksi tulee avustuksen saajan toiminnan lopettaminen tai supistaminen, toiminnan tai omaisuuden toiselle luovuttaminen, avustuksen saajan siirtyminen toiselle suuralueelle tai alemman tukitason piiriin kuuluvalle alueelle, yhtiömuodon muutos, jakautuminen, sulautuminen, liiketoimintasiirto, selvitystilaan asettaminen, rekisteristä poistaminen tai avustetun omaisuuden joutuminen ulosottotoimenpiteen kohteeksi. Saneerausmenettelyn kohteeksi joutumisesta tai konkurssista aiheutuu vastaavasti velvollisuus selvittää takaisinperinnän tarvetta ja ryhtyä tarvittaessa takaisinperintätoimenpiteisiin. Pykälä koskisi sekä yrityksen kehittämisavustusta että toimintaympäristön kehittämisavustusta. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan avustuksen kohteena olevan toiminnan lopettaminen käyttöajan kuluessa johtaisi avustuksen takaisinperintään. Keskeinen peruste avustuksen takaisinperinnälle olisi tällöin avustetulla toiminnalla sitä haettaessa ja myönnettäessä tavoiteltujen myönteisten vaikutusten kuten työllisyyden saavuttamatta jääminen tai lakkaaminen. Avustuksen saaminen näin ollen velvoittaisi käynnistämään ja ylläpitämään toimintaa sille määrätyn ajan, mikä on yhdenmukaista Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman hankkeiden rahoitusta koskevan sääntelyn periaatteiden kanssa. Vastaavasti toiminnan olennainen supistaminen johtaisi supistamista vastaavan suuruisen investointiin kohdistuneen avustuksen osan takaisinperintään. Olennaisella toiminnan supistamisella tarkoitetaan tuetun toiminnan tuotannon tai sen työllistävyyden olennaista vähenemistä. 

Toiminnan lopettamisen tai olennaisen supistamisen katsottaisiin tapahtuneen välittömästi toimintaa supistettaessa tai toiminnan keskeytyessä, ellei kysymyksessä katsottaisi olevan pitempää korjausta edellyttävästä vahinkotapahtumasta kuten esimerkiksi laajan tulipalon seurausten korjaamisesta. Jos avustuksen kohteena ollut omaisuus on tuhoutunut, vahingoittunut tai anastettu eikä tilalle hankittaisi hankintahinnaltaan ja laadultaan vastaavaa uutta omaisuutta, toiminta tulisi katsoa lopetetuksi tai olennaisesti supistetuksi. ELY-keskuksen velvollisuutena olisi ryhtyä asian selvittämiseen ja takaisinperintäharkintaan viipymättä asiasta tiedon saatuaan. 

Toiminnan lopettamiseen rinnastettaisiin yrityksen rekisteristä poistaminen tai yrityksen asettaminen selvitystilaan. Yksinomaan yrityssaneerausmenettelyn kohteeksi joutumista ei yleensä pidettäisi takaisinperinnän perusteena. Myös yrityssaneerausmenettelyn aikana tai sen johdosta tapahtuvasta toiminnan lopettamisesta, olennaisesta supistamisesta tai omaisuuden toiselle luovuttamisesta seuraisi takaisinperintä. 

Pelkästään avustuksen saajan osakkeiden tai omistusosuuksien myymistä taikka osakevaihtoa ei katsottaisi toiminnan lopettamiseksi yrityksen kehittämisavustuksessa. Vastaavia toimia ei katsottaisi toiminnan lopettamiseksi myöskään toimintaympäristön kehittämisavustuksessa, ellei avustuksen saajan katsottaisi samalla luopuneen voittoa tavoittelemattomasta toiminnastaan. Pelkästään avustuksen saajana olevan yhteisön yhtiömuodon muutosta, jakautumista, sulautumista tai osakkeita vastaan tapahtuvaa liiketoimintasiirtoa ei katsottaisi toiminnan lopettamiseksi, koska avustukseen kohdistuneiden velvoitteiden, kuten omaisuuden käyttöajan katsotaan siirtyvän toimintaa jatkavalle toimijalle. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisesti avustuksen kohteena olevan toiminnan siirtäminen sen suuralueen ulkopuolelle, jolla hanke on saanut avustusta tai toiminnan siirtäminen suuralueen sisällä alemman tukitason piirin kuuluvalle alueelle johtaisi avustuksen takaisinperintään. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu suuraluejako perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen 1059/2003 yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS), jota on tarkistettu komission asetuksella 31/2011. Mainitun asetuksen mukaisia suuralueita Manner-Suomessa on neljä: Helsinki-Uusimaa, Etelä-Suomi, Länsi-Suomi sekä Pohjois- ja Itä-Suomi. Helsinki-Uusimaan suuralue muodostuu Uudenmaan maakunnasta. Etelä-Suomen suuralue muodostuu Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnista. Länsi-Suomen suuralue muodostuu Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Satakunnan ja Pirkanmaan maakunnista. Pohjois- ja Itä-Suomen suuralue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnista. Tarkasteltaessa toiminnan siirtämistä suuralueen ulkopuolelle tulisi huomioida kulloinkin voimassa olevat vahvistetut suuraluejaot. 

Alemman tukitason piiriin kuuluvalla alueella tarkoitetaan samalla suuralueella sijaitsevaa toista aluetta, jossa ei toiminnan siirtymishetkellä voitaisi säädösten mukaan myöntää avustusta vastaavan suuruisena kuin avustuspäätöksessä. Siltä osin kuin avustuksen saajan toimintaa siirrettäisiin avustuspäätöksen osoittamalta alueelta saman suuralueen sisällä alueelle, jossa avustusta säädösten mukaan voitaisiin myöntää vähemmän kuin avustuspäätöksessä, investointiin kohdistuvan avustuksen takaisinperintä tulee kohdistaa myönnetyn avustuksen ja siirron kohteena olevalla alueella siirtohetkellä myönnettävissä olevan avustuksen erotukseen. Toiminnan siirtäminen suuralueen ulkopuolelle tai ulkomaille johtaisi aina avustuksen takaisinperintään. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaisesti avustuksen kohteena olleen toiminnan tai omaisuuden taikka osan siitä toiselle luovuttaminen johtaisi avustuksen takaisinperintään. Luovuttamisella toiselle tarkoitetaan toimia, joiden johdosta avustuksen kohteena oleva toiminta tai omaisuus siirtyy toisen omistukseen tai hallintaan taikka muulla tavalla hyödynnettäväksi. Toiminnan luovuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi jonkun avustuksen kohteena olleen liiketoiminnan tai koko avustuksen saajan liiketoiminnan omistus- tai hallintaoikeuden luovuttamista. Omaisuuden luovuttamisella tarkoitetaan avustuksen kohteena olleen omaisuuden omistus- tai hallintaoikeuden luovuttamista. Avustuksen saajan myydessä esimerkiksi osan avustuksen kohteena olevista koneista ja laitteista siten, että tilalle ei hankita uutta vastaavaksi katsottavaa omaisuutta, olisi ELY-keskuksen perittävä myytyyn omaisuuteen kohdistunut avustus takaisin. Vastaavasti silloin, kun avustuksen saaja esimerkiksi myy avustuksen kohteena olevan kiinteistön toiselle jääden siihen edelleen vuokralaiseksi, olisi ELY-keskuksen perittävä myytyyn omaisuuteen kohdistunut avustus takaisin. Kiinteistöön kohdistuneen avustuksen osalta perintään ei katsottaisi olevan aihetta tuotantotoiminnan jatkajalle vuokraamisen johdosta, vaikka tuotannolliseen liiketoimintaan tai omaisuuteen kohdistuva avustus perittäisiinkin takaisin perustuen sen toiselle luovuttamiseen. Suoraan kiinteistöyhtiölle yritysten toimitilojen rakentamiseen myönnettyä avustusta käsiteltäessä tilojen tilapäisesti tyhjilleen jäämisestä ei seuraisi takaisinperintää. Luovuttamiseen rinnastettaisiin myös avustetun omaisuuden joutuminen ulosottotoimenpiteen kohteeksi. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa säädettäisiin avustuksen takaisinperimisestä tilanteessa, jossa investointiin kohdistuneen avustuksen saaja on 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun käyttöajan kuluessa asetettu konkurssiin. Konkurssin olisi katsottava johtavan takaisinperintään silloin, kun avustuksen saajan toiminnassa on tehty rikoslain (39/1889) 39 luvussa tarkoitettu velallisen rikos. Konkurssiin asettamisesta johtuva takaisinperintäpäätös olisi peruutettava, jos konkurssiin asettaminen määrätään peruuntumaan tai se kumotaan valituksen johdosta. Säännös liittyy uuden yleisasetuksen 59 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaisesti toimien pysyvyyttä koskevaa artiklaa ei noudateta toimiin, joita koskee tuotannollisen toiminnan lopettaminen sellaisen konkurssin seurauksena, joka ei ole petollinen. Yksinomaan konkurssiin asettamista ei siis pidettäisi takaisinperinnän perusteena, eikä tavanomaiseksi arvioidun konkurssin johdosta olisi aihetta enempiin toimenpiteisiin. Siltä osin kuin velallisen rikos on konkurssiin asetettaessa vasta selvitettävänä, saatava tulisi valvoa konkurssissa ja tarvittaessa ratkaista asia takaisinperintäpäätöksellä rikosasian tultua ratkaistuksi. Jos toiminnan lopettaminen tai olennainen supistaminen olisi tapahtunut ennen konkurssiin asettamista, käsiteltäisiin takaisinperintäasia kuitenkin pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetyn mukaisesti. 

Ehdotettu säännös edellyttäisi käytännössä, että ELY-keskusten olisi seurattava avustuksen saajien konkursseja. Niiden tulisi myös valvoa saatavaa konkurssimenettelyssä, jos tietoon tulisi epäilyksiä velallisen rikoksista. Lopullinen päätös takaisinperinnästä voitaisiin tehdä velallisen rikosta koskevan lainvoimaisen tuomion jälkeen. 

Pykälän 2 momentin mukaan takaisinperittäväksi on määrättävä se osuus maksetun avustuksen määrästä, joka saadaan vähentämällä omaisuuden toteutunutta käyttöaikaa vastaava osuus 16 §:n 2 momentissa tarkoitetusta käyttöajasta. Toteutunutta käyttöaikaa laskettaessa huomioitaisiin vain täydet kuukaudet. Momentin soveltamisessa kysymykseen tulisi esimerkiksi tilanne, jossa avustuksen kohteena oleva omaisuus olisi myyty 13 kuukautta ja 18 päivää käyttöajan alkamisesta hankkeessa, johon kohdistuisi kolmen vuoden (36 kk) käyttöaika. Toteutuneen käyttöajan perusteella takaisinperittäväksi tulisi tällöin määrätä täysiä käytettyjä kuukausia vastaavasti 23/36 osaa laskennallisesta enimmäismäärästä ja perimättä jätettäisiin 13/36 osaa. Jos kyseessä olisi 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu takaisinperintä, omaisuuden käyttöaikaa ei kuitenkaan vähennettäisi avustusta takaisin perittäessä. On johdonmukaista, ettei tällaista avustuksen saajan moitittavaan toimintaan liittyvää huomattavaa muutosta ja toiminnan lopettamista suosita käyttöaikaan suhteutettuna perintänä. 

Pykälän 3 momentin mukaan takaisinperintä voitaisiin jättää tekemättä, jos perittävä määrä on enintään 250 euroa. 

24 §. Velvollisuus avustuksen takaisinperintään muilla perusteilla. Pykälässä säädettäisiin muista kuin 23 §:ssä mainituista velvoittavista perusteista määrätä avustuksen maksaminen lopetettavaksi ja avustus takaisinperittäväksi. Pykälässä säädetyissä tilanteissa ELY-keskuksella ei olisi takaisinperintään ryhtymisen suhteen harkintavaltaa, vaan sen olisi määrättävä avustuksen maksaminen lopetettavaksi ja jo maksettu avustus perittäväksi takaisin. Maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän perusteina olisivat avustuksen saajan olennaisesti virheellinen tai vilpillinen menettely taikka avustuksen palautusvelvollisuuden rikkominen. 

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti takaisinperinnässä edellytetään virheen olennaisuutta. Olennaisiksi virheiksi on luettava virheet, joiden johdosta avustusta ei olisi myönnetty avustuspäätöksen suuruisena. Vastaavasti avustuksen käyttäminen tarkoitukseen, johon sitä ei olisi tullut lainkaan myöntää tai johon sitä olisi tullut myöntää merkittävästi vähemmän, olisi pykälässä tarkoitettu olennainen virhe. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti pykälää sovellettaessa olisi maksamisen määrääminen lopetettavaksi ja maksetun avustuksen takaisinperintä rajoitettava virhettä vastaavaan määrään. Toimenpide voisi kuitenkin kohdistua koko myönnettyyn avustukseen, jos avustusta ei olisi ilmenneen tilanteen mukaisissa olosuhteissa tullut lainkaan myöntää tai jos virheen seurauksena avustusta ei oleellisilta osin voida käyttää avustuspäätöksen mukaisella tavalla. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin ELY-keskuksen velvollisuudesta määrätä avustuksen maksaminen lopetettavaksi ja avustus takaisinperittäväksi tilanteessa, jossa avustuksen saaja on jättänyt palauttamatta sellaisen avustuksen tai sen osan, joka 22 §:n mukaan on palautettava. Maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä olisi tässä tilanteessa useimmiten rajoitettava siihen määrään, joka 22 §:n mukaan olisi palautettava. Kohdan nojalla ELY-keskus voisi tarvittaessa takaisinperintäpäätöksellä määrätä palautusvelvollisuuden olemassaolon ja takaisinperittävän määrän korkoineen. Laissa säädetyn nimenomaisen velvoitteen vastainen menettely olisi aina olennainen virhe. Sen vuoksi kohdassa ei ole erikseen säädetty olennaisuusvaatimusta. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi takaisinperintäperusteeksi avustuksen käyttäminen olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on myönnetty. Maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä olisivat seuraamuksia avustuksen saajan menettelystä, jolla rikotaan avustuspäätöksessä ja myönnettyä avustusta koskevissa säädöksissä asetettuja ehtoja avustuksen käyttötarkoituksesta. Avustuspäätöksen mukainen avustuksen käyttötarkoitus ei tällöin toteutuisi joko lainkaan tai merkittäviltä osin. 

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan maksamisen lopettamisen tai takaisinperinnän perusteena olisi väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin. Virheellisen tiedon antamisen ohella myös olennaisen tiedon salaaminen olisi ehdotetun 3 kohdan mukaan maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän peruste. Väärällä tiedolla tarkoitetaan tietoja, jotka eivät vastaa tosiasioita tiedon antamishetkellä. Harhaanjohtavalla tiedolla tarkoitetaan tietoja ja esittämistapaa, jonka johdosta ELY-keskus ei saa olennaisilta osin oikeaa ja riittävää kuvaa avustuksen myöntämisen perusteiden täyttymisestä ja avustuksen käyttötarkoituksesta. Taloudellisessa raportoinnissa olennaisesti virheellisinä olisi ehdotetun säännöksen mukaan lähtökohtaisesti pidettävä kaikkia sellaisia tietoja, joiden esittämisen johdosta tilintarkastuslain mukaisessa tilintarkastuksessa tilintarkastaja ei voisi tilintarkastuskertomuksessa varauksetta puoltaa tilinpäätöksen vahvistamista. 

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan maksamisen lopettamisen tai takaisinperinnän perusteena olisi oikeiden ja riittävien tietojen antamatta jättäminen avustuksen maksamisen yhteydessä. Avustuksen saajan katsotaan olevan velvollinen huolehtimaan siitä, että mahdollisesti asetettuja maksamisen edellytyksiä koskevat tiedot annetaan riittävän laajoina ja oikean sisältöisinä niin, että ELY-keskus voisi yksinomaan avustuksen saajan antamien tietojen perusteella saada oikean kuvan maksamisen edellytysten täyttymisestä. Ellei näin olisi tapahtunut ja avustusta on maksettu aiheetta, avustukseen tulisi kohdistaa takaisinperintä. 

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi maksamisen lopettamisen tai takaisinperinnän perusteeksi avustuksen maksatuksen, valvonnan ja tarkastuksen vaikeuttaminen. Kohdassa valvonnalla ja tarkastuksella tarkoitetaan myös paikan päällä tehtävää varmennusta. Käytännössä kyseessä voi olla muun muassa aineiston salaaminen valvonnassa tai tarkastuksessa, valvonnasta tai tarkastuksesta kieltäytyminen tai valvonnan, tarkastuksen tai maksatukseen liittyvän valvonnan tarkoituksen saavuttamisen estäminen tai vaikeuttaminen kieltäytymällä antamasta tarvittavia tietoja tai muulla yhteistyöhaluttomalla menettelyllä. Kieltäytyminen sallimasta lainkaan lain mukaista valvontaa tai tarkastusta olisi peruste periä avustus kokonaisuudessaan takaisin. Samoin takaisinperintä kokonaisuudessaan tulisi kysymykseen, jos maksatuksen, valvonnan tai tarkastuksen yhteydessä avustuksen saaja antaisi olennaisesti virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai asiakirjoja. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän perusteeksi se, että avustuksen saaja muutoin olennaisesti rikkoisi avustuksen käyttämistä koskevia säännöksiä ja avustuspäätökseen otettuja ehtoja. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi viittauksen Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain 42 §:ään, jossa säädetään viestintävelvoitteiden laiminlyömisestä tuen maksamisen esteenä ja takaisinperinnän perusteena. Viestintävelvoitteiden laiminlyönti voisi olla avustuksen maksamisen esteenä tai takaisinperinnän perusteena vain niiden hankkeiden osalta, jotka rahoitetaan Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastojen varoista. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta määrätä avustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu avustus tai sen osa takaisin perittäväksi myös silloin, kun Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään. Peruste valtionavustuksen maksamisen lopettamiseen tai takaisinperintään on momenttia sovellettaessa määritelty Euroopan unionin lainsäädännössä. Unionin lainsäädäntö voi käytännössä koskea joko jäsenvaltion varoista myönnettävien valtiontukien ehtoja ja sääntöjä tai EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahastojen varoista myönnettävien tukien ehtoja ja sääntöjä sekä niiden toimeenpanoa. Momentin soveltaminen ei edellyttäisi, että Euroopan unionin toimielin tai elin olisi tehnyt päätöksen, joka edellyttäisi kyseisen avustuksen maksamisen lopettamista tai takaisinperintää. ELY-keskuksella olisi Euroopan unionin lainsäädännön perusteella tällöin velvollisuus lopettaa valtionavustuksen maksaminen ja periä avustus takaisin. 

Pykälän 4 momentin mukaan takaisinperintä voitaisiin jättää tekemättä, jos perittävä määrä on enintään 250 euroa. 

25 §. Avustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin avustuksen harkinnanvaraisesta maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä. Pykälässä säädetyissä tilanteissa olisi kyse sellaisista avustuksen saajan menettelyistä, jotka eivät välttämättä olisi sillä tavalla olennaisia, että niiden seurauksena pitäisi järjestelmällisesti olla avustuksen maksamisen lopettaminen tai takaisinperintä. 

Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan säännöksillä pyrittäisiin tehostamaan avustuksen saajalle asetettua velvollisuutta tuoda viranomaisille tiedoksi niitä avustuksen saajan toimintaan ja avustuksella hankittuun omaisuuteen kohdistuvia muutoksia, joita omaisuudelle asetettuna käyttöaikana tapahtuu. Momentin 3 kohdassa tarkoitettu tilanne olisi kysymyksessä avustuksen saajan ryhtyessä toimiin tai järjestelyihin, jotka asiallisesti vastaisivat 23‒24 §:ssä mainittuja takaisinperintäperusteita, mutta joille olisi annettu asian todellisesta luonteesta tai tarkoituksesta poikkeava muoto. 

Pykälän 2 momentin mukaan takaisinperintä voitaisiin jättää tekemättä, jos perittävä määrä on enintään 250 euroa. 

26 §. Kohtuullistaminen. Velvollisuudesta maksaa palautettavalle avustukselle korkoa säädetään valtionavustuslain 24 §:ssä. Takaisinperittävälle avustukselle maksettavasta viivästyskorosta säädetään puolestaan valtionavustuslain 25 §:ssä. Pykälässä säädettäisiin hallinto-oikeudellisen kohtuusperiaatteen soveltamisesta siten, että avustukselle määrättävä korko voitaisiin tietyin perustein jättää takaisinperintäpäätöstä tehtäessä perimättä. Koron suoritusvelvollisuutta helpotettaisiin vain siltä osin, kuin koron määrääminen takaisinperittävälle avustukselle olisi kohtuutonta. Koko avustukselle määrättävän koron mahdollinen perimättä jättäminen edellyttäisi näin ollen erityisen painavia syitä. Kohtuullistamisen tarvetta vähentää se, että ehdotetun lain 23 §:n 2 momentin perusteella investointiin kohdistuneen avustuksen takaisinperinnässä huomioitaisiin takaisinperittävää määrää alentavasti omaisuuden jo toteutunut käyttöaika. 

Avustuksen saajan olosuhteissa tapahtuneiden muutosten johdosta koron takaisinperintää voitaisiin pitää kohtuuttomana esimerkiksi silloin, kun omistajayrittäjän tai vastaavan avainhenkilön työkyvyn menetyksestä aiheutuisi lähinnä alle kymmenen henkilöä työllistävän yrityksen tai sitä kooltaan jossain määrin suuremman pienen yrityksen toiminnan lopettaminen. Keskisuuren tai suuren yrityksen osalta edellä mainitut perusteet eivät käytännössä tulisi kysymykseen. Liiketoiminnan epäonnistumisesta aiheutuvaa toiminnan lopettamista ei voitaisi myöskään katsoa perusteeksi koron takaisinperinnän kohtuullistamiselle. 

Takaisinperinnän perusteena olevaan menettelyyn nähden kohtuuttomana voitaisiin pitää koron takaisinperintää, joka kohdistettaisiin sinänsä oikeita tietoja antaneeseen avustuksen saajaan tai jos takaisinperinnän perusteena olevassa menettelyssä olisi vain vähäiseksi tai epäolennaiseksi katsottava virhe tai poikkeama. Koron kohtuullistamista puoltaisi myös se, että menettelyyn olisi osaltaan vaikuttanut viranomaisen virheellinen menettely, virheellisten neuvojen antaminen tai takaisinperintämenettelyn kestäminen viranomaisen toiminnasta johtuen kohtuuttoman kauan. Koron kohtuullistaminen ei tulisi kysymykseen, jos takaisinperintä johtuisi avustuksen saajan tahallisesta väärinkäytöksestä. 

27 §. Takaisinperinnän määräaika. Pykälässä säädettäisiin pääosin valtionavustuslain mukaisella tavalla maksatuksen lopettamiseen ja takaisinperintään sovellettavista määräajoista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ajasta, jonka kuluessa avustuksen ja sille laskettavan koron takaisin perimiseen olisi mahdollista ryhtyä. Ehdotetun 2 momentin mukaan perimiseen ei saisi enää ryhtyä, kun on kulunut kymmenen vuotta avustuksen viimeisen erän maksamisesta eli päivästä, jona maksupäätös on tehty. Niissä tapauksissa, joissa avustuspäätöksessä on asetettu avustuksen viimeisen erän maksamisesta määräaika avustuksen tai sillä tuetun omaisuuden käyttämiselle lain 16 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla, takaisinperintään ei saisi enää ryhtyä, kun on kulunut kymmenen vuotta asetetun määräajan päättymisestä. Jos esimerkiksi avustuspäätöksessä käyttöajaksi on asetettu viisi vuotta avustuksen viimeisen erän maksamisesta, takaisinperintään voitaisiin ryhtyä viidentoista vuoden kuluessa avustuksen viimeisen erän maksamisesta. Päätös voitaisiin kuitenkin tehdä säädetyn kymmenen vuoden määräajan jälkeenkin, jos Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään. 

7 Luku Erinäiset säännökset 

28 §. Tietojärjestelmä. Pykälässä säädettäisiin kehittämisavustuksiin liittyvien asioiden hallinnoinnissa käytettävästä tietojärjestelmästä ja tietojärjestelmään tallennettavista tiedoista. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä, mutta käytännössä avustuksiin liittyviä asioita hallinnoidaan nykyisinkin sähköisesti Tuki2014-järjestelmässä. Ohjelmakaudella 2021‒2027 EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman varoista rahoitettavien ehdotetun lain mukaisten avustusten hallinnointi siirtyisi tietojärjestelmään, jota käytetään muidenkin EU:n ohjelmien ja rahastojen varoista rahoitettavien tukien hallinnoinnissa (tällä hetkellä EURA2014-järjestelmä). 

Pykälän 1 momentissa tarkoitettua tietojärjestelmää (Tuki2014-järjestelmä) käytettäisiin vain niiden tämän lain mukaisten uusien avustusasioiden hallinnoinnissa, jotka rahoitettaisiin kansallisista varoista. Tietojärjestelmä olisi rakennerahastokauden 2014‒2020 osalta kuitenkin myös voimassa olevan yleisasetuksen (1303/2013) 125 artiklassa tarkoitetun rakennerahastotietojärjestelmäkokonaisuuden osa ainakin vuoden 2024 loppuun saakka. Yleisasetuksessa tarkoitettuna hallintoviranomaisena työ- ja elinkeinoministeriö vastaa siitä, että tietojärjestelmä täyttää rakennerahastosta rahoitettujen hankkeiden tietosisällön ja prosessin vaatimukset. Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että työ- ja elinkeinoministeriö olisi tietojärjestelmän julkisen hallinnon tiedonhallintalaissa tarkoitettu tiedonhallintayksikkö. 

Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietojärjestelmään tallennettavista tiedoista, jotka muodostaisivat kehittämisavustuksia koskevan tietovarannon. Tietojärjestelmään tallennettaisiin avustuksen hakemista, myöntämistä, maksamista, seurantaa, jatkotoimenpiteitä, valvontaa ja tarkastusta koskevat ehdotetussa laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Tietojärjestelmään tallennettaisiin myös avustusasian käsittelyssä tarpeellisia asiakirjoja, kuten esimerkiksi avustuksen hakijoita koskevia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Tietojärjestelmään tallennettaisiin lisäksi avustuksen hakijan ilmoittaman yhteyshenkilön nimi, puhelinnumero, sähköpostiosoite ja asema organisaatiossa. Edellä mainittujen yhteyshenkilöiden henkilötietojen tallentaminen olisi perusteltua, koska niitä tarvitaan hakijan ja viranomaisen väliseen yhteydenpitoon vireillä olevan asian käsittelyyn liittyen. Ehdotetun lain mukaisten avustusasioiden käsittelyssä ei käsiteltäisi luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, joten tietojärjestelmään tallennettavien henkilötietojen käsittely voitaisiin toteuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain (1050/2018) nojalla. 

Tietojärjestelmään tallennetut tiedot säilytetään Tuki2014-järjestelmässä siihen asti, kunnes ne on mahdollista siirtää arkistoitavaksi ELY-keskusten USPA-asianhallintajärjestelmään, joka toimii sähköisenä viranomaisarkistona. Tietojärjestelmä ei olisi avustuksen hakijoiden eikä avustuksen saajien sähköinen arkisto. Avustuksen saajien tulisikin huolehtia hankkeisiinsa liittyvän aineiston ja asiakirjojen arkistoinnista. Avustuksen saajien velvollisuudesta säilyttää hanketta koskevat asiakirjat säädetään 21 §:ssä. 

Pykälän 2 momentissa olisi viittaus Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain 50 §:ään, jossa säädetään Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastojen ohjelman tietojärjestelmästä, jota käytettäisiin ohjelman varoista rahoitettujen hankkeiden hallinnoinnissa. 

29 §. Kehittämisavustuksen myöntäminen poikkeuksellisissa oloissa. Pykälä olisi uusi. Siinä säädettäisiin kehittämisavustuksen myöntämisestä poikkeuksellisissa oloissa. Ehdotuksen taustalla on vuoden 2020 aikana maailmalla ja Suomessa levinnyt koronavirus ja sen aiheuttama covid-19-pandemia. Covid-19-pandemian vuoksi valtioneuvosto totesi yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa 16.3.2020, että Suomessa vallitsee poikkeusolot. Pandemian ja poikkeusolojen vuoksi useat yritykset koko maassa kärsivät liikevaihdon äkillisestä laskusta ja monien eri alojen toimijat joutuivat sulkemaan väliaikaisesti ovensa toimintaedellytysten heikennyttyä äkillisesti, asiakkaiden kaikottua tai toiminnalle säädettyjen rajoitusten vuoksi (esimerkiksi ravitsemisalan yritykset). Yritysten tukemiseksi pyrittiin mahdollisimman nopeasti käynnistämään tukiohjelmia. ELY-keskusten myöntämä yritysten kehittämisavustus oli yksi tukimuodoista, jonka myöntämisestä markkina- ja tuotantohäiriötilanteessa säädettiin valtioneuvoston asetuksella. Kehittämisluonteensa vuoksi kyseinen tuki-instrumentti ei parhaalla mahdollisella tavalla soveltunut tilanteeseen, jossa yritykset tarvitsivat erityisesti tukea maksuvalmiutensa turvaamiseen. Toisaalta useille yrityksille tuli äkillisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen muuttumisen vuoksi kiireellinen tarve sopeuttaa toimintaansa vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin ja toteuttaa kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla muun muassa voitiin suunnata liiketoimintaa uudelleen, uudelleenorganisoida tuotantoa tai vahvistaa osaamista. Säätämällä kehittämisavustuksen myöntämisestä poikkeuksellisissa oloissa voitaisiin varautua tilanteisiin, joissa covid-19-pandemiaa vastaavien yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen vuoksi yritysten toimintaa on tarpeellista kyetä pikaisesti tukemaan normaalin kehittämisavustuksen sijaan muulla tavoin, kuten esimerkiksi suoralla rahoituksella. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että sen lisäksi, mitä 5 §:ssä säädetään yrityksen kehittämisavustusta voitaisiin myöntää yrityksille toiminnan tukemiseksi ja sopeuttamiseksi sekä maksuvalmiuden turvaamiseksi valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja sellaisissa normaaliolojen erityisen poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka merkittävällä tavalla äkillisesti ja ennalta-arvaamattomasti aiheuttaisivat merkittäviä muutoksia yritysten toimintaympäristöön ja toimintaedellytyksiin. Erityisen poikkeuksellisten olosuhteiden merkittävyydellä tarkoitettaisiin sitä, että poikkeuksellisten olojen vaikutusten ja poikkeuksellisista oloista aiheutuvien toimintaympäristön ja toimintaedellytysten muutosten tulisi kohdistua toimialarajat ylittäen laajaan yritysten joukkoon ja poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuvat vaikutukset olisivat valtakunnallisia. Lisäksi poikkeuksellisten olojen vaikutusten tulisi kohdistua yrityksiin ennalta-arvaamattomasti ja äkillisesti. Erityisen poikkeuksellisena olosuhteena ei pidettäisi normaalia suhdannevaihtelua, eikä olosuhteita, jotka vaikuttavat vain vähäiseen yritysten joukkoon tai esimerkiksi vain tietyllä rajatulla maantieteellisellä alueella toimiviin yrityksiin. Erityisen poikkeuksellisilla oloilla tarkoitettaisiinkin nimenomaan covid-19-pandemian tyyppisiä tai muita esimerkiksi luonnonmullistuksista johtuvia kriisitilanteita, joiden perusteella ei olisi mahdollista todeta valmiuslaissa tarkoitettujen poikkeusolojen vallitsevan, mutta joiden vuoksi tehtäisiin esimerkiksi laajoja rajoitustoimia, joilla olisi yritysten toimintaedellytyksiä heikentäviä vaikutuksia. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksellisissa olosuhteissa myönnettävän kehittämisavustuksen myöntämisen edellytyksistä. Myönnettäessä kehittämisavustusta poikkeuksellisissa oloissa avustuksen myöntäminen edellyttäisi, että avustuksen hakijalla arvioidaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan 7 §:n 1 momentin 1 kohtaa vastaavalla tavalla. Avustuksella ei kuitenkaan edellytettäisi olevan 7 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdissa tarkoitettuja hankkeeseen liittyviä merkittäviä vaikutuksia. Avustusta ei voitaisi poikkeuksellisissa oloissakaan myöntää, jos avustuksen hakija olisi 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetyin tavoin olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja tai, jos avustuksen hakijalla olisi olennaisia maksuhäiriöitä, ellei avustuksen myöntämistä pidettäisi erityisistä syistä tarkoituksenmukaisena. Avustusta ei myöskään voitaisi 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyin tavoin myöntää, jos avustus myönnettäisiin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena ja avustuksenhakija olisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Tällä tavoin pyrittäisiin turvaamaan se, että poikkeuksellisissa oloissakin avustuksia myönnettäisiin vain sellaisille yrityksille, joilla arvioidaan olevan edellytykset jatkaa poikkeuksellisten olojen aiheuttamasta häiriötilanteesta huolimatta toimintaansa, eikä avustusta suunnattaisi yrityksille, joiden toimintaedellytykset olisivat lakanneet mahdollisesti jo ennen poikkeuksellisten olosuhteiden syntymistä tai muista kuin poikkeuksellisista oloista aiheutuneista syistä. 

Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset avustuksen myöntämisestä ja käyttökohteista 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa. Selvyyden vuoksi todetaan, että avustuksen määrän, hyväksyttävien kustannusten, kustannusmallien sekä avustuksen hakemiseen ja avustusasioiden käsittelyyn liittyvien menettelyjen osalta noudatetaan poikkeuksellisissa oloissa myönnettävän kehittämisavustuksenkin osalta ehdotetussa laissa säädettyä asetuksenantovaltuudet mukaan lukien. 

30 §. Muutoksenhaku.Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta ELY-keskuksen tekemään päätökseen. Muutoksenhaun ensivaiheena olisi oikaisuvaatimus, johon annettuun päätökseen voisi valittamalla hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan hallinto-oikeuden antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ELY-keskuksen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisumenettelyn piiriin kuuluisivat ehdotetun lain nojalla annetut päätökset eli oikaisuvaatimuksen voisi tehdä takaisinperintäpäätöksistä sekä avustusten palauttamista, myöntämistä ja myöntämättä jättämistä sekä maksamista ja maksamisen keskeyttämistä sekä lopettamista koskevista päätöksistä ja muutospäätöksistä. Lisäksi 1 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että oikaisuvaatimusmenettelyyn sovellettaisiin, mitä hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimusmenettelyssä viranomaista pyydetään tarkastamaan päätöksensä laillisuus. Oikaisuvaatimusmenettelyn etuina ovat sen nopeus ja joustavuus, koska selvissä tapauksissa oikaisuvaatimuksen kohteena oleva virheellinen päätös voidaan oikaista nopeasti, jolloin vältetään asian raskas ja aikaa vievä käsittely eri valitusasteissa. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. 

31 §. Täytäntöönpano. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Nopeasti täytäntöön pantavia ovat erityisesti ehdotetun lain 15 §:ssä säädettyä maksamisen keskeyttämistä koskevat ELY-keskusten päätökset. Asianosaisen mahdollisuus saada tehokasta oikeussuojaa täytäntöönpanokelpoisuudesta huolimatta olisi turvattu siten, että muutoksenhakuviranomainen voi tarvittaessa keskeyttää täytäntöönpanon. 

Pykälässä säädettäisiin myös siitä, että avustuksen takaisinperintää koskeva, ehdotetun lain 23‒25 §:n nojalla tehty lainvoimainen päätös voitaisiin panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta säädetyssä järjestyksessä. Pykälän nojalla edellä tarkoitettu ELY-keskuksen päätös kelpaisi sellaisenaan ulosottoperusteeksi. 

8 Luku Voimaantulo 

32 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että laki tulisi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lakiesitys liittyy Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan uuteen ohjelmakauteen, jonka käynnistymisen ajankohta ei ole vielä varmistunut. Olisi tarkoituksenmukaista, että ehdotettu laki tulisi voimaan vasta sitten, kun uusi ohjelmakausi on käynnistynyt. Tästä syystä voimaantulon ajankohdasta säätäminen myöhemmin annettavalla valtioneuvoston asetuksella olisi perusteltua. Koska taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annettu laki edellyttää, että yritystukiohjelman on oltava määräaikainen, myös ehdotettu laki olisi määräaikainen ja se olisi voimassa 31 päivään joulukuuta 2028. 

Pykälän 2 momentin mukaisesti kumottaisiin laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi (9/2014). 

33 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ehdotetulla lailla kumottua lakia voitaisiin soveltaa hakemuksiin, jotka ovat saapuneet ennen lain voimaantuloa.Säännös olisi tarpeen, jotta ohjelmakauden 2014‒2020 varat voidaan hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta ehdotetun lain nojalla kumotun valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 33 §:n 2 momentissa säädettyyn. Ehdotetun 2 momentin mukaan poiketen siitä, mitä kumotun lain 33 §:n 2 momentissa säädetään, kumotun lain 17 §:ää sovellettaisiin myös 1 päivästä tammikuuta 2023 30 päivään kesäkuuta 2024, ellei avustusta rahoitettaisi yksinomaan kansallisista varoista. Voimassa olevan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain 33 §:n 2 momentin mukaan lain 17 §:ää ei kuitenkaan sovelleta 31 päivän joulukuuta 2022 jälkeen, ellei avustusta rahoiteta yksinomaan kansallisista varoista. Voimassa olevan yleisasetuksen 65 artiklan mukaan rakennerahastokauden 2014‒2020 tukikelpoisuusaika eli hankkeen toteuttamisaika ja samalla aika, jonka kuluessa tuen saajan on pitänyt maksaa hankkeeseen kuuluvat menot, päättyy kuitenkin vasta 31.12.2023. Maksatuspäätöksiä voidaan yleisasetuksen mukaan tehdä 30.6.2024 asti. Näin ollen on arvioitu tarpeelliseksi pidentää kumotun lain 17 §:n soveltamista esitetyllä tavalla 30.6.2024 asti, jotta kaikkien rakennerahastokauden 2014‒2020 hankkeiden maksatukset saadaan lain mukaisesti suoritettua loppuun. 

Pykälän 3 momentin mukaisesti ehdotetulla lailla kumottua valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annettua lakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä sovellettaisiin niiden nojalla myönnettyyn avustukseen. Avustuksen maksamisen keskeyttämistä, valvontaa, tarkastusta sekä salassa pidettävien tietojen saamista ja tietojen luovuttamista koskevia ehdotetun lain 15 ja 17‒20 §:ä sovellettaisiin kuitenkin myös valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain nojalla myönnettyihin avustuksiin. 

7  Lakia alemman asteinen sääntely

Ehdotetun lain asetuksenantovaltuudet vastaisivat pääosin voimassa olevaa lakia. Asetus valmistellaan kevään 2021 aikana ja osana valmistelua tullaan järjestämään myös lausuntokierros. 

Ehdotetun lain 5‒8 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä yrityksen kehittämisavustuksen myöntämisestä ja käyttökohteista, yrityksen kehittämisavustuksen saajista, avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja sovellettavista valtiontukisäännöistä sekä yrityksen kehittämisavustuksen hyväksyttävistä kustannuksista, kustannusmalleista ja avustuksen määrästä. Käyttökohteiden osalta sääntelyssä huomioitaisiin yrityksen kehittämisavustukselle ehdotetussa laissa säädetyt tavoitteet sekä hallitusohjelman ja uuden alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tavoitteet. Hyväksyttäviä kustannuksia ja kustannusmalleja koskevat säännökset uudistuisivat jonkin verran voimassa olevaan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa, jäljempänä yritystukiasetus, säädettyyn verrattuna. Kustannusmalleja koskevaa sääntelyä pyritään myös yhdenmukaistamaan valmisteilla olevan Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastoista rahoitettavien kustannusten tukikelpoisuudesta annettavan valtioneuvoston asetuksen, jäljempänä tukikelpoisuusasetus, säännösten kanssa. Avustuksen enimmäismäärän lisäksi valtioneuvoston asetuksella ehdotetaan säädettäväksi myös avustuksen vähimmäismäärästä. 

Ehdotetun lain 9‒11 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä toimintaympäristön kehittämisavustuksen saajista, myöntämisestä ja käyttökohteista, toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntämisen edellytyksistä sekä toimintaympäristön kehittämisavustuksen hyväksyttävistä kustannuksista, kustannusmalleista ja avustuksen määrästä. Toimintaympäristön kehittämisavustuksenkin osalta erityisesti kustannusmalleja koskeva sääntely uudistuisi jonkin verran voimassa olevaan valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyyn ja sääntelyä pyritään myös tältä osin yhdenmukaistamaan tukikelpoisuusasetuksen säännösten kanssa. Avustuksen enimmäismäärää koskeva sääntely vastaisi pääosin voimassa olevassa asetuksessa säädettyä. Asetus sisältäisi tarkemmat säännökset myös toimintaympäristön kehittämisavustuksen myöntämisestä pääomasijoitustoimintaan. 

Ehdotetun lain 12 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä avustuksen hakemisesta. 

Ehdotetun lain 13 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä avustuspäätöksestä ja sen sisällöstä sekä muutoshakemuksen tekemisestä ja muutospäätöksestä. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin ainakin muutoshakemuksen tekemisestä ja muutospäätöksestä. 

Ehdotetun lain 14 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä avustuksen maksamisesta ja ennakkoa koskevasta menettelystä. Asetuksella on tarkoitus säätää voimassa olevaa yritystukiasetusta vastaavasti ennakon enimmäismäärästä. 

Ehdotetun lain 29 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä yrityksen kehittämisavustuksen myöntämisestä ja käyttökohteista myönnettäessä avustusta poikkeuksellisissa oloissa. Tarkemmat säännökset yrityksen kehittämisavustuksen myöntämisestä poikkeuksellisissa oloissa mukaan lukien myös muiden kuin 29 §:ssä säädetyn asetuksenantovaltuuden osalta olisi tarkoituksenmukaista antaa tarvittaessa siinä tilanteessa, kun poikkeuksellisten olojen todetaan vallitsevan ja voidaan arvioida tarkemmin, millaisessa tilanteessa avustuksen saajat joutuvat toimintaansa sopeuttamaan. Tästä syystä poikkeuksellisissa oloissa myönnettävää kehittämisavustusta koskevaa sääntelyä ei ehdottamaan asetukseen käynnissä olevan asetusvalmistelun yhteydessä. 

8  Voimaantulo

Ehdotetaan, että lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa voidaan säätää, että sen voimaantuloajankohdasta säädetään asetuksella. Perustuslakivaliokunnan käytännössä erityisenä syynä on pidetty lain voimaantulon sidonnaisuutta Euroopan unionin lainsäädäntöön (esim. PeVL 5/2009 vp, PeVL 21/2007 vp ja PeVL 46/2006 vp). Lain voimaantulon ajankohtaan vaikuttaa Euroopan unionin uuden alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakauden käynnistyminen vuoden 2021 aikana sekä siihen liittyvän EU:n lainsäädännön voimaantulo. Koska EU:n lainsäädännön voimaantulon ja ohjelmakauden käynnistymisen ajankohta tarkentuu vasta myöhemmin, voitaisiin ehdotetun lain voimaantuloajankohdasta perustuslain 79 §:n 3 momentin perusteella säätää valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi kalatalouden tukiohjelman notifiointimenettelyn loppuunsaattaminen ennen lain voimaantuloa olisi tarkoituksenmukaista. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan syksyn 2021 aikana. 

9  Toimeenpano ja seuranta

Työ- ja elinkeinoministeriö antaisi soveltamisohjeen ehdotetun lain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen soveltamisesta. Soveltamisohjeen tarkoituksena olisi yhtenäistää viranomaiskäytäntöä ja siinä huomioitaisiin ne yrityksen kehittämisavustuksen arvioinnissa esiin nousseet kehittämissuositukset, joiden osalta laintasoista sääntelyä ei ole arvioitu tarpeelliseksi. Soveltamisohjeessa voitaisiin selkeyttää ja yhdenmukaistaa myöntökriteereihin ja avustuspäätöksen ehtoihin liittyviä kysymyksiä. Lisäksi voitaisiin selkeyttää avustusten maksatukseen liittyviä ohjeita. 

Ehdotetun lain mukaisten avustusten vaikuttavuutta ja toimivuutta on tarkoitus seurata muun muassa teettämällä tutkimuksia. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastojen varoista osarahoitettavaa toimintaa arvioidaan ohjelma-arvioinnilla. Lisäksi yrityksille myönnettävän kehittämisavustuksen osalta on tarkoitus jatkaa systemaattista, jokaisen hankkeen yhteydessä tehtävää vaikuttavuuden arviointia, jossa yhdessä hakijan kanssa arvioidaan kehittämisavustuksen vaikutus hankkeen toteuttamiseen ja hankkeen vaikutukset yrityksen liikevaihtoon, vientiin ja henkilöstömäärään avustuksen myöntämis- ja maksatusvaiheessa. 

10  Suhde muihin esityksiin

Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu hallituksen esitystä laiksi alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta. Ehdotetussa laissa säädettäisiin alueiden kehittämisen tavoitteista sekä kansallista ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikkaa toimeenpanevien viranomaisten tehtävistä ja työnjaosta sekä niiden välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen menettelyistä. Lisäksi säädettäisiin kansallisia ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikkaa koskevien suunnitelmien, ohjelmien ja sopimusten laatimisen ja hallinnoinnin menettelyistä. Lakia alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimenpanosta sovellettaisiin kansallisen alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastoista rahoitettavien suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun, hallinnointiin, arviointiin, seurantaan ja yhteensovittamiseen. Lakia ei kuitenkaan sovellettaisi tuen myöntämiseen, maksamiseen eikä valvontaan. Ehdotetussa laissa alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta säädettäisiin muun muassa EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelman välittävistä toimielimistä, joihin myös ELY-keskukset lukeutuisivat sekä tukialuejaosta, jota noudatettaisiin, kun kehittämisavustusta myönnetään investointiin EU:n alue- ja rakennepolitiikan varoista tai oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varoista. 

Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu hallituksen esitystä laiksi alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta. Ehdotetussa laissa säädettäisiin alueiden kehittämisen tukemisesta Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan rahastoista ja valtion talousarvioon otetuilla kansallisilla varoilla. Yrityksen kehittämisavustukset ja toimintaympäristön kehittämisavustukset rahoitetaan suurimmaksi osaksi EU:n varoin. Tästä syystä ehdotetussa laissa valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021‒2028 säädettäisiinkin myös siitä, miltä osin kehittämisavustuksia koskevissa asioissa tulisi noudattaa myös ehdotettua lakia alueiden kehittämisen ja Euroopan unioin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta. Ehdotetun lain osalta sovellettavaksi tulisivat yrityksen kehittämisavustusta ja toimintaympäristön kehittämisavustusta myönnettäessä sen 28, 30, 37‒39, 42, 46‒54 ja 75 §:n säännökset. 

Lakien olisi tarkoitus tulla voimaan Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan uuden ohjelmakauden alkaessa vuoden 2021 aikana ja ne korvaisivat voimassa olevan alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain (7/2014) sekä alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta annetun lain (8/2014). 

11  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys