2.1  Virtuaalivarojen markkinat -asetus

MiCA-asetusehdotuksella pyritään luomaan oikeusvarma toimintaympäristö sellaiselle toiminnalle, joka koskee virtuaalivaroja, jotka eivät kuulu EU:n nykyisen rahoituspalvelulainsäädännön soveltamisalaan. Lisäksi tavoitteena on luoda yhdenmukaiset säännöt tällaisten virtuaalivaroja koskevien palvelujen tarjoajille ja liikkeeseenlaskijoille EU:n tasolla. Ehdotetulla asetuksella korvataan olemassa olevat kansalliset puitteet, joita sovelletaan sellaisiin virtuaalivaroihin, jotka eivät kuulu EU:n nykyisen rahoituspalvelulainsäädännön soveltamisalaan. Lisäksi ehdotuksella luodaan myös niin sanottuna stablecoineja koskevat erityissäännökset mukaan lukien ne tilanteet, jolloin kyseessä on sähköraha. Seuraavassa luodaan katsaus asetusehdotuksen sisältöön yleisellä tasolla.  

MiCA-asetusehdotus on jaettu yhdeksään osaan. Asetuksen I osassa, artiklat 1—3, määritellään säädöksen tarkoitus, soveltamisala ja määritelmät.  

Asetuksen 1 artiklassa säädetään säädökset tarkoituksesta, jonka mukaan asetusta sovelletaan virtuaalivarojen tarjoajiin ja virtuaalivarojen liikkeeseenlaskijoihin vahvistamalla yhdenmukaiset avoimuutta ja julkistamista koskevat vaatimukset, jotka koskevat virtuaalivarojen tarjoajien toteuttamaa liikkeeseenlaskua, toimintaa, organisointia ja hallintoa, sekä vahvistetaan kuluttajansuojasäännöt ja toimenpiteet markkinoiden väärinkäytön estämiseksi.  

Asetuksen 2 artiklassa rajoitetaan asetuksen soveltamisala kryptovaroihin, joita ei katsota rahoitusvälineiksi, talletuksiksi tai strukturoiduiksi talletuksiksi taikka arvopaperistamistransaktioiksi EU:n voimassa olevan rahoituspalvelulainsäädännön mukaisesti. Asetuksen soveltamisalassa lähtökohtaisesti olisivat siis kaikki sellaiset virtuaalivarat, jotka eivät ole muun lainsäädännön soveltamisalan piirissä sekä niin sanotut sähkörahavirtuaalivarat (e-money tokens). Asetus koskee näin olleen tällaisten välineiden liikkeeseenlaskijoita ja sellaisia toimijoita, jotka tarjoavat niitä koskevia palveluja. Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (direktiivi 2014/65/EU, jäljempänä MiFID II) soveltamisalaan kuuluvat rahoitusvälineet, talletukset, strukturoidut talletukset eivätkä arvopaperistamistransaktiot. Myöskään sähkörahadirektiivin soveltamisalaan kuuluva sähköraha ei kuulu soveltamisalaan, ellei sitä voida katsoa edellä mainituksi sähkörahavirtuaalivaraksi. Asetus ei myöskään koskisi Euroopan keskuspankkia (jäljempänä EKP), kansallisia keskuspankkeja, Euroopan investointipankkia, Euroopan vakausvälinettä ja erinäisiä muita kansainvälisiä julkisoikeudellisia instituutioita. Myöskään Solvenssi II-sääntelyn piiriin kuuluviin vakuutusyhtiöihin ei sovellettaisi asetusehdotuksen säännöksiä. 

Asetuksen 3 artiklassa vahvistetaan asetuksen soveltamisessa käytettävät käsitteet ja määritelmät, kuten krypto- eli virtuaalivarat varsin laajasti ja muut tarpeelliset käsitteet. Lisäksi 3 artiklassa määritellään erilaiset virtuaalivarojen palvelutarjontaan liittyvät käsitteet. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi antaa delegoituja säädöksiä määritelmien tiettyjen teknisten osien täsmentämiseksi niiden mukauttamiseksi markkinoiden ja teknologian kehitykseen nähden. 

Asetuksen II osa koskee muiden virtuaalivarojen kuin viiteomaisuuteen sidottujen virtuaalivarojen ja sähkörahavirtuaalivarojen tarjoamista ja markkinointia sekä kaupankäynnin kohteeksi ottamista. Pääsäännön mukaan liikkeeseenlaskijalla on oikeus tarjota tällaisia virtuaalivaroja yleisölle unionissa tai hakea kaupankäynnin kohteeksi ottamista kauppapaikassa, jos se täyttää 4 artiklan vaatimukset, kuten että kyseessä on oikeushenkilö ja että velvollisuus laatia erityinen virtuaalivaraa koskeva selostus (valkoinen paperi, jäljempänä whitepaper) tarpeellisine selvityksineen on toimitettu valvontaviranomaiselle sekä muut artiklasta ilmenevät ehdot on täytetty. Asetuksen 4 artiklaan sisältyy myös joitakin poikkeuksia whitepaper-selvityksen julkaisemisvelvollisuudesta. Tällaisia ovat esimerkiksi virtuaalivaroja koskevat pienet yleisölle tarjoamiset (alle 1 miljoona euroa kahdentoista kuukauden kuluessa) ja yleisölle tarjoamiset, jotka kohdistuvat esitteitä koskevassa asetuksessa (EU 2017/1129) määriteltyihin ammattimaisiin sijoittajiin.  

Asetuksen 5 artiklan mukaan liikkeeseenlaskijan ja sen, joka hakee virtuaalivaran ottamista kaupankäynnin kohteeksi, on laadittava erityinen selvitys virtuaalivaran ominaisuuksista ja siihen liittyvistä järjestelystä. Mainittu artikla yhdessä asetuksen liitteen I kanssa muodostaa tälle säädöspohjan. Asetuksen 6 artiklassa säädetään liikkeeseenlaskijoiden tuottamiin markkinointimateriaaleihin liittyvistä vaatimuksista. 

Selvitys on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille artiklan 7 mukaisesti ja selvitys on julkaistava 8 artiklan edellyttämällä tavalla. Edellä sanottu koskee myös 6 artiklan mukaisia markkinointiaineistoja soveltuvin osin, mikäli sellaisia julkaistaan. Edellä mainituista artikloista seuraa, ettei varsinaista valvontaviranomaisen hyväksyntää edellytetä etukäteen, ainoastaan selvityksen toimittamista valvojalle sekä kyseisen selvityksen julkistamista. Selvityksestä ilmoitetaan kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja arvioidaan, onko kyseessä oleva virtuaalivara MiFID II:n mukainen rahoitusväline. Saatuaan ilmoituksen selvityksestä toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet keskeyttää tai kieltää tarjous, vaatia lisätietojen sisällyttämistä asiakirjaan tai julkistaa yleisön tietoon se, että liikkeeseenlaskija ei noudata asianmukaisia säännöksiä. 

Kun whitepaper-selvitys on julkaistu, virtuaalivarojen (lukuun ottamatta viiteomaisuuteen sidottuja virtuaalivaroja ja sähkörahavirtuaalivaroja) liikkeeseenlaskija voi pääsääntöisesti tarjota kyseisiä virtuaalivaroja unionin alueella tai pyytää niiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi kauppapaikassa suoraan asetuksen 10 artiklan nojalla. Virtuaalivarojen liikkeeseenlaskijan on aina oltava 4 artiklan mukaisesti oikeushenkilö ja noudatettava 13 artiklan mukaisia menettelytapavelvoitteita. 

Asetuksen II osaan sisältyy myös erityissäännöksiä, jotka koskevat ajallisesti rajoitettujen virtuaalivarojen tarjoamista (9 artikla), alkuperäisen selvityksen muuttamista (11 artikla), virtuaalivarojen ostajille myönnettyä 14 vuorokauden peruuttamisoikeutta (12 artikla), liikkeeseenlaskijoita koskevia velvoitteita (13 artikla) ja virtuaalivaroja koskevan selvityksen laatineiden liikkeeseenlaskijoiden vastuuta (14 artikla). 

Asetuksen III osan 1 luku kattaa säännökset viiteomaisuuteen sidottujen virtuaalivarojen osalta mukaan lukien toimilupakysymykset sekä niiden ottaminen kaupankäynnin kohteeksi. Erotuksena asetuksen I osassa säädettyyn, osan II soveltamisalaan kuuluvien virtuaalivarojen osalta edellytettäisiin jatkossa erityistä toimilupaa toimijan kotivaltion valvontaviranomaiselta. Asetuksen 16—19 artiklojen mukaan kansalliset toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tällaisia järjestelyjä koskevat selvitykset muutoksineen. Unionin alueella toimimisen edellytyksenä on 15 artiklan mukainen toimilupa, jonka mukaan on rekisteröidyttävä EU:hun sijoittautuneena oikeushenkilönä. Asetuksen 15 artiklassa todetaan myös, että viiteomaisuuteen sidottuja virtuaalivaroja ei voida tarjota yleisölle unionissa tai ottaa kaupankäynnin kohteeksi kauppapaikassa, jos liikkeeseenlaskijalla ei ole toimilupaa unionissa eikä se julkaise kotivaltionsa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää valkoista paperia eli selvitystä. Mainittuun artiklaan sisältyy myös poikkeuksia, jotka koskevat pienimuotoisia järjestelyjä, joita markkinoivat, jakavat ja jotka ovat yksinomaan ammattimaisten sijoittajien hallussa. Toimiluvan peruuttamisesta säädetään yksityiskohtaisesti 20 artiklassa, ja 21 artiklassa säädetään menettelystä, jolla muutetaan whitepaper-selvitystä. 

Asetuksen III osan 2 luku sisältää säännökset viiteomaisuuteen sidottujen virtuaalivarojen liikkeeseenlaskun osalta. Menettelytapoja koskevan säännöksen mukaan liikkeeseenlaskijan on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja ammattimaisesti (23 artikla). Mainitussa osassa on myös säännökset whitepaper-selvityksen julkaisemisesta ja mahdollisesta markkinointiviestinnästä (24 artikla) sekä näitä selvityksiä koskevat vaatimukset (25 artikla). Liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan lisäksi eräänlaista jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta koskevat säännöt, joiden mukaan olisi kuukausittain toimijan verkkosivustolla julkistettava liikkeellä olevien virtuaalivarojen määrä ja reservivarojen koostumus ja nimellisarvo (26 artikla). Asetuksen 27 artiklan mukaan liikkeeseenlaskijoiden on otettava käyttöön valitusten käsittelyä koskevat erityiset menettelyt (27 artikla). 

Liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan myös muita vaatimuksia, kuten eturistiriitoja koskevia sääntöjä (28 artikla), ilmoituksia ylimmän hallintoelimen muutoksista toimivaltaiselle viranomaiselle (29 artikla), hallintojärjestelyjä (30 artikla), omia varoja (31 artikla), reservivaroja koskevia sääntöjä (32 artikla) ja reservivarojen säilyttämistä koskevia vaatimuksia (33 artikla). Artiklasta 34 artiklasta ilmenevän säännön mukaan liikkeeseenlaskija saa sijoittaa reservivarat vain likvideihin, vähäriskisiin omaisuuseriin, jotka säilytetään 33 artiklassa säädetyllä tavalla. Lisäksi 35 artiklassa säädetään liikkeeseenlaskijoihin tai reservivaroihin kohdistuvista erinäisistä vähimmäis- ja sopimusperusteisista oikeuksista sekä virtuaalivarojen likviditeetin varmistamismekanismeista. Asetuksen 36 artikla kieltää liikkeeseenlaskijoita maksamasta virtuaalivarojen haltijoille korkoa tai muuta etua niiden hallinta-ajalta. Asetuksen artiklat 37 ja 38 sisältävät säännökset määräysvallan hankkimisesta liikkeeseenlaskijassa sekä sen arvioimisesta valvontaviranomaisen toimesta.  

Asetuksen III osan 5 luku käsittää viiteomaisuuteen sidottujen virtuaalivarojen, jotka ovat merkittäviä, luokittelua ja valvontaa koskevat säännökset. Asetuksen 39 artiklassa säädetään perusteista, joita Euroopan pankkiviranomaisen on käytettävä määritettäessä, onko viiteomaisuuteen sidottu virtuaalivara merkittävä ominaisuuksiltaan tai laadultaan. Kriteereinä ovat muun muassa virtuaalivarojen potentiaalinen asiakaspohja, virtuaalivarojen arvo tai niiden nimellinen markkina-arvo, liiketoimien lukumäärä ja arvo, reservivarojen koko, liikkeeseenlaskijoiden rajat ylittävän toiminnan merkitys ja yhteydet rahoitusjärjestelmään muuten. Asetuksen 39 artiklaan sisältyy myös komissiolle annettava valtuutus antaa delegoitu säädös, jossa täsmennetään tarkemmin olosuhteet ja kynnysarvot, joiden ylittyessä liikkeeseenlaskijaa pidetään merkittävänä. Asetuksen 40 artiklassa täsmennetään, voidaanko tällainen liikkeeseenlaskija luokitella merkittäväksi silloin, kun se hakee lupaa omasta aloitteestaan. Asetuksen 41 artiklassa luetellaan lisävelvoitteet, joita sovelletaan merkittäviin liikkeeseenlaskijoihin, kuten omien varojen korotetut lisävaatimukset, likviditeetin hallintapolitiikka ja järjestelyiden siirtokelpoisuutta eli yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset. 

Asetuksen III osan 6 luvun 42 artikla sisältää säännökset toimintaa lopetettaessa noudatettavasta menettelystä. 

Asetuksen IV osa koskee niin sanottuja sähkörahavirtuaalivaroja. Asetuksen IV osan 1 luvussa ovat säännökset sähkörahavirtuaalivarojen liikkeeseenlaskijan toimiluvasta ja sitä koskevasta menettelystä. Asetuksen 43 artiklassa mukaan sähkörahavirtuaalivaroja ei saa tarjota yleisölle unionissa tai ottaa kaupankäynnin kohteeksi arvopapereilla käytävässä kaupankäyntijärjestelmässä, ellei liikkeeseenlaskijalla ole direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua toimilupaa luottolaitoksena tai sähkörahan liikkeeseenlaskijana. Artiklassa todetaan myös, että sähkörahavirtuaalivaroja pidetään direktiivissä 2009/110/EY tarkoitettuna sähkörahana. 

Asetuksen 44 artiklan mukaan sähkörahavirtuaalivarat on laskettava liikkeeseen nimellisarvoon, ja sähkörahavirtuaalivaran haltijan pyynnöstä liikkeeseenlaskijoiden on lunastettava ne milloin tahansa nimellisarvostaan. Asetuksen 45 artikla kieltää koron maksamisen sähkörahavirtuaalivarojen haltijoille. Asetuksen 46 artiklassa ja liitteessä III vahvistetaan liikkeeseenlaskuun liitettyä valkoista asiakirjaa koskevat vaatimukset, kuten liikkeeseenlaskijan kuvaus, yksityiskohtainen kuvaus liikkeeseenlaskijan hankkeesta, tieto siitä, koskeeko se tarjoamista yleisölle vai niiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi, sekä tiedot sähkörahavirtuaalivarojen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä. Asetuksen 47 artiklaan sisältyy määräys sähkörahavirtuaalivaroihin annettuja tietoja koskevasta vastuusta, joka liittyy valkoiseen asiakirjaan eli sähkörahavirtuaalivaroja koskevaan vaadittuun selvitykseen. Asetuksen 48 artiklassa asetetaan markkinointiviestintää koskevat vaatimukset, ja 49 artiklassa edellytetään, että liikkeeseenlaskijan vastaanottamat varat on sijoitettava saman valuutan määräisiin varoihin, joihin sähkörahavirtuaalivaran viiteomaisuus viittaa. 

Osan IV lukuun 2 sisältyvän 50 artiklan mukaan Euroopan pankkiviranomainen luokittelee sähkörahavirtuaalivarat merkittäviksi 39 artiklassa lueteltujen kriteerien perusteella. Asetuksen 51 artiklassa täsmennetään liikkeeseenlaskijan mahdollisuus pyytää luokittelua merkittäväksi toimilupaa hakiessaan omasta aloitteestaan. Asetuksen 52 artikla sisältää lisävelvoitteet, joita sovelletaan merkittäviin liikkeeseenlaskijoihin. Merkittävien sähkörahavirtuaalivarojen liikkeeseenlaskijoiden on sovellettava reservivarojen säilyttämistä koskevaa 33 artiklaa ja näiden varojen sijoittamista koskevaa 34 artiklaa direktiivin 2009/110/EY 7 artiklan sijasta, minkä lisäksi niihin sovelletaan eräitä muita poikkeuksia ja lisävaatimuksia. 

Asetuksen V osassa säädetään virtuaalivaroja koskevan palvelun tarjoajien toimilupia ja toimintaedellytyksiä koskevista säännöksistä. Luvussa 1 määritellään toimilupaa koskevat säännökset (53 artikla), mistä ilmenee yksityiskohtaisesti toimilupahakemuksen sisältö (54 artikla), hakemuksen arviointi valvojan toimesta (55 artikla) ja toimivaltaisille viranomaisille jo aiemmin myönnetyn luvan peruuttamiseen liittyvät oikeudet (56 artikla). Luku sisältää myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (ESMA) toimeksiannon perustaa rekisteri kaikista virtuaalivarapalvelun tarjoajista (57 artikla), joka sisältää myös tiedot toimivaltaisten viranomaisten ilmoittamista niitä koskevista valkoisista asiakirjoista. Palveluntarjoajien rajat ylittävää toimintaa varten 58 artiklassa vahvistetaan yksityiskohdat ja tapa, jolla tiedot virtuaalivarojen palvelun tarjoajien rajat ylittävästä toiminnasta olisi toimitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.  

Asetuksen V osan 2 luvussa asetetaan erinäisiä menettelytapoja ja toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia kaikille virtuaalivarapalvelun tarjoajille, kuten velvollisuus toimia rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja ammattimaisesti (59 artikla) toiminnan vakauden turvaaminen (60 artikla ja liite IV), organisatoriset vaatimukset (61 artikla), asiakasvarojen säilyttämistä koskevat säännöt (63 artikla) velvoite ottaa käyttöön valitusten käsittelymenettely (64 artikla), eturistiriitoja koskevat säännöt (65 artikla) ja ulkoistamista koskevat säännöt (66 artikla). Asetuksen V osan 3 luku käsittää erityispalveluja koskevat vaatimukset: virtuaalivarojen säilytys (67 artikla), virtuaalivarojen kauppapaikat (68 artikla), virtuaalivarojen vaihto lailliseksi maksuvälineeksi tai toisiksi virtuaalivaroiksi (69 artikla), toimeksiantojen toteuttaminen (70 artikla), varojen sijoittaminen (71 artikla), toimeksiantojen vastaanotto ja toimittaminen kolmansien osapuolten puolesta (72 artikla) ja virtuaalivaroja koskeva neuvonta (73 artikla). Luvussa 4 täsmennetään säännöt, jotka koskevat määräävän omistuksen hankkimista palvelun tarjoajassa.  

Asetuksen VI osassa määritetään normit, joilla estetään virtuaalivaroihin liittyvä markkinoiden väärinkäyttö. Asetuksen 76 artiklassa määritellään markkinoiden väärinkäyttöä koskevien sääntöjen soveltamisala. Asetuksen 77 artiklassa määritellään sisäpiiritiedon käsite ja todetaan, että liikkeeseenlaskijan, jonka virtuaalivarat on otettu kaupankäynnin kohteeksi kauppapaikassa, on julkistettava sisäpiiritieto artiklan mukaisesti. Muihin säännöksiin kuuluvat sisäpiiritiedon käytön kieltäminen (78 artikla), sisäpiiritiedon laiton ilmaiseminen (79 artikla) ja markkinoiden manipulointi (80 artikla). 

Asetuksen VII osa käsittää normit kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperiviranomaisen toimivallasta. Osan 1 luvussa säädetään jäsenvaltioille velvollisuudesta nimetä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen tätä asetusta varten, mukaan lukien yksi toimivaltainen viranomainen, joka on nimetty yhdeksi yhteyspisteeksi (81 artikla). Luvusta 1 ilmenee myös yksityiskohtaiset säännökset kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimivallasta (82 artikla), toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöstä (83 artikla), yhteistyöstä eurooppalaisten valvontaviranomaisten kanssa (84 artikla) tai muiden viranomaisten kanssa (85 artikla). Luvussa on säännökset myös jäsenvaltioiden ilmoitusvelvollisuudesta (86 artikla), salassapitovelvollisuutta koskevat säännöt (87 artikla), tietosuojaa koskevat viittaukset (88 artikla) ja varotoimenpiteet, joita vastaanottavien jäsenvaltioiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa (89 artikla). Asetuksen 90 artiklassa ovat kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevat säännöt ja 91 artiklassa toimivaltaisten viranomaisten suorittama valitusten käsittely. 

Asetuksen VII osan 2 luvussa on säännökset hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteet, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä (92 artikla), valvontavaltuuksien ja seuraamusten määräämistä koskevien valtuuksien käyttö (93 artikla), muutoksenhakuoikeus (94 artikla), päätösten julkaiseminen (95 artikla), seuraamusten ilmoittaminen Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan arvopaperiviranomaiselle (96 artikla) sekä rikkomuksista ilmoittaminen ja tällaisia rikkomuksia ilmoittavien henkilöiden suojelu (97 artikla). 

Asetuksen VII osan 3 luku käsittää säännökset Euroopan pankkiviranomaisen toimivaltuuksista merkittävien liikkeeseenlaskijoiden valvonnassa mukaan lukien valvontavelvollisuudet (98 artikla), sekä säännöt, jotka koskevat merkittävien liikkeeseenlaskijoiden valvontakollegioita, mainitaan 99 artiklassa. Valvojien kollegion on koostuttava muun muassa sen kotijäsenvaltion toimivaltaisesta viranomaisesta, jossa liikkeeseenlaskijalle on myönnetty toimilupa, Euroopan pankkiviranomaisesta ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta, toimivaltaisista viranomaisista, jotka valvovat merkityksellisimpiä arvopaperikaupan kauppapaikkoja, säilyttäjiä, luottolaitoksia, jotka tarjoavat palveluja liikkeeseenlaskijalle sekä EKP:sta. Artikla sisältää sangen pitkän luettelon tahoista, joiden tulisi joko aina tai tarpeen mukaan kuulua merkittävän liikkeeseenlaskijan kollegioon. Artiklat 100—102 sisältävät kollegion toimintaa ohjaavia normeja. 

Asetuksen VII osan artiklat 103—120 sisältävät säännökset, joilla Euroopan pankkiviranomaiselle uskotaan suoria valvontatehtäviä sekä erityisesti laajoja valvontavaltuuksia merkittävien liikkeeseenlaskijoiden valvonnassa. Nämä käsittävät muun muassa seuraavat: oikeus pyytää tietoja (104 artikla), yleiset tarkastusvaltuudet (105 artikla), paikalla tehtävät tarkastukset (106 artikla), tietojenvaihto (107 artikla), tietojen vaihtoa kolmansien maiden kanssa koskeva sopimus (108 artikla), kolmansien maiden tietojen luovuttaminen (109 artikla) ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa (110 artikla).  

Salassapitovelvollisuudesta säädetään 111 artiklassa ja Euroopan pankkiviranomaisen valvontatoimenpidevaltuuksista 112 artiklassa. Hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet, uhkasakko, sakkojen julkistamista, luonnetta ja täytäntöönpanoa koskevat oikeusohjeet ilmenevät artikloista 113—115 sekä valvontatoimenpiteiden toteuttamista ja sakkojen määräämistä koskevat menettelysäännöt 116 artiklasta. Asetuksen 117 ja 118 artiklassa säädetään asianosaisten kuulemista koskevista vaatimuksista ja yhteisöjen tuomioistuimen rajoittamattomasta toimivallasta Euroopan pankkiviranomaisen päätösten suhteen. Euroopan pankkiviranomaisen olisi 119 artiklan mukaisesti voitava periä maksuja sellaisten merkittäviltä liikkeeseenlaskijoilta, jotka perustuvat asetuksen nojalla annettuun delegoituun säädökseen. Asetuksen 120 artiklassa annetaan Euroopan pankkiviranomaiselle valtuudet siirtää toimivaltaisille viranomaisille erityisiä valvontatehtäviä, jos se on tarpeen merkittävän liikkeeseenlaskijan valvonnan kannalta. 

Lisäksi asetusehdotuksessa annetaan komissiolle valtuudet antaa delegoituja asetuksia, joissa täsmennetään tiettyjä asetuksessa säädettyjä yksityiskohtia (121 artikla). Mainitun artiklan mukaan komissio voisi antaa täydentävää sääntelyä 3 artiklan 2 kohdassa, 39 artiklan 6 kohdassa, 116 artiklan 10 kohdassa ja 199 artiklan 3 kohtien mukaisesti. Lisäksi asetus muualla sisältää eräitä valtuuksia Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle valmistella täydentävää sääntelyä teknisinä sääntelystandardeina, jotka annetaan komission asetuksina (artiklat 5, 15, 16, 17, 27, 28, 30, 31, 34, 35, 38, 41, 75, 83, 84, ja 90). 

Asetuksen 122 artikla sisältää säännökset komission velvollisuudesta laatia kertomus asetuksen toiminnasta ja vaikutuksista 36 kuukauden kuluttua asetuksen voimaan tulosta. Artikla 123 sisältää siirtymäsäännökset ja artiklat 124 ja 125 erinäisiä säännöksiä sekä artikla 126 voimaantulolausekkeen. 

2.2  Markkinainfrastruktuurikokeilua koskeva asetus

Markkinainfrastruktuurikokeilua koskevalla asetusehdotuksella komissio pyrkii luomaan edellytykset oikeusvarmalle toiminnalle sellaisille markkinaosapuolille, jotka haluavat käyttää DLT-markkinainfrastruktuuria uusien innovatiivisten toimintojen testaamiselle ja toteuttamiselle. Asetuksen nojalla myönnetyt eräänlaiset poikkeusluvat antaisivat markkinaosapuolille mahdollisuuden käyttää DLT-markkinainfrastruktuuria ja tarjota palvelujaan kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisten sääntöjen nojalla. 

Asetuksella on tarkoitus luoda jälkimarkkinat virtuaalivarojen muotoon siirretyille finanssi-instrumenteilla, laajasti ottaen. Asetus mahdollistaa erilaisten kokeilujen ja kehitystyön suorittamisen, sillä sen perusteella voidaan erinäisiä säännöksiä voimassa olevasta lainsäädännöstä jättää poikkeusluparegiimin perusteella soveltamatta edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy järjestelyn. Asetuksen mukainen mahdollisuus olisi vapaaehtoinen ja siten optionaalinen. 

Asetuksessa vahvistetaan erityisesti DLT-markkinainfrastruktuurien toimintaedellytykset, niiden käyttöoikeudet sekä toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen valvonta ja yhteistyö. Asetuksen 1 artiklassa määritellään säädöksen tarkoitus ja soveltamisala. Asetusta sovelletaan toimiluvan saaneisiin toimijoihin, kuten sijoituspalveluyrityksiin, monenkeskisen kaupankäynnin järjestäkään ja säänneltyyn markkinaan ja arvopaperikeskukseen, joka haluaa joko operoida DLT pohjaista monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää (DLT MTF) tai DLT arvopaperiselvitysjärjestelmää (DLT SSS). Asetuksen 2 artiklasta ilmenevät määritelmät.  

Asetuksen 3 artiklasta ilmenevät rajoitukset arvopapereille, joita voidaan ottaa kaupankäynnin kohteeksi DLT-markkinainfrastruktuureilla tai jotka voidaan kirjata DLT-markkinainfrastruktuureilla. Osakkeiden osalta DLT-järjestelmässä siirtokelpoisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijan markkina-arvon tai alustavan markkina-arvon olisi oltava alle 200 miljoonaa euroa; muiden julkisten joukkovelkakirjalainojen kuin valtion joukkovelkakirjalainojen, katettujen joukkovelkakirjalainojen ja yritysten joukkovelkakirjalainojen osalta raja-arvo on 500 miljoonaa euroa. DLT-markkinainfrastruktuurit eivät saa ottaa kaupankäynnin kohteeksi eikä kirjata valtion joukkovelkakirjoja. DLT:n arvopapereiden selvitysjärjestelmää ylläpitävän arvopaperikeskuksen tai DLT:n monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän kirjaamien DLT:n siirtokelpoisten arvopapereiden yhteenlaskettu markkina-arvo saa lisäksi olla enintään 2,5 miljardia euroa. 

Asetuksen 4 artiklassa säädetään DLT-pohjaista monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää koskevista vaatimukset, jotka ovat pääosin samat kuin direktiivin 2014/65/EU mukaista monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmää koskevat edellytykset. Artiklassa täsmennetään myös asetuksen nojalla mahdollisesti myönnettävät poikkeukset niistä. Asetuksen 5 artiklassa asetetaan vaatimukset arvopaperikeskukselle, joka käyttää arvopapereiden selvitysjärjestelmää, joka on sama kuin arvopaperikeskus asetuksen (EU) 909/2014 nojalla, ja täsmennetään pilottiasetuksen nojalla mahdollisesti myönnettävät poikkeukset. Asetuksen 4 ja 5 artiklassa on nimenomainen luettelo vapautuksista ja poikkeuksista, joita DLT-markkinoiden infrastruktuurit voivat pyytää valvontaviranomaista myöntämään sekä näihin poikkeuksiin liitettävistä erityisehdoista. 

Asetuksen 6 artiklassa säädetään DLT:n markkinainfrastruktuureihin sovellettavista lisävaatimuksista, jotka koskevat DLT-pilottien käyttöön liittyvien riskien hallintaa ja toiminnan järjestämistä. DLT-markkinainfrastruktuurien on annettava kaikille jäsenille, osallistujille, asiakkaille ja sijoittajille selkeät ja yksiselitteiset tiedot siitä, miten ne hoitavat tehtäviään, palvelujaan ja toimintojaan ja miten ne eroavat perinteisestä monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä tai arvopaperikeskuksesta, kun nyt käytetään DLT-teknologiaa hyödyksi. Markkinainfrastruktuurien on artiklan mukaan myös varmistettava, että DLT:n käyttöön liittyvät tietotekniset ja muut esimerkiksi kyberturvallisuutta koskevat järjestelyt ovat yleisesti ottaen riittäviä ja asianmukaisella tasolla. Jos DLT-markkinainfrastruktuurin liiketoimintamallissa on kyse asiakkaiden varojen tai DLT-siirtokelpoisten arvopapereiden säilyttämisestä, niillä on oltava riittävät järjestelyt tällaisten omaisuuserien suojaamiseksi. 

Asetuksen 7 ja 8 artiklassa säädetään menettelystä haettaessa DLT-pohjaisen monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ja DLT selvitysjärjestelmän käyttöä koskevaa erityislupaa sekä niistä tiedoista, jotka on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle lupaa haettaessa. 

Asetuksen 9 artiklassa säädetään DLT-markkinainfrastruktuurin, toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen välisestä yhteistyöstä. DLT-markkinainfrastruktuurien on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmaansa tehdyistä olennaisista muutoksista, kriittisestä henkilöstöstä, hakkerointiyrityksistä, vakavista virheistä, alkuperäiseen hakemukseen sisältyvien tietojen olennaisista muutoksista, teknisistä tai toiminnallisista vaikeuksista luvan piiriin kuuluvien toimintojen tai palvelujen tarjoamisessa sekä mahdollisista riskeistä sijoittajansuojalle, markkinoiden eheydelle tai rahoitusvakaudelle. Arvopaperimarkkinaviranomaisen on säännöllisesti ilmoitettava kaikille toimivaltaisille viranomaisille DLT-markkinainfrastruktuurien laatimista raporteista ja 7 ja 8 artiklan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista, valvottava näiden poikkeusten soveltamista ja toimitettava komissiolle vuosikertomus siitä, miten niitä käytännössä sovelletaan. 

Asetuksen 10 artiklassa säädetään, että arvopaperimarkkinaviranomainen laatii komissiolle viimeistään viiden vuoden kuluttua pilottijärjestelmää koskevan yksityiskohtaisen kertomuksen. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen arvioinnin perusteella komissio laatii kertomuksen, johon sisältyy kustannus-hyötyanalyysi siitä, olisiko pilottijärjestelmä säilytettävä sellaisena kuin se on voimassa vai sitä olisi muutettava, olisiko sitä laajennettava uusiin rahoitusvälineluokkiin, tai olisiko harkittava kohdennettuja muutoksia EU:n lainsäädäntöön DLT:n laajan käytön mahdollistamiseksi, taikka olisiko pilottijärjestelmä lopetettava. 

Asetuksen 11 artiklan mukaan asetusta aletaan soveltaa 12 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta.  

2.3  Täydentävä muutosdirektiiviehdotus

Virtuaalivaroja koskevaan lainsäädäntöpakettiin liittyvällä komission ehdotuksella parlamentin ja neuvoston direktiiviksi muutettaisiin rahoitusmarkkinalainsäädäntöä koskevia direktiivejä 2006/43/EY, 2009/65/EY, 2009/138/EU, 2011/61/EU, EU/2013/36, 2014/65/EU, EU/2015/2366 ja EU/2016/2341. Ehdotuksella täsmennettäisiin mainittujen direktiivien artikloja poistamalla asetusehdotuksien kanssa ristiriitaiset säännökset. Virtuaalivaroja koskevien ehdotusten ohella muutosdirektiivi liittyy rahoitusmarkkinoiden operatiivista häiriönsietokykyä koskevaan hankkeeseen sisältyvään ehdotukseen. Direktiiviehdotus on tarpeen, koska oikeusvarmuuden takaamiseksi tarvitaan muun muassa väliaikainen poikkeus monenkeskisille kaupankäyntijärjestelmille ja selvitysjärjestelmille. 

Direktiiviehdotuksen 6 artiklan 1 kohdassa ehdotetaan selvennettäväksi rahoitusvälineiksi luokiteltavien virtuaalivarojen oikeusasemaa muuttamalla rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä 2014/65/EU olevaa rahoitusvälineen määritelmää. Muutoksella selvennettäisiin, että tällaiset välineet voidaan laskea liikkeeseen hajautettuun tilinpitoon perustuvassa DLT-järjestelmässä. 

Ehdotuksen 6 artiklan 4 kohdassa komissio ehdottaa täydennettäväksi ehdotusta markkinainfrastruktuurikokeilua koskevaksi asetukseksi vapauttamalla väliaikaisesti tällaiset järjestelmät tietyistä direktiivin 2014/65/EU säännöksistä, jotta ne voivat kehittää ratkaisuja rahoitusvälineinä pidettävien virtuaalivarojen kaupankäyntiä ja selvitystä varten. 

4.1  Vaikutukset lainsäädäntöön

Asetusten huomioon ottaminen kansallisesti tullee vaikuttamaan alustavan arvion mukaan voimassa olevaan lainsäädäntöön, joka koskee ainakin lakia virtuaalivarojen tarjoajista (572/2019) ja laki Finanssivalvonnasta (878/2008). Asetukset ovat luonteeltaan suoraan sovellettavaa oikeutta, eikä niitä vastaavaa sääntelyä ole unionissa aiemmin ollut. Kokonaisuuden huomioon ottaminen kansallisessa lainsäädännössä saattaa edellyttää uuden erityislain antamista. 

Ehdotetuilla asetuksilla, erityisesti virtuaalivarojen markkinoista annettavalla asetuksella, olisi vaikutuksia asetuksen soveltamisalaan jatkossa kuuluvien yritysten ja muiden toimijoiden osalta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole rekisteröitynä uusien virtuaalivarojen liikkeeseenlaskuja tai sellaista toimintaa harjoittavia toimijoita. Laki virtuaalivaluutan tarjoajista edellyttää liikkeeseenlaskijoita rekisteröitymään Finanssivalvontaan, mutta yhtään liikkeeseenlaskua ei ole toteutettu Suomessa lain voimassaoloaikana. MiCA-asetuksessa rekisteröitymis- tai toimilupavaatimus koskee vain niin sanottujen stablecoinien liikkeeseenlaskijoita. Nyt toiminnassa olevat, virtuaalivaroja koskevia palveluita tarjoavat, toimijat, tarjoavat pääosin palveluita, jotka liittyvät markkina-arvoltaan suurimpiin ja tunnetuimpiin virtuaalivaroihin. Tällaisia ovat esimerkiksi bitcoin sekä ethereum. Finanssivalvontaan rekisteröityjen virtuaalivaluutan tarjoajien liiketoiminta perustuu vahvasti virtuaalivaluuttasijoittamiseen ja virtuaalivaluuttojen säilyttämiseen. Kun otetaan huomioon, että ehdotetusta asetuksesta seuraa melko raskaita toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia, ei ole odotettavissa, että tällainen aktiivisuus Suomessa olisi erityisesti lähitulevaisuudessa lisääntymässä.  

Suomessa on voimassa kansallisen erityispiirteenä laki virtuaalivaluutan tarjoajista, jonka mukaiset lainsäädäntöratkaisut tulevat uudelleenarvioitavaksi, ja osin kumottaviksi tai muutettaviksi. Tällä on luonnollisesti taloudellisia ja muita vaikutuksia markkinalla nyt toimiviin yrityksiin, joita nykytiedon valossa on kuusi kappaletta yhteensä. Näiden toimijoiden tuleekin hakea uutta toimilupaa ehdotetun asetuksen edellyttämällä tavalla, mistä aiheutuu niille taloudellisia kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Asetusehdotuksilla ja DLT-kokeiluhankkeilla on todennäköisesti vaikutusta myös ainakin arvopaperimarkkina-, sijoituspalvelu-, luottolaitos-, maksulaitos- ja maksupalvelulainsäädäntöön. Virtuaalivarapalvelut kuuluvat jatkossa myös kuluttajansuojalain tarkoittamiin etämyytäviin rahoituspalveluihin. 

4.2  Vaikutukset talouteen

Komission ehdotukset liittyvät keskeisesti digitaalisen rahoituksen strategian eteenpäinviemiseen. Ehdotukset ovat osa komission toimintasuunnitelmaa laajemman digitaalisen kehityksen edistämiseksi. Komission mukaan Euroopan Unionin tulisi hyödyntää digitaalisia rahoituskanavia ja rahoitusmuotoja muun ohessa jo pandemiatilanteen elvytysstrategioiden toimeenpanossa tehokkaammin. Komissio näkeekin digitalisaation olevan oleellisessa roolissa Euroopan talouden elvyttämisessä ja modernisoinnissa kestävän talouskasvun uralle myös rahoitusmarkkinoilla. 

Virtuaalivarojen markkinat -asetus 

Komission arvion mukaan digitalisaation edistämiseen tähtäävillä toimilla olisi lähtökohtaisesti myönteisiä kustannussäästöjä generoivia vaikutuksia unionin jäsenvaltioiden talouksille. Ensinnäkin ehdotetuilla toimenpiteillä mahdollistettaisiin se, että virtuaalivarat kehittyisivät nopeina ja edullisina maksuvälineinä, jotka pystyvät kilpailemaan erityisesti rajat ylittävistä liiketoimista olemassa olevien maksuvälineiden kanssa. Kustannusten säästäminen olisi erityisen tärkeää rahalähetysten alalla. Komission arvioiden mukaan säästöt voivat vaihdella 220 miljoonasta 570 miljoonaan euroon vuodessa. Toiseksi kehyksellä mahdollistetaan myös se, että EU:n yritykset voivat ottaa virtuaalivarojen liikkeeseenlaskuja täydentävänä rahoitusvälineenä käyttöön, mikä koskee myös pk-yrityksiä erityisesti. Näin ollen ehdotukset edistävät pääomamarkkinaunionin tavoitteita monipuolistamalla EU:n yritysten rahoituslähteitä pois pankkien luotonannosta.  

Komission mukaan virtuaalivarojen liikkeeseenlaskun kautta saatavaa lisärahoitusta ei ole mahdollista arvioida, koska se riippuu erilaisista ulkoisista tekijöistä. Virtuaalivarojen liikkeeseenlaskujen rahoituskustannusten ja järjestelykustannusten odotetaan kuitenkin olevan 20—40 prosenttia alhaisemmat kuin perinteisten arvopapereiden yleisölle tarjoamisen kustannukset.  

Komission arvion mukaan pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka jatkossa aikoisivat suorittaa varainhankintaa laskemalla DLT-siirtokelpoisia arvopapereita liikkeeseen tai laskemalla liikkeeseen virtuaalivaramuotoisia varainhankintainstrumentteja, koituisi yksittäisen liikkeeseenlaskun osalta kustannuksia joitain kymmeniä tuhansia euroja liikkeeseenlaskua kohden. Lisäksi kustannuksia arvioidaan syntyvän oikeudellisesta neuvonannosta ja muusta säädösten noudattamisesta koituvasta hallinnollisesta taakasta sellaisille tahoille, jotka aikovat mainittuja järjestelyjä hyödyntää. Komission arvion mukaan yksittäisen liikkeeseenlaskun kustannukset voisivat olla 35 000—75 000 euron tietämillä, mutta todellista tasoa on vaikea arvioida nykytietojen valossa. 

Viranomaisten toimintaan, erityisesti Finanssivalvonnan toimintaan, ehdotetulla asetuksella tulee olemaan resurssitarvetta lisääviä vaikutuksia. Ehdotetun asetuksen mukaan valvontaviranomaisella olisi laajemmat oikeudet valvoa ja toisaalta toimijoilla merkittävästi laajemmat velvollisuudet noudattaa rahoitusmarkkinatoiminnalle tyypillisiä säännöksiä toiminnan järjestämisestä markkinoiden väärinkäyttöä ehkäiseviin säännöksiin asti sekä montaa muuta seikkaperäistä velvoitetta näiden väliltä. Jatkossa Finanssivalvonnan suorittamalta jatkuvalta valvonnalta edellytettäisiinkin tuntuvampaa henkilötyövuosipanosta asetuksen soveltamisalan kattaman toiminnan valvomiseksi asianmukaisesti. Suomalaisten toimijoiden lisäksi valvontatyötä lisäävät todennäköisesti notifikaatioiden käsittely sekä mahdollinen merkittävien stablecoinien liikkeeseenlaskijoiden kollegiovalvontatyö. 

Markkinainfrastruktuurikokeilua koskeva asetus 

Komission mukaan valitusta sääntelyratkaisusta aiheutuisi joitakin valvontakustannuksia jäsenvaltioiden kansallisille toimivaltaisille viranomaisille. Tämä uusien vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden ja palveluntarjoajien valvonta aiheuttaisi kertaluonteisia kustannuksia, joiden komissio arvioi olevan noin 140 000 euroa, ja jatkuvien kustannusten arvioidaan olevan 350 000—500 000 vuodessa. Uusi DLT-markkinainfrastruktuuri aiheuttaisi myös kansallisille kilpailuviranomaisille kustannuksia, joiden arvioidaan olevan 150 000—250 000 euroa vuodessa. Stablecoin-liikkeeseenlaskijoiden valvonnasta aiheutuvia kustannuksia on komission tässä vaiheessa vaikea arvioida, koska ne riippuvat kyseessä olevista liiketoimintamalleista. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvottavilta yhteisöiltä perimät maksut korvaavat osittain nämä kustannukset. 

Tällä hetkellä ei ole tiedossa, että DLT-markkinainfrastukruureja koskevia pilotointihankkeita olisi suunnitteilla Suomessa, minkä johdosta voidaan arvioida, että kansallisesti tältä osin aiheutuvat viranomaiskustannukset ovat vähäiset tai niitä ei synny.