Eri vaalikausilla eduskunnassa on tehty kirjallisia kysymyksiä tilityksentekovelvoitteesta. Oikeusministereiden antamissa vastauksissa on ristiriitaisuutta, ja siksi on välttämätöntä saada lakiin perustuva vastaus kysymyksessä esitettyyn, eli onko kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä lakiin perustuva velvollisuus tehdä tilitys hallinnassaan olleista toisen varoista. Tiedossani on niin sanotut vakiintuneet käytännöt ja eri tahojen valvonta.  

Koska selvällä kaikkia toisen varoja hallinneita koskevalla tilitysvelvoitenormilla on myös välitön julkisia kustannuksia säästävä vaikutus, olisi välttämätöntä, että kansalaiset tietäisivät, miten heidän maksuvelvoiteasiansa voidaan todeta aineellisoikeudellisesti oikeiksi siten, että kaikki osatekijät on otettu huomioon ennen päätöstä lopullisesta vastuusta.  

Selkeällä tilitysvelvoitteella velvoitettaisiin luonnollinen ja oikeushenkilö, joka vaatii saamisensa vahvistamista tuomioistuimessa, esittämään kanteessaan tilityksessä esitettävä aineisto. Tilitysvelvoitteen määrääminen kaikille toisen varoja hallinneille ei lisää julkisia menoja. Se estäisi tarpeettomat riita-asioiden pitkälliset selvitykset tuomioistuimissa ja takaisi sen, ettei summaarisessa menettelyssä voi vaatia tuomioistuinta vahvistamaan perusteetonta saamista niin kuin nykylain mukaan on mahdollista ja tapahtuu. Kuluttajavirasto on lausunnossaan (dnro. 2006/70/6455) todennut mainitun epäkohdan. Aineellisesti virheelliset päätökset johtavat perusteettomaan ulosottoperintään ja erilaisten julkisten tukikustannusten lisäämiseen.  

Oikea-aikaisesti tehdyllä tilityksellä näyttäisi olevan laajat myönteiset heijastusvaikutukset niin ihmisten näkökulmasta kuin myös julkisia kustannuksia koskien.