Yleisperustelut
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on ympäri maailmaa esiintyvä perinne, jossa tytön tai naisen sukuelimiä vahingoitetaan ilman lääketieteellistä syytä. Suomessa on THL:n laskelmien perusteella 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Suomessa elää arvioiden mukaan 650—3 080 tyttöä, joilla on riski joutua silvotuksi.
Perinne loukkaa ihmis- ja itsemääräämisoikeuksia, heikentää naisten tasa-arvoa sekä aiheuttaa terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta velvoittaa Suomea laatimaan ohjeet ja takaamaan toimivan järjestelmän silpomisen estämiseksi.
Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka ei ole erikseen lailla kieltänyt tyttöjen silpomista. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa vastaava laki on ollut voimassa jo vuodesta 1982.
Suomen on onnistuttava nykyistä tehokkaammin suojelemaan silpomisuhan alla eläviä tyttöjä ja ryhdyttävä toimiin näiden törkeiden ja epäinhimillisten rikosten torjumiseksi ja uhrien auttamiseksi sekä tekoihin syyllistyneiden saattamiseksi vastuuseen.
Teot ovat olleet nimenomaisesti rikoslain mukaan rangaistavia vuodesta 1995 alkaen. Tekojen rangaistavuus ei ole tällä hetkellä tuotu selkeimmällä mahdollisella tavalla esiin lainsäädännössä eikä rangaistavuus ole tarpeeksi hyvin yleisessä tiedossa, vaikka teot ovatkin rikoslain vastaisia. Suomen rikoslain mukaan silpominen katsotaan rangaistavaksi törkeänä pahoinpitelynä. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, yhtään tapausta ei ole Suomessa edennyt oikeuteen saakka.
Lainsäädännön on viestittävä jyrkän kielteinen kanta silpomiseen. Silpomisen kieltävä erillislaki olisi vahva viesti siitä, että tyttöjen silpominen on rikos Suomessa. Erillislaki kieltäisi myös Suomen kansalaisille ulkomailla tehdyt silpomiset ja antaisi viranomaisille enemmän mahdollisuuksia puuttua rikoksiin.
Erillislailla viestittäisimme Suomen jyrkän kielteisestä suhtautumisesta näihin rikoksiin sekä rohkaisemme uhreja ja uhan alla eläviä hakemaan yhteiskunnan tukiverkostoista apua. Tavoitteena on, ettei yksikään tyttö tai nainen joudu silvotuksi. Siksi työtä sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi tulee vahvistaa. Keskeistä tässä on sosiaali- ja terveysviranomaisten ja koulun välinen yhteistyö, tietoisuutta ja viranomaisyhteistyötä on parannettava, jotta tapauksia saataisiin estettyä.
Tässä esitettävällä erillislailla vahvistettaisiin sekä näiden rikosten ennaltaehkäisyä että rikosten viranomaisille tietoon tuloa. Parantamalla rikosten viranomaisten tietoon tuloa lisättäisiin myös mahdollisuuksia saattaa näitä tekoja tuomioistuimissa käsiteltäväksi.
Yksityiskohtaiset perustelut
1 §. Määritelmät.
Pykälässä esitettäisiin WHOn esittämä määritelmä siitä, mitä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisella tarkoitetaan.
2 §. Lain tarkoitus.
Pykälässä määriteltäisiin lain tarkoitus, joka olisi
- pyrkiä lisäämään tietoisuutta siitä, että nämä teot ovat Suomen oikeuden vastaisia
- vahvistaa eri viranomaisten nimenomaista oikeutta toimittaa havaintojaan eteenpäin, jotta silpomistekoja voitaisiin ehkäistä ja syylliset voitaisiin saada vastuuseen teoistaan
- vahvistaa valtakunnallista silpomisen ehkäisytyötä.
3 §. Terveydenhuolto- ja sosiaaliviranomaisten ilmoitusvelvollisuus.
Pykälässä vahvistettaisiin, että terveydenhuollon ja sosiaaliviranomaisten työntekijöillä olisi nimenomainen velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan teoista tai suunnitelmista tekojen tekemiseksi poliisille tai sosiaaliviranomaisille lastensuojeluprosessin käynnistämistä varten.
4 §. Oppilashuollosta vastaavien toimijoiden ilmoitusvelvollisuus.
Pykälässä vahvistettaisiin, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstöllä ja muilla näiden koulutusasteiden työntekijöillä olisi velvollisuus ilmoittaa 1 §:ssä tarkoitetuista teoista.
5 §. Silpomisen ehkäisyn vastainen toimintaohjelma.
Pykälässä velvoitettaisiin valtioneuvosto laatimaan neljän vuoden välein silpomisen ehkäisyn vastainen toimenpideohjelma. Toimenpideohjelman tarkoituksena olisi velvoittaa ministeriöt, virastot, eri viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijat toimimaan suunnitelmallisesti tekojen ehkäisemiseksi ja syyllisten saattamiseksi vastuuseen teoistaan.