Direktiiviehdotuksen tavoitteena on täydentää EU:n jäsenvaltioiden välillä rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavaa ECRIS-tietojärjestelmää kolmansien maiden kansalaisia koskevalla järjestelmällä, jonka avulla jäsenvaltiot voisivat tarkistaa, missä jäsenvaltioissa on kolmansien maiden kansalaisia koskevia tuomioita, ja kohdentaa yksittäiset pyyntönsä näihin jäsenvaltioihin. 

Direktiiviehdotuksen keskeisin velvoite on, että jäsenvaltio, jossa annetaan kolmannen maan kansalaista koskeva tuomio, velvoitetaan tallettamaan kansallisiin järjestelmiin direktiivissä luetellut tiedot, jotka sisältävät muun ohella henkilön sormenjälkiä koskevat tiedot. 

Kyseessä on valtioneuvoston ensimmäinen jatkokirjelmä, jossa informoidaan eduskuntaa järjestelmän teknisiin toteuttamisvaihtoehtoihin liittyen valinnasta hajautettujen järjestelmien (1 ja 2) ja keskitettyjen ratkaisujen (3 ja 4) välillä. Saadun selvityksen mukaan direktiiviehdotuksessa tarkoitetun järjestelmän teknistä toteuttamistapaa ollaan neuvottelujen kuluessa merkittävällä tavalla muuttamassa siten, että järjestelmät, jonka avulla jäsenvaltiot voisivat tarkistaa, missä jäsenvaltioissa kolmansien maiden kansalaisia koskevia tuomioita on, eivät sijaitsisikaan hajautetusti jäsenvaltioissa vaan keskitetysti EU-tasolla. 

Lakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota jatkokirjelmässä selostettuun järjestelmän tekniseen toteutustapaan. Muilta osin valiokunta viittaa aiempaan lausuntoonsa (LaVL 4/2016 vp). Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan suhtautunut direktiiviehdotuksen tavoitteisiin lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta korostanut muun muassa sitä, että henkilötietojen käsittelylle asetetut vaatimukset edellyttävät, että kolmansien maiden kansalaisia koskevien tietojen tallettamisvelvollisuuden tulee olla oikeasuhtaista, hyväksyttävää ja tarpeellista. 

Direktiiviehdotuksesta ja sen teknisestä toteuttamistavasta on käyty keskusteluja kevään aikana. Kolmannen maan kansalaisten sormenjälkitietojen sisältyminen direktiiviehdotukseen on aiheuttanut tarpeen selvittää erilaisia teknisiä toteuttamistapoja ja niihin liittyviä kuluja. Komissio on antanut tätä koskevan selvityksen, jota on selostettu valioneuvoston jatkokirjelmässä. Saadun selvityksen mukaan keskitetyn sormenjälkirekisterin perustamiskulut olisivat merkittävästi pienemmät kuin hajautetun järjestelmän, jossa kaikkien jäsenvaltioiden tulisi erikseen perustaa uusi sormenjälkivertailujärjestelmä. Myös ylläpitokulut ovat pienemmät keskitetyssä sormenjälkirekisterissä kuin hajautetussa järjestelmässä. Keskitetyissä vaihtoehdoissa kulut jakaantuvat tasaisemmin jäsenvaltioiden ja EU:n välillä kuin hajautetuissa järjestelmissä. 

Lakivaliokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että teknistä toteuttamisvaihtoehtoa koskevan valinnan tulee perustua kokonaisarviointiin. Valiokunta on aiemmassa lausunnossaan (LaVL 4/2016 vp) kiinnittänyt muiden seikkojen ohella huomiota myös direktiiviehdotuksen mukaisten IT-järjestelmämuutosten aiheuttamiin merkittäviin kuluihin. Tämänhetkisten arvioiden mukaan toteutettavuuden ja kokonaiskulujen kannalta tarkoituksenmukaisimpia ovat keskitetyt ratkaisut. Näin ollen lakivaliokunta katsoo, että keskitettyjen ratkaisujen hyväksymistä voidaan kannattaa. 

Suureen keskitettyyn rekisteriin, joka sisältää biometrisiä sormenjälkitietoja, liittyy kuitenkin tietoturvaan ja väärinkäyttöön liittyviä riskejä. Muun muassa tämän vuoksi lakivaliokunta korostaa valtioneuvoston kannassakin esiin tuotua tavoitetta siitä, että myös keskitetyn järjestelmän osalta jatkovalmistelussa tulee erityisesti pyrkiä varmistamaan, että direktiiviehdotuksen tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat säännökset ovat asianmukaiset. Suomesta keskitettyyn rekisteriin toimitettavien tietojen osalta on tärkeää myös pyrkiä siihen, että järjestelyssä noudatetaan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä esimerkiksi sen osalta, minkä ajan kuluessa tiedot on poistettava rekisteristä. Neuvotteluissa on tärkeää pyrkiä myös siihen, että päätös rikosrekisteritietojen luovuttamisesta tulee tehdä siinä jäsenvaltiossa, jonka rikosrekisteritiedoista on kyse, myös siinä tapauksessa, että sormenjälkien vertailu tehdään EU-tasolla.