Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan väliseen vapaakauppasopimukseen (jäljempänä myös CETA-sopimus) lisättäväksi ehdotettava, riidanratkaisua ja tuomioistuinjärjestelmää koskeva sääntelykokonaisuus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Muutenkin sopimukseen vaikuttaa E-kirjeen tietojen perusteella sisältyvän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan suostumus on näin ollen tarpeen sopimukseen.  

CETA-sopimus on valtioneuvoston arvion mukaan ns. sekasopimus eli jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osin Euroopan unionin ja osin jäsenvaltion toimivaltaan. Eduskunnan hyväksymispäätös koskisi siis sopimusta siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (ks. esim. PeVL 56/2010 vp). 

Sopimusehdotuksen valtiosääntöistä arviointia vaikeuttaa se, ettei valtioneuvoston selvityksessä ole yksityiskohtaisesti tarkasteltu sopimusmääräysten suhdetta lainsäädännön alaan ja ettei siihen sisälly arviota sopimuksen valtiosääntöoikeudellisista ulottuvuuksista. Sopimusta ei näin ollen ole kokonaisuudessaan mahdollista tarkastella perustuslain kannalta tässä vaiheessa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota sopimukseen ehdotetun riidanratkaisumenettelyn perusteisiin ja kysymykseen toimivallan siirrosta kansainväliselle toimielimelle.  

Kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Kysymystä Suomen toimivaltaan kuuluvien sopimusmääräysten hyväksymisen käsittelyjärjestyksestä on syytä tarkastella siitä näkökulmasta, onko asiassa kyse täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta kansainväliselle toimielimelle.  

Kynnys merkittävälle toimivallan siirrolle asettuu perustuslain 94 §:n 2 momentin esitöiden perusteella verraten korkealle. Toimivallan siirron merkittävyyttä täysivaltaisuuden kannalta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota toimivallan siirron asialliseen rajattuisuuteen ja sovelta-misalaan sekä esimerkiksi sopimusmääräysten luonteeseen, tarkoitukseen ja aineelliseen merkitykseen yleisemminkin. Tulkinnan lähtökohtana on edelleen se, että kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa valtioiden kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähän vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisinaan merkittäviä perustuslain 1 §:n 1 momentin kannalta. Myös kysymyksessä olevan toimivallan siirron suhteella Suomen aikaisempiin kansainvälisiin velvoitteisiin ja jäsenyyksiin on merkitystä samoin kuin kansainvälisen velvoitteen liitynnällä perustuslain kokonaisuuteen ja erityisesti 1 §:n 3 momentin säännökseen Suomen kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisen tarkoitusperistä. Erityistä merkitystä on Suomen jäsenyydellä Euroopan unionissa, mitä ilmentää myös se perustuslain 1 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan Suomi on Euroopan unionin jäsen (HE 60/2010 vp). 

Kansainvälinen velvoite koskee perustuslain 94 §:n 2 momentin perusteluiden mukaan Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa esimerkiksi, jos kyse olisi liittymisestä Euroopan unionin kaltaiseen, tiiviydeltään, laajuudeltaan ja syvyydeltään siihen rinnastettavaan kansainväliseen järjestöön ja velvoitteeseen samalla liittyisi toimivallan siirtoa perustuslaissa säädetyillä aloilla. Sen sijaan esimerkiksi uudenkaan toimivallan siirto järjestölle, jonka jäsenenä Suomi jo on, ei tapauksesta riippuen välttämättä merkitse Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, miten uuden toimivaltuuden siirto vaikuttaa järjestelyyn kokonaisuutena, samoin kuin esimerkiksi siihen, miten uuden toimivallan siirto liittyy jo aikaisemmin siirrettyyn toimivaltaan. Esimerkiksi jos siirrolla ei muutettaisi jo olemassa olevan kokonaisjärjestelyn luonnetta, ei siirtoa ole arvioitava Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittäväksi (HE 60/2010 vp). 

CETA-sopimukseen on ehdotettu riidanratkaisumenettelyä, joka poikkeaa kansainvälisiin investointisuojasopimuksiin yleensä sisältyvästä välitystuomioistuinjärjestelystä. Sopimukseen ehdotetaan otettaviksi määräykset pysyvästä, kaksiasteisesta investointituomioistuinjärjestelmästä. Määräykset tukisivat tuomioistuimen toiminnan avoimuutta, riippumattomuutta ja asiantuntemusta sekä oikeuskäytännön johdonmukaisuutta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan tällaiset seikat ovat valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä ja tavoiteltavia. Valiokunta kiinnittää toisaalta huomiota myös siihen, että sijoittajien oikeussuojasta olisi nyt käsillä olevassa sopimuksessa mahdollista huolehtia turvautumalla olemassa oleviin, kansallisiin oikeussuojajärjestelyihin.  

Investointituomioistuimella ei olisi yksinomaista toimivaltaa investointiriitojen ratkaisuun. Valtio olisi kuitenkin sidottu käsittelyyn investointituomioistuimessa, jos sijoittaja valitsisi saattaa asian vireille siellä. Tuomioistuimen ratkaisuissa olisi lähtökohtaisesti kyse ainoastaan mahdollisten korvausten määräämisestä sopimusrikkomustilanteissa tai omaisuuden palauttamisesta kantajalle. Kysymys on näin ollen yksittäistapauksellisista ratkaisuista, joilla ei ole suoranaista yleisempää merkitystä. Lisäksi sopimukseen sisältyisi järjestelyjä, joilla turvataan kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa tulkita kansallista lainsäädäntöä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että investointituomioistuimen sidonnaisuutta kansallisten tuomioistuinten tekemiin kansallista lainsäädäntöä koskeviin tulkintoihin lisäisi kuitenkin nyt ehdotettua enemmän sellainen ratkaisu, jonka mukaan kansalliset oikeussuojakeinot olisi käytettävä loppuun ennen asian käsittelyä investointituomioistuimessa. Tämä olisi omiaan myös vähentämään sellaista menettelyä, jonka ainoana tarkoituksena olisi suotuisimmaksi arvioidun tuomioistuimen löytäminen. 

Pysyvällä tuomioistuinjärjestelmällä korvattaisiin aiemmin vakiintuneesti investointisuojasopimuksiin sisältynyt riitakohtainen välimiesmenettely. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin investointisuojasopimukseen otettua riidanratkaisumenettelyä koskevaa määräystä arvioidessaan antanut täysivaltaisuuden kannalta merkitystä sille, että riidanratkaisua koskevat määräykset vastaavat investointisuojasopimusten yleistä käytäntöä ja että riitojen ratkaiseminen keskittyy kulloiseenkin yksittäistapaukseen (PeVL 13/1997 vp). Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan perustuslain 94 §:n 2 momentin tulkintakäytännön valossa vaikuttaisi siltä, ettei sopimukseen ehdotettu riidanratkaisumenettely muodostaisi merkittävää toimivallan siirtoa kansainväliselle toimielimelle. Asian seikkaperäinen arviointi on kuitenkin mahdollista vasta sopimusmääräyksiä koskevan yksityiskohtaisemman selvityksen perusteella.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää vielä huomiota niihin erityisesti EU:n ja Yhdysvaltain välisen transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen valmistelun yhteydessä esitettyihin huoliin, joiden mukaan ulkomaisen sijoittajan mahdollisuus vaatia valtion lainsäädännön ja viranomaistoimien saattamista sopimuksen mukaisessa menettelyssä arvioitavaksi saattaisi tarjota mahdollisuuden painostaa yksittäistä viranomaista päätöksenteossa. Asian jatkokäsittelyssä merkityksellistä on myös se, missä määrin sopimuksella vaikutettaisiin mahdollisuuteen kansallisesti säännellä tiettyjä toimintaympäristöjä.