VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio antoi 14 päivänä maaliskuuta 2018 toisen seurantaraportin järjestämättömien lainojen vähentämisestä Euroopassa. Seurantaraportti on saatettu eduskunnan tietoon E-jatkokirjeellä 19 päivänä huhtikuuta 2018 (EJ 11/2018 vp). Seurantaraportin yhteydessä komissio esitti toimenpidepaketin järjestämättömistä lainoista aiheutuvan ongelman ratkaisemiseksi sekä tulevien kertymien estämiseksi (jäljempänä toimenpidepaketti).
Toimenpidepakettiin sisältyy kaksi lainsäädäntöehdotusta. Niistä ensimmäinen on komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvistä kattamisen vähimmäisvaatimuksista (KOM(2018) 134 lopullinen, jäljempänä asetusehdotus). Toisessa lainsäädäntöehdotuksessa (komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luoton hallinnoijista, luoton ostajista ja vakuuksien realisoimisesta, KOM(2018)135 lopullinen, jäljempänä direktiiviehdotus) esitetään säädettäväksi uusi direktiivi.
Toimenpidepakettiin kuuluu lisäksi komission valmisteluasiakirja, joka sisältää ei-sitovia ohjeita kansallisten omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamisesta ja toiminnasta (Commission Staff Working Document AMC Blueprint, SWD(2018) 72 final). Sitä käsitellään erillisessä E-kirjeessä.
Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on puuttua järjestämättömien lainojen suureen määrään EU:ssa ja estää niiden kertyminen jatkossa. Järjestämättömät lainat ovat lainoja, joissa luotonottajalla on vaikeuksia suoriutua maksuaikataulun mukaisista korkokuluista tai lainan lyhennyksestä. Laina luokitellaan järjestämättömäksi, kun maksut ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää tai kun on todennäköistä, että luotonottaja jättää lainan maksamatta.
Toimenpidepaketin kaksi lainsäädäntöehdotusta kattavat kolme sääntelykokonaisuutta.
Ensimmäinen sääntelykokonaisuus on asetusmuutosehdotus, jossa esitetään niin sanotun prudential backstop -mekanismin käyttöönottoa. Muutettavaksi ehdotetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013 luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (jäljempänä vakavaraisuusasetus tai CRR). Ehdotetussa asetusmuutoksessa säädetään vakavaraisuutta turvaavasta varautumisjärjestelystä, jolla on tarkoitus estää se, että järjestämättömiä lainoja ja niitä vastaavia muita järjestämättömiä vastuita kertyy tulevaisuudessa liikaa ilman, että pankkien taseissa on riittävästi varoja tappioiden kattamiseen. Asetusehdotuksella luottolaitoksia kannustetaan kirjaamaan riittäviä luottotappiovarauksia 14 päivänä maaliskuuta 2018 alkaen myönnetyille luotoille, jos ne myöhemmin muuttuvat järjestämättömiksi vastuiksi, tai muuten luottolaitokset joutuvat tekemään vähennyksiä vakavaraisuusasetuksen mukaisesta ydinpääomastaan (Common Equity Tier 1, CET1) Ehdotuksen tavoitteena on puuttua erityisesti siihen, että eurooppalaiset pankit eivät tee riittäviä varauksia odotettuja luottotappioita varten ja viivyttelevät velkojen uudelleenjärjestelyssä, koska ne eivät halua kirjata tappioita tilinpäätöksessään.
Toinen sääntelykokonaisuus on osa direktiiviehdotusta ja sisältää säännökset luotonhallinnoijista (Credit Servicer) ja luotonostajista (Credit Purchaser). Direktiiviehdotuksessa luotonhallinnoijaksi määritellään luonnollinen henkilö tai yritys, joka harjoittaa erikseen määriteltyjä luotonhallintatoimia luotonantajan puolesta. Luotonhallinnoijat tulevat direktiiviehdotuksen mukaan toimilupavelvollisiksi ja julkisen valvonnan alaisiksi. Jäsenvaltioille säädetään direktiiviehdotuksessa velvollisuus ylläpitää julkista rekisteriä luotonhallinnoijasta. Direktiiviehdotuksen luotonostajia koskevissa säännöksissä asetetaan luotonostajille velvollisuus ilmoittaa lainasaatavien ostoon liittyvistä tiedoista jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Myös kolmas sääntelykokonaisuus on osa direktiiviehdotusta. Se sisältää säännökset vakuuden tehokkaammasta tuomioistuinten ulkopuolisesta täytäntöönpanosta (Accelerated Extrajudicial Collateral Enforcement, jäljempänä AECE). AECE-sääntelyn soveltamisalan piiriin kuuluisivat sellaiset velkojan ja liiketoimintaa harjoittavan velallisen väliset lainasopimukset, joiden vakuutena on velallisen omistamaa kiinteää tai irtainta omaisuutta. AECE-mekanismin liittäminen osaksi laina- ja vakuusjärjestelyä tarkoittaisi, että velkoja voisi ehdotuksessa mainittujen ehtojen täyttyessä aloittaa vakuuden täytäntöönpanon suoraan osapuolten välisen sopimuksen nojalla ilman tuomioistuimen ratkaisua. Direktiiviehdotuksessa on tarkempia säännöksiä muun muassa täytäntöönpanomenettelyistä, vakuuden arvostamisesta, kilpailevien vakuusoikeuksien etusijasta, velallisen riitautusoikeudesta sekä AECE-mekanismin suhteesta maksukyvyttömyysmenettelyihin.
Toimenpidepakettiin sisältyvien toimenpiteiden on tarkoitus tukea toisiaan. Säätämällä asetusmuutoksella lakisääteisestä vakavaraisuutta turvaavasta varautumisjärjestelystä pyritään siihen, että tulevista järjestämättömistä vastuista aiheutuvat luottotappiot katetaan riittävällä tavalla. Samalla kannustetaan tällaisten lainojen selvitystä tai myyntiä. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on edistää järjestämättömien vastuiden jälkimarkkinoita. Toimivat jälkimarkkinat lisäisivät järjestämättömien vastuiden kysyntää ja siten nostaisivat näiden omaisuuserien markkina-arvoa. Direktiiviehdotukseen sisältyvällä AECE-täytäntöönpanolla pyritään vähentämään järjestämättömien vastuiden selvittämisestä aiheutuvia kustannuksia. Toimenpidepakettia täydentävällä oikeudellisesti sitomattomalla omaisuudenhoitoyhtiöitä koskevalla suunnitelmalla on tarkoitus auttaa halukkaita jäsenvaltioita toteuttamaan pankkien uudelleenjärjestelyjä tarjoamalla niille mahdollisuus perustaa omaisuudenhoitoyhtiöitä järjestämättömien vastuiden hoitoa varten.
Toimenpidepaketti on osa komission toimenpideohjelmaa järjestämättömien lainojen vähentämiseksi. Sen taustalla ovat neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymä järjestämättömien lainojen vähentämisen toimintasuunnitelma ja päätös arvioida ongelman kehitystä ja suunnitelman edistymistä komission antaman seurantaraportin perusteella. Toimintasuunnitelmassa eri toimielimiä kehotetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan puuttua järjestämättömien lainojen suuriin osuuksiin pankkien taseissa Euroopassa ja ehkäistään niiden syntymistä tulevaisuudessa.
Toimintasuunnitelma kuuluu osana laajempaan pankkisektorin riskien vähentämiskokonaisuuteen ja pankkiunionin viimeistelytoimiin, joihin liittyen komissio julkisti 11 päivänä lokakuuta 2017 annetun tiedonannon (KOM(2017) 592 lopullinen). Neuvosto keskusteli näistä toimista joulukuussa 2017. Komissio antoi suunnitelman mukaisen järjestämättömien lainojen vähentämistä käsittelevän ensimmäisen seurantaraporttinsa 18 päivänä tammikuuta 2018 (E 12/2018 vp).
Valtioneuvoston kanta
Komission ehdotukset liittyvät suunnitelmiin pankkiunionin syventämisestä. Valtioneuvosto korostaa aiempien linjausten mukaisesti, että luottolaitossektorin riskien jakamista tarkoittavat toimet, kuten yhteisen talletussuojajärjestelmän perustaminen, edellyttävät muun muassa eri maiden luottolaitossektorien riskien vähentämistä. Valtioneuvosto tukee komission ehdotusten tavoitetta vahvistaa eurooppalaista luottolaitossektoria ja vähentää pankkijärjestelmän riskejä.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä sitä, että järjestämättömien lainojen vähentämiseksi löydetään tehokkaita keinoja. Valtioneuvosto katsoo, että yleisellä tasolla ehdotukset tukevat tätä tavoitetta. Valtioneuvoston aiempien kantojen mukaisesti järjestämättömät lainat ovat kuitenkin paljolti yksittäisten pankkien tai pankkien jäsenvaltioiden ongelma eivätkä varsinainen Euroopan unionin tasoinen ongelma, vaikka niillä voi olla laajempia heijastusvaikutuksia.
Valtioneuvosto pitää erityisesti ehdotettua asetusmuutosta oikeansuuntaisena kehityksenä järjestämättömien vastuiden kohtelussa. Ehdotettu muutos kannustaisi pankkeja ottamaan ajoissa mahdolliset luottotappiot asianmukaisesti huomioon tilinpäätöksessään. Valtioneuvosto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ehdotettu ratkaisu koskee vain ehdotuksen antamisen jälkeen syntyneitä vastuita, eikä siis ratkaise pankkien taseissa jo olevien järjestämättömien luottojen ongelmaa.
Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotukseen sisältyvää luotonhallinnoijia ja luotonostajia koskevaa sääntelyä oikeansuuntaisena kehityksenä järjestämättömien vastuiden jälkimarkkinoiden kehittämisessä. Valtioneuvosto katsoo, että toimilupavelvollisuus ja velvoite järjestää luotonhallinnoijien valvonta ovat velallisen edun ja markkinoiden tasapainon kannalta perusteltuja ehdotuksia.
Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti ehdotettuun vakuuteen kohdistuvan täytäntöönpanon harmonisointiin ja katsoo, että lainsäädäntö ei ehdotetussa muodossaan edistä sille asetettuja tavoitteita. Direktiivissä tulisi ottaa tasapainoisesti huomioon velkojien oikeudet sekä yritysten toimintamahdollisuudet ja velallisen oikeussuoja.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotuksen jatkoneuvotteluissa saavutetaan tasapainoinen kokonaisratkaisu, joka tehokkaasti tukee pankkiunionin ja sisämarkkinoiden loppuun saattamista koskevaa tavoitteenasettelua ja samalla varmistaa kansallisen esinevakuus- ja ulosottolainsäädännön tehokkuuden ja toimivuuden sekä tarvittavan kansallisen liikkumavaran myös jatkossa siten, ettei direktiivi sisällä Suomen esinevakuus- ja ulosottolainsäädännön perusperiaatteista poikkeavia pakottavia säännöksiä eikä vaaranna velallisen oikeusturvaa.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Ehdotetun sääntelyn keskeinen sisältö.
Komission ehdotukset vakavaraisuusasetuksen muuttamisesta sekä direktiiviksi luotonhallinnoijista, luotonostajista ja vakuuksien realisoimisesta ovat osa toimenpidepakettia, jolla pyritään järjestämättömien luottojen määrää vähentämällä osaltaan vaikuttamaan EU-alueen pankkien riskien vähentämiseen. Talousvaliokunta toteaa, että järjestämättömien luottojen määrä on joissakin jäsenvaltioissa edelleen huomattavan korkea, ja on selvää, ettei tilanne voi parantua ilman suunnitelmallisia korjaustoimia. Komission painopiste on ollut tähän saakka pankkien vakavaraisuussäännöksissä ja yhteisvastuun rajaamisessa aikaisempien ongelmatilanteiden osalta, mutta nyt se on esittänyt toimenpiteitä useille osa-alueille: pankkien varaukset uusien järjestämättömien saamisten kattamiseksi, vakuuksien realisoinnin nopeuttaminen, jälkimarkkinoiden kehittäminen ja malli kansallisten omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamiseksi. Viitaten aikaisemmin valtioneuvoston kirjelmästä E 12/2018 vp antamaansa lausuntoon (TaVL 14/2018 vp) talousvaliokunta täydentää tuolloin ilmaisemaansa kantaa seuraavin huomautuksin:
Varauskäytännöt.
Vakavaraisuusasetuksen muutoksella ehdotetaan luotavaksi mekanismi, jossa pankki kirjaisi luotoille varauksia, mutta jos niiden määrä ei riittäisi kattamaan asetuksessa määriteltyä minimiä, pankin tulisi vähentää varausten ja minimitason välinen erotus CET1-pääomasta. Ehdotus täydentää Yhteisen pankkivalvojan julkaisemia odotuksia uusien järjestämättömien saamisten varauskäytännöistä sekä vuoden alusta voimaan tulleita IFRS 9 -kirjanpitosääntöjä, jotka edellyttävät ennakoitujen tappiovarausten kirjaamista jo luottoja myönnettäessä. IFRS 9 Rahoitusinstrumentit -standardin keskeisimmät muutokset liittyvät rahoitusvarojen luokitteluun ja arvostamiseen, arvonalentumisten määrittämiseen sekä suojauslaskentaan ja liitetietovaatimuksiin. Uudessa standardissa suojauslaskennan säännösten soveltamisen perustana on yhdenmukaisuus riskienhallintakäytännön kanssa.
Talousvaliokunta pitää vakavaraisuusasetukseen kohdistuvaa muutosehdotusta kannatettavana, mutta jakaa kuulemiensa asiantuntijoiden huolen siitä, että ehdotettu sääntely koskee vain uusia luottoja vanhojen jäädessä edelleen tämän mekanismin ulkopuolelle ja siten tässä yhteydessä ratkaisematta. Talousvaliokunta huomauttaa lisäksi, että asetusehdotus ei ole kaikin osin johdonmukainen EKP:n vastikään antaman järjestämättömiä saamisia koskevan ohjeistuksen kanssa. Sääntelyn selkeyden vuoksi näiden määritelmät tulisi yhteensovittaa.
Luotonhallinnoijat ja -ostajat.
Direktiiviehdotuksella pyritään luomaan yhteiset vaatimukset luotonhallinnoijille ja -ostajille. Direktiivin soveltamisalaan kuuluisivat sellaiset lainasopimukset, joiden vakuutena on velallisen omistamaa kiinteää tai irtainta omaisuutta. Soveltamisalan ulkopuolelle rajataan esimerkiksi kuluttajille myönnetyt luotot. Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä pääosin kannatettavana katsoen sen tukevan hoitamattomien lainojen jälkimarkkinoiden syntymistä.
Täytäntöönpano.
Direktiiviehdotus sisältää ehdotuksen vakuuksien tehokkaammasta täytäntöönpanosta. Ehdotuksen mukaan velkoja voisi määrättyjen ehtojen täyttyessä aloittaa vakuuden täytäntöönpanon ilman tuomioistuimen päätöstä. Ehdotuksen taustalla on huoli siitä, että lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseen ja prosesseihin liittyvä hitaus ja niiden kustannukset voivat vaikeuttaa merkittävästi hoitamattomiin lainoihin liittyvien ongelmien ratkaisemista erityisesti tilanteissa, joissa on nähtävissä vakuuden arvon nopea laskeminen tai velallinen laiminlyö vakuuden asianmukaisen hoidon. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan suurimmassa osassa EU-maista keskimääräinen ulosottoaika vaihtelee käytännössä kolmesta viiteen vuoteen, mutta osassa jäsenvaltioista keskimääräinen vastaava aika voi olla 10—20 vuotta. On selvää, että vakuuksien likvidoinnin hitaus ja kalleus vaikuttavat osaltaan tällaisten pitkäaikaisten ja epävarmojen omaisuuserien houkuttelevuuteen sijoitusinstrumenttina. Talousvaliokunta muistuttaa, että ehdotettu sääntely soveltuisi kuitenkin vain niihin luottoihin, joissa tällaisesta menettelystä on nimenomaisesti sovittu, eli se ei ratkaise jo olemassa olevien järjestämättömien luottojen purkamista.
Punnittuaan saamiaan asiantuntijalausuntoja talousvaliokunta pitää valtioneuvoston varauksellista kantaa perusteltuna: direktiivissä tulisi ottaa huomioon velkojan oikeuksien rinnalla yritysten liiketoimintamahdollisuudet ja velallisen oikeussuoja ehdotettua sääntelyä tasapainoisemmalla tavalla. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti kiinteistöpantteihin kohdistuvan sääntelyn yksityiskohtaisuuteen ja kansallisiin järjestelmiin puuttumiseen. Talousvaliokunta katsoo, että jatkoneuvotteluissa tulee pyrkiä ratkaisuun, joka varmistaa kansallisen liikkumavaran jatkossakin.
Yleisiä huomioita luottolaitosten ongelmallisista tase-eristä.
Järjestämättömien saamisten korkea osuus pankkien taseissa aiheuttaa ongelmia eri puolilla Eurooppaa hyvin eri tavoin. Sääntelyä ja ohjeistusta tulisi yhdenmukaistaa, mutta huomioiden pankkien ja jäsenmaiden hyvin erilaiset tilanteet. On tarpeetonta valvoa tehostetusti luottolaitoksia, joissa järjestämättömien saamisten osuus ei ole ongelma.
Talousvaliokunta huomauttaa, että lainsäädäntöehdotusten vaikutusarviossa ei näytetä arvioidun ehdotusten mahdollisia myötäsyklisiä vaikutuksia. Erityistä myötäsyklisyyden riskiä näyttäisi olevan varauskäytäntöjä koskevassa ehdotuksessa. Vaatimus uuden varautumisjärjestelmän luomisesta kohonneiden järjestämättömien saamisten varalta vaikeuttaa todennäköisesti luottojen myöntämistä taloudellisen taantuman aikana.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotetuilla muutoksilla ei pystytä puuttumaan olemassa olevan luottokannan ongelmiin, vaan muutokset kohdistuvat menettelyihin, joiden kohteena on uudet luottosopimukset. Olemassa olevat ongelmalliset tase-erät näyttävät tältä osin jäävän edelleen ratkaisematta.