Yleistä
Valiokunnan käsiteltävänä on ensimmäinen lapsiasiavaltuutetun eduskunnalle nelivuosittain annettava kertomus. Kertomuksen tavoitteena on luoda eduskunnalle edellytyksiä kansallisen lapsipolitiikan rakentamiselle. Siinä toivotaan eduskunnan linjausta kansallisen lapsipolitiikan strategian valmistelusta sekä kansallisen lapsipolitiikan tavoitteiden määrittelyä. Lapsiasiavaltuutettu peräänkuuluttaa konkreettisten mittareiden luomista sekä niiden säännöllistä seuraamista, jotta lasten hyvinvointia koskeva tieto on nopeasti tulkittavissa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelee lapsiasiavaltuutetun kertomusta oman toimialansa osalta tarkastelemalla sitä tasa-arvon sekä työelämän ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kertomus painottuu varhaislapsuuteen, minkä seurauksena nuoret jäävät sivuosaan. Nuorten arkeen ja palveluihin ei kertomuksessa juuri oteta kantaa, vaikka nuorisoikä on kriittinen nivelvaihe ihmisen elämässä. Monet nuoret kohtaavat itsenäistyessään lukuisia vaikeuksia, ja nuorten toimeentulovaikeudet ja asunnottomuus ovat viimeaikaisten tilastojen valossa yleistyneet. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten tilanne on erityisen heikko. Valiokunta pitää tärkeänä, että nuoret pidetään mukana laadittaessa lapsi- ja nuorisopolitiittista strategiaa ja mittareita sen seuraamiseksi.
Työn ja perheen yhteensovittaminen
Lasten kyky oppia ja luoda itselleen hyvän elämän perusta riippuvat vanhempien ja muiden aikuisten elämän ehdoista. Hyvä ja tasapainoinen lapsuus syntyy, kun vanhemmilla on riittävä toimeentulo, aikaa ja mahdollisuus olla lasten kanssa ja lapselle on turvattu hyvätasoinen päivähoito ja koulu sekä turvallinen hoito kotona.
Työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu saadun selvityksen mukaan Suomessa keskimäärin hyvin. Suomalaisilla työpaikoilla hyödynnetään paljon työaikajoustoja, kuten liukumia, osa-aikatyötä ja etätyötä. Työaikaan liittyvät joustot sekä vaikutusmahdollisuus omaan työhön ja työaikoihin vaikuttavat työn ja perheen yhteensovittamiseen konkreettisesti, ja ne ovat keskeisiä ratkaisuja yhteensovittamisen helpottamiseksi työpaikoilla.
Valiokunta huomauttaa, että työajan joustoihin, kuten lisääntyneeseen etätyöhön, liittyy myös riskejä. Joustojen myötä työajan ja vapaa-ajan rajat saattavat hämärtyä, mistä yhtenä esimerkkinä on lisääntyvä korvauksettomien ylitöiden tekeminen kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Kotona työskentely vapaa-ajalla saattaa vähentää perheen yhteistä aikaa tai lisätä työn ja perheen välisiä jännitteitä.
Valiokunta huomauttaa lisäksi, että mahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamiseen vaihtelevat merkittävästi toimialan ja ammattiaseman mukaan. Saadun selvityksen mukaan työn ja perheen yhteensovittaminen on ongelmallista erityisesti vuorotyötä tai muuta epätyypillistä työaikaa noudattaville työntekijäammateissa toimiville, määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleville sekä pitkiä työpäiviä tekeville asiantuntijatehtävissä toimiville henkilöille. Näiden ryhmien osuus suomalaisessa työelämässä on merkittävä, ja se on kasvanut viime vuosina.
Epätyypillisen työn ja lastenhoidon yhdistämisen ongelma koskettaa erityisesti äitejä. Pienten lasten äidit ovat usein määräaikaisessa työsuhteessa, ja työsuhteiden välillä on taukoja. Myös osa-aikatyö on ennen kaikkea äitien työaikamuoto. Ongelmia työn ja perheen yhteensovittamisessa saattaa olla myös perheissä, joissa vanhempien ansiotyö ei rakennu säännöllisestä kokoaikapäivätyöstä, vaan ansio saadaan ns. epätyypillisistä työsuhteista tai ilman työsuhdetta tehdystä työstä, esimerkiksi itsensä työllistämisellä, ammatinharjoittamisella tai muuten yrittäjänä.
Taloudellisen kasvun edellyttämä jousto työmarkkinoilla ei aina sovi hyvin yhteen perheiden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kanssa. Valiokunta tähdentää, että työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi työaikasäännöksiä ja toimenpiteitä erilaisten joustavien työaikaratkaisujen ottamiseksi käyttöön tulee kehittää kaikenlaisessa työssä, mukaan lukien epätyypilliset työajat ja työsuhteet. Valiokunta korostaa isien ja äitien yhtäläistä oikeutta perheeseen ja katsoo, että työpaikoilla tulee edistää isien perhevapaiden käyttöä.
Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on nykyisin rajoitettu 20 tuntiin viikossa, joten varhaiskasvatus ja päivähoito-oikeus eivät kata kaikkien osa-aikatyötä tai epätyypillistä työtä tekevien vanhempien lasten hoitotarvetta. Myös työttömien vanhempien työnhaku ja nopea työpaikan vastaanottaminen saattavat vaikeutua, jos lapsi saa olla päivähoidossa vain 20 tuntia viikossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että varhaiskasvatus järjestetään kokoaikaisena, jos se on tarpeen lapsen kehityksen tai perheen olosuhteiden vuoksi taikka se on muutoin lapsen edun mukaista. Valiokunta korostaa, että subjektiivinen varhaiskasvatus- ja päivähoito-oikeus on merkittävä perhepoliittinen, työvoimapoliittinen ja tasa-arvopoliittinen väline. Valiokunta tähdentää, että epätyypillisillä työmarkkinoilla on oleellista, että laadukkaaseen päivähoitoon pääsee riittävän nopeasti. Valiokunta esittää, että päivähoitopaikan saamisen viiveet selvitetään.
Valiokunta korostaa, että työn ja perheen onnistunut yhteensovittaminen on kriittinen menestystekijä sekä työpaikalle että työntekijälle. Työelämän laadulla voidaan mahdollisesti vaikuttaa myös syntyvyyteen. Työelämän epävarmuus ja epätietoisuus työsuhteen jatkumisesta sekä siirtyminen 24/7-talouteen huolettavat nuoria aikuisia ja saattavat vaikuttaa myös heidän aikeisiinsa hankkia lapsia.
Tasa-arvo ja työn ja perheen yhteensovittaminen
Perhevapaiden ja kotihoidon tuen käytön jakaminen vanhempien kesken on Suomessa hyvin epäsuhtaista. Lähes kaikissa perheissä, joissa kotihoidon tukea käytetään, äiti on se, joka jää kotiin hoitamaan lapsia. Hoivan epätasainen jakautuminen miesten ja naisten kesken ylläpitää työelämän epätasa-arvoa ja työpaikkojen sitä tukevia asenteita.
Isällä on mahdollisuus yhdeksän viikon isyysvapaaseen. Pitkän isyysvapaan käyttö on lisääntynyt, mutta käytössä on merkittäviä vanhempien sosioekonomisen aseman mukaisia eroja. Eniten isyysvapaata käyttävät korkeakoulutetut, hyvätuloiset, hyvässä ammattiasemassa olevat isät ja isät, joiden puolisolla on korkeakoulututkinto ja hyvä ammattiasema. Hyvässä asemassa olevien perheiden lapsilla on siis paremmat mahdollisuudet kuin muilla saada isän hoivaa ja rakentaa suhdetta isään jo varhain.
Valiokunta katsoo, että hoivavastuun tasaisemmassa jakautumisessa olennaisessa osassa ovat perhevapaat ja niiden kehittäminen. Tärkeätä on, että isät lisäävät osuuttaan perhevapaiden käytöstä. Lasten kannalta kyse on lasten yhdenvertaisesta mahdollisuudesta isän hoivaan ja isäsuhteen kehittymiseen ja lapsen myöhempään kehittymiseen pienestä pitäen.
Kaikille yhteisten universaalipalvelujen tarjoaminen
Hyvinvointivaltion universaalien, kaikille yhteisten palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen ja koulun, perhevapaiden ja perhepoliittisten etuisuuksien ja tasokkaan terveydenhoidon ylläpito ja kehittäminen antavat lapsille tasa-arvoisia mahdollisuuksia turvalliseen arkeen sosioekonomisista lähtökohdista riippumatta. Tasa-arvoon pyritään toisaalta myös kohdistamalla erityisiä palveluita ja tukitoimia niille, jotka kohtaavat erilaisia sosiaalisia riskejä ja uhkia.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan erityisistä kriisipalveluista, kuten lastensuojelusta, on joissakin kunnissa muodostunut paikka, jonne siirtyy sellaisiakin palvelun tarvitsijoita, jotka eivät ole erityisen palvelun tarpeessa, mutta joiden auttamiseen kunnan muilla palveluilla ei ole resursseja tai välineitä. Tällaista avuntarvetta on voinut olla esimerkiksi perheen vuorohoidon tarve.
Valiokunta katsoo, että osa nykyisin vain erityistilanteissa käytettäviksi tarkoitettuja palveluja, kuten esimerkiksi vuorohoito, on tarpeen mukauttaa muuttuneen työelämän mukaisiksi ja saattaa kaikille yhteiseksi universaaliksi palveluksi ja madaltaa siten myös kynnystä niiden käyttöön. Valiokunta pitää lasten yhdenvertaisen kohtelun kannalta tärkeänä, että varhaiskasvatusta tarjotaan myös ilta- ja vuorohoidossa.