Yleistä
Hallituksen esitykseen sisältyvällä lainsäädännöllä pannaan kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2016/801/EU) tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelun edellytyksistä (tutkija- ja opiskelijadirektiivi). Mainitun direktiivin pohjana ovat aiemmat opiskelijoita koskeva (2004/114/EY) ja tutkijoita koskeva direktiivi (2005/71/EY), jotka kumotaan uudella direktiivillä.
Direktiivissä säädetään edellytyksistä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten sekä tarvittaessa heidän perheenjäsentensä maahantuloa ja oleskelua yli 90 päivän ajan jäsenvaltioiden alueella tutkimusta, opiskelua, harjoittelua tai eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun puitteissa tehtävää vapaaehtoistyötä varten. Näiltä osin direktiivi on jäsenvaltioita velvoittava. Direktiivi koskee myös oppilasvaihto-ohjelmia, opetushankkeita ja muuta kuin eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun puitteissa tehtävää vapaaehtoistyötä sekä au pairina työskentelyä. Viimeksi mainittujen direktiivin osien soveltaminen on kuitenkin jäsenvaltioille vapaaehtoista. Valiokunta pitää perusteltuna, että direktiivistä ehdotetaan pantavaksi täytäntöön vain sen pakolliset osiot. Täytäntöönpano koskee siten vain direktiivin tutkijoita, korkeakouluopiskelijoita, työharjoittelijoita ja EU:n vapaaehtoisohjelmiin osallistuvia vapaaehtoisia koskevaa sääntelyä.
Direktiivin täytäntöönpanon määräaika on päättynyt 23.5.2018, joten sen täytäntöönpano on myöhässä. Hallintovaliokunta pitääkin tärkeänä, että täytäntöönpanoa koskevat lakiehdotukset ovat nyt eduskunnan käsiteltävinä. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Hallintovaliokunta toteaa ulkomaalaislain (301/2004) olevan lähes jatkuvan muutoksen kohteena EU-lainsäädännöstä tai kansallisista tarpeista johtuen. Seuraava suuri muutos tulee olemaan EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamiseen liittyvä säädöskokonaisuus, joka muodostuu pääosin suoraan sovellettavista EU-asetuksista. Kansallisesta laista tulee tällöin kumota säännökset, joista säädetään EU-asetuksessa. Valiokunnan käsityksen mukaan mainittujen muutosten jälkeen on mahdollista paremmin arvioida ulkomaalaislain kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia kokonaisuudessaan. Valiokunta korostaa, että kokonaisuudistuksen tekeminen vaatii pitkää, mahdollisesti yli vaalikauden kestävää valmistelutyötä ja hyvin merkittäviä henkilövoimavaroja.
Hallintovaliokunta on aiemmin (HaVM 19/2017 vp — HE 80/2017 vp) pitänyt kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä kausityöntekijänä ja yrityksen sisäisen siirron yhteydessä koskevien direktiivien täytäntöönpanon kannalta selkeänä ratkaisuna, että kausityöntekijöistä ja ns. ICT-työntekijöistä säädetään erilliset lait. Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan vastaavaa sääntelytapaa.
Voimassa oleva ulkomaalaislaki on muodostunut lukuisten muutosten vuoksi siinä määrin laajaksi ja vaikeaselkoiseksi kokonaisuudeksi, ettei ehdotetun sääntelyn sisällyttäminen siihen olisi valiokunnan mielestä tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista. Valiokunta tähdentää, että lainsäädännön tulee olla mahdollisimman selkeää sekä lakia soveltavien viranomaisten että luvan hakijoiden näkökulmasta. Tästä tulee huolehtia myös ulkomaalaislain ja erillislakien muodostamassa kokonaisuudessa. Myös maahantuloon liittyviä direktiivejä täytäntöön pantaessa tulee huolehtia siitä, että lupamenettely on mahdollisimman yksinkertaista ja nopeaa.
Aiemmat asiakokonaisuuteen liittyvät direktiivit on pantu kansallisesti täytäntöön ulkomaalaislain muutoksilla. Opiskelijoita ja tutkijoita koskeva sääntely siirtyy pääosin uuteen erillislakiin (1. lakiehdotus). Tämän vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös ulkomaalaislakia, josta kumotaan aiempien opiskelija- ja tutkijadirektiivien mukainen sääntely. Lisäksi muutoksia ehdotetaan kolmansien maiden kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi kahdeksaan muuhun lakiin.
Valiokunta toteaa, että ehdotetun uuden erillislain 3 §:ssä säädetään lain suhteesta ulkomaalaislakiin. Kolmannen maan kansalaisiin sovelletaan ulkomaalaislain yleisiä maahantuloon ja maasta lähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon liittyviä säännöksiä, jos nyt säädettävässä laissa ei toisin säädetä.
Tutkijat ja opiskelijat
Nyt täytäntöön pantavan direktiivin kohderyhmänä ovat erityisesti tutkijat ja opiskelijat. Valiokunta pitää tärkeänä, että tutkijoiden ja opiskelijoiden maahantuloa koskevia säännöksiä selkeytetään.
Ensimmäistä oleskelulupaa hakevien ulkomaalaisten tutkijoiden vuotuinen määrä on ollut noin 600. Tutkijoille myönnetään nykyisin kahdenlaisia oleskelulupia riippuen siitä, onko tutkija työsuhteessa vai onko hän jatko-opiskelija. Oleskelulupa voi olla luonteeltaan tilapäinen tai jatkuva, ja se myönnetään yleensä yhdeksi vuodeksi.
Voimassa olevat ulkomaalaislain 47 a—47 f §:n säännökset perustuvat aiempaan tutkijadirektiiviin. Mainittujen säännösten mukainen menettely on ollut käytössä kansallisen sääntelyn rinnalla vaihtoehtoisena tutkijan maahantulomenettelynä. Saadun selvityksen mukaan käytännössä kaikki tutkijoiden oleskeluluvat on myönnetty direktiiviin perustuvaa sääntelyä joustavammassa kansallisessa menettelyssä.
Tutkijoiden maahantuloa koskeva sääntely ehdotetaan keskitettäväksi uuteen lakiin. Valiokunta toteaa, että muutos selkeyttää tutkijoiden oleskelulupamenettelyä, kun jatkossa kaikille tutkijoille myönnetään samanlainen oleskelulupa riippumatta tutkimusorganisaation ja tutkijan välisestä oikeussuhteesta. Oleskeluluvan myöntäminen perustuu jatkossa tutkimusorganisaation ja tutkijan väliseen sopimukseen, jonka sisällöstä säädetään ehdotetun lain 5 §:ssä. Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää lisäksi, että tutkijan toimeentulo on turvattu. Ensimmäinen lupa myönnetään jatkuvana pääsääntöisesti kahdeksi vuodeksi.
Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Opiskelun perusteella haettujen oleskelulupien määrä on viime vuosina ollut 5 000—6 000 vuodessa. Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan, että EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrä vähenee 1.8.2017 alkaen toteutetun lukukausimaksujen käyttöönoton johdosta. Näin on tapahtunut ainakin Ruotsissa ja Tanskassa.
Oleskelulupa myönnetään nykyisin tutkintoon tai ammattiin johtaviin opintoihin. Lupa voidaan myöntää perustellusta syystä myös muihin opintoihin. Oleskelulupa myönnetään tilapäisenä vuodeksi kerrallaan. Hallituksen esityksen taustalla olevassa direktiivissä säädetään vain korkeakouluopiskelijoista. Ehdotettuun uuteen lakiin siirretään kuitenkin selvyyden vuoksi kaikkia opiskelijoita koskeva sääntely, minkä vuoksi ulkomaalaislain opiskelijoita koskevat säännökset kumotaan.
Opiskelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytykset säilyvät pääosin ennallaan. Muutoksena nykyiseen on se, että opiskelijan on oleskeluluvan saadakseen tullut maksaa korkeakoulun mahdollisesti vaatima lukukausimaksu. Oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on jatkossakin, että opiskelijan toimeentulo on turvattu ja että hänellä on vakuutus, joka kattaa sairaanhoidon kustannukset tai, jos opiskelu kestää vähintään kaksi vuotta, lääkekustannukset. Oleskelulupa myönnetään tilapäisenä nykyisen yhden vuoden sijaan pääsääntöisesti kahdeksi vuodeksi.
Tutkijoiden ja opiskelijoiden EU:n sisäinen liikkuvuus
Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa ei nimenomaisesti säännellä tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkumista EU:n alueella. Suomen myöntämä oleskelulupa oikeuttaa Suomessa oleskelun lisäksi liikkumaan Schengen-alueella 90 päivää kerrallaan 180 päivän ajanjakson aikana ilman erillistä oleskelulupaa tai viisumia. Kolmannen maan kansalainen, jolla on oleskelulupa jossain toisessa jäsenvaltiossa, on vastaavasti oikeutettu liikkumaan Suomeen.
Direktiivi poikkeaa aiemmista direktiiveistä ja kaikista kansallisista luvista siten, että ensimmäisen valtion myöntämällä luvalla voi siirtyä toiseen jäsenvaltioon ja myös suorittaa siellä osan tutkimusta tai opiskelua. Jäsenvaltioille on jätetty harkintavaltaa sen suhteen, miten ne panevat täytäntöön direktiivin liikkuvuutta koskevan sääntelyn. EU:n sisäistä liikkuvuutta koskeva sääntely vastaa pitkälti liikkuvuussääntelyä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/66/EU kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä (ns. ICT-direktiivi), mistä johtuen direktiivit on pyritty panemaan täytäntöön mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla.
Tutkijan liikkuminen Suomeen voi ehdotettujen säännösten mukaan kestää enintään kaksi vuotta ja opiskelijan 360 päivää. Direktiivin mukainen liikkuminen Suomeen edellyttää tätä koskevan ilmoituksen tekemistä Maahanmuuttovirastolle, joka voi vastustaa mainittua liikkumista 30 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Ilmoituksen sisällöstä säädetään ehdotetun lain 21 §:ssä ja perusteista, joilla Maahanmuuttovirasto voi liikkumista vastustaa, lain 22 §:ssä. Jos kolmannen maan kansalaista pidetään uhkana yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle, Maahanmuuttoviraston on vastustettava liikkumista.
Jos Maahanmuuttovirasto ei vastusta liikkumista, se antaa kolmannen maan kansalaiselle todistuksen, joka osoittaa oikeuden oleskella Suomessa. Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että direktiivin mukainen opiskelijan liikkumisoikeus koskee vain korkeakouluopiskelijoita.
Ehdotettu sääntely poikkeaa annettavan todistuksen osalta mainitun ICT-direktiivin kansallisesta täytäntöönpanosta. Direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden kansallisesti päätettäväksi, antavatko ne mainitun kaltaisen todistuksen. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että Suomeen liikkuva kolmannen maan kansalainen voi todistuksen avulla osoittaa, että hänellä on direktiivin mukaiset oikeudet yhdenvertaiseen kohteluun. Tällä on merkitystä esimerkiksi työnantajien ja valtion vuokra-asuntoja välittävien tahojen kannalta, joilla ei ole pääsyä ulkomaalaisasioiden sähköiseen käsittelyjärjestelmään, kuten viranomaisilla. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä varmistaa, ettei ehdotetusta sääntelystä tältäkään osin aiheudu Maahanmuuttovirastolle tarpeetonta hallinnollista taakkaa.
Oleskelulupa työnhakua ja yritystoimintaa varten
Suomessa tutkinnon suorittaneella opiskelijalla on jo nykyisin mahdollisuus saada opintojen suorittamisen jälkeen enintään yhden vuoden ajaksi oleskelulupa työnhakua varten. Hallituksen esityksessä ehdotetaan direktiiviin perustuen, että valmistuneilla opiskelijoilla ja tutkimuksensa loppuun suorittaneilla tutkijoilla on jatkossa mahdollisuus saada oleskelulupa työnhakua ja yritystoiminnan aloittamista varten. Lupa myönnetään yhdeksi vuodeksi. Valiokunta pitää ehdotettua muutosta tarpeellisena. Valiokunta ehdottaa kuitenkin valiokunnan yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin pieniä täsmennyksiä 1. lakiehdotuksen 10 §:ään.
Harjoittelijat
Harjoittelijalla tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaista, jolla on korkeakoulututkinto tai joka osallistuu kolmannessa maassa korkeakoulututkintoon johtavaan opinto-ohjelmaan ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle osallistumaan harjoitteluohjelmaan, jonka tavoitteena on saada tietoa ja kokemusta ammatillisessa toimintaympäristössä. Hallituksen esityksen mukaan direktiivin kansallinen täytäntöönpano koskee vain työsuhteessa tapahtuvaa harjoittelua.
Oleskeluluvan myöntäminen työharjoittelun perusteella on mahdollista kolmessa eri tilanteessa. Direktiivin mukaisesti oleskelulupa myönnetään työharjoittelua varten, jos oleskelulupaa haettaessa on kulunut korkeintaan kaksi vuotta korkeakoulututkinnon suorittamisesta. Lisäksi uuteen lakiin siirretään ulkomaalaislain työharjoittelua koskevat säännökset, jotka liittyvät valtioiden väliseen sopimukseen tai kansalaisjärjestöjen vaihto-ohjelmaan perustuvaan työharjoitteluun ja esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opiskeluun ulkomaisessa korkeakoulussa.
Oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että työharjoitteluun tulevan toimeentulo on turvattu ansiotyöstä saatavalla tulolla. Lisäksi edellytetään, että harjoittelulla ei korvata työpaikkaa ja että harjoittelusopimuksen ehdot ovat voimassa olevien säännösten ja sovellettavan työehtosopimuksen mukaiset. Saadun selvityksen mukaan tarkoituksena on, että oleskelulupahakemukseen liitetään työnantajan selvitys siitä, ettei harjoittelulla korvata työpaikkaa. Menettely vastaisi tältä osin työntekijän oleskelulupamenettelyssä noudatettavaa käytäntöä. Valiokunta pitää tärkeänä, että mainitut edellytykset sisältyvät ehdotettuun lainsäädäntöön. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että edellytysten toteutumisen ennakollinen valvonta on haasteellista ja riskinä valiokunnan käsityksen mukaan on, että valvonta tulee painottumaan liiaksi työoloja valvovien viranomaisten suorittamaan jälkivalvontaan. Asianmukaiseen valvontaan onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Au pair -sijoituksen perusteella myönnettävä oleskelulupa
Direktiivissä on säännökset myös au pairina työskentelevien maahanpääsystä, mutta säännösten täytäntöönpano on tältä osin vapaaehtoista. Ulkomaalaislakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös au pair -sijoituksen perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta (2. lakiehdotuksen 46 §). Kyse ei kuitenkaan ole tältä osin direktiivin täytäntöönpanosta, vaan kansallisesta sääntelystä.
Voimassa olevassa laissa ei ole asiasta nimenomaista säännöstä. Nykyinen oleskelulupakäytäntö on saadun selvityksen mukaan perustunut vakiintuneeseen hallintokäytäntöön. Direktiivissä lähdetään au pair -sijoituksen osalta siitä, että kyse on näissä tilanteissa työsuhteesta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan au pair -sijoitus ei lähtökohtaisesti ole työsuhde. Jos kyseessä on työsuhde, oleskeluvan myöntämiseen sovelletaan ulkomaalaislain 5 luvun työntekijän oleskelulupaa koskevia säännöksiä. Valiokunta pitää perusteltuna, että ulkomaalaislakiin lisätään säännökset au pair -sijoituksen perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta. Muutokset parantavat au pairien oikeudellista asemaa.
Yhdenvertainen kohtelu
Sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön ehdotetuilla muutoksilla toteutetaan yhdenvertainen kohtelu sosiaaliturvan alalla. Samalla otetaan käyttöön direktiivin sallima rajoitus yhdenvertaiseen kohteluun tutkijoiden osalta. Direktiivin mukaan jäsenvaltiolla ei ole velvoitetta maksaa perhe-etuuksia tutkijoille, joiden oleskelu kestää enintään kuusi kuukautta. Terveydenhuollon lainsäädännön muutoksilla direktiivin tarkoittamat tutkijat ja työsuhteessa olevat opiskelijat, työharjoittelijat ja vapaaehtoistoimintaan osallistuvat vapaaehtoiset rinnastetaan kunnan asukkaisiin, jolloin heillä on oikeus julkisiin terveyspalveluihin yhdenvertaisesti kunnan asukkaiden kanssa, vaikka he oleskelevat maassa tilapäisesti.
Direktiivin mukaista yhdenvertaista kohtelua voidaan direktiivin 22 artiklan mukaan rajoittaa myös rajoittamalla asunnon saantia. Nyt ehdotettavilla tarkennuksilla rajoitetaan asunnon saantia valtion tuella rahoitetussa asuntokannassa, jotta myös jatkossa pääperiaatteena on, että asunnon saamiseksi edellytetään vähintään yhden vuoden pituista oleskelulupaa. Jatkossa oleskelulupia koskevaa lainsäädäntöä sisältyy ulkomaalaislain lisäksi uuteen erillislakiin. Tämän vuoksi valiokunta pitää perusteltuna täydentää aravarajoituslain, korkotukilain sekä vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain säännöksiä koskemaan myös uuden lain mukaisia, vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttavia oleskelulupia. Lisäksi asukkaaksi valintaa koskevia säännöksiä täydennetään niin, että asukkaaksi voidaan valita myös säädettävän uuden lain perusteella Maahanmuuttovirastolta vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttavan todistuksen saaneet henkilöt.
Soveltamisala ja määritelmät
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että 1. lakiehdotuksen 2 §:ssä määritelty soveltamisala ja 4 §:n määritelmät ovat lakiehdotuksen sisältöön nähden osin liian suppeita. Mainituissa säännöksissä on käytetty pääosin direktiivin mukaisia määritelmiä. Ehdotettuun uuteen lakiin ehdotetaan kuitenkin koottavaksi täytäntöön pantavan direktiivin sääntelyn lisäksi esimerkiksi opiskelijoita, tutkijoita ja työharjoittelijoita koskeva kansallinen sääntely nykyisestä ulkomaalaislaista. Valiokunta ehdottaa valiokunnan yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin täsmennyksiä mainittuihin säännöksiin.
Tutkijalla tarkoitetaan ehdotetun lain 4 §:n 2 kohdan mukaan kolmannen maan kansalaista, jolla on tohtorintutkinto tai tohtoriohjelmaan pääsyn mahdollistava ylempi korkeakoulututkinto, jonka tutkimusorganisaatio valitsee ja jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle suorittamaan sellaista tutkimustoimintaa, johon normaalisti edellytetään tällaista tutkintoa. Valiokunta toteaa, että määritelmä tulee suoraan direktiivistä. Valiokunnan huomiota on asiantuntijakuulemisessa kiinnitetty siihen, että määritelmä ei kata sellaisia tutkijoita, joilla on alempi korkeakoulututkinto, mutta osoittavat tekevänsä tutkimustyötä. Näille tutkijoille voidaan saadun selvityksen mukaan kuitenkin myöntää oleskelulupa muulla perusteella ulkomaalaislain nojalla. Valiokunta pitää perusteltuna käyttää direktiivin mukaista tutkijan määritelmää ehdotetuin tavoin myös direktiiviä kansallisesti täytäntöön pantaessa, eikä määritelmää ole esimerkiksi vaadittavan koulutuksen tason osalta syytä muuttaa.
Valiokunta korostaa, että edellä todetuilla muutoksilla ei ole tarkoitus laajentaa lain sovelta-misalaa eikä määritelmiä direktiiviin ja voimassa olevaan kansalliseen sääntelyyn nähden. Lisäksi valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että uudessa laissa tarkoitettujen henkilöryhmien maahantulon edellytyksistä säädetään lain muissa pykälissä sekä maahantulon yleisistä edellytyksistä ulkomaalaislaissa.
Muuta
Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia siitä, että ehdotetun lainsäädännön voimaantulo on mahdollisimman sujuvaa eikä oleskelulupamenettelyyn aiheudu tarpeettomia viivästyksiä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa valiokunnan yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevää muutosta 1. lakiehdotuksen siirtymäsäännöksiin.
Valiokunta tähdentää myös, että oleskelulupahakemusten käsittelyyn tarvittavien prosessien ja järjestelmien saattamiseen ehdotettujen muutosten mukaisiksi on varattava riittävästi aikaa. Saadun selvityksen mukaan esimerkiksi ulkomaalaisasioiden sähköiseen käsittelyjärjestelmään tehdään myös käsiteltävänä olevista lakiehdotuksista johtuvia muutoksia. Muutokset koskevat ainakin sähköistä asiointia edellä mainitun EU:n sisäiseen liikkuvuuteen liittyvän todistuksen antamisen osalta.
Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että muuttuneesta lupamenettelystä tiedotetaan aktiivisesti, jotta asiakkaat ohjautuvat oikeaan palveluun ja hakemaan oikeanlaista lupaa.