Esityksessä ehdotetaan kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015; jäljempänä rahoituslaki) muuttamista tuensaajaa, töiden toteutusaikaa ja pienpuun keruuta koskevilta osin. 

Valiokunta toteaa, että kestävän metsätalouden rahoitukseen osoitetut valtion talousarvion määrärahat ovat pienentyneet viime vuosina. Tarkoituksena on ohjata tuki pääasiassa luonnollisille henkilöille ja heidän omistamilleen maatila- ja metsäkiinteistöille. Lisäksi rahoituslain tuensaajaa koskevan säännöksen sanamuoto on ollut jossain määrin tulkinnanvarainen sen suhteen, ovatko rahastot oikeutettuja tukeen. Sen vuoksi ja kun rahastoyhtiöiden selkeä rajaaminen pois tuensaajien joukosta myös vähentää hallinnollista työtä, valiokunta pitää esityksessä rahoituslain       4 §:n 3 ja 4 momenttiin ehdotettuja muutoksia tarpeellisina. 

Esityksen perusteluista käy ilmi, että tukijärjestelmän toimeenpanon yhteydessä on käynyt ilmi, että taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon tukeen liittyville töille lain nojalla myönnettävä toteutusaika on liian pitkä. Tuki on nykyisten säännösten mukaan myönnettävä sillä ehdolla, että työt toteutetaan tuen myöntämistä seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun mennessä. Lain mahdollistama pitkä toteutusaika on ongelmallinen erityisesti valtion talousarvion näkökulmasta. Rahoituspäätöksissä myöntämisvaltuutta sitoutuu huomattava määrä tulevaisuuden epävarmoihin töihin eli lähinnä koneelliseen nuoren metsän hoitoon ja siihen liittyvään pienpuun korjuuseen. Valiokunta pitää tarpeellisena, että rahoituslain 29 a §:n säännöksiä muutetaan esityksen mukaisesti niin, että toteutusaikaa voidaan lyhentää. Toteutumisajan lyhentämisen johdosta rahoitustyöt tulevat todennäköisesti toteutumaan nykyistä paremmin, jolloin vuotuinen myöntämisvaltuus tulee hyödynnettyä täysimääräisemmin. 

Rahoituslain 30 §:n 3 momentin säännösten mukaan metsäkeskuksen tulee taimikon varhaishoitoa ja nuoren metsän hoitoa koskevan toteutusilmoituksen perusteella päättää tuen lopullisesta määrästä, jos hoitotyö on tehty alkuperäistä hakemusta suppeampana tai muuna kuin alkuperäisessä hakemuksessa mainittuna työnä. Jos hoitotyö on tehty alkuperäistä hakemusta laajempana, tuen lopullista määrää koskevassa päätöksessä tuen määrä lasketaan alkuperäisessä hakemuksessa ilmoitetun hoitotyön pinta-alan mukaan. Esityksen perustelujen mukaan käytännössä on ollut jonkin verran epäselvyyttä siitä, voidaanko nuoren metsän hoidon korotettu pinta-alatuki maksaa niissä tilanteissa, joissa tukea on haettu taimikon varhaishoitoon ja joissa työ on toteutettu nuoren metsän hoitotyönä ja siinä yhteydessä on kerätty pienpuuta. Korotettua pinta-alatukea ei ole ollut tarkoitus myöntää tällaisissa tilanteissa. Sen vuoksi esityksessä ehdotetaan säännöstä muutettavaksi niin, ettei tuen lopullista määrää koskevassa päätöksessä tuen määrää laskettaessa oteta huomioon tehtyä pienpuun keräämistä tukea korottavana tekijänä, jos tukea on haettu taimikon varhaishoitoon, mutta toteutettu työ täyttääkin nuoren metsän hoitotyön vaatimukset. Kun muutos myös helpottaa vuotuisen myöntämisvaltuuden hallintaa ja muutoinkin hallinnollista taakkaa, valiokunta pitää muutosta tarpeellisena. 

Yleisenä huomiona valiokunta toteaa, että taimikon varhaishoitoa ja etenkin nuoren metsän hoitoa maamme metsissä tulee tehostaa. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan vuotuinen taimikonhoitotarve on 375 000 ha. Valiokunta pitää välttämättömänä uusien hoitorästien syntymisen estämistä ja jo syntyneiden rästien, jotka on VMI:ssa arvioitu 750 000 hehtaariksi, hoitamista pois. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin muutoksin.