Yleistä
Hallituksen esityksellä esitetään muutettavaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia (609/1986, jäljempänä tasa-arvolaki) sekä tasa-arvovaltuutetusta annettua lakia (1323/2014), millä mahdollistetaan toimenpiteet sovintoon pääsemiseksi sekä sen vahvistamiseksi syrjintäepäilyä koskevissa tilanteissa.
Hallituksen esityksessä ehdotettu muutos vahvistaa osapuolten oikeussuojaa tuomalla lainsäädäntöön matalan kynnyksen keinon ratkaista syrjintäepäilyt. Oikeudenkäyntiin verrattuna sovinto on edullinen ja nopea oikeusturvakeino. Esityksellä paitsi parannetaan oikeussuojan mahdollisuuksia myös yhtenäistetään tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) säännöksiä. Valiokunta on aikaisemmissa kannanotoissaan (mm. TyVM 11/2014 vp, TyVM 3/2005 vp ja TyVL 6/2010 vp) kiirehtinyt sovintoa koskevan lainmuutoksen valmistelua sekä tavoitellut tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain säännösten yhdenmukaistamista.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena, mutta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ei ole käsitelty sovintomenettelyn toimimista opetuksessa ja koulutuksessa. Asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että muutosehdotus kohdistuu perusopetuslaissa tarkoitettuihin opetuksen järjestäjiin ja kouluihin muuta koulutusta rajoitetummin. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Sovintomenettely perusopetuslain mukaisessa opetuksessa
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka esityksessä ehdotettu sovinnon mahdollisuus on tarkoitettu koskemaan tasa-arvolain koko soveltamisalaa, sen käytännön merkitys on vähäisempi perusopetuslain (628/1998) mukaisessa opetuksessa kuin muussa opetuksessa ja koulutuksessa. Tämä johtuu siitä, että esitettyyn sovintomenettelyyn ryhtyminen ja siihen liittyvän mahdollisen korvauksen maksaminen ei välttämättä ole syrjintäepäilyn kohteena olevan opetuksen järjestäjän intressissä, koska sitä ei koske tasa-arvolain mukainen sanktio hyvityksen maksamisesta (11 §), jonka vaihtoehdoksi sovintomenettelyä tarkoitetaan. Kun opetuksen järjestäjällä ei ole hyvitysseuraamuksen uhkaa, sillä ei välttämättä ole kiinnostusta sopimiseen, johon voi liittyä rahamääräinen korvausvelvollisuus.
Se, että hyvitysmaksuvelvollisuus ei perusopetuksessa tule kyseeseen, perustuu tasa-arvolain 8 b §:ään (syrjintä oppilaitoksissa), jonka mukaan sitä ei sovelleta perusopetuslaissa tarkoitettuihin opetuksen järjestäjiin ja kouluihin. Mainittu rajaus merkitsee sitä, että myöskään hyvitysmaksua koskeva 11 § ei perusopetuksen järjestäjiä ja kouluja koske. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että 8 b §:ssä oleva viittaus 7 §:ään ja sen jälkeen oleva perusopetuksen poissulkeva rajaus aiheuttaa epäselvyyttä siitä, tuleeko 7 § perusopetuksessa sovellettavaksi vai ei.
Valiokunta toteaa, että tasa-arvolain 8 b §:ää vastaavaa rajausta ei ole yhdenvertaisuuslaissa, vaan sen mukaiseen hyvitykseen ovat samoin perustein oikeutetut niin perusopetuksen oppilaat kuin muun koulutuksen opiskelijat.
Saamansa asiantuntijaselvityksen perusteella valiokunta katsoo perustelluksi, että perusopetuslain mukaisessa opetuksessa olevien oppilaiden, sekä alaikäisten että aikuisten, syrjinnän suojan tason tulisi olla samanlainen kuin muussa koulutuksessa ja myös vastata yhdenvertaisuuslain säännöksiä. Näiden syiden vuoksi valiokunta pitää tarpeellisena tasa-arvolain 8 b §:n muuttamista siten, että siitä poistetaan perusopetusta koskeva soveltamisalan rajaus. Säännöksen muuttaminen valiokunnan ehdottamalla tavalla yhdenmukaistaa sovintomenettelyn merkityksen ja tasa-arvolain suojan tason eri koulutusmuodoissa.