Perustelut

Perusteellinen ja hyödyllinen selvitys

Hyväksyessään tasa-arvolain muutoksen vuonna 2005 eduskunta edellytti hallituksen tarkoin seuraavan tasa-arvolain toteutumista ja antavan asiasta selvityksen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2009 loppuun mennessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö on seurannut tasa-arvolain toteutumista ja vaikutuksia yhteistyössä Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen kanssa. Valmistelussa on käytetty varsin monipuolista ja laaja-alaista tiedonhankintaa, ja selvitys antaa hyvän kokonaiskuvan tasa-arvolakiin vuonna 2005 tehtyjen muutosten vaikutuksista ja lainuudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvolain toimivuutta seurataan jatkossakin kattavasti tutkimusten ja selvitysten avulla, jotta lainsäädännön kehittämisen ja valvontatoimenpiteiden suuntaamisen pohjaksi saadaan luotettavaa tietoa.

Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että selvityksen perusteella tasa-arvolain voidaan katsoa muodostavan hyvin toimivan kokonaisuuden. Lain säännöksiin tarvitaan kuitenkin joitakin muutoksia ja täsmennyksiä. Lain valvontaa voitaisiin tehostaa antamalla tasa-arvovaltuutetulle ja -lautakunnalle mahdollisuus syrjintätapausten sovitteluun sekä lisäämällä valvontaresursseja. Erityisen huolestuttavaa on, että raskauteen ja perhevapaiden käyttöön liittyvä syrjintä on edelleen yleistä.

Tasa-arvosuunnittelu työpaikoilla

Tasa-arvosuunnitteluvelvoitetta täsmennettiin vuonna 2005, ja sille määriteltiin vähimmäissisältö. Suunnitelman tuli koskea erityisesti palkkausta, ja palkkakartoituksesta tuli sen keskeinen osa. Lain esitöiden mukaan tasa-arvosuunnittelun tulee olla osa työpaikan yhteistoimintamenettelyä. Tässä on sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan puutteita. Yhteistyö henkilöstön edustajien kanssa on usein riittämätöntä, eikä suunnitelmista tiedoteta tarpeeksi henkilöstölle.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvosuunnitelman laatimiseen liittyvää yhteistyövelvoitetta laissa täsmennetään niin, että henkilöstölle turvataan aidot vaikutusmahdollisuudet tasa-arvosuunnitelman sisältöön. Laista tulee selvästi ilmetä, kuka voi toimia henkilöstön ja työnantajan edustajana tasa-arvosuunnitelmaa tehtäessä. Yhteistoiminnan tulee kattaa koko suunnitteluprosessi, joka käsittää myös tasa-arvoselvitysten ja palkkakartoitusten antaman tiedon analysoinnin ja toimenpiteistä päättämisen.

Valiokunta korostaa, että tasa-arvosuunnitelma ei saa jäädä työpaikoilla hyllyihin pölyttymään. Sen tekemiseen tutuksi henkilöstölle tulee panostaa muun muassa järjestämällä tiedotusta ja koulutusta niin esimiehille kuin koko henkilöstöllekin. Erityisen tärkeää on, että johto sitoutuu tasa-arvosuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen ja suunnitelman toteutumista myös seurataan yhteistoiminnassa henkilöstön kanssa.

Selvityksen mukaan tasa-arvosuunnitelmien laatimisvelvoitteen noudattamisessa on vielä puutteita. Henkilöstöpäälliköille suunnatun kyselyn mukaan tasa-arvosuunnitelma on laadittu vasta 62 prosentissa työpaikoista. Valiokunta korostaa, että Tasa-arvovaltuutetun toimistolla tulee olla riittävät resurssit tasa-arvosuunnittelun ohjeistuksen ja koulutuksen kehittämiseksi sekä suunnitelmavelvoitteen täyttämisen valvomiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että työmarkkinajärjestöt ovat aktiivisesti mukana työssä tasa-arvosuunnittelun kattavuuden lisäämiseksi sekä suunnitelmien laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

Palkkakartoitus

Selvityksen mukaan palkkakartoituksessa näyttäisi olevan eniten kehitettävää. Ongelmia työpaikoilla aiheuttavat palkkakäsite, palkkaerojen syiden analysointi, palkkojen vertaaminen sekä henkilöstön edustajien vaikeudet saada palkkatietoja. Pelkkä palkkatietojen kerääminen ja kuvaaminen eivät riitä edistämään sukupuolten palkkatasa-arvoa työpaikoilla. Palkkaerojen syiden selvittämiseksi tulee kattavasti verrata naisten ja miesten palkkoja sekä tehdä palkkauksen perusteet läpinäkyviksi.

Tasa-arvolaissa ei nykyisellään ole määritelty yksityiskohtaisesti, miten palkkakartoitus tulee laatia. Lain esitöiden mukaan kartoituksen tarkoituksena on selvittää, kohtelevatko työpaikalla käytössä olevat palkkausjärjestelmät naisia ja miehiä tasa-arvoisesti ja tulevatko saman vaativuustason työt kohdelluiksi yhdenvertaisella tavalla. Palkkakartoitussäännöksen perusteluissa viitataan useissa kohdin palkkojen tarkasteluun työehtosopimusrajat ylittäen. Samoin korostetaan sitä, että kartoituksen tulee kattaa työnantajan kaikki työntekijät yli henkilöstörajojen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiin saadaan nykyistä täsmällisemmät ohjeet siitä, miten töiden samanarvoisuutta tulee palkkakartoituksessa arvioida. Jos kukin työntekijäryhmä taulukoidaan erillään, on töiden samanarvoisuuden arviointi lähes mahdotonta. Nais- ja miestyöntekijät kuuluvat eriytyneillä työmarkkinoillamme usein eri työehtosopimusten piiriin. Jotta heidän palkkojaan pystytään palkkakartoituksessa kunnolla vertaamaan, on tärkeää, että lakiin lisätään säännös, joka velvoittaa vertailun tekemiseen yli työehtosopimusrajojen.

Lain esitöissä todetaan, että palkkakartoituksen avulla luottamusmiehet saavat ajantasaiset tiedot eri tehtäväluokituksissa ja tehtäväryhmissä olevista naisista ja miehistä yli työehtosopimusrajojen ja että luottamusmiesten mahdollisuudet valvoa ja edistää samapalkkaisuuden toteutumista paranevat. Työntekijäryhmien keskipalkkojen selvittäminen ei kuitenkaan riitä mahdollisten palkkaerojen selvittämiseen. Tästä syystä on tärkeää laajentaa luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksia palkkakartoitusta tehtäessä. Vaikka lopullisessa tasa-arvosuunnitelmassa palkkatiedot tulee ilmoittaa siten, että niistä eivät ilmene yksittäisen työntekijän palkkatiedot, palkkatiedot on syytä antaa palkkakartoitusta tekeville luottamushenkilöille mahdollisimman yksityiskohtaisina ja kattavina, jotta heille turvataan mahdollisuudet selvittää todelliset palkkaerot ja hahmottaa niiden syyt.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lakia täsmennetään luottamushenkilöiden tiedonsaantioikeuden osalta. Samalla tulee selventää, että palkkakäsite sisältää myös erilaiset palkkaukseen liittyvät lisät.

Oppilaitosten toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu

Oppilaitosten toiminnallisella tasa-arvosuunnitelmalla tarkoitetaan suunnitelmaa, jolla pyritään kehittämään oppilaitoksen toimintaa opetusympäristönä. Suunnitelma tulee laatia kussakin oppilaitoksessa erikseen, jotta pystytään huomioimaan kyseisen oppilaitoksen tilanne ja tarpeet. Suunnitelmassa on mahdollisuus arvioida oppilaan näkökulmasta tilannetta oppilaitoksessa ja suunnitella käytännön toimenpiteitä, joilla oppilaitos edistää sukupuolten tasa-arvoa ja takaa tasa-arvoisen opetusympäristön. Suunnitelmassa tulisi käsitellä muun muassa opetuksessa käytettävien materiaalien tarjoamia sukupuoliroolimalleja, molempien sukupuolten erityistarpeiden huomioimista, nimittelyyn ja häirintään puuttumista sekä epätasa-arvoistavien tapojen, asenteiden ja käytäntöjen tunnistamista ja poistamista.

Suomi on ratifioinut vuonna 1986 YK:n kaikkinaista naisten syrjintää koskevan yleissopimuksen (The Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women, ns. CEDAW-sopimus). CEDAW-sopimuksen noudattamista valvova komitea kiinnitti vuonna 2008 huomiota siihen, että Suomessa sukupuolinäkökulma ja -tietoisuus puuttuvat peruskoulutasolta.

Valiokunta katsoo, että tasa-arvon edistämisessä koko ikäluokalle suunnattu perusopetus on keskeisessä asemassa. Perusopetuksella on lapsen sosiaalisten suhteiden ja oman minuuden muotoutumisen kannalta keskeinen merkitys. Tasa-arvoinen ympäristö ja toimintatavat muokkaavat nuoren malleja ja asenteita. Luomalla tasa-arvoisempi opetusympäristö voidaan vaikuttaa myös opiskelu- ja ammatinvalintoihin ja tätä kautta segregaation lieventämiseen jatko-opinnoissa ja työelämässä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvolakia muutetaan siten, että velvoite laatia toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma ulotetaan koskemaan myös perusopetusta antavia kouluja. Tasa-arvoisen opiskeluympäristön luomiseksi lapsille ja nuorille on tärkeää, että jokaisessa peruskoulussa laaditaan toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma.

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma eroaa merkittävästi oppilaitoksen työpaikkana tekemästä henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta, eikä niitä tulisi yhdistää samaan suunnitelmaan.

Lainvalmistelu

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen ja valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntojen perusteella on selvää, että tasa-arvolakiin kaivataan muutoksia. Valiokunta painottaa huolellisen ja monipuolisen lainvalmistelun merkitystä ja katsoo, että lainvalmistelulle on tärkeää antaa riittävästi aikaa, jotta saadaan varmistettua laadukas lopputulos.

Osa tasa-arvolakiin tarvittavista muutoksista näyttäisi olevan melko yksinkertaisia ja selkeitä, kun taas jotkut muutosehdotukset saattavat vaatia varsin perusteellista valmistelua ja työmarkkinajärjestöjen myötävaikutusta. Valiokunta pitää perusteltuna, että muutokset valmistellaan siten, että selvät muutosehdotukset saadaan mahdollisimman pian eduskunnan käsiteltäviksi. Tällaisia voisivat valiokunnan käsityksen mukaan olla esimerkiksi peruskoulujen toiminnallista tasa-arvosuunnittelua ja sukupuolivähemmistöjen suojaa koskevat säännökset. Nopealla aikataululla voisi olla mahdollista valmistella myös joitakin täsmennyksiä ja selvennyksiä niihin säännöksiin, jotka koskevat työpaikkojen tasa-arvosuunnittelua ja palkkakartoitusten laatimista.