Arvoisa puhemies! Kyse on otsonikerroksen suojelua koskevaan Montrealin pöytäkirjaan, joka on hyväksytty vuonna 87, tehdystä muutoksesta. Ympäristövaliokunta sitä yksimielisesti kannattaa. Haluan nyt tässä yhteydessä tuoda esille sen, että Montrealin sopimus on monella tapaa, paitsi että se on menestyksekkäimmin toteutuneita kansainvälisiä ympäristösopimuksia, myöskin havainnollinen esimerkki siitä, mitä ympäristönsuojelu on tai ei ole. 

Silloin aikoinaan, kun havahduttiin siihen, että niin sanotut freonit tuhoavat otsonikerrosta yläilmassa, joka otsonikerros puolestaan suojaa meitä kaikkia muun muassa syöpää aiheuttavalta ultraviolettisäteilyltä, luonnollisesti ne teollisuuden alat, jotka käyttivät ja valmistivat näitä CFC-aineita eli freoneja, jyrkästi vastustivat rajoituksia ja pelottelivat valtavilla taloudellisilla kustannuksilla, työttömyydellä ynnä muulla. Nämä taloudelliset kauhumaalailut eivät koskaan käyneet toteen, sen sijaan hyvin nopeasti erityisesti teollisuusmaissa poistuivat nämä aineet käytöstä. Tällä hetkellä tilanne on se, että koko maailmassa näiden aineiden käyttö on vähentynyt 98 prosenttia. 

Aivan uusimmat tiedot kertovat, että otsonikerros on alkanut elpyä. Tämä kertoo toisaalta siitä, että ympäristöongelmia aiheutettaessa on viive siinä, ennen kuin ongelmat näkyvät ja ennen kuin ne havaitaan, mutta korjaustoimenpiteiden, hyvin ripeidenkin, jälkeen on myös viive siinä, miten nämä toimenpiteet alkavat vaikuttaa. Tämä on sellainen läksy, joka meidän on hyvä muistaa ilmastonsuojelun yhteydessä. [Puhemies koputtaa] — Yksi lause vielä, arvoisa puhemies. — Ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että ellei näitä suojatoimenpiteitä olisi toteutettu, niin todennäköisesti otsonikerros tänä päivänä olisi niin ohut, että elämä ei ehkä maapallolla enää olisi mahdollista.