Arvoisa puhemies! Tämän vuoden maaliskuussa käytiin keskustelua julkisuudessa siinä yhteydessä, kun Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan henkilön, joka oli ollut sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaan lapsen kanssa, että mistä syystä tälle lapsen suostumukselle annettiin merkitystä. Tässä asiassa tiedot ovat hyvin niukkoja, koska asianomistaja on alaikäinen, joten tietoni pohjautuvat julkisuudessa oleviin asioihin ja siihen, että olen tarkastanut, että asia on Turun hovioikeudessa vireillä, mutta en tiedä, milloin sitä käsitellään enkä mitään muuta sen enempää kuin julkisuudessa on ollut tästä tuomiosta.
Tilanne on kuitenkin se, että lähtökohtaisesti nuoriin lapsiin kohdistuneissa seksuaalisissa hyväksikäytöissä pitäisi tekijä aina tuomita törkeästä raiskauksesta eikä vain lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämä johtuu siitä, että törkeän raiskauksen rangaistuksen vankeuden alaraja on ankarampi eli vähintään 2 vuotta vankeutta, kun se taas törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on 1 vuosi. Tässä tilanteessa tekijä tuomittiin siis törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen, ei raiskauksesta, vaikka syyttäjä oli vaatinut rangaistusta myös törkeästä raiskauksesta. Mutta käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Tämä johtui siitä, että raiskauksen tunnusmerkistön ei katsottu täyttyneen, joten ei voitu tuomita silloin myöskään törkeämmästä tekomuodosta elikkä törkeästä raiskauksesta. Ja käräjäoikeus oli antanut painoarvoa julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sille, että ei ollut näytetty tämän sukupuoliyhteyden tapahtuneen vastoin lapsen tahtoa — puhumme siis 10-vuotiaasta henkilöstä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tätä tuki myös uhrin ystävien havainnot ja uhrin ystävälleen lähettämät viestit ja kertomukset tapahtuneesta, ja ne eivät käräjäoikeuden mukaan tukeneet sitä, että sukupuoliyhteys olisi tehty pakottamalla, väkivaltaa käyttäen, kuten tunnusmerkistö edellyttää.
Lain pitäisi mielestäni olla ehdottomasti sellainen, että 10-vuotiaan kanssa sukupuoliyhteydessä oleminen täyttää aina, lähtökohtaisesti siis, törkeän raiskauksen tunnusmerkistön. Nuoren lapsen mahdollisuudet ilmaista omaa tahtoaan ovat rajalliset, ja siksi hänen suostumukselleen ei pitäisi antaa liikaa merkitystä. On oikeastaan nurinkurista, että oikeusjärjestelmä tuntee monia erilaisia ikärajoja, joiden jälkeen lapsen kantoja otetaan huomioon häntä koskevassa päätöksenteossa, mutta sukupuoliyhteyteen täysi-ikäisen kanssa voisi suostua hyvinkin nuori lapsi. Ajatellaan vaikka lastensuojeluprosessia: siellä ikäraja on 12 — katsotaan, että siinä vaiheessa on monesti kypsä päättämään asioista, toki nuorempiakin voidaan kuulla. Mutta sukupuoliyhteyteen voisi suostua 10-vuotias henkilö.
Rikoslain esitöissä todetaan suostumuksesta näissä raiskausrikoksissa ja seksuaalisissa hyväksikäyttörikoksissa, että suostumuksen antajan on oltava suostumuskelpoinen eli ymmärrettävä suostumuksen merkitys ja sisältö ottaen huomioon hänen ikänsä ja terveytensä. Oikeustila ei ole nyt tältä osin selkeä, ja sitä on nyt tarkennettava. Sen takia rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttiin, joka koskee raiskauksen perusmuotoista tunnusmerkistöä, tulee lisätä ikää koskeva lisäys.
Raiskauksesta pitää voida siis tuomita tietyissä tapauksissa pelkästään jo sillä perusteella, että uhri on liian nuori ja hänen ei voida katsoa pystyvän antamaan suostumustaan sukupuoliyhteyteen. Ongelmaksi siis jää se, kuten aiemmin mainitsin, että jos perusmuotoinen tunnusmerkistö eli raiskaus ei tekona täyty, ei tietenkään silloin voida lähteä soveltamaan törkeää tekomuotoa, ja tämän vuoksi joudumme tekemään muutoksen nimenomaan raiskauksen tunnusmerkistöön.
Myös Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on todennut, että kuulostaa hyvin erikoiselta, että joku voi olla 10-vuotiaan lapsen kanssa sukupuoliyhteydessä syyllistymättä raiskaukseen. Hän sanoo, että laissa lähtökohtana on se, ettei lapsi voi antaa suostumustaan sukupuoliyhteyteen. Hän toteaa: ei varsinkaan 10-vuotias.
Meillä on tietysti rikoslaissa myös rajoitussäännös, joka koskee nuorten keskinäisiä seksuaalisuhteita, ja missään tapauksessa tähän ei ole tällä lakiehdotuksella minunkaan tarkoitus puuttua. Rikoslain 20 luvun 7 a §:ssä on säännös sitä varten, jos esimerkiksi 16—17-vuotiaat keskenänsä ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä, ja edelleenkään tämä muutos ei koske heitä. Rangaistavuuden rajana olisi siis minunkin lakiehdotukseni jälkeen edelleen merkittävä ikäero ja epäsuhta.
Kuten tuossa aikaisemmin sanoin, olen tarkistanut, että asia on käsittelyssä Turun hovioikeudessa, mutta en tiedä siitä enempää, ja voi olla, että tämä tulkinta muuttuu myös tuossa käsittelyssä, tai ehkä se mahdollisesti menee korkeimpaankin oikeuteen, en tiedä. Mutta sen varmistamiseksi, että lainsäätäjä ohjaa rikosoikeutta — ja tulkinta ei tässä tapauksessa ainakaan käräjäoikeudessa mielestäni mennyt haluttuun suuntaan, ja ei muun muassa äsken mainitsemani professori Matti Tolvasen mukaan — olisi syytä, että lainsäätäjä pitää huolen siitä, että ei jää tämäntyyppisiä tulkinta-aukkoja. Myös rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen on julkisuudessa esittänyt, että ratkaisu pitäisikin vielä saada ylempiin oikeusasteisiin ennakkoratkaisun saamiseksi. Katsotaan, miten tämä asia siellä etenee.
Joka tapauksessa, vaikka tämä yksittäinen tapaus muuttuisikin, ja yleensä tietysti näillä on ohjaavaa vaikutusta, mutta kun en tiedä, mistä siellä on valitettu ja miten, niin siltä varalta teen ehdotuksen, että rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttiin lisätään — eli tämä on raiskausta koskeva pykälä — nuoren iän aiheuttama kehittymättömyys. Tämän muutoksen jälkeen tuo kyseinen pykälä kuuluisi seuraavasti: "1 §, Raiskaus. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan" — ja tämä on nyt se lisäys — "nuoren iän aiheuttaman kehittymättömyyden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan."
Ideana on siis se, että tämä nuori ikä suljetaan pois täältä, jolloin tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta mielestäni tulkita enää asiaa niin, että nuorelle lapselle ja hänen suostumukselleen voidaan antaa merkitystä.