Arvoisa puhemies! Meillä on käsissämme muinaismuistolain muuttaminen, ja jos ajatellaan sitä, että voimassa oleva laki on yli 50 vuoden takaa ja siihen on tehty vain pieniä muutoksia, niin on syytäkin tarkastella uudelleen, kun ymmärrettävää on, että esimerkiksi hallintomenettely on muuttunut ja toimintaympäristökin on muuttunut. Meillä on kuitenkin tässä kyseessä meille hyvin tärkeä kansallisomaisuuden osa eli korvaamatonta historiaamme, ja tätä historiaahan tulee meidän vaalia myös tuleville sukupolville. Minusta tämä on oiva esimerkki siitä, miten nyt yritetään kaikella tavalla yksinkertaistaa meidän päätöksentekoa ja hallintoa, ja tämä on oikein hyvä esimerkki byrokratian purkamisesta. 

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin edustaja Parviainen totesi edellä, tämä lakihan on itse jo lähes muinaismuisto. Hyvä, että tämä päivitys nyt tehdään.  

Oikeastaan se, miksi itse tähän puheenvuoron pyysin, on, että olen itse ollut historian harrastaja pienestä pojasta lähtien ja myös innostunut jossain määrin metallinetsinnästä harrastuksena. Metallinetsintä harrastuksena on itse asiassa valtaosin saanut hyviä tuloksia aikaan Suomessa, vaikka resurssit ovat olleet pieniä, kun se on tehty vastuullisesti. Mutta sitten meillä on esimerkkejä, vaikkapa tämä Raaseporin tapaus, jossa törkeällä tavalla tuhottiin alue, joka oli säilynyt poikkeuksellisen hyvin koskemattomana odottamassa itse asiassa sitä, että teknologia kehittyy ja oltaisiin pystytty tutkimaan ilman että tuhotaan ja kaivetaan, edes ammattilaisten ottein.  

Sen takia mielestäni olisi hyvä, kun muinaismuistolaista puhutaan, harkita myös tietynlaista lupajärjestelmää metallinetsintään. Virossa National Heritage Board of Estonia esimerkiksi luvittaa metallinetsintää myös omanlaisella lisenssillä. Sveitsissä on lupa, Ruotsissa on vuosittainen lupa, ja minun mielestäni sen enempää ei ehkä Suomessakaan tarvittaisi kuin rekisteri ja lupa ja tieto siitä, että tämäntyyppistä harrastusta tehdään, sillä metallinetsijät, valtaosa, tekevät hienoa, arvokasta työtä ja noudattavat lainsäädäntöä, muinaismuistolakia ja muuta, mutta olisi hyvä, että me kaikki etsijät löytyisimme jonkinlaisesta rekisteristä jonkinlaisen luvituksen kautta. Toivon, että hallitus tätä seuraavaksi pohtii.