2 luku
Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset
1 §
Työtön työnhakija
Työttömyysetuuteen on tässä laissa
säädetyin edellytyksin oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla.
Työkyvyttömyyseläkettä osaeläkkeenä saavalla
työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen,
vaikka hän ei hae kokoaikatyötä.
Työttömänä pidetään
henkilöä, joka ei ole työsuhteessa tai
päätoimisesti työllisty yrittäjänä tai
omassa työssä. Työttömänä pidetään
lisäksi kokoaikaisesti lomautettua, 1 luvun 5 §:n 1 momentin
14 kohdassa sekä 4 luvun 1 ja 1 a §:ssä tarkoitettua
henkilöä.
Työnhakijana pidetään
henkilöä, joka ilmoittaa työ- ja elinkeinotoimistolle
työtarjouksia ja muita yhteydenottoja varten postiosoitteensa
ja mahdolliset muut yhteystietonsa, joiden avulla hänet
voidaan viivytyksettä tavoittaa, ja joka julkisesta työvoima-
ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetyllä tavalla:
1) on rekisteröity työnhakijaksi
työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään;
2) on pitänyt työnhakunsa työ-
ja elinkeinotoimistossa voimassa;
3) asioi työ- ja elinkeinotoimistossa toimiston
edellyttämällä tavalla.
Kokoaikatyötä hakevana pidetään
työnhakijaa, jonka työnhaun ja mahdollisen työllistymissuunnitelman
tavoitteena on työllistyminen kokoaikatyöhön.
2 §
Ulkomaalaisen oikeus työttömyysetuuteen
Henkilöllä, joka ei ole Suomen kansalainen, on
oikeus työttömyysetuuteen tämän
lain mukaisesti, jos hänellä on rajoittamaton
oikeus ansiotyöhön Suomea velvoittavan kansainvälisen
sopimuksen perusteella.
Muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä,
joka ei ole Suomen kansalainen, on oikeus työttömyysetuuteen
tämän lain mukaisesti, jos hänellä on
oikeus ansiotyöhön muun kuin tilapäisen
oleskeluluvan perusteella.
3 §
Työmarkkinoilla olon esteet
Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen,
jos hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla asevelvollisuuden,
siviilipalveluksen, vapausrangaistuksen taikka sairaalassa tapahtuvan
hoidon tai muun tähän verrattavan laitoshoidon taikka
muun näihin rinnastettavan syyn johdosta.
4 §
Muu kuin työsuhteessa tehty työ
Työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen tämän
lain mukaisesti siltä ajalta, jona hän palkatta
osallistuu tavanomaiseen yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön
tai tavanomaiseen talkootyöhön.
Työnhakijalla, joka palkatta työskentelee yrityksessä tai
sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään
työsuhteessa tai yritystoimintana, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.
5 §
Yritystoiminta ja oma työ
Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen
siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti
yrittäjänä tai sitä vastaavalla
tavalla omassa työssään.
Henkilön katsotaan työllistyvän yrittäjänä tai sitä vastaavalla
tavalla omassa työssään päätoimisesti,
jos toiminnan vaatima työmäärä on
niin suuri, että se on esteenä kokoaikatyön
vastaanottamiselle. Ellei muuhun arvioon ole aihetta, työllistyminen
katsotaan sivutoimiseksi ainakin silloin, kun henkilö on
ollut vähintään kahdeksan kuukautta kyseiseen
yritystoimintaan tai omaan työhön liittymättömässä kokoaikatyössä.
Ellei muuhun arvioon ole aihetta, yritystoiminta
katsotaan aloitetuksi, kun yritys on:
1) aloittanut varsinaisen tuotannollisen tai taloudellisen
toiminnan;
2) merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
3) merkitty ennakkoperintärekisteriin; tai
4) merkitty Verohallinnon työnantajarekisteriin.
Päätoimisesti yrittäjänä tai
omassa työssä 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla työllistyneen henkilön katsotaan edelleen
työllistyvän siinä siihen ajankohtaan
asti, jona henkilön työskentely yrityksessä on
päättynyt tai yritystoiminta tai oma työ on
todistettavasti lopetettu 6—9 §:ssä tarkoitetulla
tavalla.
6 §
Yrityksessä työskentelyn päättyminen
Ellei muuhun arvioon ole aihetta, henkilön työskentelyn
yrityksessä katsotaan päättyneen, jos:
1) henkilön työkyky on alentunut
pysyvästi ja olennaisesti;
2) henkilö on palkansaajaan rinnastettava yrittäjä,
joka esittää selvityksen toimeksiantosuhteen päättymisestä ja
jonka ei katsota työllistyvän 5 §:n 1
ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla päätoimisesti
mahdollisten muiden toimeksiantojen tekemiseksi; tai
3) yritystoimintaa on pidettävä kausiluonteisena
ja toimintakausi on päättynyt.
Henkilön työkyvyn katsotaan alentuneen pysyvästi
ja olennaisesti, jos hän on saanut enimmäisajan
sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista päivärahaa,
hänen katsotaan edelleen olevan terveydellisistä syistä kykenemätön
työhönsä yrityksessä ja hänen
työkyvyttömyyseläkehakemuksensa
on vireillä tai hylätty.
Palkansaajaan rinnastettavalla yrittäjällä tarkoitetaan
yrittäjää, joka itse osallistuu työsuoritukseen
toimeksiantajan määräämällä tavalla,
on toimeksiantosuhteessa samoihin harvalukuisiin toimeksiantajiin
ja jolla ei ole kiinteää osto- tai myyntipaikkaa
tai vastaavaa toimipaikkaa toiminnan harjoittamista varten. Lisäksi
edellytetään, ettei hänellä ole
viimeksi kuluneen vuoden aikana työnhakijaksi ilmoittautumisesta
lukien ollut edellä tarkoitettujen työsuoritusten
tekemiseksi palveluksessaan työsuhteessa olevia työntekijöitä muutoin
kuin satunnaisesti.
Kausiluonteisena pidetään yritystoimintaa, jota
luonnonolosuhteista johtuen on mahdollista harjoittaa keskimäärin
yhteensä enintään kuuden kuukauden ajan
vuodessa.
7 §
Yrittäjän perheenjäsenen työskentelyn
päättyminen
Ellei muuhun arvioon ole aihetta, yrittäjän perheenjäsenen
työskentelyn yrityksessä katsotaan päättyneen,
jos:
1) henkilö täyttää 6 §:n
1 tai 3 kohdassa säädetyt edellytykset;
2) henkilön työskentely yrityksessä on
päättynyt ja hän on työllistynyt
päätoimisesti yritystoiminnassa enintään
kuuden kuukauden ajan kahden vuoden tarkastelujakson aikana;
3) henkilön työskentely yrityksessä on
päättynyt ja työskentely on johtunut
yksinomaan työllistymistä edistävään
palveluun osallistumisesta tai muihin omaehtoisiin opintoihin
liittyvästä harjoittelusta;
4) henkilön työ on loppunut tuotantosuunnan lopettamisen
tai vastaavan syyn johdosta;
5) henkilö on lomautettu kokoaikaisesti ja yrityksestä on
lomautettu taikka irtisanottu taloudellisista tai tuotannollisista
syistä vuoden tarkastelujakson aikana vähintään
yksi työntekijä, joka ei ole yrittäjän
perheenjäsen;
6) henkilön työnteko ja palkanmaksu
ovat keskeytyneet kokonaan työsopimuslain 2 luvun 12 §:n
2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta
syystä ja yrityksessä on myös vähintään
yksi muu työntekijä, joka ei ole yrittäjän perheenjäsen
ja jonka työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet samasta
syystä; tai
7) henkilön työ on loppunut yritystoiminnan edellytysten
pysyväisluonteisen heikentymisen johdosta ja yritystoiminnasta
siinä työskentelevää henkilöä kohti
syntyvä tulo on vähemmän kuin 5 luvun
7 §:n 1 momentissa tarkoitettu yritystoiminnan
olennaisuutta osoittava työtulon määrä eikä yrityksessä työskentele
muita kuin yrittäjän perheenjäseniä.
Edellä 1 momentissa säädettyä sovelletaan 1 luvun
6 §:n 4 momentissa tarkoitettuun perheenjäseneen,
jolla itsellään ei ole eikä kahden edellisen
vuoden aikana ole ollut vähintään 15 prosenttia
yrityksen osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta
eikä muutoinkaan vastaavaa määräysvaltaa
yrityksessä. Edellä 1 momentin 5 ja 6 kohdassa
säädetyn soveltaminen edellyttää lisäksi,
että perheenjäsen on vakuutettu muun lain kuin
yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän
eläkelain mukaisesti.
8 §
Yritystoiminnan lopettaminen
Ellei muuhun arvioon ole aihetta, yritystoiminta
katsotaan lopetetuksi, jos:
1) tuomioistuin on velallisen tai velkojan aloitteesta
tehnyt päätöksen konkurssiin asettamisesta;
2) osakeyhtiö tai osuuskunta on asetettu selvitystilaan;
3) muun yhtiön kuin osakeyhtiön purkamisesta
on tehty kaikkien yhtiömiesten kesken sopimus;
4) tuotannollinen ja taloudellinen toiminta on päättynyt
ja henkilö on:
a) luopunut yrittäjän eläkelain
tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesta
eläkevakuutuksesta;
b) jättänyt Verohallinnolle ilmoituksen yrityksen
poistamiseksi ennakkoperintärekisteristä;
c) jättänyt Verohallinnolle ilmoituksen yrityksen
poistamiseksi työnantajarekisteristä; ja
d) jättänyt Verohallinnolle joko ilmoituksen yrityksen
poistamiseksi arvonlisäverovelvollisten rekisteristä tai
yritystoiminnan keskeytymisestä; tai
5) muiden 1—4 kohdassa mainittuihin verrattavien
seikkojen perusteella on ilmeistä, että tuotannollinen
ja taloudellinen toiminta on kokonaan päättynyt.
9 §
Oman työn lopettaminen
Päätoimisesti omassa työssään
työllistyneen henkilön katsotaan edelleen työllistyvän
siinä siihen ajankohtaan asti, jona työnhakijan
esittämän selvityksen perusteella tai muuten on
ilmeistä, ettei toimintaa enää jatketa.
10 §
Opiskelu
Päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.
Rajoitus koskee myös päätoimisen opiskelun
lomajaksoja.
Päätoimisina pidetään:
1) opintoja, joiden tavoitteena on ammattikorkeakoulututkinnon,
ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon taikka yliopistossa
suoritettavan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon
suorittaminen;
2) lukio-opintoja, joiden oppimäärän
mukainen laajuus on yhteensä vähintään
75 kurssia; sisäoppilaitoksessa järjestetyt
lukio-opinnot katsotaan kuitenkin aina päätoimisiksi;
3) muita kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja opintoja,
joiden opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin
vähintään viisi opintopistettä tai
kolme opintoviikkoa opiskelukuukautta kohti; sekä
4) muita kuin 1—3 kohdassa tarkoitettuja opintoja,
joiden opetusohjelman mukainen laajuus on keskimäärin
vähintään 25 viikkotuntia.
Työnhakijaa ei pidetä päätoimisena
opiskelijana, jos opiskeluaikaisen vakiintuneen työssäolon
tai yritystoiminnan harjoittamisen perusteella voidaan katsoa, ettei
opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle.
Jos työvoimakoulutuksena järjestetyt opinnot,
työttömyysetuudella tuetut työnhakijan omaehtoiset
opinnot tai kotoutumisen edistämisestä annetun
lain 22—24 §:ssä tarkoitetut omaehtoiset
opinnot on järjestetty jaksoissa, työnhakijaa
ei kyseisten opintojen perusteella pidetä päätoimisena
opiskelijana jaksojen välisenä aikana.
11 §
Päätoimisen opiskelun päättyminen
Päätoimisesti opiskelleen henkilön
opiskelua pidetään päätoimisena
siihen saakka, kun hän on todisteellisesti päättänyt
opintonsa.
Lukion tai perusopetuksen koko oppimäärää suorittavaa
pidetään aina päätoimisena opiskelijana
lukukauden päättymiseen saakka. Jos henkilö ei
ole suorittanut ylioppilastutkintoa ja osallistuu lukion oppimäärän
tai ammatillisen perustutkinnon suorittamista seuraavan tai sitä seuraavan
lukukauden aikana vähintään kahteen ylioppilastutkintoon
kuuluvaan kokeeseen, häntä pidetään
päätoimisena opiskelijana kyseisen lukukauden
päättymiseen saakka.
Ellei muuhun arvioon ole aihetta, henkilö on 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla todisteellisesti päättänyt
opintonsa, jos:
1) hän on valmistunut opinnoista;
2) hän on eronnut oppilaitoksesta tai luopunut
opinto-oikeudesta yliopistossa;
3) hän on menettänyt opinto-oikeutensa
tai se on peruutettu;
4) hän on suorittanut ammatillisen osatutkinnon
eikä jatka opintojaan;
5) työvoimakoulutus on päättynyt
eikä henkilö jatka opintojaan;
6) näyttötutkintoon valmistava koulutus
on päättynyt; tai
7) opinnot ovat olleet todisteellisesti keskeytyneenä vähintään
vuoden.
12 §
Työmarkkinatuen odotusaika
Työmarkkinatukea maksetaan 21 viikon odotusajan
jälkeen työnhakijalle, joka ei ole täyttänyt
tämän lain mukaista työssäoloehtoa, eikä ole
suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon
johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta. Odotusaika
alkaa työttömäksi työnhakijaksi
rekisteröitymisestä, korvauksettoman määräajan
päättymisestä tai työssäolovelvoitteen
täyttymisestä lukien taikka siitä ajankohdasta
lukien, jona henkilön oikeus työttömyysetuuteen
palautuu 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Odotusaika täyttyy, kun työnhakija
on työttömäksi työnhakijaksi
rekisteröidyttyään yhteensä 21
viikon ajan:
1) ollut työssäoloehtoon luettavassa
työssä;
2) työllistynyt yrittäjänä;
3) ollut työttömänä työnhakijana
työ- ja elinkeinotoimistossa; tai
4) ollut muussa työllistymistä edistävässä palvelussa
kuin kuntouttavassa työtoiminnassa.
Odotusajasta vähennetään aika, jona
työnhakija on työttömäksi
työnhakijaksi rekisteröitymistä edeltävien
kahden vuoden aikana ollut edellä 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla työmarkkinoilla.
Poiketen 2 ja 3 momentista odotusaikaan ei lueta aikaa, jonka
työnhakija on ollut työmarkkinoilla päätoimisen
opiskelun, siihen liittyvän lomajakson tai eri oppilaitosten
välisen lomajakson aikana. Lisäksi odotusaikaan
ei lueta työmarkkinoilla oloa korvauksettoman määräajan tai
työssäolovelvoitteen aikana taikka aikana, jona
työnhakijalle ei makseta työttömyysetuutta 13 §:n
2 ja 3 momentissa ja 14 §:n 3 momentissa säädettyjen
rajoitusten takia.
13 §
Ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevan nuoren
oikeus työttömyysetuuteen
Alle 25-vuotiaan nuoren, joka ei ole suorittanut peruskoulun
tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia
valmiuksia antavaa koulutusta (koulutusta vailla oleva nuori),
on tullut hakea edellisessä syyslukukaudella alkavia opintoja
koskevassa haussa vähintään kahta opiskelupaikkaa,
joiden opiskelijaksi ottamisen perusteet nuori täyttää.
Opinnot voivat olla tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia
antavaa koulutusta tai ainoastaan peruskoulun oppimäärän
suorittaneella 10 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja
lukio-opintoja. Koulutukseen hakeutumisvelvollisuutta ei voi täyttää hakeutumalla
työvoimakoulutukseen. Syyslukukauden katsotaan alkavan
1 päivänä syyskuuta.
Koulutusta vailla olevalla nuorella ei ole oikeutta
työttömyyden perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen
syyslukukauden alkamisesta lukien, jos hän ilman pätevää syytä:
1) on jättänyt hakematta opiskelupaikkaa 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla;
2) on omalla menettelyllään aiheuttanut,
ettei tule valituksi 1 momentissa tarkoitettuun opiskelupaikkaan;
tai
3) on muulla tavalla kieltäytynyt 1 momentissa
tarkoitetusta opiskelupaikasta.
Koulutusta vailla olevalla nuorella, joka on ilman pätevää syytä keskeyttänyt
1 momentissa tarkoitetut opinnot, ei ole oikeutta työttömyyden
perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen keskeyttämisestä lukien.
Alle 18-vuotiaalla nuorella, joka ei ole suorittanut peruskoulun
tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia
valmiuksia antavaa koulutusta, ei ole oikeutta työttömyyden
perusteella maksettavaan työmarkkinatukeen.
14 §
Koulutukseen hakemisvelvollisuuden korvaaminen muilla
toimilla
Työllistymissuunnitelmassa ja sitä korvaavassa
suunnitelmassa voidaan sopia opiskelupaikan hakemisesta 13 §:stä poiketen
sekä opiskelupaikan hakemista korvaavista toimista,
jos syynä on:
1) nuoren terveydentila;
2) nuoren oppimisvaikeudet;
3) nuoren kielitaito;
4) nuoren erityinen suuntautuminen tiettyihin opintoihin;
tai
5) muu edellä mainittuihin verrattava seikka.
Edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna seikkana
ei pidetä asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamista,
ellei siihen ole erityistä syytä.
Jos koulutusta vailla olevan nuoren kanssa on työllistymissuunnitelmassa
tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovittu opiskelupaikan
hakemisesta 13 §:stä poiketen ja nuori
ilman pätevää syytä laiminlyö opiskelupaikan
hakemisen, hän menettää oikeutensa työttömyyden
perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen laiminlyönnistä lukien.
15 §
Pätevä syy jättää hakematta
opiskelupaikkaa tai keskeyttää opinnot
Koulutusta vailla olevalla nuorella on pätevä syy
jättää hakematta opiskelupaikkaa ja keskeyttää 13 §:n
1 momentissa tarkoitetut opinnot 14 §:n 1 momentin
1—3 ja 5 kohdassa tarkoitetusta syystä.
Opintojen keskeyttämisen osalta edellytetään
lisäksi, ettei opintoja ole ollut mahdollista järjestää nuoren
terveydentila, oppimisvaikeudet ja kielitaito huomioon ottaen.
16 §
Koulutusta vailla olevan nuoren työttömyysturvaoikeuden
palautuminen
Koulutusta vailla olevalla nuorella, joka on menettänyt
oikeutensa työttömyysetuuteen 13 §:n
2 tai 3 momentissa taikka 14 §:n 3 momentissa säädettyjen
rajoitusten takia, on oikeus työttömyyden perusteella
maksettavaan työttömyysetuuteen, jos:
1) hän on suorittanut tutkintoon johtavan,
ammatillisia valmiuksia antavan koulutuksen; tai
2) hän on toiminut vähintään
21 kalenteriviikon ajan 2 a luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla.
Koulutusta vailla olevaan nuoreen ei sovelleta 13 §:n
2 ja 3 momenttia, 14 §:n 3 momenttia eikä 2 a
lukua, jos:
1) hän on jo menettänyt oikeutensa
työttömyyden perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen
13 §:n 2 tai 3 momentissa taikka 14 §:n 3 momentissa
säädettyjen rajoitusten takia; ja
2) hänen oikeutensa työttömyyden
perusteella maksettavaan työttömyysetuuteen ei
ole palautunut 1 momentin perusteella.
Oikeudesta työttömyysetuuteen työllistymistä edistävien
palveluiden ajalta säädetään
10 luvussa.
2 a luku
Työvoimapoliittisesti moitittava menettely
1 §
Työstä eroaminen ja erottaminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä 1 momentissa säädettyä sovelletaan myös,
kun henkilön työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet
kokonaan eduskunnan virkamiehistä annetun lain 43 §:ssä,
kirkkolain 6 luvun 9 §:ssä, kunnallisesta viranhaltijasta
annetun lain 47 §:ssä, puolustusvoimista
annetun lain 48 §:ssä, Suomen Pankin virkamiehistä annetun
lain 31 §:ssä, tasavallan presidentin kansliasta
annetun lain 42 §:ssä tai valtion virkamieslain
40 §:ssä tarkoitetusta syystä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
12 §
Työllistymistä edistävästä palvelusta
kieltäytyminen ja palvelun keskeyttäminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Koulutusta vailla olevan nuoren oikeudesta työttömyysetuuteen
hänen kieltäydyttyään omaehtoisesta
koulutuksesta tai keskeytettyään koulutuksen säädetään
2 luvun 13—16 §:ssä.
14 §
Toistuva työvoimapoliittisesti moitittava menettely
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mitä 1—13 §:ssä sekä 2
luvun 13 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 14 §:n
3 momentissa säädetään,
ei sovelleta 1 momentin mukaisen työssäolovelvoitteen
aikana.
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2013.
2. Työnhakijan opintoihin, jotka ovat alkaneet
ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa ollutta 2 luvun 6 §:ää.
3. Työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta
yliopisto-opintojen keskeyttämisen perusteella sovelletaan
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita 2
luvun 7 §:n 3 momenttia ja 8 luvun 3 §:n 4 momenttia,
jos yhdenjaksoinen keskeytys on alkanut ennen tämän
lain voimaantuloa.
4. Koulutusta vailla olevan nuoren työvoimapoliittisesti
moitittavaan menettelyyn, joka on tapahtunut ennen tämän
lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä.
5. Jos kuntouttava työtoiminta on alkanut ennen tämän
lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleita 10 luvun 2 §:n 3 ja 4 momenttia.
6. Jos työnhakija on tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleessa 11 luvun 4 §:n 4 momentissa
tarkoitettu ryhmälomautettu ja lomautus tai muu tilanne,
johon sovelletaan ryhmälomautusmenettelyä, alkaa
viimeistään 30 päivänä kesäkuuta
2013, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa
voimassa olleita säännöksiä lomautuksen
tai muun edellä tarkoitetun tilanteen päättymiseen
asti.
7. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimiin.