sellaisina kuin niistä ovat 3, 6 a, 6 b, 8, 17, 19
ja 21 a § laissa 232/2005, 5 § laissa
206/1995, 7 § laissa 369/2009 sekä 15,
20 ja 21 § laissa 1023/2008, sekä
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen
perustuva syrjintä ja edistää naisten
ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa
naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain
tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin
tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.
3 §
Määritelmiä
Työntekijällä tarkoitetaan
tässä laissa henkilöä, joka
sopimuksessa sitoutuu tekemään toiselle (työnantaja)
työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena
palkkaa tai muuta vastiketta vastaan taikka on virkasuhteessa tai
muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai
muuhun julkisyhteisöön (viranomainen). Mitä tässä laissa
säädetään työntekijästä,
sovelletaan soveltuvin osin myös muussa palvelussuhteeseen
rinnastettavassa oikeussuhteessa työskentelevään.
Työnantajalla tarkoitetaan tässä laissa
1 momentissa tarkoitettua työnantajaa ja julkisyhteisöä.
Mitä tässä laissa säädetään
työnantajasta, sovelletaan vastaavasti työvoimaa
toiselta työnantajalta vuokraavaan yritykseen (käyttäjäyritys)
sen käyttäessä työnantajalle
kuuluvaa määräysvaltaa työsopimuslain
(55/2001) mukaisesti.
Työnantajaa koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin
osin myös muun palvelussuhteeseen rinnastettavan oikeussuhteen
toimeksiantajaan.
Koulutuksen järjestäjällä tarkoitetaan
tässä laissa sitä, joka järjestää lakiin
perustuvaa opetusta tai koulutusta.
Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan tässä laissa
henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan.
Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan tässä laissa
sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai
muulla vastaavalla tavalla.
Mitä tässä laissa säädetään
sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvasta syrjinnästä,
sovelletaan vastaavasti syrjintään, joka perustuu
siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät
ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen.
5 §
Tasa-arvon toteuttaminen koulutuksessa ja opetuksessa
Viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä muiden
koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen
on huolehdittava siitä, että tytöillä ja pojilla
sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet
koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus,
tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen
toteutumista. Tasa-arvoa edistetään koulutuksessa
ja opetuksessa lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen.
5 a §
Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi oppilaitoksissa
Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä,
että vuosittain laaditaan oppilaitoskohtaisesti tasa-arvosuunnitelma
yhteistyössä henkilöstön ja
oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Suunnitelma voidaan sisällyttää osaksi
opetussuunnitelmaa tai muuta oppilaitoksen suunnitelmaa.
Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää:
1) selvitys oppilaitoksen tasa-arvotilanteesta;
2) tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi;
3) arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitel- maan sisältyneiden
toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppilas-
tai opiskelijavalintoihin, opetuksen järjestämiseen, oppimiseroihin
ja opintosuoritusten arviointiin sekä seksuaalisen häirinnän
ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen
ja poistamiseen.
Vuosittaisen tarkastelun sijasta suunnitelma voidaan laatia
enintään kolmeksi vuodeksi kerralla.
6 a §
Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi työelämässä
Jos työnantajan palvelussuhteessa olevan henkilöstön
määrä on säännöllisesti
vähintään 30 työntekijää,
työnantajan on laadittava vähintään
joka toinen vuosi erityisesti palkkausta ja muita palvelussuhteen
ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaisesti toteutetaan tasa-arvoa
edistävät toimet. Suunnitelma voidaan sisällyttää henkilöstö-
ja koulutussuunnitelmaan tai työsuojelun toimintaohjelmaan.
Tasa-arvosuunnitelma on laadittava yhteistyössä luottamusmiehen,
luottamusvaltuutetun, työsuojeluvaltuutetun tai muiden
henkilöstön nimeämien edustajien kanssa.
Henkilöstön edustajilla on oltava riittävät
osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet suunnitelmaa laadittaessa.
Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää:
1) selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta
ja sen osana erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin
sekä koko henkilöstöä koskeva
palkkakartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta,
palkoista ja palkkaeroista;
2) käynnistettäviksi tai toteutettaviksi
suunnitellut tarpeelliset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi
ja palkkauksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi;
3) arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden
toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista.
Tasa-arvosuunnitelmasta ja sen päivittämisestä on
tiedotettava henkilöstölle.
Palkkakartoitus voidaan paikallisesti sopia tehtäväksi
vähintään joka kolmas vuosi, jos tasa-arvosuunnitelma
muilta osin tehdään vuosittain.
6 b §
Palkkakartoitus
Palkkakartoituksen avulla selvitetään, ettei saman
työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista
työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole
perusteettomia palkkaeroja.
Jos palkkakartoituksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen
taikka muulla perusteella muodostettujen ryhmien tarkastelu tuo
esiin selkeitä eroja naisten ja miesten palkkojen välillä,
työnantajan on selvitettävä palkkaerojen
syitä ja perusteita. Jos työpaikalla on käytössä palkkausjärjestelmiä,
joissa palkat muodostuvat palkanosista, esiin tulleiden erojen syiden
selvittämiseksi tarkastellaan keskeisimpiä palkanosia.
Jos palkkaeroille ei ole hyväksyttävää syytä, työnantajan
on ryhdyttävä asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin.
6 c §
Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan
syrjinnän ennaltaehkäisy
Viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja muiden
koulutusta tai opetusta järjestävien yhteisöjen
sekä työnantajien tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin
tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti
ja suunnitelmallisesti.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvoite tulee ottaa
huomioon oppilaitoksen ja työnantajan 5 a ja 6 a §:n
mukaisia tasa-arvosuunnitelmia valmisteltaessa ja tasa-arvoa edistävistä toimenpiteistä
päätettäessä.
7 §
Syrjinnän kielto
Välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen
perusteella on kielletty.
Välittömällä sukupuoleen
perustuvalla syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:
1) naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen
perusteella;
2) eri asemaan asettamista raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta
syystä;
3) eri asemaan asettamista sukupuoli-identiteetin tai
sukupuolen ilmaisun perusteella.
Välillisellä sukupuoleen perustuvalla
syrjinnällä tarkoitetaan tässä laissa:
1) eri asemaan asettamista sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin
tai sukupuolen ilmaisuun nähden neutraalilta vaikuttavan
säännöksen, perusteen tai käytännön
nojalla, jos menettelyn vaikutuksesta henkilöt voivat tosiasiallisesti joutua
epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella;
2) eri asemaan asettamista vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden
perusteella.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu menettely ei kuitenkaan
ole syrjintää, jos sillä pyritään
hyväksyttävään tavoitteeseen
ja valittuja keinoja on pidettävä aiheellisina
ja tarpeellisina tähän tavoitteeseen nähden.
Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko
se henkilöä itseään vai jotakuta
toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.
Seksuaalista häirintää ja häirintää sukupuolen
perusteella samoin kuin käskyä tai ohjetta harjoittaa
sukupuoleen perustuvaa syrjintää on pidettävä tässä laissa
tarkoitettuna syrjintänä.
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan
tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä,
luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä,
jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön
henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti
luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai
ahdistava ilmapiiri.
Sukupuoleen perustuvalla häirinnällä tarkoitetaan
tässä laissa henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin
tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua
käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista
ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän
henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla
luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava
ilmapiiri.
8 §
Syrjintä työelämässä
Työnantajan menettelyä on pidettävä tässä laissa
kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja:
1) työhön ottaessaan taikka tehtävään
tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön,
joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva
henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut
muusta hyväksyttävästä seikasta
kuin sukupuolesta taikka jollei menettelyyn ole työn tai
tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä;
2) työhön ottaessaan, tehtävään
tai koulutukseen valitessaan tai palvelussuhteen kestosta tai jatkumisesta
taikka palkka- tai muista palvelussuhteen ehdoista päättäessään
menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden,
synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen
asemaan;
3) soveltaa palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja
siten, että työntekijä tai työntekijät
joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan
kuin yksi tai useampi muu työnantajan palveluksessa samassa
tai samanarvoisessa työssä oleva työntekijä;
4) johtaa työtä, jakaa työtehtävät
tai muutoin järjestää työolot
siten, että yksi tai useampi työntekijä joutuu
muihin verrattuna epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella;
5) irtisanoo, purkaa tai muutoin lakkauttaa palvelussuhteen
taikka siirtää tai lomauttaa yhden tai useamman
työntekijän sukupuolen perusteella.
Edellä 1 momentin 2—5 kohdassa tarkoitettu menettely
on tässä laissa kiellettyä syrjintää myös
silloin, kun se perustuu sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen
ilmaisuun.
Edellä 1 momentin 2—5 kohdassa tarkoitettu menettely
ei kuitenkaan ole syrjintää, jos kyse on 7 §:n
4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta ja säännöksen
mukaisesta hyväksyttävästä syystä.
15 §
Lausunnon pyytäminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalta
Tuomioistuin voi pyytää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan
lausunnon 7, 8, 8 a—8 e ja 14 §:n soveltamisesta
tämän lain tavoitteiden kannalta merkittävässä asiassa.
16 §
Valvonta
Tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta
valvovat tämän lain noudattamista yksityisessä toiminnassa
sekä julkisessa hallinto- ja liiketoiminnassa siten kuin
siitä jäljempänä tässä laissa
sekä erikseen säädetään.
17 §
Tietojen antaminen tasa-arvovaltuutetulle
Tasa-arvovaltuutetulla on oikeus maksutta saada viranomaisilta
tämän lain noudattamisen valvontaa varten välttämättömät
tiedot sen estämättä, mitä asian
tai asiakirjan julkisuudesta säädetään.
Tasa-arvovaltuutetulla on oikeus asettamassaan kohtuullisessa
määräajassa saada jokaiselta tämän
lain noudattamisen valvontaa varten välttämättömät
tiedot sekä vaatia tämän hallussa oleva
asiakirja esitettäväksi, jollei tällä ole lain
mukaan oikeutta tai velvollisuutta kieltäytyä todistamasta
tai esittämästä asiakirjaa.
Palkkasyrjintää epäilevän
työntekijän pyynnöstä 10 §:n
4 momentissa tarkoitetulla työntekijän edustajalla
on oikeus saada palkkaa ja työehtoja koskevia tietoja yksittäisestä työntekijästä
tasa-arvovaltuutetulta
silloin, kun epäilyyn on perusteltua aihetta. Tasa-arvovaltuutetun
tulee toimittaa tiedot edustajalle viivytyksettä, kuitenkin
kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos
tasa-arvovaltuutettu kieltäytyy antamasta vaadittuja tietoja,
työntekijän edustaja voi saattaa asian yhdenvertaisuus-
ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi.
Kirkon ja seurakunnan asiakirjojen julkisuudesta evankelisluterilaisessa
kirkossa säädetään erikseen.
19 §
Ohjeiden ja neuvojen antaminen
Se, joka epäilee joutuneensa tässä laissa
tarkoitetun syrjinnän kohteeksi, voi pyytää tasa-arvovaltuutetulta
ohjeita ja neuvoja asiassa.
Havaitessaan, että tässä laissa säädettyjä velvoitteita
ei noudateta tai että lain säännöksiä muutoin
rikotaan, tasa-arvovaltuutetun on ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen,
että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita.
Havaitessaan, että koulutuksen järjestäjä tai työnantaja
2 momentissa tarkoitetuista ohjeista tai neuvoista huolimatta laiminlyö 5 a
tai 6 a §:ssä säädetyn
velvollisuutensa laatia tasa-arvosuunnitelma, tasa-arvovaltuutettu
voi asettaa kohtuullisen määräajan, jonka
kuluessa velvollisuus on täytettävä.
20 §
Asian saattaminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi
Tasa-arvovaltuutettu tai työmarkkinoiden keskusjärjestö voi
saattaa 7, 8, 8 a—8 e ja 14 §:n säännösten
vastaista menettelyä koskevan asian yhdenvertaisuus- ja
tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 21 §:ssä tarkoitettua
menettelyä varten.
Tasa-arvovaltuutettu voi saattaa 5 a ja 6 a §:n vastaista
menettelyä koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan
käsiteltäväksi 21 §:n 4 momentissa
tarkoitettua menettelyä varten.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi
ei kuitenkaan voida saattaa asiaa, joka koskee tasavallan presidentin,
valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten,
valtioneuvoston oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen
toimintaa. Eduskuntaa koskeva asia voidaan saattaa lautakunnan käsiteltäväksi
vain, kun kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena
tai työnantajana.
Asian käsittelystä yhdenvertaisuus-
ja tasa-arvolautakunnassa säädetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annetussa
laissa
(
/
).
21 §
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta lainvastaisen
menettelyn johdosta
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi kieltää sitä,
joka on menetellyt 7, 8, 8 a—8 e tai 14 §:n säännösten
vastaisesti, jatkamasta tai uusimasta menettelyä, tarvittaessa
sakon uhalla.
Sakon uhka voidaan asettaa sille, jota kielto koskee, tai tämän
edustajalle taikka molemmille.
Kieltoa asetettaessa voidaan samalla päättää, että kieltoa
on noudatettava vasta päätöksessä mainitusta
ajankohdasta, jos on aiheellista, että velvoitetulle varataan
kohtuullinen aika kiellon perusteena olevien olosuhteiden tai menettelyn muuttamiseksi.
Tasa-arvovaltuutetun esityksestä yhdenvertaisuus- ja
tasa-arvolautakunta voi, tarvittaessa sakon uhalla, velvoittaa koulutuksen
järjestäjän tai työnantajan,
joka on laiminlyönyt 5 a tai 6 a §:ssä tarkoitetun
velvollisuuden, määräajassa laatimaan
tasa-arvosuunnitelman.
21 a §
Tasa-arvovaltuutetun oikeus asettaa uhka-sakko
Tasa-arvovaltuutettu voi asettaa 17 §:n 2 momentissa
tarkoitetun tietojenanto- ja asiakirjan esittämisvelvollisuuden
tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi yhdenvertaisuus-
ja tasa-arvolautakunta.
Uhkasakosta säädetään muutoin
uhkasakkolaissa (1113/1990).
_______________
Tämän lain voimaantulosta säädetään
erikseen lailla.