1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan valtuutukseen, jonka valtuuttaja
on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa,
että hän tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen,
heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi
huolehtimaan asioistaan (edunvalvontavaltuutus).
2 §
Edunvalvontavaltuutuksen sisältö
Edunvalvontavaltuutuksella valtuutettu voidaan oikeuttaa edustamaan
valtuuttajaa tämän omaisuutta koskevissa ja muissa
taloudellisissa asioissa. Valtuutettu voidaan oikeuttaa edustamaan
valtuuttajaa myös sellaisissa tämän henkilöä koskevissa
asioissa, joiden merkitystä valtuuttaja ei kykene ymmärtämään
sillä hetkellä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä.
Valtuutus voidaan rajoittaa koskemaan määrättyä oikeustointa,
asiaa tai omaisuutta.
Valtuutetulla ei ole kelpoisuutta valtuuttajan puolesta antaa
suostumusta avioliittoon tai lapseksiottamiseen, tunnustaa isyyttä,
hyväksyä isyyden tunnustamista, tehdä tai
peruuttaa testamenttia eikä edustaa valtuuttajaa muussa
sellaisessa asiassa, joka on näihin rinnastuvin tavoin henkilökohtainen.
3 §
Valtuutetun henkilö
Oikeushenkilöä ei voida määrätä tässä laissa tarkoitetuksi
valtuutetuksi.
4 §
Varavaltuutettu ja toissijainen valtuutettu
Valtuuttaja voi nimetä toisen valtuutetuksi sen varalta,
että valtuutettu tulee sairauden tai esteellisyyden vuoksi
taikka muusta syystä tilapäisesti estyneeksi hoitamaan
tehtäväänsä (varavaltuutettu),
tai sen varalta, että valtuutettu ei ota tehtävää vastaan,
luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan
sitä (toissijainen valtuutettu).
Varavaltuutettuun ja toissijaiseen valtuutettuun sovelletaan,
mitä tässä laissa säädetään
valtuutetusta, jollei erikseen toisin säädetä.
2 luku
Valtakirjan tekeminen ja edunvalvontavaltuutuksen antaminen
5 §
Kelpoisuus valtakirjan tekemiseen
Valtakirjan edunvalvontavaltuutusta varten voi tehdä kahdeksantoista
vuotta täyttänyt henkilö, joka kykenee
ymmärtämään valtakirjan merkityksen.
6 §
Valtakirjan muoto
Valtakirja edunvalvontavaltuutusta varten on tehtävä kirjallisesti.
Valtuuttajan on kahden todistajan ollessa samanaikaisesti läsnä allekirjoitettava
valtakirja tai tunnustettava siinä oleva allekirjoituksensa.
Todistajien on sen jälkeen todistettava valtakirja allekirjoituksillaan.
Todistajien tulee tietää, että asiakirja
on edunvalvontavaltuutusta varten tehtävä valtakirja,
mutta valtuuttaja voi olla ilmaisematta heille sen sisältöä.
Valtakirjasta on lisäksi käytävä ilmi:
1) valtuuttamistarkoitus;
2) asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan
valtuuttajaa;
3) valtuuttaja ja valtuutettu; sekä
4) määräys, jonka mukaan
valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja
tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen
terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi
huolehtimaan asioistaan.
7 §
Todistuslausuma
Todistajien on merkittävä allekirjoituksensa oheen
syntymäaikansa ja yhteystietonsa sekä todistamisen
paikka ja aika. Heidän on mainittava, että he
ovat olleet samanaikaisesti läsnä valtakirjaa
tehtäessä. Heidän on lisäksi
tehtävä merkintä valtuuttajan kyvystä ymmärtää valtakirjan merkitys
ja muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan valtakirjan
pätevyyteen.
Todistajien valtakirjaan merkitsemää todistusta
siitä, että valtakirjaa tehtäessä on
menetelty 6 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla,
on pidettävä uskottavana, jollei ole perusteltua
syytä epäillä sen luotettavuutta.
8 §
Todistajan kelpoisuus
Valtakirjan todistajana ei saa olla:
1) henkilö, joka on kahdeksaatoista vuotta nuorempi
tai joka ei henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun
vastaavan syyn vuoksi kykene ymmärtämään
todistamisen merkitystä;
2) valtuuttajan puoliso;
3) valtuuttajan tai hänen puolisonsa lapsi,
lapsenlapsi, sisarus, vanhempi tai isovanhempi taikka tällaisen
henkilön puoliso;
4) valtuutettu tai hänen puolisonsa; eikä
5) valtuutettuun tai hänen puolisoonsa 3 kohdassa
mainitussa suhteessa oleva henkilö.
Puolisoilla tarkoitetaan 1 momentissa aviopuolisoita ja yhteisessä taloudessa
avioliitonomaisissa olosuhteissa tai muussa parisuhteessa eläviä.
Sukulaisiin rinnastetaan vastaavat puolisukulaiset.
9 §
Edunvalvontavaltuutuksen antaminen
Edunvalvontavaltuutus annetaan luovuttamalla valtakirja valtuutetun
haltuun tai muutoin ilmoittamalla siitä valtuutetulle.
3 luku
Edunvalvontavaltuutuksen voimaantulo, lakkaaminen
ja peruuttaminen
10 §
Edunvalvontavaltuutuksen voimaantulo
Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, kun se on 24 §:ssä säädetyllä tavalla
vahvistettu.
Valtuutettu voi 1 momentissa säädetyn estämättä valtuutuksen
vahvistamista haettuaan ryhtyä valtuutuksen perusteella
sellaisiin toimiin, jotka ovat välttämättömiä valtuuttajan
turvaamiseksi vahingolta.
11 §
Edunvalvontavaltuutuksen lakkaaminen
Edunvalvontavaltuutus lakkaa olemasta voimassa:
1) kun valtuutus peruutetaan tai, jos peruuttaminen
toimitetaan valtuutuksen voimaantulon jälkeen, kun peruuttaminen
tulee 12 §:n 3 momentin mukaisesti voimaan;
2) kun valtuuttaja kuolee; tai
3) kun valtuutettu ilmoittaa holhousviranomaiselle
luopuvansa tehtävästään.
Jos valtuuttajalle määrätään
edunvalvoja, valtuutus lakkaa olemasta voimassa siltä osalta kuin
edunvalvojan tehtäviin kuuluu huolehtia niistä asioista,
joita valtuutus koskee.
Jos valtuuttaja asetetaan konkurssiin, valtuutetun sen jälkeen
tekemällä oikeustoimella on sama vaikutus kuin
jos oikeustoimen olisi tehnyt valtuuttaja.
Vaikka valtuutus on 2 tai 3 momentissa mainitusta syystä lakannut
olemasta voimassa, valtuutetulla on kuitenkin oikeus, ennen kuin
edunvalvoja tai pesänhoitaja voi ryhtyä tarpeellisiin toimiin,
valtuutuksen perusteella huolehtia sellaisista toimenpiteistä,
jotka ovat tarpeen valtuuttajan tai konkurssipesän turvaamiseksi
vahingolta.
Varavaltuutetun tehtävän lakkaamiseen sovelletaan
lisäksi, mitä 21 §:n 2 momentissa säädetään
edunvalvojan tehtävän lakkaamisesta.
12 §
Edunvalvontavaltuutuksen peruuttaminen
Lupaus olla peruuttamatta edunvalvontavaltuutusta ei ole sitova.
Valtuuttaja voi peruuttaa edunvalvontavaltuutuksen, jos hän
kykenee ymmärtämään peruuttamisen
merkityksen. Peruuttaminen toimitetaan siten, että valtuuttaja
ottaa valtakirjan takaisin tai hävityttää sen.
Jos valtuuttaja antaa uuden edunvalvontavaltuutuksen, aikaisempi valtuutus
katsotaan peruutetuksi siltä osin kuin uusi valtuutus sisältää sen
kanssa ristiriitaisia määräyksiä.
Jos peruuttaminen toimitetaan edunvalvontavaltuutuksen voimaantulon
jälkeen, peruuttaminen tulee voimaan, kun se on 28 §:ssä säädetyllä tavalla
vahvistettu.
13 §
Täydentävät säännökset
edunvalvontavaltuutuksen peruuttamisesta
Se, jolle valtuuttaja on ennen edunvalvontavaltuutuksen voimaantuloa
erityisellä tiedonannolla ilmoittanut valtuutuksen peruuttamisesta, ei
ole oikeutettu vetoamaan siihen, ettei valtuutusta ole peruutettu
12 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla.
Jos valtuuttaja on ennen edunvalvontavaltuutuksen voimaantuloa
valtuutusta peruuttamatta kieltänyt valtuutettua käyttämästä valtuutusta
tai muuten ilmaissut tahtovansa, ettei valtuutusta saateta voimaan,
ei valtuutetun tekemä oikeustoimi sido valtuuttajaa, jos
kolmas henkilö tiesi tai hänen olisi pitänyt
tietää mainitusta seikasta.
Edunvalvontavaltuutuksen peruuttamiseen sovelletaan lisäksi,
mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun
lain (228/1929) 17 ja 19 §:ssä säädetään.
4 luku
Valtuuttajan ja valtuutetun asema
14 §
Valtuuttajan sidonnaisuus oikeustoimeen
Valtuuttaja tulee suhteessaan kolmanteen henkilöön
välittömästi oikeutetuksi ja velvoitetuksi
sellaisen oikeustoimen perusteella, jonka valtuutettu edunvalvontavaltuutuksen
rajoissa tekee valtuuttajan nimissä.
15 §
Kelpoisuuden tai toimivallan ylittäminen
Oikeustoimi, jonka tekemiseen valtuutetulla ei ollut kelpoisuutta,
ei sido valtuuttajaa.
Jos valtuutettu tehdessään oikeustoimen on toiminut
vastoin valtuuttajan hänelle antamia ohjeita, oikeustoimi
ei sido valtuuttajaa, jos kolmas henkilö tiesi tai hänen
olisi pitänyt tietää, että valtuutettu
ylitti toimivaltansa.
16 §
Valtuutetun yleiset velvollisuudet
Valtuutetun tulee valtuuttajan puolesta toimiessaan
tunnollisesti pitää huolta valtuuttajan oikeuksista
ja edistää hänen parastaan.
Ennen kuin valtuutettu tekee päätöksen
tehtäviinsä kuuluvassa asiassa, hänen
on tiedusteltava valtuuttajan mielipidettä, jos asiaa on
tämän kannalta pidettävä tärkeänä ja
kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa hankaluutta. Kuuleminen
ei kuitenkaan ole tarpeen, jos valtuuttaja ei kykene ymmärtämään
asian merkitystä.
Valtuutetun on pidettävä valtuuttajalle kuuluvat
raha- ja muut varat erillään omista varoistaan.
17 §
Valtuutetun esteellisyys
Valtuutettu ei saa edustaa valtuuttajaa, jos vastapuolena
on:
1) valtuutettu itse, valtuutetun puoliso tai joku,
jota valtuutettu edustaa;
2) valtuutetun tai hänen puolisonsa lapsi,
lapsenlapsi, sisarus, vanhempi tai isovanhempi taikka tällaisen
henkilön puoliso; tai
3) valtuutetun sisaruksen lapsi tai vanhemman sisarus.
Puolisoilla tarkoitetaan 1 momentissa aviopuolisoita ja yhteisessä taloudessa
avioliitonomaisissa olosuhteissa tai muussa parisuhteessa eläviä.
Sukulaisiin rinnastetaan vastaavat puolisukulaiset.
Valtuutettu ei saa edustaa valtuuttajaa myöskään
silloin, kun valtuutetun ja valtuuttajan edut saattavat muusta kuin
1 momentissa mainitusta syystä joutua asiassa ristiriitaan
keskenään.
18 §
Omaisuuden lahjoittaminen
Valtuutettu ei saa lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta, jollei
2 momentista muuta johdu.
Valtuutettu saa antaa valtuuttajan puolesta lahjan, jonka antamisen
perusteet on yksilöity valtakirjassa.
19 §
Oikeustoimien luvanvaraisuus
Valtakirjassa voidaan määrätä,
että valtuutetun tekemiin oikeustoimiin sovelletaan holhoustoimesta
annetun lain (442/1999) 34 §:n 1 momentin säännöksiä edunvalvojan
tekemien oikeustoimien luvanvaraisuudesta. Määräys
voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä oikeustoimia.
Jos valtakirjassa on 1 momentissa tarkoitettu määräys,
lupaa on haettava siltä holhousviranomaiselta, joka tämän
lain 29 §:n mukaan valvoo valtuutetun toimintaa. Muutoin
noudatetaan soveltuvin osin, mitä holhoustoimesta annetun lain
34 §:n 2 ja 3 momentissa, 35 §:ssä ja
36 §:n 2 momentissa säädetään.
20 §
Suhde eräisiin muualla laissa oleviin valtakirjaa koskeviin
säännöksiin
Jos valtakirjassa on nimenomaisesti määrätty,
että valtuutettu saa edunvalvontavaltuutuksen nojalla myydä tai
muuten luovuttaa kiinteistön, hakea kiinnitystä taikka
perustaa panttioikeuden kiinteistöön,
valtuutettu on kelpoinen edustamaan valtuuttajaa näissä oikeustoimissa sen
estämättä, mitä maakaaren (540/1995)
2 luvun 3 §:ssä, 4 luvun 1—3 §:ssä,
16 luvun 4 §:n 3 momentissa ja 17 luvun 1 §:n
2 momentissa säädetään.
Valtuutettu on edunvalvontavaltuutuksen piiriin kuuluvissa asioissa
oikeutettu ottamaan vastaan haasteen sen estämättä,
mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 16 §:n
1 momentissa säädetään.
Muualla laissa olevaa säännöstä,
joka rajoittaa valtakirjan voimassaoloaikaa, ei sovelleta edunvalvontavaltuutukseen.
Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään,
sovelletaan vain, jollei valtakirjassa ole erikseen toisin määrätty.
21 §
Edunvalvojan määrääminen
valtuutetun tehtäviin
Jos valtuutettu on sairauden tai esteellisyyden vuoksi taikka
muusta syystä tilapäisesti estynyt hoitamasta
tehtäväänsä eikä valtuuttaja
ole nimennyt varavaltuutettua, käräjäoikeus
tai valtuutetun pyynnöstä holhousviranomainen
voi määrätä edunvalvojan valtuutetun
tehtäviin soveltaen, mitä holhoustoimesta annetussa
laissa säädetään sijaisen määräämisestä edunvalvojalle.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun edunvalvojan tehtävä lakkaa,
kun valtuutettu ja edunvalvoja esteen lakattua yhdessä tekevät
siitä ilmoituksen 29 §:ssä tarkoitetulle
holhousviranomaiselle. Jos valtuutettu ja edunvalvoja ovat eri mieltä siitä,
onko edunvalvojan tehtävä lakannut, holhoustoimesta
annetun lain 70 tai 71 §:ssä tarkoitettu käräjäoikeus
ratkaisee asian jommankumman hakemuksesta.
22 §
Valtuutetun palkkio ja kulujen korvaaminen
Jollei valtuutetun palkkiosta ja kulujen korvaamisesta ole sovittu
eikä valtuuttaja ole niistä määrännyt,
valtuutetulla on oikeus saada valtuuttajan varoista korvaus tarpeellisista
kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun
ja laajuuteen nähden kohtuullinen palkkio.
23 §
Vahingonkorvausvelvollisuus
Valtuutettu on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän
on valtuuttajan puolesta toimiessaan tahallisesti tai huolimattomuudesta
aiheuttanut valtuuttajalle.
Vahingonkorvauksen sovittelusta ja korvausvastuun jakautumisesta
kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain
(412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään.
Valtuuttaja ei ole vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n
3 momentin nojalla velvollinen korvaamaan vahinkoa, jonka valtuutettu
on aiheuttanut toimiessaan hänen lukuunsa.
Valtuutetun velvollisuudesta korvata kolmannelle henkilölle
vahinko, jonka tämä kärsii sen johdosta,
ettei valtuutetun tekemä oikeustoimi sido valtuuttajaa,
on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista
annetun lain 25 §:ssä säädetään.
5 luku
Edunvalvontavaltuutuksen ja sen peruuttamisen vahvistaminen
ja rekisteröinti
24 §
Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen
Holhousviranomaisen on valtuutetun hakemuksesta vahvistettava
edunvalvontavaltuutus, jos:
1) valtuuttaja oli valtakirjan tehdessään
täyttänyt kahdeksantoista vuotta;
2) valtakirja on tehty 6 §:ssä säädetyllä tavalla;
ja
3) valtuuttaja on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen,
heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi tullut
pääasiallisesti kykenemättömäksi
huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee.
Valtuutusta ei kuitenkaan saa vahvistaa, jos:
1) on ilmeistä, että valtuuttaja
ei valtakirjan tehdessään kyennyt ymmärtämään
valtakirjan merkitystä tai että valtakirjan todistaneet
henkilöt eivät olleet 8 §:n mukaan kelpoisia
todistajiksi;
2) on perusteltua aihetta epäillä,
että valtuutettu on kykenemätön tai sopimaton
toimimaan valtuutettuna; taikka
3) valtuuttajalla on edunvalvoja, jonka tehtäviin
kuuluu huolehtia niistä asioista, joita valtuutus koskee.
Valtuutetun on esitettävä holhousviranomaiselle
alkuperäinen valtakirja sekä lääkärinlausunto
tai muu siihen rinnastettava luotettava selvitys siitä,
että valtuutuksen vahvistamiseen on 1 momentin 3 kohdassa
säädetty edellytys.
25 §
Toimivaltainen viranomainen
Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista haetaan siltä holhousviranomaiselta,
jonka toimialueella valtuuttajalla on kotikuntalaissa (201/1994)
tarkoitettu kotikunta.
Jos valtuuttajalla ei ole kotikuntaa Suomessa, valtuutuksen
vahvistamista haetaan siltä holhousviranomaiselta, jonka
toimialueella hän pääasiallisesti oleskelee.
Jollei 1 ja 2 momentin mukaan ole holhousviranomaista, joka
on toimivaltainen vahvistamaan valtuutuksen, valtuutuksen vahvistaa
Helsingin maistraatti.
26 §
Kuuleminen ja asian selvittäminen
Holhousviranomaisen on varattava valtuuttajalle tilaisuus tulla
kuulluksi edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen johdosta.
Tilaisuutta tulla kuulluksi ei kuitenkaan tarvitse varata, jos valtuuttaja
ei 24 §:n 3 momentissa tarkoitetun selvityksen mukaan kykene
ymmärtämään asian merkitystä.
Holhousviranomaisen on varattava valtuuttajan aviopuolisolle
tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksen johdosta, jollei se olosuhteet
huomioon ottaen ole ilmeisen tarpeetonta.
Holhousviranomainen voi tarvittaessa:
1) kuulla valtuutettua henkilökohtaisesti;
2) varata valtuuttajan vanhemmille, lapsille tai muille
läheisille tilaisuuden tulla kuulluiksi; sekä
3) vaatia valtuutettua esittämään
selvitystä seikoista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa tämän
kykyä ja sopivuutta toimia valtuutettuna.
27 §
Edunvalvontavaltuutuksen rekisteröinti
Jos edunvalvontavaltuutus koskee valtuuttajan edustamista tämän
taloudellisissa asioissa, holhousviranomaisen on vahvistaessaan
valtuutuksen merkittävä se holhousasioiden rekisteriin.
Mitä holhoustoimesta annetun lain 64 §:n 2 momentissa
sekä 67 ja 68 §:ssä säädetään edunvalvojaa,
hänen tehtäväänsä ja
päämiestä koskevista tiedoista, sovelletaan
vastaavasti tässä laissa tarkoitettua valtuutettua,
hänen tehtäväänsä ja
valtuuttajaa koskeviin tietoihin.
28 §
Edunvalvontavaltuutuksen peruuttamisen vahvistaminen
ja rekisteröinti
Holhousviranomaisen on valtuuttajan hakemuksesta vahvistettava
edunvalvontavaltuutuksen peruuttaminen, jos valtuuttaja kykenee
ymmärtämään peruuttamisen merkityksen.
Valtuutuksen peruuttamisen vahvistamista haetaan siltä holhousviranomaiselta,
joka 29 §:n nojalla valvoo valtuutetun toimintaa.
Jos asia on kiireellinen, holhousviranomainen voi valtuutettua
kuulematta väliaikaisesti vahvistaa valtuutuksen peruuttamisen.
Väliaikainen päätös on voimassa,
kunnes asia lopullisesti ratkaistaan, jollei päätöstä sitä ennen
peruuteta tai muuteta.
Jos valtuutus on merkitty holhousasioiden rekisteriin, holhousviranomaisen
on vahvistaessaan valtuutuksen peruuttamisen tehtävä siitä merkintä holhousasioiden
rekisteriin.
6 luku
Valtuutetun toiminnan valvonta
29 §
Valvova viranomainen
Holhousviranomaisen tulee valvoa valtuutetun toimintaa siten
kuin jäljempänä säädetään. Valvonta
kuuluu sille holhousviranomaiselle, joka on vahvistanut edunvalvontavaltuutuksen.
Jollei
valtuutusta ole vahvistettu Suomessa, valvonta kuuluu sille holhousviranomaiselle,
joka 25 §:n mukaan olisi toimivaltainen vahvistamaan valtuutuksen.
Holhousviranomainen, jolle valvonta 1 momentin mukaan
kuuluu, voi siirtää valvonnan toiselle holhousviranomaiselle,
jos valtuuttajalla on kotikunta viimeksi mainitun holhousviranomaisen
toimialueella tai jos siirto on muutoin tarpeen valvonnan kannalta.
Ennen valvonnan siirtämistä on kuultava valtuutettua
ja holhousviranomaista, jolle valvonta aiotaan siirtää.
30 §
Omaisuusluettelo
Jos edunvalvontavaltuutus koskee valtuuttajan edustamista tämän
taloudellisissa asioissa, valtuutetun on kolmen kuukauden kuluessa
valtuutuksen vahvistamisesta annettava holhousviranomaiselle luettelo
niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joiden osalta
hänellä valtuutuksen mukaan on kelpoisuus edustaa
valtuuttajaa. Jos valtuuttaja myöhemmin saa omaisuutta,
jonka osalta valtuutetulla valtuutuksen mukaan on kelpoisuus edustaa
valtuuttajaa, luettelo saadusta omaisuudesta on annettava kuukauden
kuluessa saannosta. Velvollisuus antaa luettelo ei kuitenkaan koske
sellaista toistuvaa suoritusta, jonka valtuuttaja saa luetteloon
merkityn oikeuden nojalla.
Jos valtuuttaja tulee kuolinpesän osakkaaksi ja jos
valtuutetulla valtuutuksen mukaan on kelpoisuus edustaa valtuuttajaa
kuolinpesää koskevissa asioissa, valtuutetun on
toimitettava holhousviranomaiselle jäljennös perukirjasta
kuukauden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus on toimitettu.
Holhousviranomainen voi valtuutetun hakemuksesta pidentää 1
momentissa mainittua määräaikaa, jos
se on tarpeen omaisuuden määrän tai muun
syyn vuoksi.
31 §
Omaisuusluetteloa koskeva valtuutetun ilmoitus
Edellä 30 §:ssä tarkoitetussa
luettelossa valtuutetun on ilmoitettava, että hänen
antamansa tiedot ovat oikeat ja ettei hän tahallisesti
ole jättänyt mitään mainitsematta.
Käräjäoikeus voi velvoittaa valtuutetun
vahvistamaan ilmoituksensa käräjäoikeudessa
valan tai vakuutuksen nojalla, jos holhousviranomainen sitä vaatii.
32 §
Tilinpitovelvollisuus
Jos edunvalvontavaltuutus koskee valtuuttajan edustamista tämän
taloudellisissa asioissa, valtuutettu on velvollinen pitämään
kirjaa valtuuttajan varoista ja veloista sekä tilikauden
tapahtumista.
Jos valtuutus koskee valtuuttajan edustamista muissa kuin taloudellisissa
asioissa, valtuutettu on velvollinen pitämään
sellaista kirjaa, että hän voi tehdä selon
niistä toimenpiteistä, joihin hän on
valtuuttajan puolesta ryhtynyt.
33 §
Velvollisuus antaa tietoja holhousviranomaiselle
Jos edunvalvontavaltuutus koskee valtuuttajan edustamista tämän
taloudellisissa asioissa, valtakirjassa voidaan määrätä,
että valtuutetun tulee määräajoin,
kuitenkin enintään vuosittain antaa holhousviranomaiselle
tili. Tällaiseen tiliin sovelletaan soveltuvin osin, mitä holhoustoimesta
annetun lain 51 ja 53—56 §:ssä säädetään.
Vaikka valtakirjassa ei ole 1 momentissa tarkoitettua määräystä,
holhousviranomainen voi pyytää valtuutettua antamaan
tilin tehtävänsä hoitamisesta, jos siihen
on syytä.
Valtuutettu on velvollinen pyydettäessä antamaan
holhousviranomaiselle 2 momentissa tarkoitetun tilin ja muut tehtäväänsä koskevat
tarpeelliset tiedot, tositteet ja asiakirjat sekä esittämään
hoidettavanaan olevat arvopaperit.
34 §
Holhousviranomaisen pakkokeinot
Jos valtuutettu laiminlyö asianmukaisen tilin, luettelon,
tositteen tai pyydetyn selvityksen antamisen, holhousviranomaisen
pakkokeinoihin sovelletaan, mitä holhoustoimesta annetun
lain 57 §:ssä säädetään.
35 §
Toimenpiteet edunvalvontavaltuutuksen lakatessa
Edunvalvontavaltuutuksen lakattua olemasta voimassa valtuutettu
on velvollinen viipymättä luovuttamaan valtakirjan
ja hoidossaan olevan omaisuuden valtuuttajalle, tämän
edunvalvojalle, toissijaiselle valtuutetulle tai muulle omaisuuteen
oikeutetulle.
Kun valtuutus lakkaa olemasta voimassa valtuuttajan kuoleman
vuoksi eikä omaisuutta voida viivytyksettä luovuttaa
pesän osakkaiden yhteishallintoon, valtuutettu voi luovuttaa
omaisuuden sellaisen pesän osakkaan hoidettavaksi, joka
perintökaaren (40/1965) 18 luvun 3 §:ssä säädetyin
tavoin voi pitää huolta pesän omaisuudesta.
Valtuutetun on ilmoitettava omaisuuden luovuttamisesta kaikille
niille pesän osakkaille, joiden henkilöllisyys
ja olinpaikka on selvillä.
36 §
Päätöstili
Jollei valtakirjassa toisin määrätä,
valtuutettu on edunvalvontavaltuutuksen lakattua olemasta voimassa
velvollinen viipymättä antamaan tilin tehtävänsä hoitamisesta
sille, jolla on oikeus omaisuuden vastaanottamiseen. Viimeksi mainitulla
on oikeus pyynnöstä saada valtuutetulta nähtäväkseen
päätöstiliin sekä holhousviranomaiselle
annettuihin tileihin liittyvät tositteet.
Valtuutettu voidaan sakon uhalla velvoittaa näyttämään
tositteet siten kuin holhoustoimesta annetun lain 57 §:ssä säädetään.
37 §
Toimenpiteet valtuutetun kuoltua
Jos valtuutettu on kuollut, hänen kuolinpesänsä osakkaiden,
pesänselvittäjän ja konkurssipesän
velvollisuuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä luvussa
säädetään valtuutetusta.
Sen, jolle kuolinpesän hallinto kuuluu, tulee huolehtia
valtuuttajan omaisuudesta niin kauan kuin se on pesän hallussa.
7 luku
Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvat
säännökset
38 §
Kansainvälinen toimivalta valtuutuksen vahvistamista
ja rekisteröintiä koskevassa asiassa
Suomen viranomainen voi vahvistaa edunvalvontavaltuutuksen,
jos valtuuttajalla on Suomessa asuinpaikka. Jos valtuuttajalla ei
ole Suomessa asuinpaikkaa, mutta valtuutus koskee Suomessa olevaa
omaisuutta, Suomen viranomainen voi vahvistaa valtuutuksen tämän
omaisuuden osalta. Jos Suomen viranomainen on edellä sanotun
mukaisesti toimivaltainen vahvistamaan valtuutuksen, se on myös
toimivaltainen merkitsemään valtuutuksen holhousasioiden
rekisteriin.
Edunvalvontavaltuutus, joka koskee valtuuttajan edustamista
tämän taloudellisissa asioissa, merkitään
holhousasioiden rekisteriin, vaikka sitä ei ole vahvistettu
Suomessa, jos valtuuttajalla on Suomessa asuinpaikka.
Jos valtuutus on 2 momentin mukaan merkittävä holhousasioiden
rekisteriin, valtuutetun on ilmoitettava siitä 29 §:n
1 momentissa tarkoitetulle holhousviranomaiselle.
39 §
Kansainvälinen toimivalta muussa valtuutusta koskevassa
asiassa
Suomen viranomainen on toimivaltainen muussa kuin
38 §:ssä tarkoitetussa edunvalvontavaltuutusta
koskevassa asiassa, jos:
1) valtuuttajalla on Suomessa asuinpaikka; tai
2) valtuutus on vahvistettu Suomessa ja asian tutkimista
Suomessa on olosuhteisiin katsoen pidettävä aiheellisena.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, Suomen
viranomainen on toimivaltainen 21 §:n 2 momentissa
tarkoitetussa asiassa, jos edunvalvoja on määrätty
Suomessa.
Suomen viranomainen voi päättää,
että valtuutetun toiminnan valvonta lopetetaan, jos valtuuttajalla
ei ole Suomessa asuinpaikkaa eikä hänellä ole
Suomessa sellaista omaisuutta, jota valtuutetun tulee hoitaa. Valvontaa
ei kuitenkaan saa lopettaa, jos siitä aiheutuisi vaaraa
valtuuttajan eduille. Päätös valvonnan
lopettamisesta on merkittävä holhousasioiden rekisteriin.
40 §
Sovellettava laki
Edunvalvontavaltuutuksen olemassaoloon, laajuuteen, muuttamiseen
ja lakkaamiseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa valtuuttajalla valtuutuksen
antaessaan oli asuinpaikka, jollei valtuuttaja ole kirjallisesti
määrännyt jonkin 2 momentissa mainitun
valtion lakia sovellettavaksi.
Valtuuttaja voi määrätä,
että 1 momentissa mainitun lain asemesta sovelletaan:
1) hänen kansalaisuusvaltionsa lakia;
2) hänen aikaisemman asuinpaikkavaltionsa lakia;
tai
3) sen valtion lakia, jossa hänellä on
omaisuutta, tätä omaisuutta koskevalta osalta.
Holhousviranomaisen ja tuomioistuimen menettelyyn niiden käsitellessä tässä laissa
tarkoitettua asiaa sekä muutoinkin tapaan, jolla edunvalvontavaltuutusta
käytetään, sovelletaan Suomen lakia.
Viittauksella vieraan valtion lakiin ei 1 ja 2 momentissa
tarkoiteta asianomaisen vieraan valtion lain kansainvälisen
yksityisoikeuden alaan kuuluvia säännöksiä.
8 luku
Erinäiset säännökset
41 §
Hallintoa koskevat säännökset
Edunvalvontavaltuutuksen tai sen peruuttamisen vahvistamista
ja tässä laissa tarkoitettua lupaa tai velvoittamista
koskeva asia ratkaistaan holhousviranomaisessa esittelystä.
Muutoin asia ratkaistaan holhousviranomaisessa siten kuin asian
ratkaisemisesta maistraatin toimivaltaan kuuluvassa asiassa erikseen
säädetään.
Jollei tämän lain säännöksistä muuta
johdu, asian käsittelyyn ja virkamiehen esteellisyyteen sovelletaan
hallintolakia (434/2003).
Holhousviranomaisen suoritteista peritään maksuja
siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.
Holhousviranomainen voi kuitenkin yksittäistapauksessa
määrätä, ettei sen suoritteesta
peritä maksua, jos maksuvelvollisen maksukyky on olennaisesti
alentunut käytettävissä olevat tulot
ja varallisuus huomioon ottaen elatusvelvollisuuden, työttömyyden,
sairauden tai muun erityisen syyn johdosta tai jos maksun periminen
olisi muusta syystä kohtuutonta.
42 §
Päätöksen noudattaminen
Holhousviranomaisen tai hallinto-oikeuden päätöstä,
joka koskee edunvalvontavaltuutuksen tai sen peruuttamisen vahvistamista,
on noudatettava, vaikka päätös ei ole
saanut lainvoimaa, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.
43 §
Muutoksenhaku
Holhousviranomaisen päätökseen haetaan muutosta
hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Holhousviranomaisen päätökseen, joka
koskee valvonnan siirtämistä 29 §:n 2
momentin nojalla, 30 §:n 3 momentissa tarkoitetun määräajan
pidentämistä tai 33 §:n 1 momentissa
tarkoitetuissa tapauksissa holhoustoimesta annetun lain 51 §:n
1—3 momentissa tarkoitettua tilivelvollisuuden täyttämisajankohtaa,
ei saa valittamalla hakea muutosta.
44 §
Valtuuttajan oikeudenomistajan ja kuolinpesän hallinnon
oikeus saada tietoja
Valtuuttajan kuoltua hänen oikeudenomistajallaan on
oikeus saada tieto niistä holhousviranomaisen asiakirjoissa
olevista valtuuttajaa koskevista tiedoista, jotka viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999)
nojalla olisi tullut antaa valtuuttajalle itselleen. Sama oikeus
on pesänselvittäjällä tai testamentin
toimeenpanijalla, jonka hallinnossa valtuuttajan kuolinpesä on.
45 §
Valtuutetun oikeus saada tietoja
Sosiaali- tai terveydenhuollon viranomainen tai toimintayksikkö ja
terveydenhuollon ammattihenkilö sekä yksityinen
sosiaalipalvelun tuottaja ovat jo ennen edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista
salassapitosäännösten estämättä velvollisia
pyynnöstä antamaan valtuutetulle ne tiedot ja
selvitykset, jotka ovat tarpeen sen selvittämiseksi, onko
valtuuttaja 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin
tullut kykenemättömäksi huolehtimaan
niistä asioista, joita valtuutus koskee.
Kun valtuutus on vahvistettu, valtuutetulla on niissä asioissa,
joita valtuutus koskee, oikeus saada ne tiedot, joihin valtuuttajalla
itsellään on oikeus, jollei erikseen toisin säädetä.
Valtuutetulla on ilman valtuuttajan suostumusta oikeus avata
vain sellaisia valtuuttajalle saapuneita kirjeitä tai niihin
rinnastettavia suljettuja viestejä, joiden voidaan lähettäjän
nimen tai muun erityisen seikan perusteella päätellä koskevan
asiaa, jota edunvalvontavaltuutus koskee.
46 §
Tietojenantamisvelvollisuus
Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen
yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus,
eläkesäätiö ja muu eläkelaitos,
vakuutuslaitos, pankki ja muu rahalaitos, sosiaali- tai terveydenhuollon
toimintayksikkö ja terveydenhuollon ammattihenkilö sekä yksityinen
sosiaalipalvelun tuottaja ovat salassapitosäännösten
estämättä velvollisia pyynnöstä antamaan
holhousviranomaiselle ja tuomioistuimelle ne tiedot ja selvitykset,
jotka ovat tarpeen vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.
Holhousviranomainen tai tuomioistuin voi pyytää kunnan
sosiaali- tai terveydenhuollon toimielimeltä lausunnon,
jos selvityksen saaminen asianomaisen olosuhteista on tarpeen tässä laissa
tarkoitetussa asiassa. Pyyntö on osoitettava sen kunnan
sosiaali- tai terveydenhuollon toimielimelle, jossa asianomaisella
on kotikunta, tai jos hänellä ei ole kotikuntaa
Suomessa, jossa hän pääasiallisesti oleskelee.
Jos muun kuin 2 momentissa tarkoitetun tiedon tai selvityksen
antamisesta aiheutuu sen antamiseen velvolliselle huomattavia kustannuksia
tai merkittävää lisätyötä,
selvityksen antamisesta voidaan periä kohtuullinen maksu.
47 §
Salassapitovelvollisuus
Valtuutettu ei ilman valtuuttajan suostumusta saa ilmaista edunvalvontavaltuutukseen
liittyvän tehtävän perusteella tietoon
saamaansa asiaa, joka valtuuttajan taloudellisen edun
tai yksityisyyden suojaamiseksi on pidettävä salassa.
Viranomaisessa toimivan salassapitovelvollisuuteen sovelletaan,
mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa
säädetään.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
ei estä asian ilmaisemista:
1) valtion tai kunnan viranomaiselle taikka muulle
henkilölle tämän lain mukaisten tehtävien
suorittamista varten;
2) syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle
rikoksen selvittämistä varten;
3) tuomioistuimelle, jos se on tarpeen tämän lain
mukaisessa asiassa; eikä
4) sille, jolla on lain nojalla oikeus saada asiasta
tieto.
48 §
Rangaistussäännökset
Joka kieltäytyy antamasta tietoja, joiden antamiseen
hän on 46 §:n mukaan velvollinen, on tuomittava edunvalvontavaltuutuksesta
annetussa laissa säädetyn tietojenantamisvelvollisuuden
rikkomisesta sakkoon.
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa
tarkoitetusta teosta, jollei holhousviranomainen ole ilmoittanut
sitä syytteeseen pantavaksi.
Rangaistus salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan
rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n
mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n
mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta.
49 §
Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset edunvalvontavaltuutuksen
merkitsemisestä holhousasioiden rekisteriin, tuomioistuimen
velvollisuudesta ilmoittaa päätöksestään
holhousviranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten
sekä muutoin tämän lain täytäntöönpanosta
annetaan valtioneuvoston asetuksella.
50 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Valtuutukseen, jota koskeva valtakirja on tehty ennen tämän
lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä.