Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki edunvalvontavaltuutuksesta

7 §. Todistuslausuma.

Pykälässä säädetään valtakirjaan merkittävästä todistuslausumasta. Sen 2 momentin mukaan todistajien valtakirjaan merkitsemää todistusta siitä, että valtakirjaa tehtäessä on menetelty 6 §:n 1 momentissa tarkemmin säädetyllä tavalla, on pidettävä uskottavana, jollei esiinny seikkoja, jotka vähentävät sen luotettavuutta.

Kuten hallituksen esityksen perusteluista (s. 20/II) ilmenee, tällaisella lausumalla on käytännössä tärkeä merkitys ennen muuta sen vuoksi, että holhousviranomaisen on edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevassa asiassa otettava pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä kantaa siihen, onko valtakirja tehty laissa säädetyllä tavalla. Tähän nähden todistuksen uskottavuuden poistavat seikat on momentissa ilmaistu hieman epämääräisesti. Ottaen huomioon, että edunvalvontavaltuutusta vahvistettaessa todistuksen kirjoittamisajankohdasta voi olla kulunut jo hyvinkin pitkä aika, todistuksen luotettavuutta ei pitäisi voida kiistää kovin vähäisen epäilyn perusteella. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa momentin loppuosaa muutettavaksi niin, että todistus saa sille laissa säädetyn merkityksen, jollei ole perusteltua syytä epäillä sen luotettavuutta. Käsillä täytyy siis aina olla jokin konkreettinen tosiseikka, johon epäily todistuksen luotettavuudesta perustuu.

10 §. Edunvalvontavaltuutuksen voimaantulo.

Pykälän 1 momenttiin sisältyy perussäännös siitä, että edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta, kun holhousviranomainen on sen vahvistanut. Pykälän 2 momenttiin sisältyy puolestaan tätä koskeva poikkeus. Sen mukaan valtuutettu voi jo ennen valtuutuksen vahvistamista ryhtyä valtuutuksen perusteella sellaisiin toimiin, jotka ovat tarpeen valtuuttajan turvaamiseksi vahingoilta.

Hallituksen esityksen perustelujen (s. 22/I) mukaan kyse on valtuutetulle annettavasta ennakollisesta toimivallasta siinä tapauksessa, että vahvistamismenettely on vasta käynnissä, mutta valtuuttajan etujen turvaaminen edellyttää kuitenkin kiireellisiä toimenpiteitä, joihin tämä ei voi itse ryhtyä. Lakivaliokunnan mielestä tällaisen ennakollisen toimivallan alkamisajankohta on säännöstekstissä syytä sitoa yksiselitteisesti todettavissa olevaan seikkaan. Toisaalta pelkkä toimien "tarpeellisuus" ei myöskään kovin hyvin kuvaa sitä, että kyse on poikkeuksellisesta oikeudesta suorittaa valtuuttajan hyväksi toimenpiteitä, joita voidaan pitää kiireellisinä hänen etujensa suojaamiseksi.

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi niin, että valtuutettu saa 1 momentissa säädetyn estämättä valtuutuksen vahvistamista haettuaan ryhtyä valtuutuksen perusteella sellaisiin toimiin, jotka ovat välttämättömiä valtuuttajan turvaamiseksi vahingolta.

11 §. Edunvalvontavaltuutuksen lakkaaminen.

Pykälän 1 momenttiin sisältyy kolmekohtainen luettelo niistä tapauksista, jolloin edunvalvontavaltuutus lakkaa olemasta voimassa. Sen 1 kohdan mukaan näin tapahtuu silloin, kun valtuutus peruutetaan ja peruuttaminen tulee 12 §:n 3 momentin mukaisesti voimaan. Mainitun lainkohdan mukaan peruutus tulee voimaan vasta holhousviranomaisen vahvistettua sen, jos peruutus toimitetaan edunvalvontavaltuutuksen voimaantulon jälkeen.

Lakivaliokunnan mielestä kohdan sanamuodosta ei nyt selvästi ilmene, että se koskee sekä ennen valtuutuksen vahvistamista että sen jälkeen tapahtuvia peruutuksia ja että kohdan loppuosa viittaa vain viimeksi mainittuihin tapauksiin. Säännöksen selventämiseksi valiokunta ehdottaa kohdan sanamuotoa muutettavaksi niin, että edunvalvontavaltuutus lakkaa olemasta voimassa, kun valtuutus peruutetaan tai, jos peruuttaminen toimitetaan valtuutuksen voimaantulon jälkeen, kun peruuttaminen tulee 12 §:n 3 momentin mukaisesti voimaan.

21 §. Edunvalvojan määrääminen valtuutetun tehtäviin.

Valiokunta on tarkentanut pykälän 1 momentin sanamuotoa osoittamaan, että siinä tuomioistuimella tarkoitetaan nimenomaan käräjäoikeutta.

31 §. Omaisuusluetteloa koskeva valtuutetun ilmoitus.

Valiokunta on tarkistanut pykälää samalla tavoin kuin edellä 21 §:n 1 momenttia.

44 §. Valtuuttajan oikeudenomistajan oikeus saada tietoja.

Pykälän mukaan valtuuttajan kuoltua hänen oikeudenomistajallaan on oikeus saada tieto niistä holhousviranomaisen asiakirjoissa olevista valtuuttajaa koskevista tiedoista, jotka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaan olisi tullut antaa valtuuttajalle itselleen.

Hallituksen esityksen perustelujen (s. 43 s.) mukaan myös pesänselvittäjällä tai testamentin toimeenpanijalla on samanlainen tiedonsaantioikeus, jos kuolinpesä on tällaisessa hallinnossa. Valiokunta ehdottaa, että näiden henkilöiden tiedonsaantioikeudesta otetaan pykälään nimenomainen säännös. Tämä on tarpeen erityisesti sen vuoksi, että osa pykälässä tarkoitetuista tiedoista saattaa olla salassa pidettäviä.

Ehdottamansa lisäyksen vuoksi valiokunta on myös tarkistanut pykälän otsikkoa.

2. Laki holhoustoimesta annetun lain muuttamisesta

34 §.

Pykälän 1 momenttiin sisältyy luettelo niistä oikeustoimista, joita edunvalvoja ei voi päämiehensä puolesta tehdä ilman holhousviranomaisen lupaa. Momentin 13 kohdan mukaan ilman lupaa ei saa mm. vastiketta antamalla hankkia sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 2 §:ssä tarkoitettuja sijoituskohteita taikka osuuksia yhteisöissä. Kohtaan sisältyy kuitenkin seitsemän alakohtaa käsittävä luettelo poikkeuksista tähän kieltoon. Luettelon muutettavaksi ehdotetun e alakohdan mukaan kielto ei koske osuuksien hankkimista tietyn tyyppisessä sijoitusrahastossa, jos rahaston pääomasta rahaston sääntöjen mukaan vähintään kolme neljäsosaa on sijoitettuna luettelon b ja c alakohdassa tarkoitettuihin joukkovelkakirjoihin ja arvopapereihin.

Sijoitusrahastolakia (48/1999) on vuonna 2004 voimaan tulleella lailla muutettu lisäämällä siihen 71 a §. Sen mukaan rahastoyhtiö saa pykälässä erikseen mainituin edellytyksin sijoittaa sijoitusrahaston varoja talletuksiin mm. luottolaitoksessa, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Holhoustoimilain 34 §:n 13 kohtaan ehdotetaan nyt lisättäväksi uusi a alakohta, jonka mukaan varojen tallettamista Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa toimiluvan saaneeseen luottolaitokseen pidetään sillä tavoin turvallisena toimena, että edunvalvoja ei tarvitse siihen holhousviranomaisen lupaa. Sääntelyn johdonmukaisuus edellyttää, että myös tällaisissa luottolaitoksissa oleviin talletuksiin sijoittavan rahastoyhtiön osuuksia tulee voida hankkia ilman holhousviranomaisen lupaa. Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että pykälän 13 kohdan e alakohtaan lisätään tämän mahdollistava säännös.

47 a §.

Pykälässä säädetään tilintarkastustehtävien siirtämisestä holhousviranomaisten välillä. Sen 1 momentin mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan säätää, että edunvalvojan toimintaa valvovan holhousviranomaisen on siirrettävä lain 56 §:ssä tarkoitettuja tilintarkastustehtäviä toisen holhousviranomaisen suoritettavaksi. Momentissa luetellaan lisäksi ne seikat, joista tällaisella asetuksella säädetään.

Lakivaliokunnan mielestä ehdotettu säännös rinnastuu tarkoitusperiltään äskettäin toteutettuun uudistukseen, jossa rekisterihallintolain (166/1996) sekä eräiden muiden lakien muutoksilla tehtiin mahdolliseksi maistraattien erikoistuminen ja tiettyjen maistraatille kuuluvien tehtävien siirtäminen toisen maistraatin hoidettavaksi. Nyt esillä oleva säännös on valiokunnan mielestä soveltamisalaltaan tarkkarajainen. Se on myös suhteellisen suppea, koska se kattaa vain säännöksessä tarkoitetut tilintarkastustehtävät. Valiokunta pitää ehdotettua siirtomahdollisuutta tarkoituksenmukaisena. Sen mielestä hyvään hallintoon kuitenkin kuuluu, että ennen siirtovelvollisuuden perustavan sisäasiainministeriön asetuksen antamista sekä tehtävän siirtävälle että sen vastaanottavalle holhousviranomaiselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi.

Käsitellessään edellä mainittua maistraattien toimivallan määräytymistä koskevaa hallituksen esitystä perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että kyseisten lakiehdotusten mukaisissa järjestelyissä ei ollut kyse toimivallan siirroista vaan tehtävien järjestelystä saman viranomaisen sisällä (ks. PeVL 24/2006 vp). Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin hyvän hallinnon vaatimusten kannalta asianmukaiseksi, että maistraatin asiakkaalle annetaan tieto siitä, mikä maistraatti hänen asiansa käsittelee. Tähän viitaten lakivaliokunta ehdottaa, että nyt esillä olevan pykälän 2 momenttiin lisätään säännös, jonka mukaan tilintarkastustehtävän siirrosta on ilmoitettava asianomaiselle edunvalvojalle.

Pykälän 3 momentin mukaan tilintarkastustehtävän siirtämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena ei ole, että jokaisen siirrettävän tilintarkastustehtävän osalta tehtäisiin erillinen hallintopäätös. Tähän ei ole myöskään tarvetta, koska edellä esitetyn mukaisesti kyse on lähinnä viranomaisen sisäisestä tehtävien järjestelystä. Tämän vuoksi valiokunta on poistanut momentin tarpeettomana.