Viimeksi julkaistu 16.8.2022 10.18

Hallituksen esitys HE 135/2015 vp Hallituksen esitys eduskunnalle Argentiinan, Brasilian, Israelin, Serbian ja Vietnamin kanssa diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisissä järjestöissä toimivan edustuston työntekijän perheenjäsenen ansiotyön tekemisestä tehtyjen sopimusten hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Argentiinan, Suomen ja Brasilian, Suomen ja Israelin, Suomen ja Serbian sekä Suomen ja Vietnamin väliset sopimukset diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisissä järjestöissä toimivan edustuston työntekijän perheenjäsenen ansiotyön tekemisestä sekä lait sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Useissa maissa edustustojen henkilökunnan puolisoiden työskentely on periaatteessa mahdollista, mutta työllistymisen edellytyksenä on diplomaattistatuksesta ja immuniteetista luopuminen, ellei työnteon ehdoista tehdä erillistä sopimusta (perhe- ja puolisosopimus) hallitusten välillä. Perhe- ja puolisosopimuksissa säännellään tarkemmin työtä koskevia edellytyksiä, lupamenettelyä ja työtä tekevän perheenjäsenen asemaa. Sopimusten perusteella tehtävän ansiotyön osalta perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia. Työntekoon sovelletaan vastaanottajavaltion kansallista lainsäädäntöä.

Niillä työtä tekevillä perheenjäsenillä ja puolisoilla, joiden työntekoon Suomessa sovelletaan perhe- ja puolisosopimusta, on oikeus työntekijän oleskelulupaan ilman työvoimapoliittista harkintaa. Kyse on kuitenkin vain rajallisesta määrästä henkilöitä. Voimassa olevia sopimuksia on sovellettu 1990-luvulta lähtien noin 30 Suomessa työtä tekevään henkilöön.

Suomen ja Argentiinan, Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Serbian väliset sopimukset tulevat kukin voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus kunkin sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjen päättämisestä on otettu vastaan. Suomen ja Brasilian sekä Suomen ja Vietnamin väliset sopimukset tulevat voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua päivästä, jona on vastaanotettu jälkimmäinen ilmoitus sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjen päättämisestä. Esitykseen sisältyvät ehdotukset laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimukset tulevat voimaan.

yleisperustelut

1 1 Johdanto

Kahdenvälisillä sopimuksilla diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten ansiotyön tekemisestä ("perhe- ja puolisosopimus") on tarkoitus helpottaa puolisoiden ja perheenjäsenten työskentelyä asemamaassa ja mahdollistaa työskentely ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan niissä tapauksissa, joissa diplomaattistatuksesta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3 ja 4/1970, jäljempänä Wienin diplomaattisopimus) ja konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 50/1980, jäljempänä Wienin konsulisopimus) perusteella myönnettävät erioikeudet ja vapaudet soveltuvat tietyin osin myös diplomaattisten edustustojen henkilöstön talouteen kuuluviin perheenjäseniin. Wienin diplomaattisopimuksen 37 artikla määrittelee sen, mitä erioikeuksia ja vapauksia kunkin henkilöstöryhmän perheenjäsenet nauttivat. Diplomaattisen edustajan perheenjäsen on vapaa esimerkiksi vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta tuomiovallasta, ja pääsääntöisesti hänet on myös vapautettu vastaanottajavaltion siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta paitsi muun muassa ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä. Yleisesti katsotaan, että Wienin diplomaattisopimus ei estä diplomaatin tai muun lähetetyn virkamiehen perheenjäsenen työskentelyä asemamaassa, mutta joissakin valtioissa työskentelyn edellytyksenä on niin sanotun perhe- ja puolisosopimuksen tekeminen, jossa säännellään tarkemmin työtä koskevista edellytyksistä, lupamenettelyistä ja työtä tekevän perheenjäsenen asemasta. Sopimusten perusteella tehtävän ansiotyön osalta perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia. Työntekoon sovelletaan vastaanottajavaltion kansallista lainsäädäntöä.

Vaikka perhe- ja puolisosopimukset kattavat määritelmiensä mukaisesti pääsääntöisesti edustustoihin akkreditoitujen henkilöiden puolisot sekä mukana seuraavat alaikäiset tai riippuvaisessa asemassa olevat lapset, sopimuksilla on käytännössä merkitystä lähinnä puolisoiden työskentelymahdollisuuksien kannalta. Sopimukset eivät koske perheenjäseniä, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai asuvat pysyvästi vastaanottajavaltiossa.

2 2 Nykytila

2.1 2.1 Suomen voimassa olevat perhe- ja puolisosopimukset

Suomella on voimassa perhe- ja puolisosopimus Kanadan (SopS 12/1989), Iso-Britannian (SopS 24/1990), Amerikan Yhdysvaltojen (SopS 13/1996), Unkarin (Sops 20/2003) ja Chilen (SopS 85/2005) kanssa. Sopimukset on tehty vastavuoroisuuden perusteella yleisen luvan antamiseksi edustuston henkilöstön perheenjäsenille, jotta he voisivat tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että Maahanmuuttovirasto myöntää perheenjäsenelle hakemuksesta työn vastaanottamiseksi tarvittavan luvan ilman työvoimapoliittista harkintaa.

Sopimusmääräyksissä on sopimuskohtaisia eroja esimerkiksi liittyen sopimuksen piiriin kuuluvien perheenjäsenten määritelmään, mutta pääpiirteissään sopimukset ovat yhteneväisiä. Ansiotyön laadulle ei aseteta rajoituksia, mutta ammattiin mahdollisesti liittyvistä pätevyysvaatimuksista ei tehdä poikkeusta. Lupa voidaan evätä, jos turvallisuussyistä tehtävään voidaan palkata vain vastaanottajavaltion kansalainen. Työtä tekevä perheenjäsen ei ole vapautettu vastaanottajavaltion siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta lainkäyttövallasta kyseiseen ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä. Tämä vastaa Wienin diplomaattisopimuksen määräyksiä. Rikosoikeudellista koskemattomuutta sovelletaan myös perheenjäsenen ansiotyön yhteydessä ilmeneviin tekoihin, mutta lähettäjävaltio sitoutuu harkitsemaan perusteellisesti jokaista vastaanottajavaltion pyyntöä rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumiseksi tämän liittyessä perheenjäsenen ansiotyöhön. Perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia sopimuksen perusteella tehtyyn työhön liittyen. Perheenjäsenen työlupa katsotaan pääsääntöisesti päättyneeksi virkamiehen tehtävän päättyessä vastaanottajavaltiossa. Työ, johon sopimuksen perusteella on ryhdytty, ei oikeuta perheenjäsentä jatkamaan asumista vastaanottajavaltiossa luvan päättymisen jälkeen.

2.2 2.2 Ulkomaiden diplomaattien puolisoiden ja perheenjäsenten työntekoa Suomessa koskeva kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö

Ulkomaalaisen työskentely Suomessa edellyttää ulkomaalaislain (301/2004) nojalla työntekijän oleskelulupaa (3 § 1 momentin 6 kohta, 70–75§, 78 §), ellei kyse ole työstä, jota on mahdollista tehdä muulla oleskeluluvalla (77 §) tai ilman oleskelulupaa (79 §).

Työntekijän oleskelulupaa koskeva menettely on moniportainen, ja edellyttää eniten toimenpiteitä työntekijältä. Työntekijän oleskelulupaa on haettava, jos työskentely ei ole mahdollista muulla oleskeluluvalla tai ilman oleskelulupaa. Työntekijän oleskelulupaa haettaessa työpaikka on oltava valmiina. Työntekijän oleskelulupa myönnetään pääsääntöisesti yhdelle ammattialalle, jolloin työntekijä voi tehdä useampaa saman alan työtä yhdellä luvalla.

Jos työntekijä tulee Suomeen työskentelemään tehtävään, joka on mainittu ulkomaalaislain 77 §:ssä, hän ei tarvitse työntekijän oleskelulupaa, vaan muun oleskeluluvan ansiotyötä varten, joka myönnetään erikseen kuhunkin pykälässä lueteltuun tehtävään. Ulkomaalaislain 77 §:n mukaisia tehtäviä ovat muun muassa HYPERLINK "http://www.migri.fi/tyoskentely_suomessa/tyontekijat_ja_tyonteko/erityisasiantuntija" erityisasiantuntijan, tutkijan, HYPERLINK "http://www.migri.fi/tyoskentely_suomessa/tyontekijat_ja_tyonteko/uskonnollinen_ja_aatteellinen_yhdistys" uskonnollisen tai aatteellisen yhdistyksen työntekijän, HYPERLINK "http://www.migri.fi/tyoskentely_suomessa/tyontekijat_ja_tyonteko/urheilija_ja_valmentaja" urheilijan, valmentajan tai urheilutuomarin työt. Osassa näissä tehtävistä on mahdollisuus työllistyä vain lyhytaikaisesti.

Työnteko on mahdollista kokonaan ilman oleskelulupaa ulkomaalaislain 79 §:ssä luetelluissa tilanteissa. Tällöin työntekijällä on kuitenkin oltava voimassa oleva viisumi, jos henkilö on viisumivelvollinen tai toisen maan myöntämä Schengen-oleskelulupa, joka mahdollistaa lyhytaikaisen luvallisen oleskelun Suomessa. Jos henkilö on viisumivapaan maan kansalainen, hän voi työskennellä ilman oleskelulupaa Suomessa niin kauan kuin viisumivapaa oleskeluaika on voimassa. Ilman oleskelulupaa Suomessa voi työskennellä muun muassa tulkki, opettaja, asiantuntija tai urheilutuomari, jos työtä tehdään kutsun tai sopimuksen nojalla enintään 90 päivää.

EU:n jäsenvaltion (taikka Sveitsin, Islannin, Norjan tai Liechtensteinin) kansalaisiin sovelletaan lähtökohtaisesti ulkomaalaislain 10 luvun (EU:n kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelu) säännöksiä. EU:n kansalaisilla on oikeus oleskella ja oikeus rajoittamattomaan työntekoon Suomessa. Kyseisten henkilöiden on kuitenkin rekisteröitävä oleskelunsa poliisilaitoksella kolmen kuukauden oleskelun jälkeen.

Ulkoasiainministeriö myöntää ulkomaalaislain 69 §:n mukaisesti tilapäisen oleskeluluvan lähettäjävaltiota Suomessa edustavan diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen, riippumatta siitä, mistä lähettäjävaltiosta on kysymys. Valtiot voidaan jakaa kolmeen kategoriaan Suomessa kyseisiä henkilöitä koskevien käytäntöjen osalta: 1) EU:n jäsenvaltiot ja niihin rinnastettavat valtiot; 2) kolmannet maat, joiden kanssa Suomella on voimassa oleva perhe- ja puolisosopimus; 3) kolmannet maat, joiden kanssa Suomella ei ole voimassa olevaa perhe- ja puolisosopimusta. Ulkoasiainministeriön myöntämät oleskeluluvat ovat erityistapauksia ulkomaalaislaissa eikä niiden kohdalla ole kyse tavanomaiseen maahanmuuttoon liittyvistä oleskeluluvista. Ulkomaalaislain 78 §:n 3 momentin mukainen perheenjäsenten työteko-oikeus liittyy tavanomaisiin ulkomaalaislain mukaisesti myönnettäviin oleskelulupiin, ei ulkoasiainministeriön myöntämiin diplomaattioleskelulupiin.

Vaikka EU:n jäsenvaltion (taikka Sveitsin, Islannin, Norjan tai Liechtensteinin) kansalaisiin sovelletaan lähtökohtaisesti ulkomaalaislain 10 luvun (EU:n kansalaisen ja häneen rinnastettavan oleskelu) säännöksiä, näitä ei kuitenkaan pääsääntöisesti sovelleta henkilöihin, joiden oleskelusta ulkoasiainministeriö ulkomaalaislain 69 §:n mukaan päättää. Kyseiset henkilöt oleskelevat Suomessa ulkoasiainministeriön myöntämän tilapäisen oleskeluluvan perusteella ja tällöin heidän oleskelunsa rinnastetaan ulkomaalaislain näkökulmasta muun kuin EU:n jäsenvaltion kansalaisen oleskeluun.

Diplomaattisia erioikeuksia ja vapauksia nauttivan EU:n jäsenvaltion kansalaisen tai häneen rinnastettavan henkilön työnteko-oikeus on käytännössä toteutunut siten, että henkilön työllistyessä ulkoasiainministeriö peruuttaa myöntämänsä oleskeluluvan ja henkilö rekisteröi oleskeluoikeutensa poliisilaitoksella. Merkintä oleskeluoikeudesta tehdään ulkomaalaisrekisteriin (UMA) ja todistuksen rekisteröinnistä myöntää henkilön asuinpaikan poliisilaitos. Tämän jälkeen henkilöt oleskelevat, ulkomaalaislain näkökulmasta, Suomessa EU:n kansalaisina (eivätkä diplomaatti- tai konsuliedustuston henkilöstön perheenjäsenenä). Suomen tulkinnan mukaan kyseiset henkilöt ovat tällöin kuitenkin, kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, edelleen Wienin diplomaattisopimuksessa tarkoitettuja perheenjäseniä. EU:n kansalaisten diplomaattistatus säilyy myös työskentelyn aikana, mutta heitä ei Wienin diplomaattisopimuksen mukaisesti ole vapautettu työntekoon liittyvästä siviilioikeudellisesta ja hallinto-oikeudellisesta lainkäyttövallasta. Näissä tapauksissa EU:n kansalaisten ansiotyön tekeminen ei siten edellytä kahdenvälisiä sopimusjärjestelyjä Suomen ja kyseessä olevan EU:n jäsenvaltion välillä.

Kolmansien valtioiden edustustojen henkilöstön perheenjäsenet oleskelevat Suomessa niin ikään ulkoasiainministeriön myöntämällä tilapäisellä oleskeluluvalla. Nämä henkilöt tarvitsevat pääsääntöisesti ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun Maahanmuuttoviraston myöntämän työntekijän oleskeluluvan voidakseen vastaanottaa työtä Suomessa, ellei kyse ole työstä, jota edellä selostetuin tavoin voidaan tehdä ilman työntekijän oleskelulupaa.

Jos lähettäjävaltion ja Suomen välillä ei ole voimassa olevaa perhe- ja puolisosopimusta, perheenjäsenen tai puolison edellytyksiä saada Maahanmuuttovirastolta työntekijän oleskelulupa arvioidaan ulkomaalaislain säännösten mukaisesti (mm. työvoimapoliittinen harkinta). Sen sijaan niiden valtioiden osalta, joiden kanssa Suomi on tehnyt perhe- ja puolisosopimuksen, perheenjäsen tai puoliso saa Maahanmuuttovirastolta perhe- ja puolisosopimuksen perusteella työntekijän oleskeluluvan ilman työvoimapoliittista harkintaa. Sopimukset eivät kuitenkaan vapauta työntekijän oleskeluluvan hankinnasta.

Työntekijän oleskeluluvan saatuaan puolison tai perheenjäsenen katsotaan kummassakin tapauksessa ulkomaalaislain näkökulmasta oleskelevan Suomessa työntekijänä, mutta Wienin diplomaattisopimuksen näkökulmasta henkilö oleskelee Suomessa edelleen sopimuksessa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolla on diplomaattisopimuksen mukainen diplomaattistatus. Suomessa puolison/perheenjäsenen diplomaattistatuksen säilymiseen ei vaikuta se, mistä lähettäjävaltiosta on kysymys, sillä diplomaattistatus ja siihen liittyvät erioikeudet ja vapaudet määräytyvät aina Wienin diplomaattisopimuksen mukaan.

Suomessa toimivia edustustoja on pyydetty vahvistamaan ulkoasiainministeriön protokollapalveluihin nootilla, että ansiotyötä tekeviä perheenjäseniä ei ole Wienin diplomaattisopimuksen mukaisesti vapautettu siviili- ja hallinto-oikeudellisesta lainkäyttövallasta (ulkoasiainministeriön käsikirja Diplomatic Privileges and Immunities in Finland, joulukuu 2014, s. 31–33, ISBN 978-952-281-267-4).

2.3 2.3 Euroopan unioni

Euroopan unioni on tehnyt perhe- ja puolisosopimuksia, joita sovelletaan unionin kolmansissa maissa työskentelevien virkamiesten puolisoihin ja perheenjäseniin. Toistaiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisen sopimuksen tekeminen on osoittautunut hankalaksi, koska diplomaattiset erioikeudet ja vapaudet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja koska käytäntö näiden säilyttämisestä työtä tekevillä puolisoilla ja perheenjäsenillä ei ole yhteneväinen EU:n jäsenvaltioissa.

3 2.4 Nykytilan arviointi

Uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemiselle on tarvetta. Useissa maissa edustustojen henkilökunnan puolisoiden työskentely on periaatteessa mahdollista, mutta työllistymisen edellytyksenä on diplomaattistatuksesta ja immuniteetista luopuminen. Ulkomaanedustustossa työskentelevien puolisoiden työllistyminen on haaste, johon ulkoasiainministeriö pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan. Puolison työskentelymahdollisuus ulkomaankierroksen aikana koetaan merkittäväksi kannustimeksi, joka vaikuttaa virkamiehen edellytyksiin siirtyä ulkomaanedustukseen. Perhe- ja puolisosopimusten tekeminen on tehokas tapa edistää puolisoiden työllistymismahdollisuuksia asemamaassa.

Ulkoasiainministeriö teki laajan edustustokyselyn vuosina 2007 ja 2012–2013. Kyselyjen tarkoituksena oli selvittää, mitkä olisivat ne maat, joiden kanssa neuvottelut perhe- ja puolisosopimuksen tekemiseksi voitaisiin aloittaa. Kyselyllä pyrittiin selvittämään puolisoiden ja perheenjäsenten työskentelyyn asemamaassa soveltuva sääntely ja käytännöt sekä keräämään tietoa mahdollisista kokemuksista asemamaassa työskentelystä. Toimenpidepyynnössä todettiin, että uusien sopimusten neuvottelussa lähtökohtana on tarveharkinta, jossa otetaan huomioon mm. suomalaisten mahdollisuudet työskennellä kohdemaassa ja vastaanottajavaltion olemassa olevat lainsäädännölliset esteet työnteolle sopimuksen puuttuessa.

Kyselyjen perusteella perhe- ja puolisosopimuksia tekivät mm. Alankomaat, Amerikan Yhdysvallat, Argentiina, Australia, Belgia, Brasilia, Chile, Espanja, Etelä-Afrikka, Etiopia, Intia, Irlanti, Israel, Italia, Itävalta, Kanada, Kazakstan, Kosovo, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Meksiko, Namibia, Peru, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Sambia, Serbia, Slovakia, Sveitsi, Tansania, Tanska, Tšekki, Turkki, Ukraina, Unkari, Vietnam, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kyselyyn saatujen vastausten perusteella useimmat näistä valtioista tekivät perhe- ja puolisosopimuksia pitkälti Suomen käyttämää mallisopimusta vastaavan mallin pohjalta. Kaikkien valtioiden osalta vastausta ei saatu. Vastauksista Suomen kannalta relevantteja olivat muut kuin EU:n jäsenvaltiot ja ETA-valtiot ja näiden muiden maiden vastaukset otettiin jatkovalmisteluun.

Kriteereinä sopimuskumppanien valinnassa pidettiin ensinnäkin sitä, että kyseinen valtio on jo aiemmassa vaiheessa tehnyt ehdotuksen Suomelle neuvottelujen aloittamisesta, tai että neuvotteluja on käyty, mutta neuvottelut ovat jostain syystä keskeytyneet. Toiseksi edellytettiin, että valtiosopimus on kyseisessä maassa edellytyksenä sille, että puoliso tai perheenjäsen säilyttää diplomaattistatuksensa asemamaassa työskennellessään. Kolmanneksi edellytettiin, että Suomella on erityinen intressi saada sopimus aikaiseksi kyseisen maan kanssa. Tässä otettiin huomioon erityisesti, että työskentely olisi muutoin mahdollista kyseisessä maassa ja puolisoilla taikka perheenjäsenillä olisi halukkuutta ja edellytyksiä työskennellä kyseisessä maassa. Tällä perusteella ensimmäisessä vaiheessa neuvottelukumppaneiksi valikoituivat valtiot, joiden osalta kaikki kolme kriteeriä täyttyivät: Etiopia, Turkki, Serbia, Vietnam, Brasilia, Argentiina ja Peru. Lisäksi sovittiin, että resurssien salliessa neuvottelut voitaisiin aloittaa myös Tansanian, Israelin, Ukrainan, Intian ja Etelä-Korean kanssa. Ensimmäisen ja toisen vaiheen neuvottelutunnustelujen jälkeen neuvotteluja on käyty kumppanimaiden tai Suomen ulkomaanedustustojen tekemien aloitteiden pohjalta.

On huomattava, että puolison työllistymisen esteenä on usein myös sellaisia asemamaan tilanteeseen liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole poistettavissa perhe- ja puolisosopimuksin. Lisäksi on huomattava, että määrällisesti kaikki sopimukset huomioon ottaen on kyse vain muutamasta työntekijästä, eikä edes vuositasolla. Voimassa olevia sopimuksia on sovellettu 1990-luvulta lähtien noin 30 Suomessa työtä tekevään henkilöön. Näistä kaksi kolmasosaa on Yhdysvalloista. Sopimusten perusteella työllistyneistä suomalaisista ei ole saatavissa tarkkoja lukuja.

4 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Argentiinan, Brasilian, Israelin, Serbian ja Vietnamin kanssa tehtyjen perhe- ja puolisosopimusten tavoitteena on mahdollistaa diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten työnteko kyseisissä maissa ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan niissä tapauksissa, joissa diplomaattistatuksesta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Vastaavasti Suomi takaa sopimuksissa työnteon edellytykset kyseisten maiden vastaavassa asemassa oleville puolisoille ja perheenjäsenille Suomessa.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimuksille. Esitys sisältää myös ehdotukset niin sanotuiksi blankettilaeiksi, joilla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

5 4 Esityksen vaikutukset

5.1 4.1 Taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia.

5.2 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Sopimuksilla poistetaan ennakolta esteitä diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön puolisoiden ja perheenjäsenten työnteolta niissä vastaanottajavaltioissa, joissa työnteon edellytyksenä on valtiosopimus. Sopimukset helpottavat myös Suomessa olevien vieraiden valtioiden edustustojen henkilökunnan perheenjäsenten työskentelyä. Suomessa tämän arvioidaan vähentävän asiaan osallisena olevien viranomaisten (ulkoasiainministeriö, poliisi, työ- ja elinkeinotoimistot, Maahanmuuttovirasto) neuvonta- ja selvitystyötä. Sopimusmaiden kohdalla työvoimapoliittisen harkinnan poistuminen vähentää viranomaisten työtä ja nopeuttaa lupakäsittelyä. Lisäksi sopimukset selkeyttävät mahdollisissa tulkintatilanteissa henkilön työskentelyyn liittyvää lainkäytöllistä koskemattomuutta. Toisaalta sopimusten arvioidaan helpottavan Suomen ulkomailla olevien edustustojen henkilöstön tarvetta selvittää yksittäistapauksissa työnteon edellytyksiä.

Voimassa olevia sopimuksia on sovellettu 1990-luvulta lähtien noin 30 Suomessa työtä tekevään henkilöön. Nyt hyväksyttävien sopimusten perusteella arvioidaan vuositasolla työllistyvän korkeintaan muutamia henkilöitä kussakin sopimusvaltiossa ja vastaavasti Suomessa.

5.3 4.3 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Perhe- ja puolisosopimuksilla edistetään osaltaan Suomen ulkomailla olevan diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön puolisoiden ja perheenjäsenten työntekoa asemamaassa sekä vastavuoroisesti Suomessa toimivien sopimusvaltioiden edustustojen lähetetyn henkilöstön perheenjäsenten työntekoa Suomessa. Sopimuksilla on myönteinen vaikutus myös Suomen edustustoissa työskentelevien puolustushallinnon ja muiden hallinnonalojen virkamiesten perheenjäsenten työllistymiseen. Sopimuksilla on merkitystä yksittäisen henkilön oikeussuojan kannalta, koska täydellistä luopumista diplomaattistatuksesta ei ole pidettävä suositeltavana edustuston henkilöstön puolisoiden työllistymisen mahdollistamiseksi. Täydellinen luopuminen voisi johtaa siihen, että diplomaattistatuksestaan luopuneeseen puolisoon tai perheenjäseneen kohdistuvia vastaanottajavaltion toimia voitaisiin käyttää Wienin diplomaattisopimuksen tai Wienin konsulisopimuksen tarkoituksen ja päämäärän sivuuttamiseksi. Sopimuksen myötä työtätekevä puoliso ei luovu diplomaattistatuksestaan, mutta häntä ei ole vapautettu siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta lainkäyttövallasta kyseiseen ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä, minkä voidaan katsoa palvelevan työnantajan etua sekä yhteiskunnan kokonaisetua. Rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopuminen tapahtuisi tapauskohtaisesti ansiotyöhön liittyvissä tapauksissa ulkoasiainministeriön harkinnan mukaan.

Laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta (609/1986, jäljempänä tasa-arvolaki) kieltää välittömän ja välillisen sukupuolisyrjinnän. Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan henkilön asettamista epäedulliseen asemaan sukupuolen perusteella. Välillisellä sukupuolisyrjinnällä tarkoitetaan kohtelua, jossa näennäisesti neutraalilla lainsäädännöllä tai toiminnalla on epäedullinen vaikutus toiseen sukupuoleen. Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaista luomaan ja vakiinnuttamaan sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti kaikessa toiminnassaan sekä muuttaa olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. Suomen perustuslaki (731/1999), Euroopan neuvoston rasismidirektiivi (2000/43/EY) ja työsyrjintädirektiivi (2000/78/EY) sekä kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö vaikuttavat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnormin taustalla. Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat yli kolmenkymmenen henkilön työyhteisöt laatimaan tasa-arvosuunnitelman sekä yhdenvertaisuussuunnitelman vuosittain.

Ulkoasiainministeriössä on laadittu henkilöstöpoliittinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma vuosille 2013–2015. Suunnitelman ensisijaisena tavoitteena on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen luontevasti kaikessa ministeriön toiminnassa. Eriarvoisuuden ennaltaehkäisyssä sukupuolivaikutusten arviointi henkilöstöön vaikuttavissa hankkeissa on tärkeää. Henkilöstöpoliittisessa päätöksenteossa tulisi suunnitelman mukaan havaita, että sukupuolella on aina merkitystä ja ymmärtää, että sukupuolinäkökulmaa huomaamattomalla toiminnalla on seurauksia.

Yhdeksi suunnitelman painopistealueista on otettu perhepoliittinen näkökulma siirtymishalukkuuden helpottamiseksi. Vuonna 2010 laadittu "Selvitys Suomen ulkoasiainhallinnon siirtojärjestelmän toimivuudesta sukupuolten välisen tasa-arvon sekä työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta" käsitteli puolisoon liittyviä siirtojärjestelmän tekijöitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Perheen kokonaistilanteen vaikuttaessa yhä selvemmin, tavoitteena on löytää lisää siirtohalukkuutta ja sukupuolten tasa-arvoa tukevia käytäntöjä. Tavoitteen toteutumista tutkitaan vuoden 2015 jälkeen tehtävässä laajemmassa henkilöstöpoliittisessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskartoituksessa. Perhe- ja puolisosopimusten tekeminen edistää osaltaan tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain tavoitteiden ja ministeriön perhepoliittisten tavoitteiden toteutumista.

6 5 Asian valmistelu

Ulkoasiainministeriö pyysi vuonna 2007 toimivaltaisten ministeriöiden lausuntoa uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemisestä. Työministeriö ja sisäasiainministeriö katsoivat lausunnoissaan, että perhe- ja puolisosopimusten tekeminen ei ulkomaalaislain säännösten ja niin sanotun yhden luvan periaatteen mukaan ole mahdollista. Yhden luvan periaate perustui eduskunnan hallintovaliokunnan mietintöön ulkomaalaislain muutoksesta, jossa valiokunta totesi että ulkomaalaisella voi olla vain yksi oleskelulupa kerrallaan (HE 28/2003 vp - HaVM 4/2004 vp). Tämän katsottiin merkitsevän, ettei samalla henkilöllä voi olla yhtä aikaa sekä työhön perustuvaa oleskelulupaa että ulkoasiainministeriön myöntämää oleskelulupaa. Ennen ulkomaalaislain voimaantuloa tehtyjen perhe- ja puolisosopimusten määräysten katsottiin kuitenkin olevan myös ulkomaalaislain muutoksen voimaantulon jälkeen muuttumattomina voimassa. Tämän katsottiin perustuvan ulkomaalaislain 1 §:ään sekä sen perusteluihin (HE 28/2003 vp) ja tulkinta vahvistettiin yhteisesti myös vuonna 2007 järjestetyssä ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön ja työministeriön välisessä kokouksessa.

Ulkoasiainministeriö pyysi heinäkuussa 2012 uudelleen lausuntoja sisäasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä sekä Maahanmuuttovirastolta siitä, katsovatko ne uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemisen mahdolliseksi voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Lausuntojen perusteella jatkuneessa valmistelussa päädyttiin ratkaisuun, jossa muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden edustustojen virkamiesten perheenjäsenten työllistyessä Suomessa Maahanmuuttovirasto myöntäisi kyseisille henkilöille työntekijän oleskeluluvan, jolloin ulkoasiainministeriön heille myöntämä tilapäinen oleskelulupa peruttaisiin. Tämä koskisi myös tilanteita, joissa sovelletaan Suomen ja lähettäjävaltion välistä perhe- ja puolisosopimusta. Käytännön myötä yhden luvan periaatteen vastaista tilannetta ei syntyisi ja käytäntö olisi sopusoinnussa sekä ulkomaalaislain että Suomea velvoittavien Wienin diplomaatti- ja konsulisopimusten sekä perhe- ja puolisosopimusten määräysten kanssa. Ulkomaalaislakia katsottiin näin ollen olevan mahdollista tulkita siten, että myös uusien perhe- ja puolisosopimusten tekeminen olisi sopusoinnussa ulkomaalaislain säännösten kanssa ilman että ulkomaalaislakia oli tarvetta muuttaa.

Samanaikaisesti kansallisen valmistelun kanssa ulkoasiainministeriö järjesti laajan edustustokyselyn selvittääkseen perhe- ja puolisosopimusten tarvetta ja edellytyksiä. Edustustokyselyä on selostettu edellä jaksossa 3 Nykytilan arviointi.

Perhe- ja puolisosopimusneuvottelut käytiin Suomen mallisopimuksen perusteella, joka pohjautuu Euroopan neuvoston mallisopimukseen (Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus nro R (87) 2, annettu 12 päivänä helmikuuta 1987). Neuvottelut käytiin pääosin edustustojen välityksellä siten, että ulkoasiainministeriö antoi oikeudellista tukea neuvotteluihin.

Vuosien 2014–2015 aikana allekirjoitettiin viisi sopimusta: Argentiina (11 päivänä joulukuuta 2014), Brasilia (1 päivänä joulukuuta 2015), Israel (11 päivänä maaliskuuta 2015), Serbia (9 päivänä lokakuuta 2014) ja Vietnam (20 päivänä marraskuuta 2015).

Sekä mallisopimuksesta että neuvotelluista sopimuksista pyydettiin lausunnot sisäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja Maahanmuuttovirastolta. Lausuntojen perusteella sopimuksiin sisältyvää perheenjäsenen määritelmää tarkennettiin. Hallituksen esityksestä pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, sisäministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja Maahanmuuttovirastolta. Lausunnon antoivat määräaikaan mennessä oikeusministeriö, sisäministeriö ja Maahanmuuttovirasto. Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti, ettei sillä ole asiassa lausuttavaa.

Hallituksen esitystä pidettiin yleisellä tasolla hyvänä ja oikeustilaa selkeyttävänä. Oikeusministeriö pyysi ulkoasiainministeriötä tarkentamaan vaikutusarviota siltä osin, kuin on kyse sopimusjärjestelyjen kohteena olevien henkilöiden lukumääristä vuositasolla. Vaikutusarviointiin lisättiin arvio sopimusten mukaisten järjestelyjen kohteena vuosittain olevien henkilöiden määrän suuruusluokasta.

Sisäministeriö lausui hallinnonalansa kannalta olevan keskeistä, että työntekoon Suomessa sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja että menettelyllä myös täytetään EU-lainsäädännön vaatimukset etenkin ns. yhden luvan periaatteesta. Kun esityksessä on kyse kolmannen maan edustuston henkilökuntaan kuuluvan perheenjäsenen työskentelystä Suomessa, tulee Suomen ulkomaalaislaki ja sen työntekoa koskeva 5 luku sovellettavaksi. Hallituksen esityksessä ja itse sopimuksissa on sisäministeriön mukaan hyvin tuotu esiin työntekijän yksityisoikeudellinen asema työsuhteessa ja toisaalta diplomaattisen aseman ja immuniteetin säilyminen muutoin, sekä noudatettavan menettelyn EU-lainsäädännön mukaisuus.

Maahanmuuttovirasto on aiemmin vastaavia sopimuksia kommentoidessaan tuonut esiin, että lupajärjestelmän kannalta diplomaattien perheenjäsenten työntekoon on liittynyt avoimia kysymyksiä. Hallituksen esitys tarjoaa Maahanmuuttoviraston lausunnon mukaan vastauksen keskeisiin avoimiin kysymyksiin, sillä jatkossa diplomaatin perheenjäsenelle voitaisiin myöntää työntekijän oleskelulupa. Lupajärjestelmän selkiytyminen helpottaisi Maahanmuuttoviraston mukaan myös työnteon valvontaa.

yksityiskohtaiset perustelut

1 Sopimusten sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimusten keskeinen sisältö kuvataan alla asiakokonaisuuksittain. Jokainen sopimus on Suomen ja kunkin sopimusvaltion kahdenvälisten neuvotteluiden tulos, mistä johtuen asiakokonaisuuksien jaottelu artikloihin sekä artiklanumerointi poikkeavat sopimusten välillä toisistaan. Kunkin asiakokonaisuuden kohdalle on merkitty, mihin artiklaan kyseinen asiakokonaisuus eri sopimuksissa sisältyy.

Johdanto, ansiotyön salliminen ja luvan myöntämisen vastavuoroisuus. Sopimusten johdannossa tai erillisessä asiaa koskevassa artiklassa ilmaistaan osapuolten tahto sallia vapaan ansiotyön tekeminen virallisissa tehtävissä alueillaan työskentelevien diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäsenten sekä tietyissä tapauksissa kansainvälisissä järjestöissä toimivien edustustojen jäsenten perheenjäsenille. Työntekoluvan myöntämisessä noudatetaan vastavuoroisuutta.

Ansiotyön sallimista ja luvan myöntämisen vastavuoroisuutta koskevia määräyksiä on Suomen ja Argentiinan sekä Suomen ja Brasilian välisten sopimusten 1 artiklassa ja Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 2 artiklassa ja Suomen ja Serbian välisen sopimuksen johdannossa.

Määritelmät. Artiklassa määritellään kunkin sopimuksen keskeinen termistö. Perhe- ja puolisosopimusten soveltamisen kannalta keskeisiä termejä ovat "työntekijä", "perheenjäsen" ja "ansiotyö". Selkeyden vuoksi osassa sopimuksista on määritelty myös termi "työntekijä", jolla kuvataan tarkasti se lähetettyjen työntekijöiden piiri, jonka perheenjäsenten osalta kyseinen sopimus soveltuu. Sopimuksissa, joissa määritelmää "työntekijä" ei ole erillisenä käytetty, sopimuksen soveltamisen kannalta olennainen edustuston henkilöstön rajaus ilmenee muualta sopimustekstistä.

Pääosassa sopimuksia "perheenjäsenellä" tarkoitetaan lähetetyn työntekijän aviopuolisoa tai aviopuolisoon rinnastettavaa puolisoa lähettäjävaltion lainsäädännön mukaisesti, sekä työntekijän huollossa olevaa naimatonta alle 18-vuotiasta lasta. Viittauksella lähettäjävaltion lainsäädäntöön perheenjäsenen määritelmän sisältö muodostuu Suomen lähettämien työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä osalta Suomen lainsäädännön mukaisesti, ja vastaavasti Suomeen lähetettyjen sopimusvaltioiden työntekijöiden perheenjäsenten osalta näiden maiden lainsäädännön mukaisesti. Suomessa perheenjäsenen määritelmä ilmenee ulkomaalaislain 37 §:stä. Viittauksella lähettäjävaltion lainsäädäntöön on ennen kaikkea haluttu varmistaa suomalaisten samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaiset mahdollisuudet hakeutua Suomen edustustoihin eri puolilla maailmaa mahdollistamalla puolison työskentely asemamaassa myös silloin, kun vastaanottajavaltion lainsäädännössä ei tunnusteta samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhdetta.

Ulkomaalaislain 37 §:ssä (380/2006) perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy. Painavana syynä on käytännössä pidetty edustuston virallista ilmoitusta perhesiteestä. Lapseen rinnastetaan myös alle 18-vuotias naimaton lapsi, joka on huoltajansa tosiasiallisessa huollossa ja tosiasiallisen huollon tarpeessa oleskelulupahakemuksen ratkaisupäivänä, mutta jonka huoltosuhteesta ei ole saatavissa virallista selvitystä (kasvattilapsi).

Suomen ja Argentiinan välisessä sopimuksessa "perheenjäseneksi" katsotaan henkilö, jonka lähettäjävaltion edustusto ilmoittaa vastaanottajavaltiolle, ja jonka vastaanottajavaltio tunnustaa lähettäjävaltion lähetetyn työntekijän kanssa samaan talouteen kuuluvaksi. Perheenjäsenen tarkempi määrittely jää tässä tapauksessa riippumaan valtioiden välillä muotoutuvista käytännöistä. Sama koskee puolison osalta Suomen ja Brasilian sekä Suomen ja Vietnamin välisiä sopimuksia, joissa perheenjäseneksi määritellään puoliso tai pysyvä kumppani kummankin valtion lainsäädännön mukaisesti. Argentiinan, Brasilian ja Vietnamin Suomeen lähettämän diplomaattisen henkilökunnan perheenjäsenten osalta tulkinnan lähtökohtana on ulkomaalaislain 37 §.

Määritelmät sisältyvät Suomen ja Argentiinan välillä tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja Suomen ja Brasilian, Suomen ja Israelin, Suomen ja Serbian sekä Suomen ja Vietnamin välillä tehtyjen sopimusten 1 artiklaan. Koska perheenjäsen on määritelty Suomessa ulkomaalaislain 37 §:ssä, perheenjäsenen määritelmä kuuluu lainsäädännön alaan.

Työntekoon liittyvät hallinnolliset järjestelyt. Ansiotyön tekeminen perhe- ja puolisosopimuksen nojalla edellyttää lähettäjävaltion diplomaattisen tai konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä olevan edustuston tekemää virallista pyyntöä vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriön protokollaosastolle. Suomessa toimivaltainen viranomainen on ulkoasiainministeriön protokollapalvelut.

Pyynnön saatuaan toimivaltainen viranomainen tutkii asian ja todettuaan, ettei laillista estettä luvan myöntämiselle ole, ilmoittaa viipymättä virallisteitse lähettäjävaltion asianomaiselle diplomaattiselle tai konsuliedustustolle tai kansainvälisessä järjestössä toimivalle edustustolle, että kyseisellä perheenjäsenellä on lupa tehdä ansiotyötä.

Suomessa noudatettavia oleskelu- ja työlupakäytäntöjä on selostettu Nykytilaa koskevassa jaksossa 2.2.

Niiden valtioiden osalta, joiden kanssa Suomi on tehnyt perhe- ja puolisosopimuksen, perheenjäsen tai puoliso saa Maahanmuuttovirastolta perhe- ja puolisosopimuksen perusteella työntekijän oleskeluluvan ilman työvoimapoliittista harkintaa. Ulkoasiainministeriön ulkomaalaislain 69 §:n nojalla myöntämä oleskelulupa peruutetaan perheenjäsenen tai puolison aloittaessa ansiotyön, ja henkilölle myönnetään uusi henkilökortti, jossa ei ole mainintaa oleskeluoikeudesta. Käytäntö noudattaa yhden luvan periaatetta, ja sillä on pyritty ehkäisemään kahden oleskeluluvan samanaikaisesta voimassaolosta mahdollisesti seuraavia epäselvyyksiä.

Lupa tehdä ansiotyötä lakkaa pääsääntöisesti olemasta voimassa silloin, kun luvanhaltija ei ole enää perheenjäsenen asemassa, kun luvan perusteena ollut työsuhde tai tehtävä päättyy, kun lähetetyn työntekijän virkatehtävä vastaanottajavaltiossa päättyy tai kun jompikumpi perhe- ja puolisosopimuksen osapuolista irtisanoo sopimuksen. Luvan päättymiselle silloin, kun se johtuu perheenjäsenen vaikutusvallan ulkopuolella olevasta seikasta, on osassa sopimuksia asetettu vaihtelevia määräaikoja. Perheenjäsenen diplomaattinen asema Suomessa päättyy kuitenkin aina, kun lähetetyn työntekijän virkatehtävä päättyy ja hän poistuu maasta.

Perhe- ja puolisosopimuksen perusteella tehtävä ansiotyö ei oikeuta perheenjäsentä jatkamaan oleskeluaan vastaanottajavaltiossa, eikä pysymään sellaisessa ansiotyössä tai ryhtymään toiseen ansiotyöhön vastaanottajavaltiossa sen jälkeen, kun luvan voimassaolo on päättynyt. Diplomaatin perheenjäsenenä tapahtunutta tilapäistä oleskelua ei huomioida myöskään pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen ulkomaalaislain 56 §:n nojalla vaadittavaksi oleskeluksi, mikäli perheenjäsen myöhemmin hakisi pysyvää oleskelulupaa.

Ansiotyön tekemistä koskevia hallinnollisia järjestelyjä käsitteleviä sopimusmääräyksiä sisältyy Suomen ja Argentiinan välisen sopimuksen 4 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 2 artiklaan, ja Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Serbian välisten sopimusten 3 artiklaan ja Suomen ja Vietnamin välisen sopimuksen 3 ja 4 artiklaan. Työntekoon liittyvistä luvista ja niitä koskevasta menettelystä on säädetty ulkomaalaislain 5 luvussa. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Tutkintojen tunnustaminen, erityispätevyyttä edellyttävät ja kansallisen turvallisuuden perusteella rajatut tehtävät. Perhe- ja puolisosopimus ei merkitse tutkintojen, todistusten tai opintojen automaattista vastavuoroista tunnustamista osapuolten välillä. Tällainen tunnustaminen edellyttää vastaanottajavaltiossa voimassa olevien menettelyiden sekä asiaa koskevien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten määräysten noudattamista. Sopimusmääräyksellä pyritään turvaamaan kansallisesti yhdenmukaisten ammatillisten vaatimusten noudattaminen hakeuduttaessa erityispätevyyttä edellyttäviin tehtäviin.

Perheenjäsenelle sopimuksen perusteella myönnetty lupa tehdä ansiotyötä ei myöskään merkitse henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, ammattipätevyyteen tai muihin syihin perustuvaa vapautusta työsuhteeseen tavanomaisesti sovellettavista vaatimuksista, menettelyistä tai maksuista.

Ansiotyön luonteelle tai lajille ei lähtökohtaisesti ole sopimuksissa asetettu rajoituksia. Argentiinan, Brasilian, Israelin ja Serbian kanssa tehdyissä sopimuksissa vastaanottajavaltiolle on varattu oikeus evätä luvan myöntäminen työhön, jota turvallisuussyistä voi tehdä vain vastaanottajavaltion kansalainen, tai tietyillä kansallisen turvallisuuden kannalta olennaisiksi katsotuilla aloilla tehtävään työhön. Ilman nimenomaista tämänsisältöistä sopimusmääräystäkin on katsottava, ettei vastaanottajavaltiolla ole velvollisuutta myöntää lupaa ansiotyöhön perhe- ja puolisosopimuksen nojalla silloin, kun on kyse tehtävistä, joihin kansallisen lainsäädännön mukaan voidaan nimittää vain vastaanottajavaltion kansalainen.

Tutkintojen tunnustamista sekä kansallisen turvallisuuden asettamia rajoitteita käsitteleviä sopimusmääräyksiä sisältyy Suomen ja Argentiinan välisen sopimuksen 3 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 6 ja 7 artiklaan, Suomen ja Israelin välisen sopimuksen 2 ja 3 artiklaan, Suomen ja Serbian välisen sopimuksen 2 artiklaan sekä Suomen ja Vietnamin välisen sopimuksen 2 artiklaan. Tutkintojen tunnustamisesta vastaa Suomessa Opetushallitus, joka toimii EU:n yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän kansallisena yhteyspisteenä. Opetushallitus jakaa tietoa tunnustamisjärjestelmästä sekä tutkintojen tunnustamismenettelyistä. Tutkintojen tunnustamisesta on Suomessa säädetty esimerkiksi laissa ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta (531/1986) sekä laissa ammattipätevyyden tunnustamisesta (1093/2007). Valtion virkamieslaissa (750/1994) luetellaan virat, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen, ja jotka siten muodostavat niiden tehtävien rungon, joihin ei myönnetä työlupaa sopimusten kansallisen turvallisuuden perusteella rajoitettuja tehtäviä koskevien määräysten perusteella. Tällaisia virkoja ovat muun muassa ministeriöiden kansliapäälliköiden, valtiosihteerien ja osastopäälliköiden virat, ulkoasiainhallinnon virat, tuomarin virat, virastojen päälliköiden virat, poliisimiehen virat, puolustusvoimien, puolustusministeriön sekä rajavartiolaitoksen virat sekä suojelupoliisin virat. Valtion virkamieslaissa lueteltujen virkojen lisäksi on katsottava, että myös yksityissektorin työt voivat kuulua sopimusten rajoittavien määräysten piiriin silloin, kun niihin sisältyy kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavien tehtävien hoitoa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Asiaa on käsitelty myös kesäkuussa 2015 annetussa työryhmämuistiossa Kaksoiskansalaisuus valtion virkaan nimitettäessä (VM 26/2015).

Siviili- ja hallinto-oikeudellinen koskemattomuus. Sopimusmääräyksen nojalla perheenjäsenet, jotka nauttivat lainkäytöllistä koskemattomuutta Wienin diplomaattisopimuksen, Wienin konsulisopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan perusteella, ja jotka tekevät ansiotyötä perhe- ja puolisosopimuksen mukaisesti, eivät nauti koskemattomuutta siviili- ja hallinto-oikeudellisesta lainkäytöstä tai tuomioiden täytäntöönpanosta sellaisten tekojen ja laiminlyöntien osalta, jotka on tehty kyseisen ansiotyön yhteydessä, ja jotka kuuluvat vastaanottajavaltion siviili- tai hallinto-oikeudelliseen lainkäyttövaltaan. Suomen ja Israelin välisen sopimuksen 4 artiklan nojalla siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuudesta luopuminen ei kuitenkaan ulotu tuomioiden täytäntöönpanoon liittyvään koskemattomuuteen, jonka osalta edellytetään erillistä luopumista.

Sopimusmääräys ei merkitse luopumista siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuudesta muiden kuin ansiotyön yhteydessä tehtyjen tekojen tai laiminlyöntien osalta.

Siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Argentiinan sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 5 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 3 artiklaan ja Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Serbian välisten sopimusten 4 artiklaan. Lainkäytöstä sekä etsinnästä, takavarikosta, menettämisseuraamuksesta ja muista pakkotoimenpiteistä säädetään Suomessa lailla. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta tuomiovallasta. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Sopimusten siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta käsittelevät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Rikosoikeudellinen koskemattomuus. Wienin diplomaattisopimukseen, Wienin konsulisopimukseen tai muuhun sovellettavaan kansainväliseen asiakirjaan perustuvasta rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopuminen ei seuraa suoraan perhe- ja puolisosopimusten määräyksistä, vaan edellyttää nimenomaista toimenpidettä lähettäjävaltiolta.

Kun on kyse perheenjäsenestä, joka nauttii rikosoikeudellista koskemattomuutta jonkin edellä mainitun sopimuksen perusteella, ja on syytettynä työnsä yhteydessä tehdystä rikoksesta, vastaanottajavaltion on esitettävä virallinen, kirjallinen pyyntö lähettäjävaltiolle tämän perheenjäsenen rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumiseksi, ja lähettäjävaltion on vakavasti harkittava, suostuuko se esitettyyn pyyntöön.

Lähettäjävaltion antama suostumus rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopumiseen ei sisällä suostumusta mahdollisesti annettavan tuomion täytäntöönpanon osalta. Tuomion täytäntöönpano edellyttää erillistä pyyntöä koskemattomuudesta luopumiseksi tuomion täytäntöönpanon osalta, ja lähettäjävaltion tähän antamaa suostumusta.

Rikosoikeudellista koskemattomuutta käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Argentiinan sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 6 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 3 artiklaan ja Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Serbian välisten sopimusten 5 artiklaan. Siviili- ja hallinto-oikeudellista lainkäyttöä vastaavasti myös rikosoikeudellista lainkäyttöä säännellään Suomessa rikoslailla (39/1889) ja rikosprosessilainsäädännöllä. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmät. Perhe- ja puolisosopimusten nojalla tehtävään ansiotyöhön sovelletaan työntekovaltion vero- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Argentiinan sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 7 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 8 artiklaan ja Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Serbian välisten sopimusten 6 artiklaan. Verovelvollisuuden perusteista säädetään perustuslain (731/1999) 81 §:n mukaan lailla, ansiotulojen verotuksen osalta erityisesti tuloverolaissa (1535/1992). Sosiaaliturvaa koskevat säädökset ovat niin ikään yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavina laintasoisia (perustuslain 80 §). Sopimusten verotusta ja sosiaaliturvaa käsittelevät määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan.

Riitojen ratkaiseminen. Niiltä osin, kuin riitojen ratkaisemisesta on sovittu, sopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet ratkaistaan diplomaattiteitse osapuolten keskinäisillä neuvotteluilla. Suomen ja Argentiinan väliseen sopimukseen ei sisälly sopimusmääräystä riitojenratkaisusta.

Riitojen ratkaisemista käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Serbian sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 8 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 9 artiklaan ja Suomen ja Israelin välisen sopimuksen 7 artiklaan.

Sopimuksen muuttaminen. Sopimusten muuttaminen edellyttää molempien osapuolten hyväksyntää ilman nimenomaista asiaa koskevaa sopimusmääräystäkin. Osassa sopimuksista on tästä huolimatta todettu, että sopimusta voidaan muuttaa osapuolten keskinäisellä sopimuksella vaihtamalla diplomaattisia nootteja. Muutosten voimaantuloon sovelletaan samoja menettelyitä kuin koko sopimuksen voimaantuloon.

Sopimusten muuttamista käsittelevät sopimusmääräykset sisältyvät Suomen ja Brasilian sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 9 artiklaan ja Suomen ja Israelin välisen sopimuksen 8 artiklaan.

Voimaantulo. Sopimukset edellyttävät voimaantullakseen, että sopimuspuolet käsittelevät kunkin sopimuksen kansallisten menettelyjensä mukaisesti.

Voimaantulomääräykset sisältyvät Suomen ja Argentiinan välisen sopimuksen 12 artiklaan, Suomen ja Brasilian välisen sopimuksen 10 artiklaan ja Suomen ja Israelin, Suomen ja Serbian sekä Suomen ja Vietnamin välisten sopimusten 9 artiklaan.

2 Lakiehdotusten perustelut

1§ Lakiehdotusten 1 § sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä on tehty tarkemmin selkoa esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

2§ Sopimusten muut määräykset ja voimaansaattamislait ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Kunkin lain on tarkoitus tulla voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Suomen ja Argentiinan, Suomen ja Israelin sekä Suomen ja Serbian väliset sopimukset tulevat voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjen päättämisestä on otettu vastaan.

Suomen ja Brasilian sekä Suomen ja Vietnamin väliset sopimukset tulevat voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua päivästä, jona on vastaanotettu jälkimmäinen ilmoitus sopimuksen voimaantulon edellyttämien sisäisten menettelyjen päättämisestä.

Suomi vastaanotti ilmoituksen sopimuksen voimaansaattamiseksi tarpeellisten kansallisten menettelyiden saattamisesta päätökseen Serbialta 3 päivänä heinäkuuta 2015 ja Israelilta 7 päivänä elokuuta 2015.

Kutakin sopimusta koskeva voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kyseisen sopimuksen kanssa.

Sopimukset eivät sisällä Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan kuuluvia määräyksiä, eikä sopimusten voimaansaattamislaeille ole siten tarpeen hankkia Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Määräykset luetaan kuuluviksi lainsäädännön alaan, jos (1) määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, (2) määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, (3) määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, (4) määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai (5) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetyt perhe- ja puolisosopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset koskevat työntekoon liittyviä hallinnollisia järjestelyitä, siviili- ja hallinto-oikeudellista sekä rikosoikeudellista lainkäyttöä ja siitä luopumista, Suomen vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän soveltamista sopimusten nojalla Suomessa tehtävään ansiotyöhön, tutkintojen tunnustamista sekä kansallisesta turvallisuudesta johtuvia rajoitteita työlupien myöntämiseen. Myös sopimusten keskeiset määritelmät sisältävän artiklan on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin, kuin sopimuksissa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita. Tällöin määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp ). Lainsäädännön alaan kuuluviksi määritelmiksi voidaan edellä olevan perusteella katsoa perheenjäsenen määritelmä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi

Suomen tasavallan ja Argentiinan tasavallan välillä niiden diplomaattisissa ja konsuliedustustoissa sekä kansainvälisten järjestöjen edustustoissa työskentelevän diplomaattisen, konsuli-, hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan perheenjäsenten vapaasta ansiotyön tekemisestä Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2014 tehdyn sopimuksen,

Suomen tasavallan hallituksen ja Brasilian liittotasavallan hallituksen välillä diplomaattisen, konsuli-, sotilas-, hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan perheenjäsenten ansiotyön tekemisestä Brasíliassa 1 päivänä joulukuuta 2015 tehdyn sopimuksen,

Suomen tasavallan hallituksen ja Israelin valtion hallituksen välillä diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenen perheenjäsenten ansiotyöstä Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 2015 tehdyn sopimuksen,

Suomen tasavallan hallituksen ja Serbian tasavallan hallituksen välillä niiden diplomaattisissa edustustoissa ja konsuliedustustoissa tai kansainvälisissä järjestöissä työskentelevän työntekijän perheenjäsenen ansiotyön tekemisestä Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2014 tehdyn sopimuksen, sekä

Suomen tasavallan hallituksen ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksen välillä diplomaattisten tai konsuliedustustojen tai kansainvälisissä järjestöissä toimivien pysyvien edustustojen jäsenten perheenjäsenten ansiotyöstä Hanoissa 20 päivänä marraskuuta 2015 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset