1
Lakiehdotuksen perustelut
2 luku Yleiset toimivaltuudet
12 §.Turvallisuustarkastus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että poliisimiehellä on oikeus kiinniottamisen, pidättämisen, vangitsemisen, säilöön ottamisen ja muun henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa, mitä henkilöllä on vaatteissaan tai muuten yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa sen varmistamiseksi, ettei tällä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi vaarantaa säilyttämisensä taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Poliisimies voisi virkatehtävän suorittamisen yhteydessä tehdä henkilölle tarkastuksen tällaisten esineiden tai aineiden löytämiseksi muussakin tapauksessa, jos se perustellusta syystä on tarpeen poliisimiehen työturvallisuuden ja virkatehtävän suorittamisen varmistamiseksi. Yleisperusteluissa todetusti tarkastukselle on aina oltava perusteltu syy, eikä säännös oikeuta tekemään ratsiatyyppisiä, kehen tahansa kohdistuvia turvallisuustarkastuksia. Momentti vastaisi voimassa olevaa lakia myös tältä osin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että henkilö tai hänen mukanaan oleva tavarat voidaan vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa myös hänen tunnistamistaan varten tarpeellisen asiakirjan löytämiseksi.
Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että siinä ei enää säädettäisi poliisimiehen oikeudesta turvallisuustarkastukseen eräissä tilaisuuksissa ja tiloissa. Asiasta säädettäisiin jatkossa luvun 12 a §:ssä. Sen sijaan pykälän 3 momentti vastaisi sisällöllisesti voimassa olevan pykälän 4 momenttia. Momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetut vaaralliset esineet tai aineet olisi tarvittaessa otettava pois tarkastettavalta. Lisäksi pois olisi otettava esineet tai aineet, joiden hallussapito on muuten laissa tai lain nojalla kielletty. Ilmaisulla "lain nojalla" tarkoitettaisiin lain nojalla annetun säännöksen tai määräyksen nojalla kiellettyjä esineitä tai aineita. Pykälän voimassa olevan 4 momentin perusteluissa todetusti säännöksessä tarkoitettujen turvallisuustarkastusten yhteydessä saattaa löytyä esineitä tai aineita, joiden hallussapito on rangaistavaa, mutta jotka eivät välttämättä ole 1 tai 3 momentissa tarkoitettuja vaarallisia esineitä. Perusteluissa esimerkkinä tällaisista mainitaan huumausaineet. Hallussapidon rangaistavuus tarkoittaa sitä, että kysymys on rikosasiasta, jolloin sovellettavaksi tulevat pakkokeinolain 7 luvun takavarikkoa koskevat säännökset. Jos kysymyksessä olisi sellainen vaaralliseksi katsottava esine tai aine, jonka hallussapito ei ole rangaistavaa, sen käsittelyyn sovellettaisiin poliisilain 2 luvun 15 §:n säännöksiä (HE 224/2010 vp, s. 81).
12 a §.Turvallisuustarkastus eräissä tilaisuuksissa. Uuden pykälän 1 momentissa säädettäisiin eräisiin tiloihin ja tilaisuuksiin liittyvistä turvallisuustarkastuksista, joista säädetään voimassa olevan poliisilain 2 luvun 12 §:n 3 momentissa. Poliisimiehellä olisi, sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä edellyttää, oikeus tarkastaa oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttävään kokoukseen, erityistä suojelua tai erityistä valvontaa edellyttävään yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tilaisuuteen tai tilaisuuden osallistujien majoitustiloihin saapuva tai sellaisessa tilaisuudessa tai sellaisissa tiloissa paikalla oleva, niistä poistuva taikka tilaisuuden järjestämispaikan tai majoitustilojen välittömässä läheisyydessä oleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien tai majoitustiloissa olevien tai muiden henkilöiden turvallisuudelle tai joiden hallussapito tilaisuudessa on muuten laissa tai lain nojalla kielletty.
Pykälän soveltamisalaan kuuluvien tilaisuuksien piiriin voi lähtökohtaisesti kuulua hyvin monenlaisia tapahtumia. Tästä syystä suhteellisuusperiaatteeseen sisältyvää vaatimusta siitä, että tarkastuksia tehdään vain tilanteen välttämättä edellyttämällä tavalla ja laajuudessa, korostettaisiin 1 momentissa nykyistä selkeämmin. Momentin mukaan poliisimiehellä olisi oikeus suorittaa turvallisuustarkastus sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä edellyttää.
Turvallisuustarkastuksen välttämättömyyttä tulisi arvioida tilaisuuteen liittyvän turvallisuus- ja järjestyshäiriöriskin, tarkastustilanteen, siinä noudatettavan menettelyn ja tarkastuksen piiriin kuuluvien esineiden osalta. Yleisötilaisuuksien ja yleisötapahtumien tarkoitus, osallistujat, järjestämisympäristö ja esimerkiksi aikaisemmat kokemukset tai ennakkotiedot vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisia turvallisuus- ja järjestyshäiriöriskejä tilaisuuteen voidaan arvioida liittyvän sekä siihen, millaisten tarkastustoimenpiteiden toteuttaminen on riskien hallitsemiseksi perusteltua ja suhteellisuusperiaatteen mukaista toteuttaa. Ennakkosuunnitteluun liittyy myös sen arviointi, miltä osin tarkastusten toteuttamisessa voidaan käyttää järjestyksenvalvojia kokoontumislain 23 §:n mukaisesti ja miltä osin lisäksi tarvitaan poliisin toteuttamia tarkastuksia. Lähtökohtaisesti tilaisuuksiin ja tapahtumiin liittyvä riskikartoitus ja momentissa tarkoitettu erityisen suojelun tai valvonnan tarve, toimenpiteisiin käytettävät resurssit sekä tilaisuuksissa noudatettava tarkastusmenettely arvioitaisiin poliisin yleis- ja kenttäjohtotasolla tai esimerkiksi erillisen tapahtumaan liittyvän tilanneorganisaation johtamisen mukaisessa menettelyssä. Käytännössä tarkastustoimenpiteitä koskevaa päätösvaltaa tulee kuitenkin olla myös yksittäisellä poliisimiehellä, koska tarkastustoimenpiteen tarpeellisuus voi perustua esimerkiksi yksittäisen poliisimiehen tekemään havaintoon tilanteessa, jossa toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi.
Myös itse tarkastustilanne ja tarkastuksen toimittamispaikka vaikuttavat tarkastuksen toimittamisen välttämättömyyden arviointiin sekä poliisilain 2 luvun 13 §:ssäkin ilmaistun vähimmän haitan periaatteen mukaisesti tarkastuksessa noudatettaviin menettelytapoihin. Esimerkiksi jos turvallisuustarkastus olisi mahdollista kohdistaa riittävässä laajuudessa tilaisuuteen saapuviin henkilöihin, tarkastuksia ei lähtökohtaisesti tulisi kohdistaa tilaisuuteen jo saapuneisiin, paikalla oleviin henkilöihin. Toisaalta tilaisuuden järjestämisympäristö ja turvallisuus- tai järjestyshäiriöriski sekä tilannetekijät saattavat edellyttää sitä, että turvallisuustarkastus suoritetaan myös tilaisuuden järjestämisalueella. Tapahtumien järjestämisympäristöstä johtuen pykälässä tarkoitettuja vaarallisia tai muuten kiellettyjä esineitä tai aineita saattaa kulkeutua tapahtuma-alueille myös muualta kuin varsinaisia saapumisväyliä pitkin. Esimerkiksi tilanteeseen liittyvät havainnot tai järjestyshäiriötilanne saattavat edellyttää mainittujen esineiden tai aineiden hallussa pitämiseen puuttumista tarkastuksin myös tapahtuman järjestämisalueella paikalla oleviin tai poistumassa oleviin henkilöihin kohdistuen. Tällainen tarve voi liittyä yhtä lailla julkisyhteisöjen järjestämään viralliseen tilaisuuteen kuin yleisölle avoimeen tapahtumaan.
Voimassa olevaan säännökseen verrattuna uutta olisi lisäksi se, että turvallisuustarkastus voitaisiin suorittaa paitsi vaarallisten esineiden varalta, myös sen varmistamiseksi, ettei henkilöllä ole hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussapito tilaisuudessa on muuten lain nojalla kielletty. Esineisiin ja aineisiin, joiden varalta turvallisuustarkastus voitaisiin tilanteen vaatiessa myös tehdä, kuuluisivat siten esimerkiksi kokoontumislain 23 §:n 3 momentin nojalla tilaisuudessa kielletyt alkoholijuomat ja muut päihdyttävät aineet sekä kokoontumislain 20 §:n nojalla annetun määräyksen mukaan tilaisuudessa kielletyt esineet ja aineet. Turvallisuustarkastuksen piiriin kuuluisivat myös rikoslain 50 luvussa tarkoitetut laittomasti hallussa olevat huumausaineet. Huumausaineiden hallussapidon, kaupan ja käytön yleiskiellosta säädetään huumausainelain (373/2008) 5 §:ssä.
Ehdotettava säännös eroaisi voimassa olevasta myös siinä, että turvallisuustarkastus voitaisiin suorittaa erityistä suojelua edellyttävien tilaisuuksien lisäksi myös erityistä valvontaa edellyttävässä tilaisuudessa. Erityistä suojelua edellyttäviä kokouksia ja muita vastaavia tilaisuuksia olisivat voimassa olevan säännöksen perusteluissa todetusti esimerkiksi valtiovierailuihin liittyvät tilaisuudet ja merkittävät kansainväliset kokoukset. Erityistä suojelua saattaa edellyttää myös yleinen kokous tai muunlainen yleisötilaisuus, johon liittyy turvallisuusuhkia. Tällainen voi olla esimerkiksi jalkapallo-ottelu, johon liittyy katsomoväkivallan tai kannattajajoukkojen välisen yhteenoton uhkaa stadionin läheisyydessä. Tilaisuuden erityissuojelun tarve voi johtua myös esimerkiksi esitetystä tilaisuuteen kohdistuvasta uhkauksesta tai muusta uhkaan liittyvästä ennakkotiedosta (HE 34/1999 vp, s. 25). Yleisiin kokouksiin liittyvissä tilanteissa olisi erityisesti huomioitava asian perusoikeusnäkökohdat ja poliisin tehtävä kokoontumisvapauden turvaamisessa. Lähtökohtaisesti näissä tilanteissa henkilöiden vapauspiiriin puuttumiseen tulisi suhtautua hyvin pidättyväisesti ja välttämättömissä tarkastuksissa tulisi painottaa henkilöiden turvallisuutta vaarantavien esineiden hallussapitoon puuttumista, millä toisaalta myös turvataan kokoontumisvapauden käyttöä. Kokoontumisvapauden merkityksen korostamiseksi ehdotetun pykälän 1 momentissa mainittaisiin sääntelyn piiriin kuuluviksi ainoastaan erityistä suojelua edellyttävät kokoukset. Erilaisten tilaisuuksien määrittelyä vaikeuttaa se, että tilaisuuksiin voi liittyä samanaikaisesti esimerkiksi kaupallisia, viihteellisiä, taiteellisia ja poliittisia piirteitä. Esimerkiksi yleisten kokousten ohjelmaan saattaa sisältyä yleisötilaisuuksille tyypillisiä, luonteeltaan viihteellisiä ohjelmanumeroita, vaikka tilaisuuden pääasiallinen tarkoitus liittyy kokoontumisvapauden käyttämiseen. Sekamuotoisten tilaisuuksien määrittely tulisi ratkaista kokoontumislain tulkintaohjeita (HE 145/1998 vp) vastaavasti tilaisuuden pääasiallisen tarkoituksen perusteella.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettu erityisen valvonnan tarve voisi johtua tilaisuuden erityisluonteesta tai esimerkiksi siitä, että olisi perusteltua aihetta epäillä, että tilaisuuteen osallistuvilla on hallussaan momentissa mainittuja kiellettyjä esineitä tai aineita. Tämä voisi aiheutua esimerkiksi poliisimiehen tekemistä tai muuten valvontatoiminnassa tehdyistä havainnoista, muista luotettavaksi arvioitavista havainnoista tai tiedoista tai aikaisemmista tapahtumista tilaisuudessa tai aikaisemmissa tilaisuuksissa. Tilaisuuden erityisluonteen vuoksi valvontaa voivat edellyttää esimerkiksi musiikkifestivaalien kaltaiset massaviihdetapahtumat. Tilaisuuden järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen vuoksi voi olla tarpeen, että poliisin tekemillä turvallisuustarkastuksilla estetään esimerkiksi huumausaineiden viemistä tilaisuuksien järjestämisalueille tai niiden välittömään läheisyyteen. Erityisesti tarve voi koskea sellaisia tilaisuuksia, joissa on paljon nuoria osallistujia ja joissa on esimerkiksi aikaisempien kokemusten perusteella tarve puuttua huumausaineiden laittomaan levittämiseen. Kokoontumislain 19 §:n mukaan poliisin tehtävänä on turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisin tulee myös valvoa, että järjestäjä ja puheenjohtaja täyttävät kokoontumislain mukaiset velvollisuutensa, sekä ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi yleisessä kokouksessa ja yleisötilaisuudessa. Yleisötilaisuuksia tai yleisötapahtumia, jotka edellyttävät erityistä suojelua tai erityistä valvontaa, ei voida poliisilaissa määritellä tyhjentävästi, vaan suojelun ja valvonnan tarve sekä olosuhteisiin soveltuvat menettelytavat turvallisuustarkastusten toteuttamisessa tulee arvioida tapauskohtaisesti. Kokoontumislain 2 §:n 3 momenttia vastaavalla tavalla ehdotetun sääntelyn piiriin eivät kuuluisi sellaiset tilaisuudet, joita osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voitaisiin pitää luonteeltaan yksityisenä. Lähtökohtaisesti poliisilain 2 luvun 12 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna erityistä valvontaa edellyttävänä tilaisuutena voitaisiin pitää vain kävijämäärältään suuria tilaisuuksia, joihin lisäksi liittyisi erityinen tarve poliisin toimittamiin turvallisuustarkastuksiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin poliisimiehen oikeudesta tarkastukseen "sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä edellyttää". Säännöksessä korostettaisiin voimassa olevaa 2 luvun 12 §:n 3 momenttia selkeämmin välttämättömyyttä tarkastuksen edellytyksenä. Lähtökohtana ei edelleenkään olisi kaikkien tilaisuuteen tai majoitustiloihin saapuvien henkilöiden tarkastaminen. Tarkastus voitaisiin riskiarvion perusteella tehdä esimerkiksi ajallisesti tai tarkastuspaikan suhteen valikoiden. Tarkastaminen tulisi myös tehdä niin vähän henkilöön ja hänen omaisuuteensa puuttuvalla tavalla kuin mahdollista. Tarkastamistarvetta arvioitaessa ja tarkastamista käytännössä toteutettaessa tulisi ottaa huomioon tilaisuuteen saapuvien ja tilaisuudessa paikalla olevien henkilöiden muodostama turvallisuusuhka tai järjestyshäiriön uhka. Tarkastusten oikeasuhtaisuutta tulisi arvioida myös suhteessa itse tilaisuuteen tai tapahtumaan ja sen luonteeseen ja tilanteeseen muutoinkin. Turvallisuustarkastuksen toimittamisesta säädetään voimassa olevan 2 luvun 13 §:ssä, jossa menettelytapana mainitaan muun muassa koulutetun koiran käyttäminen. Esimerkiksi räjähdysaineiden tai huumausaineiden varalta tehtävän turvallisuustarkastuksen toimittamisessa koulutetun koiran käyttö on käsin tunnustelua vähemmän kohdehenkilön henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuva tarkastuksen toteuttamistapa. Voimassa olevan pykälän perusteluissa todetusti tarkastamisen perusteellinen suorittaminen korostuisi tapauksissa, joissa poliisilla on saamiensa tietojen tai muiden seikkojen, esimerkiksi etukäteisuhkausten, perusteella erityistä syytä varautua turvallisuuden vaarantumiseen (HE 224/2010 vp, s. 80).
Poliisimiehellä olisi oikeus tehdä tarkastus tilaisuuden järjestämis- tai tapahtuma-alueilla ja majoitustiloissa sekä niiden välittömässä läheisyydessä. Tarkastuksen toimittamisessa tulisi kuitenkin aina huomioida luvun 13 §:n edellyttämä vähimmän haitan periaate ja noudattaa olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta. Poliisilain 2 luvun 12 a §:n 1 momentin mukaan tarkastusoikeuden piiriin kuuluisi myös tilaisuuteen osallistuvien majoitustiloissa, esimerkiksi hotellissa tai leirintäalueella oleva henkilö. Näillä tiloilla tarkoitettaisiin yleisiä tiloja, esimerkiksi hotellin aulatiloja ja vastaavia tiloja. Tarkastusoikeuden piiriin eivät jatkossakaan kuuluisi rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetuissa varsinaisissa kotirauhan suojaamissa paikoissa kuten hotellihuoneissa tai teltoissa tai muissa asumiseen tarkoitetuissa tiloissa olevat henkilöt. Tällaisessa paikassa olevat henkilöt rajattaisiin pykälän 2 momentissa säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Rajaus ei vaikuttaisi poliisimiehen oikeuteen toimittaa turvallisuustarkastus poliisilain 2 luvun 12 §:n nojalla. Paikanetsinnästä, jossa etsinnän kohteena on muun muassa kulkuneuvo, säädetään pakkokeinolain 8 luvussa.
Muutosta voimassa olevaan säännökseen tarkoittaisi myös se, että tarkastaa voitaisiin tilaisuuteen saapuvan lisäksi myös tilaisuudessa tai tilaisuuden osallistujien majoitustiloissa oleva henkilö. Ilmaisulla "paikalla oleva" tarkoitettaisiin tilaisuuteen tai tilaisuuden osallistujien majoitustiloihin jo saapunutta, alueella olevaa henkilöä. Tilaisuuteen saapuvalla tai sen välittömässä läheisyydessä olevalla tarkoitettaisiin voimassa olevaa säännöstä vastaavasti henkilöitä, jotka fyysisen sijaintinsa perusteella voivat vaarantaa tilaisuutta. Kuten voimassa olevan säännöksen perusteluissa (HE 34/1999 vp, s. 25) todetaan, välitön läheisyys ei ole täsmällisesti laissa määriteltävissä, koska asiaan vaikuttavat esimerkiksi rakennusten sijainti, maaston muoto, kulkuväylät sekä epäillyn tai tiedossa olevan tilaisuutta vaarantavan uhkatekijän tai valvonnan kohteen laatu. Tarkastuksen toimittamisessa olisi aina huomioitava tarkastuksen välttämättömyysedellytys, eikä esimerkiksi se, että henkilö ohittaa tilaisuuden järjestämispaikan, oikeuttaisi tarkastusta, elleivät tilaisuuden turvallisuuden tai järjestyksen ylläpitämiseen liittyvät syyt välttämättä edellyttäisi tarkastuksen toimittamista.
Pykälän 1 momentin mukaan tarkastaa voitaisiin tilanteen vaatiessa myös tilaisuudesta poistuva henkilö. Poistuvalla henkilöllä tarkoitettaisiin poistumassa olevaa, mutta vielä tilaisuuden tai tapahtuman tai siihen liittyvien majoitustilojen alueella tai niiden välittömässä läheisyydessä olevaa henkilöä.
Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöllisesti esityksessä ehdotettua 2 luvun 12 §:n 3 momenttia. Myös 12 a §:n 1 momentissa tarkoitetut esineet tai aineet olisi tarvittaessa otettava pois tarkastettavalta. Jos kyseisen esineen tai aineen hallussapito on rangaistavaa, sovellettavaksi tulisivat pakkokeinolain 7 luvun takavarikkoa koskevat säännökset. Jos kyseessä olisi sellainen esine, jonka hallussapito on kiellettyä, mutta ei rangaistavaa, sen käsittelyyn sovellettaisiin poliisilain 2 luvun 15 §:n säännöksiä.
15 §.Haltuun otetun omaisuuden käsittely. Edellä mainittujen muutosten johdosta pykälän 1 momentin viittaus 12 §:n 4 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi 12 §:n 3 momenttiin ja 12 a §:n 3 momenttiin.
22 §.Vieraan valtion virkamiehen toimivalta. Edellä mainittujen muutosten johdosta pykälän 1 momentin viittaus 12 §:n 4 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi 12 §:n 3 momenttiin. Lisäksi viittaussäännöksestä poistettaisiin maininta esineiden ja aineiden vaarallisuudesta, jolloin viittaus koskisi 12 §:n 3 momenttia kokonaisuudessaan.
3
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Turvallisuustarkastus merkitsee puuttumista perustuslain 7 §:n 1 momentissa suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, johon ei perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Ehdotetuilla säännöksillä on merkitystä myös suhteessa perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuuden suojaan, sillä vaaralliset ja laittomat esineet olisi poliisilain 2 luvun 12 §:n 3 momentin ja 12 a §:n 3 momentin mukaan otettava tarvittaessa pois tarkastettavalta. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluu, että rajoitusten on perustuttava eduskunnan säätämään lakiin. Rajoitusten on täytettävä täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Rajoitusten on oltava hyväksyttäviä eivätkä ne saa ulottua perusoikeuden ytimeen. Rajoitusten tulee täyttää myös suhteellisuutta ja oikeusturvaa koskevat vaatimukset samoin kuin Suomea sitovien kansainvälisten ihmissopimusten velvoitteet.
Perustuslakivaliokunta on katsonut täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta ongelmalliseksi lakiesityksen, jossa ehdotettiin, että poliisimiehellä olisi oikeus oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttävään kokoukseen, yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tapahtumaan osallistuvien turvallisuuden varmistamiseksi tarkastaa tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla voidaan haitata järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tilaisuudessa. Valiokunta katsoi, että ehdotettu säännös olisi huomattavan väljä ja toisi sellaisena sääntelyn piiriin henkilöiden hallussa pitämiä hyvin monenlaisia esineitä, myös sellaisia, joilla ei ole merkitystä tilaisuuteen osallistuvien turvallisuuden vaarantumisen kannalta (PeVL 11/2005 vp).
Nyt ehdotettujen säännösten tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että poliisimiehellä on riittävä alueellinen oikeus tilaisuuksien turvallisuuden ylläpidon edellyttämien tarkastusten suorittamiseen vaarallisten esineiden varalta. Sääntelyn tavoite tukee siten poliisin toimintaedellytyksiä muun muassa perustuslain 13 §:n kokoontumisvapauden turvaamisessa. Poliisimiehellä olisi oikeus turvallisuustarkastukseen sellaisten esineiden tai aineiden varalta, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien tai majoitustiloissa olevien tai muiden henkilöiden turvallisuudelle tai joiden hallussapito tilaisuudessa on muuten laissa tai lain nojalla kielletty. Sääntelyn piiriin kuuluisivat vaaraa aiheuttavien esineiden lisäksi muut esineet ja aineet, joiden hallussapito tilaisuudessa on laitonta. Lain nojalla tapahtuva esineiden ja aineiden hallussapidon kieltäminen tilaisuudessa perustuu säännönmukaisesti siihen, että niiden hallussapito vaarantaa tilaisuuden järjestystä ja turvallisuutta. Esimerkiksi kokoontumislain 23 §:n 3 momentissa säädetään poliisin oikeudesta kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa. Järjestyksenvalvojan lisäksi myös poliisimiehen tulee voida tarkastuksin valvoa kiellon noudattamista, jos tilanne sitä välttämättä edellyttää.
Ehdotetun sääntelyn eräänä tarkoituksena on estää laitonta huumausaineiden viemistä yleisötilaisuuksien järjestämisalueille. Tämä tavoite käsittää useampia hyväksyttäväksi katsottavia tarkoituksia, keskeisimpänä pyrkimys estää huumausaineiden laitonta levittämistä yleisötilaisuuksissa. Laittomien huumausaineiden kulkeutumisella yleisötilaisuuksien järjestämisalueille on merkitystä sekä tilaisuuksien järjestyksen että henkilöiden turvallisuuden kannalta. Erityisen tärkeänä huumausaineiden saatavuuteen puuttumista voidaan pitää sellaisissa tilaisuuksissa, joissa on paljon nuoria osallistujia. Päihteiden helppoa saatavuutta on vakiintuneesti pidetty keskeisenä nuorten päihteiden käytön riskiä lisäävänä tekijänä. Huumausainepolitiikkaa koskevassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä 2016—2019 korostetaan varhaista puuttumista nuorten tilanteisiin päihderiippuvuuden, rikoskierteen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Turvallisuusriskistä on kyse myös esimerkiksi silloin, jos tilaisuuteen kulkeutuu ja siellä laittomaan levitykseen päätyy huumausaineita, joiden käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta tai epäpuhtaudesta johtuva hengenvaara taikka lyhytaikaisesta tai kertaluonteisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara. Edellä nykytilan kuvauksen yhteydessä todetusti tämän kaltaisia huumausaineita on mahdollista käyttää myös vahingoittamis- ja rikoksentekotarkoituksessa. Esimerkiksi rangaistus muuntohuumeisiin kuuluvien kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden kiellon rikkomisesta säädetään nykyisin nimenomaan terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevan rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä. Tällaisten aineiden kieltoa ja muun muassa laittoman myynnin ja muun luovuttamisen kriminalisointia on perusteltu erityisesti sillä, että muuntohuumeiden lisääntynyt tarjonta edellyttää lasten ja nuorten suojelemista aineiden käytön ja kokeilun aiheuttamilta vaaratilanteilta ja haittavaikutuksilta (HE 327/2014 vp, s. 4). Järjestyksen ylläpitäminen, rikostorjunta ja tilaisuuksien turvallisuuden ylläpitäminen ovat toisiaan tukevia intressejä ehdotetun mukaisen turvallisuustarkastuksen toimittamisen tarkoituksena. Edellä mainituista syistä myös ehdotetuissa säännöksissä tarkoitettujen kiellettyjen esineiden ja aineiden haltuunottoa voidaan pitää perusoikeuksien kannalta hyväksyttävänä.
Ehdotettava tarkastusoikeus ei ulottuisi rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuihin kotirauhan suojaamiin paikkoihin kuten hotellihuoneisiin, telttoihin tai muihin asumiseen tarkoitettuihin tiloihin. Tarkastuksen piiriin kuuluvien esineiden ja aineiden osalta ehdotettu poliisimiehen oikeus turvallisuustarkastuksen suorittamiseen muistuttaa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 46 §:n mukaista järjestyksenvalvojan oikeutta turvallisuustarkastukseen toimialueellaan. Kyseinen toimivaltuus on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 22/2014 vp).
Perusoikeuksien rajoituksen suhteellisuuden arvioinnissa on huomattava, että esityksessä ei ehdoteta uusia menettelytapoja turvallisuustarkastuksen toimittamiseen. Poliisilain 2 luvun 13 §:ssä mainitaan menettelytapana muun muassa koulutetun koiran käyttäminen. Käytännössä tarkastuksen tarkoituksen ulottaminen sellaisiin esineisiin, joiden hallussapito tilaisuudessa on laissa kielletty, tarkoittaa sitä, että turvallisuustarkastus voidaan tehdä myös laittomien huumausaineiden varalta, esimerkiksi käyttäen apuna huumekoiraa. Joissakin laillisuusvalvojien ja perustuslakivaliokunnan kannanotoissa on katsottu, että koiran käyttäminen valvonnassa ja tarkastuksissa tarkoittaa varsin vähäistä puuttumista kohdehenkilön vapauspiiriin (Ks. esim. AOK 29.12.2005, Dnro 907/1/04). Monilla huumausaineiksi luokiteltavilla aineilla on lääketarkoituksessa olemassa myös lailliset markkinat, joten myös tästä syystä sääntelyllä on merkitystä yksityisyydensuojan kannalta. Esimerkiksi vankeuslaissa (767/2005) säädetään alueellisesti rajatusta virkamiehen oikeudesta tarkastaa henkilö (vangin osalta 16 luvun 3 §, muun henkilön osalta 17 luvun 2 §) sen varmistamiseksi, että tällä ei ole mukanaan esinettä tai ainetta, jolla voidaan aiheuttaa vaaraa henkilön turvallisuudelle tai vankilan järjestykselle tai jonka hallussapito on muuten laissa tai lain nojalla kielletty. Tarkastus voidaan siten tehdä muun muassa räjähdysaineiden ja päihdyttävien aineiden löytämiseksi. Tarkastuksen suorittaminen ei edellytä konkreettista epäilyä säännöksessä mainittujen esineiden tai aineiden olemassa olosta ja tarkastus voidaan suorittaa esimerkiksi vaatteita tunnustelemalla, metallinilmaisinta, muuta teknistä laitetta tai koulutettua koiraa käyttäen. Perustuslakivaliokunta otti kantaa lain säätämisjärjestykseen säädettäessä aiemmin voimassa ollutta, asiallisesti vastaavansisältöistä rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 9 e §:ää. Perustuslakivaliokunta katsoi, että tarkastuksen mahdollistamista on pidettävä melko lievänä puuttumisena laitokseen saapuvan oikeuksiin. Lisäksi perustuslakivaliokunnan mukaan "merkittävää on, että lain säätäminen tekee ennalta selväksi tällaisen tarkastusmahdollisuuden käytettävyyden" (PeVL 12/1998 vp).
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on poliisin toteuttamia henkilöön kohdistuvia tarkastusmenettelyjä koskevassa kannanotossa (EOAK 1870/2013) muistuttanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä, jonka mukaan yksityisyyden suojaan puuttuminen voi lailla säätämisestäkin huolimatta olla ongelmallista Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan näkökulmasta, jos toimeenpanovallan harkintavaltaa ei ole laissa rajoitettu (Ks. Gillan ja Quinton v. Yhdistynyt kuningaskunta, 12.1.2010). Tässä esityksessä ehdotetuissa säännöksissä olennainen rajoitus sisältyy jo lähtökohtaisesti siihen, että säännöksissä on kyse alueellisesti ja käytännössä myös ajallisesti rajatusta toimivaltuudesta. Lailla säätämisen myötä tilaisuuksiin osallistuvan voidaan edellyttää varautuvan ehdotetun laajuiseen turvallisuustarkastukseen myös poliisin suorittamana. Säännösten mukaan tarkastus tulee kyseeseen vain sillä tavoin ja siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä edellyttää. Tämä edellyttää tilaisuuteen liittyvien riskien arviointia ja tarkastusmenettelyn oikeasuhtaisuuden harkintaa sekä tilaisuuteen liittyvän poliisitoiminnan johtamisen että yksittäisen tarkastustoimenpiteen suorittamisen yhteydessä. Ehdotetun poliisilain 2 luvun 12 a §:n 1 momentin mukaan lähtökohtana ei edelleenkään ole kaikkien tilaisuuksiin osallistuvien tarkastaminen eikä tarkastuksella luvun 13 §:n 2 momentin mukaan saa puuttua tarkastettavan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen enempää kuin tehtävän suorittamiseksi on välttämätöntä. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetusti tarkastaminen tulee tehdä niin vähän henkilöön ja hänen omaisuuteensa puuttuvalla tavalla kuin on mahdollista, mikä tarkoittaa vähimmän haitan periaatteen korostamista menettelyssä. Tarkastuksessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää hienotunteisuutta, jolla tarkoitetaan muun muassa sitä, että menettelyssä tulisi huomioida henkilön ikä, terveydentila ja häveliäisyysnäkökohdat. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan muun muassa, että mahdollisuuksien mukaan turvallisuustarkastuksen suorittajan tulisi olla kohdehenkilön kanssa samaa sukupuolta oleva (Ks. HE 224/2010) vp, s. 82). Suhteellisuusnäkökohdat on siten huomioitu voimassa olevassa turvallisuustarkastuksen toimittamista koskevassa sääntelyssä ja myös näistä kysymyksistä on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 67/2010 vp). Sääntelyn on siten katsottava täyttävän suhteellisuuden vaatimukset käytettävien keinojen näkökulmasta.
Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Turvallisuustarkastuksen alueellisesta ulottuvuudesta ja sen piiriin kuuluvista esineistä ja aineista säätäminen tekee selväksi tarkastusmahdollisuuden käytettävyyden ja mahdollistaa näin yksilön näkökulmasta tarkastuksiin varautumisen erilaisiin tilaisuuksiin osallistuttaessa. Edellä todetuista syistä sääntelyn voidaan katsoa täyttävän täsmällisyyden, tarkkarajaisuuden sekä hyväksyttävyyden vaatimukset.
Lakiehdotus voidaan hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että lakiehdotuksesta hankitaan perustuslakivaliokunnan lausunto.