2.1
Lainsäädäntö
Ympäristönsuojelulaki
Ympäristönsuojelulaki on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yleislaki. Laissa säädetään muun muassa useista eri menettelyistä ympäristön suojelemiseksi, kuten ympäristölupa-, ilmoitus- ja rekisteröintimenettelystä.
Oikaisusta ja muutoksenhausta ympäristönsuojelulain nojalla tehtyyn päätökseen säädetään lain 19 luvussa. Ympäristönsuojelulain 190 §:n yleisemmän muutoksenhakua koskevan säännöksen lisäksi lain 195 §:ssä säädetään muutoksenhausta eräissä tyyppihyväksyntää ja pätevyystodistuksia sekä eräissä pätevyyden arviointia koskevissa päätöksissä. Lain 190 ja 195 §:n muutoksenhakusäännöksissä otettiin käyttöön valituslupajärjestelmä vuonna 2018, minkä lisäksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain säätämisen yhteydessä muutettiin 190 §:n 1 momentin laki- ja pykäläviittaukset hallintolainkäyttöön koskemaan uutta yleislakia. Hallintolainkäyttölain soveltumiseen viitataan myös ympäristönsuojelulain 196:n §:n 2 momentissa, 199 §:n 2 momentissa, 207 §:ssä ja 208 §:n 1 momentissa.
Jätelaki
Jätelakiin (646/2011) sisältyy säännökset useasta eri päätöstyypistä, koskien muun muassa kunnan järjestämää jätehuoltoa, jätehuolto- ja tuottajarekisteriin hyväksymistä, jätteen kansainvälisiä siirtoja ja aluksen siirtämistä purettavaksi sekä hallintopakkoa ja laiminlyöntimaksua.
Vuonna 2016 voimaan tulleella jätelain 137 §:n muutoksella (1062/2015) laajennettiin valituslupajärjestelmä uusiin asiaryhmiin. Valituslupa säädettiin pääsäännöksi eli sen piiriin tulivat esimerkiksi tuottaja- ja jätehuoltorekisteriin hyväksymistä ja näiden päätösten muuttamista koskevat päätökset, valvontaviranomaisen yksittäiset määräykset laissa säädetyn velvollisuuden täyttämiseksi sekä jätteen kansainvälisen siirron hyväksymistä koskevat päätökset. Valituslupasääntelyn ulkopuolelle jätettiin päätökset jätehuolto- ja tuottajarekisteriin hyväksymisen peruuttamisesta sekä jätteen kansainvälisen siirron hyväksymistä ja ennakkohyväksyntää koskevan päätöksen peruuttamisesta, kuten myös rikkomusten tai laiminlyöntien oikaisuvelvollisuutta koskevat 126–128 §:ssä tarkoitetut päätökset ja laiminlyöntimaksua koskevat 131–133 §:ssä tarkoitetut päätökset. Niitä pidettiin asianosaisen oikeusturvan ja elinkeinon harjoittamisen kannalta erityisen merkittävinä.
Laki vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa
Vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun lain (387/2013) tarkoituksena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä vähentämällä vaarallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa ja edistää sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämistä ja loppukäsittelyä ympäristöä säästävällä tavalla. Laissa säädetään valmistajan, maahantuojan ja jakelijan velvoitteista varmistua sähkö- ja elektroniikkalaitteen vaatimustenmukaisuudesta. Lisäksi säädetään muun muassa elinkeinonharjoittajaan kohdistuvista valvontaviranomaisten toimenpiteistä lain mukaisten velvoitteiden laiminlyöntitilanteissa. Lain 26 §:ssä säädetään hallinnollisista määräyksistä, joiden perusteella valvontaviranomainen voi muun muassa kieltää elinkeinonharjoittajaa tilapäisesti tai pysyvästi valmistamasta, markkinoille saattamasta, asettamasta saataville markkinoilla tai muuten luovuttamasta laitetta sekä määrätä poistamaan laite markkinoilta. Näitä määräyksiä koskevassa muutoksenhaussa noudatetaan lain 28 §:n mukaan hallintolainkäyttölain säännöksiä.
Laki eräiden polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä
Eräiden polttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä annetussa laissa (170/2018) säädetään polttoaineiden toimittajien velvollisuudesta vähentää kulutukseen luovutettavien polttoaineiden energiayksikköä kohti laskettuja kasvihuonekaasupäästöjä vähintään kuudella prosentilla vuoden 2020 loppuun mennessä verrattuna fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuviin elinkaarenaikaisiin keskimääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin Euroopan unionissa vuonna 2010. Laissa säädetään myös biopolttoaineiden ja niiden raaka-aineiden kestävyyskriteerien mukaisuudesta, kasvihuonekaasupäästöjen laskennasta ja vuotuisesta tietojen antamisesta. Lain 14–16 §:ssä säädetään Energiaviraston kiellosta tai määräyksestä rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemiseksi sekä Energiaviraston mahdollisuudesta määrätä laiminlyöntimaksun tai seuraamusmaksun asettamisesta. Näistä kaikista päätöksistä saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatii valitusluvan.
Laki vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään.
Vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään annetussa laissa (121/2011) säädetään muun muassa ympäristötodentajien akkreditoinnista sekä organisaatioiden rekisteröinnistä EMAS-järjestelmään. Vuonna 2016 voimaan tulleella lain 13 §:n muutoksella (1064/2015) laajennettiin valituslupajärjestelmä uusiin asiaryhmiin. Pykälän 2 momentin mukaan pääsääntöisesti käytettävän valituslupasääntelyn ulkopuolelle jätettiin akkreditoinnin tai toimiluvan peruuttamista tai pätevyysalueen rajoittamista koskevat asiat. Niitä pidettiin asianosaisen oikeusturvan ja elinkeinon harjoittamisen kannalta erityisen merkittävinä.
Laki pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta
Vuoden 2020 alusta voimaan tulevan pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta annetun lain (246/2019) myötä siirryttiin aiemmasta sopimuspohjaisesta pilaantuneiden alueiden pilaantuneisuuden selvittämistä ja puhdistamista koskevasta tukijärjestelmästä (valtion jätehuoltotyöjärjestelmä) valtionavustuksen myöntämiseen perustuvaan järjestelmään. Valtionavustuspäätökseen haetaan muutosta valtionavustuslain (688/2001) 34 §:n mukaan.
Toinen tukimuoto laissa on Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen järjestämä pilaantuneisuuden selvittäminen ja puhdistaminen (12 §). Alueen pilaantuneisuuden selvittämisen ja puhdistamisen järjestämistä koskevan päätöksen osalta muutoksenhausta säädetään lain 13 §:ssä. Päätökseen voi vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta annetusta päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen vaatii valitusluvan.
Laki hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista
Hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetulla lailla (416/2012) hiilidioksidin varastointi geologisiin muodostumiin Suomen alueella ja Suomen talousvyöhykkeellä kiellettiin. Lain 14 §:n nojalla annettavista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Energiaviraston päätöksistä valitetaan hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Lain 7–9 §:n nojalla Energiaviraston antamaan hiilidioksidin siirtoverkkoa koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen noudattaen hallintolainkäyttölakia.
Luonnonsuojelulaki
Luonnonsuojelulaissa säädetään muutoksenhausta 9 luvussa. Lain 61 § sääntelee valitusta. Sen 1 momentin mukaan ympäristöministeriön 50 §:n 3 momentin tai 52 §:n 2 momentin nojalla tekemään päätökseen sekä valtioneuvoston yleisistunnon päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Pykälän 2 momentti koskee muita päätöksiä. Sen mukaan ympäristöministeriön muuhun päätökseen sekä Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökseen ja kunnan viranomaisen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Pykälän 3 momentissa säännellään sitä, keillä on luonnonsuojelulain mukaisista päätöksistä valitusoikeus. Pykälän 4 momentissa todetaan muutoksenhaussa noudatettavan muutoin hallintolainkäyttölakia.
Lain 62 § koskee hallinto-oikeuteen tehtävää valitusta. Sen 1 momentissa luetellaan hallinto-oikeuden sellaiset päätökset, joihin saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla ainoastaan korkeimman hallinto-oikeuden myönnettyä valitusluvan.
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettu laki (252/2017) on ollut voimassa 16.5.2017 alkaen. Lain tarkoituksena on edistää hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia ja arvioinnin yhtenäistä huomioon ottamista hankkeiden suunnittelussa ja niitä koskevassa päätöksenteossa sekä samalla lisätä kaikkien tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Muutoksenhausta säädetään lain 37 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan hankkeesta vastaava saa hakea muutosta lain 13 §:ssä tarkoitettuun arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa annettuun päätökseen sekä 36 §:n mukaiseen arviointimenettelyn soveltamisesta puolustukseen tai siviilivalmiuteen liittyviin toimiin annettuun hylkäävään päätökseen valittamalla päätöksestä hallintolainkäyttölain mukaisesti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä valitettaessa toimivaltainen hallinto-oikeus on momentin mukaan se, jonka tuomiopiirissä pääosa kysymyksessä olevasta hankkeesta sijaitsee.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa mainitun lisäksi se, jolla on oikeus hakea muutosta hanketta koskevaan lupapäätökseen, saa hakea muutosta päätökseen, jolla on katsottu, ettei YVA-menettely ole tarpeen. Tämä tapahtuu samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin hanketta koskevasta lupapäätöksestä valitetaan. Pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on lisäksi oikeus hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut sen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen.
Maastoliikennelaki
Maastoliikennelaki (1710/1995) koskee moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureiteillä. Muutoksenhausta säädetään sen 31 §:ssä. Sen mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettuun kunnan viranomaisen päätökseen vaaditaan oikaisua hallintolain mukaisesti, ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen puolestaan haetaan muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti valittamalla hallinto-oikeuteen. Pykälän 3 momentin mukaan valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valitusluvan. Pykälän 4 momentin mukaan kunnan viranomaisen muuhun kuin 30 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta kuntalain (410/2015) mukaisesti.
Maastoliikennelain 30 § koskee moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tapahtuvaan kilpailujen ja harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen edellytettävää lupaa, jonka myöntää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Laissa ei ole säännöksiä luvan maksullisuudesta.
Ulkoilulaki
Ulkoilulaki (606/1973) koskee ulkoilureittejä, valtion retkeilyalueita sekä leirintäalueita. Laki on ollut voimassa 1.8.1973 alkaen. Lain mukaisia päätöksiä koskevasta muutoksenhausta säädetään ulkoilulain 30 a §:ssä. Sen mukaan kunnan leirintäalueviranomaisen 3 luvun nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muutoksenhaussa noudatetaan pykälän mukaan muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädettyä.
Etuostolaki
Etuostolaissa (608/1977) säädetään kunnan oikeudesta käyttää etuosto-oikeutta kunnassa myytyyn kiinteistöön. Kunnan päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään. Lain 22 §:n 1 momentin mukaan valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valitusluvan saamista.
Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta
Laissa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) säädetään kunnan ja tontinomistajan velvollisuuksista pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueilla olevia katuja ja muita yleisiä alueita. Kunnan yleiset määräykset kunnossa- ja puhtaanapidosta (14 §), kunnan taksapäätös (14 b §) ja kunnan valvontaviranomaisen määräämistä koskeva päätös (15 §) ovat päätöksiä, joiden muutoksenhakuun sovelletaan lain 18 §:n mukaan kuntalakia. Lain 18 §:n 1 momentin mukaan valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää näissä asioissa valitusluvan saamista. Muut laissa olevat päätöstyypit kuuluvat hallintovalituksen piiriin. Niissä on käytössä valituslupamenettely korkeimpaan hallinto-oikeuteen, lain 16 §:ssä tarkoitettuja hallintopakkoasioita lukuun ottamatta (18.2 §).
Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä
Eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä annetussa laissa (954/2012) säädetään rakennustuotteiden hyväksymismenettelyistä, jotka ovat tyyppihyväksyntä, varmennustodistus ja laadunvalvonnan varmentaminen sekä rakennuspaikkakohtainen varmentaminen. Lisäksi laissa säädetään valtuutetun ja hyväksytyn toimielimen hyväksymisestä ja toimintaa koskevista vaatimuksista.
Muutoksenhausta säädetään lain 36 §:ssä. Lain nojalla annettavissa päätöksissä osassa on mukana oikaisumenettely ja osassa ei ole. Hakemuksesta annettuun toimielimen päätökseen saa 36 §:n 1 momentin mukaan vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan muuhun lain nojalla tehtyyn päätökseen sekä oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Pykälän 3 momentissa säädetään muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla pääsääntöisesti vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupasääntelyn ulkopuolelle on jätetty toimielimen toiminnan keskeyttämistä sekä toimielimen valtuutuksen ja hyväksymisen peruuttamista koskevat asiat, koska ne ovat asianosaisen oikeusturvan ja elinkeinon harjoittamisen kannalta erityisen merkittäviä.
Laki rakennuksen energiatodistuksesta
Rakennuksen energiatodistuksesta annetussa laissa (50/2013) säädetään energiatodistuksen laatimisesta, sen sisällöstä, energiatodistuksen laatijan pätevyydestä ja toiminnan harjoittamisesta sekä lain valvonnasta. Muutoksenhausta säädetään lain 26 §:ssä. Lain nojalla annettavissa päätöksissä osassa on mukana oikaisumenettely ja osassa ei ole. Pätevyyden toteajan päätökseen saa 26 §:n 1 momentin mukaan vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan ympäristöministeriön ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen päätökseen sekä oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Pykälän 3 momentissa säädetään muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla pääsääntöisesti vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupasääntelyn ulkopuolelle on jätetty hallinto-oikeuden päätökset, jotka koskevat 24 ja 25 §:ssä tarkoitettuja asioita.
Laki rakennusperinnön suojelemisesta
Rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa (498/2010) säädetään siitä, miten tehdään rakennuksen suojelemista koskeva esitys, suojeluesityksen käsittelemisestä ja suojelun valvonnasta. Lakia sovelletaan rakennussuojeluun maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavoituksen ohella.
Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 9 §:n mukaan rakennuksen suojelemisesta, suojelupäätöksen muuttamisesta ja kumoamisesta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee lain 6 §:n nojalla päätöksiä vaarantamiskiellosta ja lain 17 §:n nojalla päätöksiä omistajan velvoittamisesta välttämättömiin kunnostustöihin. Suojeltavaksi määräämistä koskevat päätökset alistetaan ympäristöministeriön vahvistettaviksi. Lain 21 §:n mukaan myös muutosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen haetaan ympäristöministeriöltä. Vaarantamiskieltoa koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen. Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä rakennus sijaitsee. Muilta osin muutoksenhaussa sovelletaan hallintolainkäyttölakia.
Asumisen tukia koskeva lait
Ympäristöministeriön hallinnonalalle kuuluu lukuisia lakeja, joilla säädetään asumista koskevista valtion tukitoimenpiteistä. Näiden lakien muutoksenhakusäännöksissä on pääsääntönä, että viranomaisen tekemään päätökseen voi ensin hakea oikaisua hallintolaissa säädetyllä tavalla ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölain mukaisesti. Siltä osin kuin valituksenalaisessa päätöksessä on kyse tuen lakkauttamisesta tai takaisinperinnästä taikka sanktioluonteisesta asiasta (esimerkiksi takauskorvauksen maksamatta jättäminen, seuraamusmaksun määrääminen taikka omarahoitusosuudelle laskettavan koron perimisen tai tuotontuloutuksen kieltäminen), hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa. Tällaiset päätökset katsottiin vuonna 2016 voimaan tulleessa hallintolainkäyttöä koskeneessa lainsäädäntöuudistuksessa asianosaisen oikeusturvan kannalta erityisen merkittäviksi ja siksi ne päätettiin jättää valituslupasääntelyn ulkopuolelle. Myös kyseisen lainsäädäntöhankkeen jälkeen säädetyissä tai muutetuissa asumisen tukia koskevissa laeissa on muutoksenhakusäännösten osalta noudatettu kyseisessä hankkeessa päätettyjä linjauksia ja siinä käytettyjä sanamuotoja.
Maa-aineslaki
Maa-aineslain mukaisten asioiden muutoksenhausta säädetään 20–20 c §:ssä. Lain 20 §:n mukaan viranomaisen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lain 20 c §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään katselmuksesta, muutoksenhakutuomioistuin tai sen määräyksestä sen puheenjohtaja, jäsen tai esittelijä voi suorittaa paikalla tarkastuksen.
Maa-aineslain muutoksenhakusäännökset on tarkoitus yhdenmukaistaa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaiseksi hallituksen esityksessä laeiksi ympäristöministeriön hallinnonalan eräiden julkisia kuulutuksia koskevien säännösten muuttamisesta, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2019.
Maankäyttö- ja rakennuslaki
Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksenhakusäännökset uudistettiin vuoden 2017 uudistuksessa niin, että valitusluvasta tuli pääsääntö valitettaessa hallinto-oikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain uudistuksen vuoksi lakiin on tehtävä lähinnä teknisluonteisia muutoksia. Nämä tullaan toteuttamaan käynnissä olevan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä, joten ne eivät sisälly tähän hallituksen esitykseen.