Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston kanta on keskeisimmiltä osiltaan seuraava.
Kanta kokonaisuudessaan ilmenee valtioneuvoston kirjelmästä.
Suomen yksityiskohtainen kanta komission uudistushankkeen eri osa-alueisiin
muodostetaan siinä vaiheessa, kun ehdotusten konkreettinen
sisältö on tiedossa.
1) Aluetukikartat (suuntaviivojen jakso 5)
1.a) Väestöpeitto
Suomi pitää tärkeänä,
että komission linjauksen mukaisesti aluetuki kohdistetaan
vähiten kehittyneille alueille. Harvan asutuksen määritelmä kattaa
oleellisilta osilta nämä alueet Suomessa. Harva
asutus on täten perusteltu kriteeri aluetukien määrittelyssä.
Komissio esittää, että harva asutus
määriteltäisiin NUTS III -tasolla ja
kynnysarvona olisi 12,5 as/km2.
Esitetyn sijaan Suomi kannattaa harvan asutuksen kriteerin määrittelyn
soveltamista vuosien 2007—2013 suuntaviivojen
kohdan 30. b mukaisesti. Suomi siis kannattaa nykyisten suuntaviivojen
mukaisen määrittelyn säilyttämistä.
Komission kilpailun pääosasto on luonnoksessaan
lähtenyt siitä, että määrittelyn
pohjana käytetään vanhaa vuoden 2006
NUTS-alueluokitusta. Suomi pitää tärkeänä,
että määrittelyn pohjana käytetään
uudempaa vuoden 2010 NUTS-alueluokitusta.
Lisäksi Suomi katsoo, että väestötiheys
tulisi laskea suhteessa alueiden kokonaispinta-alaan, ei maapinta-alaan.
Tällöin sisävesistöt huomioitaisiin
harvan asutuksen alueiden määrittelyssä. Määrittely
tekisi oikeutta erityisesti niille alueilla, joilla laajat vesistöalueet
ovat maantieteelliseksi haitaksi tulkittava erityispiirre, joka
vaikeuttaa elinkeinopolitiikkaa ja logistiikkaa. Suomessa tämä koskee
Pohjois-Savoa (NUTS III -alue).
Komission esittämä aluetuen kohdentamisratkaisu
edellyttää tiettyä joustoa. Joustojen
suhteen komission esitys on parantunut aiemmasta. Joustolla turvattaisiin
se, että kaikkein heikoimmin kehittyneet harvan asutuksen
alueet, jotka eivät sisälly Itä- ja Pohjois-Suomen
harvan asutuksen NUTS III -alueisiin, voitaisiin ottaa harvan asutuksen
alueeksi käyttämällä komission 147
kohdassa esittämää joustomahdollisuutta. Tällä menettelyllä saataisiin
Suomen harvan asutuksen alueet säilytettyä aluekehittämisen kannalta
yhtenäisenä kokonaisuutena.
1.b) Ennalta määrittelemättömien
c-alueiden nimeäminen (suuntaviivojen jaksot 152—156)
Suomi on pääosin tyytyväinen komission
esitykseen jouston lisäämisestä aluetukikelpoisten alueiden
määrittelyssä. Komission esitys antaa jäsenmaille
harkintavaltaa aluetukikelpoisten alueiden valinnassa.
Komission esitys mahdollistaa tukialueaseman saariston osalta. Sen
sijaan maaseudun osalta tilanne on epäselvä.
Suomi pitää tärkeänä,
että nykyisten suuntaviivojen joustot säilyvät
myös uusissa suuntaviivoissa ja että Ahvenanmaan
osalta on mahdollista saada tuleviin tukialueisiin mukaan sekä maaseutu-
että saaristoseutukunnat.
Rakennemuutoksen sisällyttäminen arviointikriteereihin
on Suomen näkökulmasta perusteltua. Komission
esittämä jousto siitä, että jäsenvaltio
voi jättää osan väestöpeitosta
käyttämättä nimetessään
tukialueita kauden alussa, on kannatettava. Samoin komission esittämä tukialueiden
välitarkistusmahdollisuus vuonna 2017 on hyvä.
Suomi esittää mahdollisuutta nimetä ennalta
määrittelemättömiä alueita
koko tukikautta lyhyemmäksi ajaksi, esimerkiksi 2—3
vuodeksi, mikä ei sisälly komission esitykseen.
2) Alueelliseen investointitukeen sovellettavat enimmäistuki-intensiteetit
ja suuryritysten tukimahdollisuuksien poistuminen c-alueilta (suuntaviivojen
jakso 10 ja jaksot 156—163)
Suomi pitää komission esitystä suuryritysten
tukimahdollisuuden poistamisesta c-alueilla aiheellisena. Kilpailun
vääristymisen minimoimiseksi Suomi lisäksi
kannattaa yleistä tukitasojen laskua. Tukitasoja voitaisiin
Suomen näkemyksen mukaan laskea myös kaikilla
A-alueilla, toisin kuin komissio esittää.
Tukitasojen osalta Suomi suhtautuu varauksellisesti komission
esitykseen, jonka mukaan a-alueen vieressä sijaitsevilla
c-alueilla tuki-intensiteettejä voitaisiin nostaa siten,
että tuki-intensiteettien erotus ei ylitä 15:tä prosenttiyksikköä. Ehdotus
saattaa vääristää jäsenvaltioiden
välistä kauppaa ja kilpailua.
3) Komissiolle ilmoitettavat tuet (suuntaviivojen jakso 2)
Suomen näkökulmasta on tärkeää,
että eniten kilpailua vääristävät
tuet säilyvät ilmoitusvelvollisuuden piirissä myös
jatkossa, eikä ko. tukia saa laittaa täytäntöön
ilman komission hyväksyntää. Suomi pitää komission
esitystä tältä osin kilpailupolitiikan
näkökulmasta riittävänä. Komission
esityksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden piirissä säilyisivät
1) tietyille toimialoille suunnatut investointitukiohjelmat (mm.
laivanrakennusteollisuudelle suunnatut tuet), 2) tukiohjelman puitteissa
myönnetyt suuret yksittäiset investointituet,
3) yksittäiset investointituet, jotka mahdollisesti liittyvät
saman tai samantapaisen toiminnon lopettamiseen ETA:ssa sekä 4) alueelliset
toimintatukiohjelmat. Käytännössä esitys
varmistaa sen, että aluetuet, jotka lisäävät ylikapasiteettia
(suuret tuet), tai tuet, joilla siirretään tuotantokapasiteettia
alueelta toiselle, ovat komission ennakkoarvioinnin kohteena.
Suomen omien tukijärjestelmien osalta komission esitys
tarkoittaa, että jatkossa yksikään Suomen
aluetukisuuntaviivojen mukaisista tukiohjelmista ei olisi enää ilmoitusvelvollisuuden
piirissä. Komission esityksen mukaan syrjäisimmillä tai
harvaan asutuilla alueilla syrjäiseen sijaintiin perustuva
lisäkuljetuskustannusten tuki kuuluisi kaudella 2014—2020
ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, eikä siitä enää tarvitsisi
ilmoittaa komissiolle alueellisten valtiontukien suuntaviivojen
mukaisesti.
Suomi katsoo, että kuljetuskustannusten tuen siirto
ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan piiriin on perusteltu
hallinnollisen taakan keventämisen näkökulmasta.
Siirto kuitenkin edellyttää, että ryhmäpoikkeusasetuksessa
määritellään selkeästi
tuen hyväksyttävyyden kriteerit ja että ryhmäpoikkeusasetus
mahdollistaa jäsenvaltion olosuhteiden ja perusteltujen
erityistarpeiden huomioon ottamisen tukiohjelman sisällöstä päätettäessä.
4) Aluetuen soveltuvuuden arviointi (suuntaviivojen jakso
3)
Suomi pitää tärkeänä,
että komissiolle ilmoitettavien tukien kilpailua vääristävät
vaikutukset arvioidaan tarkasti. Komission esityksen perusteella
voidaan arvioida, että Suomen omat tukijärjestelmät
eivät olisi tukianalyysin kohteena. On kuitenkin tärkeää varmistaa,
että komissio tutkii kriittisesti Suomen kilpailijamaiden
kilpailua vääristävät tuet.
Erityisesti tuki suurille yrityksille rakenteellisesta ylikapasiteetista
kärsivillä aloilla voi vääristää huomattavasti
jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja kilpailua
(ml. investoinnin ja tuotannon siirtyminen jäsenvaltioista
toiseen). Tämänkaltainen tuki voi myös estää ja
hidastaa toimialan kilpailukyvyn kannalta välttämätöntä rakennemuutosta.
Suomi katsoo, että komission esittämä tukiarviointi
huomioi riittävällä tavalla aluetuen
haitalliset vaikutukset sisämarkkinoilla. Komission
esityksen mukaan tuki sektoreille, jotka ovat ”absoluuttisesti
taantuvia”, ei lähtökohtaisesti olisi
mahdollinen. Lisäksi aluetuki olisi kiellettyä tilanteissa,
joissa tuensaaja on kahden edellisen vuoden aikana lopettanut vastaavan toiminnan
ETA-alueella ja siirtänyt toimintaa tuen myöntäneelle
alueelle. Käytännössä komission
esitys tarkoittanee sitä, että alueellisin perustein
myönnetty tuki kapasiteetin lisäämiseen rakenteellisesta
ylikapasiteetista kärsivillä aloilla ei olisi
todennäköisesti mahdollinen aluetukikaudella 2014—2020.
Suomi ei vastusta tuen hyväksyttävyyden analyysin
kiristämistä muiltakaan osin: on asianmukaista,
että esimerkiksi aluetukisuuntaviivojen nojalla myönnettävien suurien
investointitukien oikeasuhtaisuus ja kannustavuus arvioidaan tarkasti.
Komissio ehdottaa myös kannustavan vaikutuksen muodollisen
kriteerin muuttamista siten, että tuettu toiminta ei saa
alkaa ennen tukipäätöstä. Kyseinen
muutos koskisi todennäköisesti myös muita
horisontaalisia valtiontukisääntöjä sekä ryhmäpoikkeusasetusta,
joihin suuri osa Suomen tukijärjestelmistä perustuu.
Suomen näkemyksen mukaan kyseinen muutos ei huomioi
riittävällä tavalla tuen laadullisia vaikutuksia.
Kaavamaisesti kaikkiin tukimuotoihin sovellettuna ko. kriteeri ei
johda optimaalisiin lopputuloksiin, eikä se välttämättä paranna EU:n
valtiontukipolitiikan vaikuttavuutta. Säännön
soveltamisella saattaa olla vaikutuksia esimerkiksi innovaatiotoiminnan
saralla, jonka nopea ja syklinen luonne tyypillisesti edellyttää hankkeen
toteuttamista ilman suuria viivytyksiä. Säännös
ei myöskään ottaisi huomioon Suomen vaikeita
talviolosuhteita. Jollei tukipäätöstä saada
annettua riittävän aikaisin ennen rakentamiskauden
alkua, käytännössä työn
aloittamiseen yleensä syntyy vuoden viive, kun aloittaminen
lykkääntyy talven ylitse. Lisäksi säännös näyttäisi
aiheuttavan tukikelpoisten kustannusten erilaista käsittelyä silloin,
kun hanketta tuetaan EU:n varoin.