Perustelut
Johdanto
Valtion liikelaitoksista annettu laki (1185/2002) on
tullut voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003. Hallituksen
esityksen tarkoituksena on uudistaa Senaatti-kiinteistöjä koskeva
laitoskohtainen laki uuden yleislain periaatteiden mukaisesti. Lisäksi
tavoitteena on parantaa Senaatti-kiinteistöjen edellytyksiä toimia
kilpailuolosuhteissa.
Hallituksen esitystä tarkasteltaessa on syytä todeta
se lähtökohta, että valtion viranomaisten on
hoidettava niille kuuluvat tehtävät mahdollisimman
hyvin. Niillä on oltava taloudelliset edellytykset varsinaisten
tehtäviensä hoitamiseen, ja ne tarvitsevat työskentelyn
edellyttämät asianmukaiset toimitilat.
Valiokunta on arvioinut hallituksen esityksen käsittelyn
yhteydessä Senaatti-kiinteistöjen toimintaa ja
tehtäviä myös nykyisestä järjestelmästä saatujen
kokemusten perusteella.
Vuokraustoiminta liiketaloudellisin periaattein
Senaatti-kiinteistöjen tehtävänä on
tuottaa toimitilapalveluja ensi sijassa budjettitalouden piirissä oleville
valtion virastoille ja laitoksille. Liikelaitoslain 2 §:n
2 momentin nojalla sen on toimittava liiketaloudellisten periaatteiden
sekä eduskunnan sille hyväksymien palvelutavoitteiden
ja muiden toimintatavoitteiden mukaisesti. Liiketaloudellisten periaatteiden
mukainen toiminta merkitsee hallituksen esityksen mukaan kiinteistöliiketoiminnassa
vuokraus- ja siihen liittyvän muun palvelutoiminnan hinnoittelua
siten, että toimintaan sijoitetulle pääomalle
saadaan korvaus, joka vastaa kiinteistön elinkaarikustannuksia.
Valiokunta pitää asianmukaisena, että Senaatti-kiinteistöt
kykenee toimimaan liiketaloudellisin periaattein silloin, kun on
kysymys toiminnasta aidossa kilpailutilanteessa.
Senaatti-kiinteistöjen toiminnot on jaettu asiakaskunnan
mukaisesti neljään toimialaan: yliopistokiinteistöihin,
toimistokiinteistöihin, erityiskiinteistöihin
ja puolustuskiinteistöihin. Toimistokiinteistöjen
toimialaa lukuun ottamatta muiden toimialojen kiinteistökanta
muodostuu pääasiassa käyttäjäsidonnaisista
rakennuksista. Tällaiset rakennukset on tehty yleensä tiettyä käyttötarkoitusta
varten. Vuokra määräytyy kuitenkin liiketaloudellisin
perustein asetettujen tuottovaatimusten mukaisesti, vaikkei aitoa vaihtoehtoa
tai kilpailutilannetta toimitilojen suhteen olisikaan olemassa.
Etenkin käyttäjäsidonnaisten tilojen
osalta valtio saattaa joutua maksamaan liikelaitokselleen käytettävissä oleviin
määrärahoihin nähden kohtuuttoman
suurta vuokraa. Valiokunnan mielestä liikelaitoksen tulos-
ja tuloutustavoitteet eivät ole ongelmattomia sellaisessa
vuokraustoiminnassa, jossa ei ole kysymys aidoista toimitilamarkkinoista,
kun otetaan vielä huomioon Senaatti-kiinteistöjen
nimenomainen tehtävä tuottaa tilapalveluja valtion
virastoille ja laitoksille.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että talousarviomenettelyssä kyetään
erittelemään toimitilakustannukset, jotta pystytään
arvioimaan, kuinka paljon määrärahoja
on käytettävissä varsinaiseen toimintaan.
Valiokunta toteaa, että kiinteistöjen markkinat,
markkinahinnat ja kustannustaso vaihtelevat alueellisesti ja paikallisesti,
mikä on tärkeää ottaa huomioon
Senaatti-kiinteistöjen toiminnassa.
Erillisrahoituksesta
Hallituksen esitykseen sisältyvä lainmuutos
lähtee siitä, ettei Senaatti-kiinteistöillä ole
tuloa tuottamatonta omaisuutta. Sovellettavaksi tulevan liikelaitoslain
7 §:n mukaan valtion talousarvioon voidaan kuitenkin ottaa
määräraha liikelaitokselle määrätyn,
liiketaloudellisesti kannattamattoman tehtävän
rahoittamista varten.
Saadun selvityksen mukaan valtion vuoden 2004 talousarvioesitystä täydennetään 1 178
000
euron lisämäärärahalla, jotta
lain muutoksesta johtuvat opiskelija-asuntojen vuokrien korotukset
voidaan välttää. Nykyisin vastaava tuki
on sisältynyt Senaatti-kiinteistöjen tulokseen
ja siitä tuloutettavaan määrään.
Eduskunnan antaman valtuutuksen perusteella Senaatti-kiinteistöt
on aiemmin päättänyt jättää perimättä noin
1,1 miljoonan euron suuruiset vuokratulot 36 tontista.
Erillisrahoitusta tullaan tarvitsemaan vastaisuudessa valiokunnan
käsityksen mukaan muun muassa rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti
arvokkaiden rakennusten peruskorjausten vaatiessa mittavia investointeja.
Virastojen oikeus valita vuokranantaja
Valtion kiinteistövarallisuuden hankinnasta, hallinnasta
ja hoitamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1070/2002)
3 ja 4 § sääntelevät valtion
virastojen päätösvaltaa ja hankintamenettelyä toimitilojen
osalta. Virastoilla on asetuksen perusteella oikeus valita vuokranantajansa.
Vaikka valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan ei ole suunnitelmia
asetuksen muuttamiseksi tältä osin, valiokunta
kiinnittää huomiota asian periaatteellisen merkityksen
johdosta säädöstasoon.
Senaatti-kiinteistöjen toiminnasta
Osassa asiantuntijalausuntoja on arvosteltu Senaatti-kiinteistöjen
toimintaa. Liikelaitoksen nähdään toimivan
voiton maksimoimiseksi ja ottavan riittämättömästi
huomioon käyttäjän tarpeet sekä lisäksi
katsotaan vuokraneuvottelujen vaativan runsaasti aikaa.
Senaatti-kiinteistöjä koskeviin hyväksyttyihin
toimintatavoitteisiin kuuluu asiakkaiden tarpeiden huomioon ottaminen.
Senaatti-kiinteistöt on myös teettänyt
vuosittain asiakastyytyväisyyskyselyn. Sen mukaan tyytyväisyys
on jatkuvasti noussut. Valiokunta korostaa saamansa selvityksen
perusteella, että Senaatti-kiinteistöjen on syytä lisätä asiakaslähtöistä toimintaa
sekä panostaa kumppanuuden kehittämiseen vuokralaistensa
kanssa.
Yksittäisenä toimintatapaan liittyvänä kysymyksenä valiokunta
toteaa, että Senaatti-kiinteistöt on eräissä tapauksissa
vienyt tarjouskilpailun jälkeen toimitilojen hankintaa
koskevan asian markkinatuomioistuimeen, jossa toisena osapuolena
on ollut valtion virasto.
On selvää, että tilanteessa, jossa
Senaatti-kiinteistöt järjestää toimitilojen
hankkimista koskevan tarjouskilpailun, se ei itse voi osallistua
tarjouksen tekemiseen.
Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota niihin
mahdollisuuksiin, joita toimitilahankinnat yhteistyössä kuntien
ja muiden toimijoiden kanssa voivat tarjota. Todettakoon samalla,
että valtion omistamalla kiinteistösijoitusyhtiö Kapiteeli
Oy:llä on käytettävissä olevan
tiedon mukaan vielä ainakin jonkin verran valtion toimitilakäyttöön
soveltuvia kiinteistöjä, joita voidaan ja tulisi
hyödyntää yhteistoiminnassa Senaatti-kiinteistöjen
kanssa.