Ehdotuksen pääasiallinen sisältö

Ranskan tasavalta, Irlanti, Ruotsin kuningaskunta ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat 28.4.2004 tehneet ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjoamiseen liittyvien ja sen yhteydessä käsiteltyjen ja tallennettujen tietojen ja julkisia viestintäverkkoja koskevien tietojen säilyttämisestä rikosten ja rikollisten tekojen, terrorismi mukaanlukien, torjumiseksi, tutkimiseksi ja selvittämiseksi ja niistä syytteesen asettamiseksi. Tarkoitus on helpottaa yhteistyötä rikosasioissa lähentämällä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sähköisten viestintäpalvelujen ja julkisen viestintäverkon tarjoajien käsittelemien ja tallentamien tietojen säilyttämisessä. Ehdotus sisältää säännöksiä puitepäätöksen soveltamisalasta ja tavoitteista, määritelmistä, tietojen säilyttämisestä ja säilytysajoista, pääsystä tietoihin sekä tietosuojasta ja tietoturvasta.

Valtioneuvoston kanta

Yleistä

Suomi on pitänyt tarkoituksenmukaisena lähtökohtana ehdotuksen valmistelun eri vaiheissa sitä, että mahdollinen sähköisen viestinnän tunnistamistietojen säilyttämisvelvoite kohdistuisi sellaisiin teleyrityksen hallussa oleviin tunnistamistietoihin, joita jo säilytetään useita kuukausia osana laillisen verkko- ja viestintäpalvelun toteuttamista. Tallennusvelvoite tulisi voida toteuttaa kohtuullisin kustannuksin ja olemassa olevin teknisin ratkaisuin. Sääntelyn tulisi olla säilytettävien tietotyyppien osalta teknologianeutraalia ja mahdollistaa sääntelyn soveltamisen myös tulevaisuudessa teknisen kehityksen myötä.

Valmistelun eri vaiheissa Suomi on myös tuonut esiin sen, että ehdotetussa muodossa säädöksen mahdolliset kustannusvaikutukset sekä vaikutukset yksityisyyden suojaan ovat niin merkittäviä, että puitepäätöksessä asetettavien velvoitteiden tulee olla tyhjentäviä ja tarkkarajaisia. Ehdotuksen kustannusvaikutukset kohdistuisivat eri jäsenvaltioissa hyvin eri tavalla. Laaditun selvityksen mukaan järjestelmä, jossa valtio vastaa kuluista kaikilta osin, on poikkeuksellinen.

Puitepäätösehdotus (COPEN 115)

Ehdotus on kehittynyt alkuperäisestä selkeämmäksi ja teknisesti ymmärrettävämmäksi. Se näyttää kuitenkin sisältävän vielä joitakin päällekkäisyyksiä ja elementtejä, jotka eivät näytä olevan teknisesti toteutettavissa. Lisäksi siihen näyttää vielä sisältyvän tekijöitä, joiden toteuttaminen olisi huomattavan kallista tai yksityisyyden suojan näkökulmasta suhteetonta. Näitä seikkoja on vielä tarkasteltava ennen lopullisen näkemyksen muodostamista.

Luettelo tallennettavista tiedoista (art. 2, art. 3 ja art. 8.3)

Alustavan tarkastelun perusteella Suomen käsityksen mukaan ainakin seuraavat kohdat edellyttävät lisäselvitystä:

1) Puitepäätösluonnoksen määritelmän mukaan Internet-viestintäpalveluilla tarkoitetaan Internet-sähköpostia ja Internet-puheluita (art 2.4). Koska tällaisia palveluita tarjoavat hyvin erilaiset tahot, velvoitteen tulisi kohdistua yksinomaan teleyrityksen tarjoamiin Internet-puheluihin ja sähköposteihin. Asia ei käy yksiselitteisesti ilmi luonnoksesta, vaikka tätä ehkä tarkoitetaankin.

2) Tallennettavien tietojen määritteleminen palveluntarjoajien tuottamiksi tai käsittelemiksi (art 3.1). Tässä kohdin tulisi käyttää tai-sanan sijaan ja-sanaa. Näin säilyttämisvelvoite rajautuisi selkeästi tunnistamistietoihin, joita säilytetään osana laillisen verkko- ja viestintäpalvelujen toteuttamista. Kaikki operaattorit joutuvat käsittelemään myös muiden tuottamia tietoja esimerkiksi reitityksessä, eikä näitä tietoja tulisi sisällyttää tallentamisvelvollisuuden piiriin.

Olisi erittäin tärkeää, että lähtökohtana tietojen tallentamisen osalta olisi selkeästi vain se tieto, joka tallentuu muutenkin teleyritysten omien palvelujen yhteydessä, eli esityksen sanamuodoissa tulisi tuoda nykyistä selkeämmin esille "if available" -ajatus.

Ongelma liittyy myös viestinnän kohteen määrittämiseen tarvittavia tietoja koskeviin säilyttämisvaatimuksiin (art 3.3aii, 3.3bii ja 3.3cii). Esimerkiksi suomalaisella operaattorilla ei voi olla nimi- ja osoitetietoja vaikkapa toisella mantereella sijaitsevasta viestinnän kohteesta. Tämä vaatimus vaatinee ainakin sanamuotojen tarkennusta, jotta vaatimuksesta saataisin käytännössä toteuttamiskelpoinen. Myös tästä syystä edellä esille tuotu "if available" -ajatus tulisi tuoda selkeästi esille kautta koko ehdotuksen.

Lisäksi teleyrityksiin kohdistuvien velvoitteiden tulisi kohdistua selkeästi vain siihen tahoon, joka tietojen erottelun ja tallentamisen pystyy tekemään eli palveluoperaattoriin, ei verkko-operaattoreihin. Jos velvoite kohdistuisi verkko-operaattoriin, se joutuisi tallentamaan käytännössä kaiken IP-liikenteen, koska verkko-operaattori ei pysty erottelemaan sitä, mistä IP-liikenteessä on kyse.

3) Viestinnän lähteen jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi tarvittavien tietojen määrittely Internet-yhteyksien ja -viestintäpalvelujen osalta (art 3.2c).

Vaatimuksen osalta tulisi huomioida, että käyttäjän tunnistusta ei ole yleisesti käytetty Internet Access -verkoissa. Esimerkiksi ADSL-liittymissä ei käyttäjätunnusta ole ainakaan yleisesti käytössä. Tällaista tietoa ei Suomessa juurikaan tallenneta eikä käytetä, ja tästä aiheutuisi siten ylimääräisiä lisäkustannuksia. Vaatimus rajoittaa ennalta erilaisten liiketoimintamallien käyttöä.

4) Viestinnän päivämäärän, kellonajan ja keston määrittämiseen tarvittavat tiedot Internet-yhteyksien ja -viestintäpalvelujen osalta (art 3.4).

Istunnon ja yhteyden aikaa ei välttämättä voida tallentaa. Kohdejärjestelmään (esimerkiksi sähköposti) jää tieto kirjautumisesta ja uloskirjautumisesta, mutta käyttäjällä saattaa myös olla viestintäpalvelu auki, vaikka hän ei sitä käyttäisikään. Palveluissa, esimerkiksi laajakaistaliittymässä, ei välttämättä käytetä sisäänkirjautumista, joten operaattori pystyy näkemään ainoastaan, onko liikennöinti on ollut mahdollista.

5) Matkaviestinlaitteen sijainnin määrittämiseen viestinnän alkaessa ja sen kestäessä tarvittavien tietojen määrittely (art 3.7).

Vaatimus johtaa hankalasti toteutettavaan ja kalliiseen toteutukseen. Yksityisyyden suojan osalta tässä on kyse myös toimenpiteen oikeasuhtaisuudesta. Location label eli laskutuksen ja paikannuksen perusteena oleva tikettitieto tallentuu ainoastaan yhteyden alku- tai loppupäässä, ei molemmissa päissä. Säännös lisäisi todella paljon tallennettavaa dataa ja lisäisi kustannuksia. Jopa paikallaan oleva puhelin saattaa synnyttää paljon sijaintitunnisteita eri tukiasemista.

Valmistelun kuluessa on ilmennyt, että on hankala määritellä kaikille jäsenvaltioille yhtenäisin, selkein ja ilman tulkinnanvaraa olevin teknisin termein säilytysvelvollisuuden tarkkaa sisältöä. Asianlaita voi olla joissakin tilanteissa tällainen myös silloin, kun ilmaistu perustavoite on yhteinen. Tämän vuoksi Suomi näkee hyvänä ehdotuksen määräyksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat sekä tarpeellisia että myös oikeasuhtaisia ehdotuksen teknistä täytäntöönpanoa varten (art. 3.8). Tästä huolimatta tallennettavien tietojen listan tulisi olla käytännön toteuttamisen suhteen ongelmaton ja riittävän tarkkarajainen ennen sen hyväksymistä.

Aikakysymys/Time-stamping

Aikakysymys on noussut esille vasta viimeisessä työryhmäkäsittelyssä 12.9.2005, eikä se sisälly asiakirjamateriaaliin. Teknisten asiantuntijoiden mukaan tallentamisvelvollisuudesta ei välttämättä ole suunniteltua hyötyä, elleivät kaikkien verkkojen ja kaikkien tallentajien tietojärjestelmien kellot käy täsmälleen samaa aikaa. Nykyiset kellot eivät käy riittävän samaa tahtia, koska operaattoreilla ei ole nykyisin tarvetta pitää kelloja täysin tarkasti samassa ajassa. Tallennusvelvollisuus edellyttäisi kuitenkin yhteistä aikaa.

Verkoissa kulkee valtavat määrät IP-liikennettä, ja jos jotakin viestiä joudutaan jäljittämään verkoissa, yhdistäminen esimerkiksi eri operaattorien verkkojen rajapinnalla saattaa epäonnistua, jos kelloja ei ole synkronoitu riittävän täsmällisesti. Teknisten asiantuntijoiden mukaan tallentamisen hyödyntämismahdollisuudet saattavat vaikeutua, jos aikakysymykseen ei kiinnitetä huomiota. Tämä tietysti lisäisi kustannuksia entisestään, eivätkä nämä kustannukset sisälly Suomen osalta tehtyihin kustannusarvioihin.

Säilytysaika (art. 4)

Hyväksyttävä tallennusaika riippuu vielä avoinna olevista puitepäätöksen soveltamisalasta ja tallennettavista tietotyypeistä. Näin ollen artiklaa 4 ei voida hyväksyä ennen kuin artikla 3 on muotoiltu hyväksyttävissä olevaan muotoon. Jos puitepäätöksen soveltamisalasta ja tallennettavista tietotyypeistä voidaan sopia Suomen kannalta hyväksyttävällä tavalla, toisin sanoen tallennusvelvoite kohdistuu teleyrityksen jo muutenkin omiin palveluihinsa liittyvistä liiketoimintasyistä tallentamiin tietoihin, sillä säilytetäänkö tietoja 8 kuukauden sijasta esimerkiksi 12 kuukautta ei ole erityisen suurta vaikutusta kustannusten tai yksityisyyden suojan näkökulmasta. Jos sen sijaan velvoite ulotettaisiin laaja-alaisesti IP-liikenteeseen, jouduttaisiin rakentamaan uusia järjestelmiä valtaisan tietomäärän tallentamiseksi ja säilyttämiseksi, jolloin jo muutaman viikon tallennusvelvoite muodostuisi kohtuuttomaksi.

Täytäntöönpano (art. 8)

Suomen näkemyksen mukaan mahdollisuutta lykätä täytäntöönpanoa tiettyjen viestintätietojen osalta on tarkasteltava sen jälkeen, kun itse tallennusvelvoitteen sisältö on määritelty. Lykkäämistä ei voida määritellä koskemaan sellaisia tietoja, joiden kohdalla on epäselvää, ratkaiseeko lisäaika sinänsä näiden kohdalla tallennukseen eri syistä liittyviä ongelmia.