Perustelut
Ehdotettu puitepäätös koskee sähköisen
viestinnän tunnistamistietojen säilyttämistä rikosten torjumiseksi,
tutkimiseksi ja selvittämiseksi ja niistä syytteeseen
asettamiseksi. Puitepäätöksen tavoitteena
on helpottaa oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa
lähentämällä asiaa koskevia
jäsenmaiden lainsäädäntöjä.
Ehdotuksen mukaan teleyrityksille asetettaisiin velvoite säilyttää puitepäätöksessä
tarkemmin
määriteltyjä tunnistamistietoja vähintään
12:n ja enintään 36 kuukauden ajan. Tietojen säilyttämisvelvoitteen
tarkoituksena on turvata rikostutkinnan ja syyteharkinnan kannalta
välttämättömän tiedon
siirto jäsenmaasta toiseen. Puitepäätöksen
täytäntöönpano edellyttää kansallisia
lainsäädäntötoimenpiteitä.
Valiokunta toteaa, että ehdotetun puitepäätöksen
arvioinnin tekee ongelmalliseksi se, että ehdotus on keskeisen
sisältönsä osalta epäselvä ja
osin ristiriitainenkin. Ehdotus lähtee siitä,
että tietojen säilyttämisvelvollisuus
rajattaisiin koskemaan teleyritysten jo hallussa olevia tunnistamistietoja,
jotka on luotu laillisen liiketoiminnan intressissä, kuten
laskutuksessa ja vika- tai häiriötilanteiden selvittämisessä,
ja joita säilytetään jo nykyisellään
useita kuukausia osana verkko- ja viestintäpalvelujen toteuttamista. Asiassa
saadun selvityksen mukaan kuitenkin eri tietotyyppejä määriteltäessä ehdotuksen
käytännöllinen soveltaminen näyttäisi
johtavan huomattavasti laajempaan säilyttämisvelvoitteeseen.
Lisäksi ehdotuksen mukaan soveltamisalaan kuuluisivat myös
tulevaisuudessa viestinnän siirtämisen helpottamiseksi
kehitettävät tekniset välineet. Asiantuntijakuulemisessa
on kiinnitetty huomiota myös siihen, että esimerkiksi liiketoimintamallien
kehittyminen voi vaikuttaa teleyritysten tarpeisiin säilyttää tunnistamistietoja
esimerkiksi laskutusta varten, jolloin säilyttämisvelvoite
kohdistuisi tietoihin, joiden säilyttämiseen teleyrityksellä ei
enää olisi omaa tarvetta. Valiokunnan mielestä on
ehdottoman tärkeää, että ehdotuksen
sisältöä selkeytetään
ja täsmennetään niin, että on
selvää, mikä puitepäätöksen
soveltamisala olisi ja mitä tietoja säilyttämisvelvoite
koskisi, jotta ehdotukseen voidaan ottaa jäsentyneesti
kantaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että ehdotuksessa ei ole arvioitu lainkaan laajemmin
sääntelyn mahdollisia vaikutuksia. Tämä olisi
ollut asianmukaista, sillä ehdotus on periaatteellisesti
merkityksellinen siinä, että kaikkien käyttäjien
tietoja tallennettaisiin ennakollisesti mahdollisia viranomaistarpeita
varten. Ehdotus merkitsee myös tietojen säilyttämisaikojen
pidentämistä. Ehdotettua tietojen säilyttämisvelvollisuutta
on pidetty tarpeellisena rikollisuuden torjunnan ja selvittämisen
kannalta muun muassa siksi, että verkossa tapahtuvat rikokset
ilmenevät usein viiveellä tai että esimerkiksi
järjestäytyneen rikollisuuden iskuja edeltää usein
pitkä suunnittelujakso, eikä vasta rikoksen jälkeen
käynnistyvä teletunnistetietojen keruu ja säilytys
välttämättä auta jo tapahtuneen
rikoksen selvittämistä. Valiokunnan mielestä on
tärkeää, että EU-tasolla ryhdytään
riittävän tehokkaisiin toimiin rikollisuuden ja
terrorismin torjumiseksi. EU-tason toimien tulee valiokunnan näkemyksen
mukaan kuitenkin olla sellaisia, että ne voidaan toteuttaa
kohtuullisin kustannuksin ja että niillä voidaan
taata riittävän korkea yksityisyyden ja viestin
luottamuksellisuuden suoja. Sääntelyn tulee täyttää muun muassa
rekisterin ylläpidolle, tietojen käsittelytarkoituksen
määrittelylle, tietokannan suojaukselle ja käytön
valvonnalle laissa asetetut edellytykset. Ehdotusta on periaatteellisen
merkityksensä vuoksi aiheellista tarkastella laajemminkin,
esimerkiksi siitä näkökulmasta, mikä vaikutus
ehdotuksella mahdollisesti on kansalaisten luottamukseen verkko-
ja viestintäpalvelujen käyttöön.
Puitepäätösehdotuksessa ei myöskään
ole arvioitu esitetyn sääntelyn kustannusvaikutuksia. Saadun
selvityksen mukaan ehdotetun velvoitteen toteuttamisesta aiheutuvien
kustannusten täsmällinen arvioiminen on ehdotuksen
epämääräisyyden vuoksi mahdotonta.
Käytettävissä on ollut kuitenkin Viestintäviraston
laatima alustava arvio, jonka mukaan kustannukset Suomessa vaihtelisivat
parista miljoonasta eurosta aina useaan sataan miljoonaan euroon
tietojen säilyttämisvelvoitteen laajuudesta riippuen.
Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on arvioitu lisäksi aiheutuvan
piileviä kustannuksia siitä, että eri järjestelmistä,
tallennusmuodoista ja teknologioista johtuen tieto olisi
useassa eri järjestelmässä ja useassa
eri muodossa. Tallennuskapasiteetin kasvattamistarpeen lisäksi
tietojen säilyttämisen käyttökelpoisena
ja palauttamisen käyttöä varten on arvioitu
lisäävän kustannuksia. Selvityksen mukaan
tietojen tallentamisesta, säilyttämisestä ja
viranomaisille toimittamisesta aiheutuvat kustannukset tulisivat
korvattaviksi kansallisen lainsäädännön,
Suomessa viestintämarkkinalain (393/2003),
mukaisesti. Valiokunta katsoo, että sääntelyn
taloudellisten vaikutusten arviointiin on tarpeen palata ehdotuksen tultua
täsmennetyksi. Samassa yhteydessä on mahdollista
arvioida lähemmin myös kustannusten vaikutuksia
suomalaisten ja muiden eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn kannalta.
Asian käsittelyn yhteydessä on myös
tuotu esiin Euroopan neuvoston 23.11.2001 tekemään tietoverkkorikollisuussopimukseen
viitaten vaihtoehto, että tietojen säilyttämisvelvoitteen sijaan
säädettäisiin tietojen hävittämiskiellosta, joka
tulisi voimaan viranomaisen määräyksellä tai
muulla toimella tapauskohtaisesti. Asiassa saadun selvityksen perusteella
tietojen hävittämiskieltoa voidaan valiokunnan
käsityksen mukaan pitää sinänsä tarkkarajaisempana
ja periaatteelliselta merkitykseltään pienempänä kuin ehdotettua
tietojen säilyttämisvelvoitetta. Tietojen hävittämiskieltoa
ei selvityksen mukaan kuitenkaan ole nyt käsillä olevan
ehdotuksen ja sitä edeltävien päätelmien
valmistelun yhteydessä pidetty tavoitteisiin nähden
riittävänä rajat ylittävän
rikollisuuden torjunnan edistämisessä.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan jatkovalmistelun lähtökohdista
ja korostaa valtioneuvoston ilmaisemien varaumien toteuttamista
ehdotuksen jatkovalmistelussa. Valiokunta katsoo, että nyt
käsillä olevan ehdotuksen selkeyttämiseen
tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota,
jotta ehdotuksen tarkoituksenmukaisuus, toimivuus, tehokkuus ja
oikeasuhteisuus ovat asianmukaisesti arvioitavissa. Valiokunta varaa
mahdollisuuden lausua tarpeellisilta osin yksityiskohtaisemmin ehdotuksen
tultua täsmennetyksi.