Yleistä
Nykyinen yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) on tullut voimaan vuoden 2015 alusta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toiminut nykyisellä aiempaa laajemmalla tehtävänkuvalla kolmen vuoden ajan.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain (1326/2014) 8 §:n 2 momentin mukaan eduskunnalle kerran neljässä vuodessa kertomuksen yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Kertomuksessa käsitellään myös ihmiskauppaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Valiokunnan käsiteltävänä on ensimmäinen yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus eduskunnalle.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Valtuutettu seuraa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä, laatii ja teettää aihepiiriä koskevia selvityksiä sekä seuraa toimialallaan Suomen kansainvälisten ihmiskauppavelvoitteiden noudattamista ja lainsäädännön toimivuutta. Valtuutettu on antanut kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksen eduskunnalle vuosina 2010 ja 2014. Valiokunta on antanut mainitusta kertomuksesta viimeksi lausunnon HaVL 27/2014 vp.
Valiokunta toteaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiala on varsin laaja. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa käsitellään valtuutetun koko toimintaa: yhdenvertaisuus, syrjintä, ulkomaalaisten oikeuksien toteutuminen, ihmiskaupan vastainen toiminta ja maasta poistamisen täytäntöönpanon valvonta. Hallintovaliokunta keskittyy tässä lausunnossa erityisesti kertomuksen ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia Suomessa (3. luku) ja yhdenvertaisuusvaltuutetun ihmiskaupparaportoijan tehtävää (4. luku) koskeviin osiin. Kertomuksen johtopäätökset ja eduskunnalle annettavat suositukset on koottu kertomuksen loppuun. Valiokunta pitää kertomuksen rakennetta selkeänä ja asioiden esittämistapaa onnistuneena.
Ulkomaalaisen asema ja oikeudet Suomessa
Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa kertomuksessaan, että ulkomaalaisilla, etenkin turvapaikanhakijoilla on vähemmän tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja heille kuuluvista oikeuksista. Osin tämän vuoksi turvapaikanhakijoilla on korostuneen oikeussuojan tarve.
Turvapaikanhakijoiden asema on kertomuksen mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana vaikeutunut huomattavasti lainsäädäntömuutosten ja käytänteiden tiukentumisen seurauksena. Valitusaikoja turvapaikka-asioissa on lyhennetty, oikeutta käyttää avustajaa rajattu, korkeimman hallinto-oikeuden valituslupaperusteita tiukennettu ja oikeusavustajien palkkioperusteita muutettu sekä oikeutta vastaanottopalveluihin heikennetty. Kertomuksessa todetaan, että vastaanottopalveluiden lakkaaminen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen on riittävien peruspalvelujen puuttuessa lisännyt turvapaikanhakijoiden riskiä joutua hyväksikäytön, jopa ihmiskaupan uhriksi.
Valiokunta toteaa, että Suomeen saapui vuonna 2015 poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita (yli 32 000). Ulkomaalaislainsäädäntöön on tehty kuluvalla vaalikaudella useita muutoksia. Muutoksilla on tavoiteltu muun muassa sitä, että Suomen lainsäädäntö ei eroaisi EU:n ja muiden jäsenvaltioiden lainsäädännöstä (HaVM 3/2016 vp — HE 2/2016 vp). Lisäksi tavoitteena on ollut hallita maahanmuuttoa, vähentää maahanmuuton kustannuksia, edistää kansainvälistä tai tilapäistä suojelua saavien perheenkokoajien kykyä vastata perheensä toimeentulosta, helpottaa perheenjäsenten yhteiskuntaan asettumista sekä varmistaa, ettei Suomi näyttäydy erityisen houkuttelevana turvapaikanhakumaana (HaVM 11/2016 vp — HE 43/2016 vp).
Kertomuksessa mainittujen turvapaikanhakijan oikeusavun rajoittamiseen ja valitusaikojen lyhentämiseen kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä liittyvien lainmuutosten tavoitteena on ollut tehostaa ja sujuvoittaa hallintomenettelyä ja tuomioistuinprosessia sekä huolehtia oikeusavun saatavuudesta kansainvälistä suojelua koskevia asioita käsiteltäessä. Valiokunta on mainitusta hallituksen esityksestä lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa tähdentänyt, että turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua koskevien asioiden käsittelyssä sekä muussa ulkomaalaislain soveltamisessa on otettava myös vastaisuudessa asianmukaisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat huomioon. Valiokunta on myös pitänyt tärkeänä, että lainmuutosten toimivuutta ja vaikutusta käsittelyaikojen lyhentymiseen ja hakijoiden oikeusturvaan seurataan (HaVL 13/2016 vp — HE 32/2016 vp). Tämän vuoksi valiokunta pitää myönteisenä, että oikeusministeriössä on saadun selvityksen mukaan käynnissä tutkimushanke, jossa selvitetään myös turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumista.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on havainnut epäkohtia muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisessa, perheenyhdistämisessä ja lapsen edun huomioimisessa ulkomaalaista lasta koskevissa päätöksissä sekä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden tunnistamisessa.
Kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa oikeusapua antavat nykyisin ensisijaisesti julkiset oikeusavustajat. Tehtävä voidaan kuitenkin antaa myös yksityisen avustajan hoidettavaksi. Oikeusapulain (257/2002) 17 a §:n mukaan kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen asiakohtainen palkkio avustajan tehtävän hoitamisesta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että osana viime aikaisia lainmuutoksia käyttöön otettu asiakohtainen palkkio on heikentänyt turvapaikanhakijoiden mahdollisuutta saada oikeusapua yksityisiltä oikeusavustajilta, koska turvapaikka-asioiden hoitaminen ei ole enää avustajille taloudellisesti kannattavaa. Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvoston asetusta oikeusavun palkkioperusteista (761/2016) ollaan muuttamassa niin, että palkkio voidaan jatkossa vahvistaa säädettyjä euromääriä suurempana tai pienempänä, jos erityiset syyt sitä vaativat.
Saadun selvityksen mukaan Maahanmuuttoviraston henkilöstön valmiuksia tunnistaa turvapaikanhakijan erityisen haavoittuva asema pyritään parantamaan ohjeistuksen ja koulutuksen avulla. Myös lapsen edun huomioon ottamista ja sen arviointia pyritään Maahanmuuttovirastossa jatkuvasti kehittämään. Viraston sisäisen ohjeistuksen mukaan esimerkiksi sosiaalityöntekijän lausunto pyydetään aiempaa useammin lapsiperheelle päätöstä tehtäessä.
Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että EU-tasolla on käsittelyssä yhteensä seitsemän säädösehdotusta yhteisen turvapaikkajärjestelmän toteuttamiseksi. Säädösehdotusten tavoitteena on toteuttaa vihdoin EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä ja saada se vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Ehdotusten läpileikkaavana tavoitteena on menettelyiden tehostaminen, väärinkäytöksiin puuttuminen ja hakijoiden edelleen liikkumisen torjuminen. Samalla hakijoiden ja suojelua saavien työntekoon ja yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä oikeuksia pyritään eräiltä osin vahvistamaan ja erityisesti yksin tulleiden alaikäisten suojaa parantamaan. Valiokunta on todennut, että ehdotettu yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskeva lainsäädäntö on saatava voimaan mahdollisimman nopeasti.
Ilman huoltajaa olevien lasten edustajajärjestelmään liittyviä säännöksiä sisältyy vastaanottodirektiiviä, Dublin-asetusta, menettelyasetusta ja määritelmäasetusta koskeviin ehdotuksiin. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava edustajien toiminnan valvonnan järjestämisestä. Tavoitteena on selkeä järjestelmä, jossa lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon. Ehdotukset aiheuttavat muutostarpeita myös kansalliseen lainsäädäntöön. Valiokunta on pitänyt myönteisenä, että ilman huoltajaa olevan lapsen oikeusturvaa pyritään parantamaan edustajajärjestelmää kehittämällä (esim. HaVL 25/2017 vp ja HaVL 26/2017 vp sekä HaVL 9/2018 vp). Valiokunta yhtyy yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemykseen siitä, että alaikäisten turvapaikanhakijoiden edustajien toimintaa tulee valvoa. Toimivalta edustajatoiminnan ohjauksessa, suunnittelussa ja valvonnassa on saadun selvityksen mukaan tällä hetkellä epäselvä.
Valtuutettu ehdottaa todistustaakan jakautumisesta turvapaikanhakijan ja viranomaisen välillä säädettäväksi ulkomaalaislaissa. Saadun selvityksen mukaan kertomuksessa (suositus 2) mainittu EU:n määritelmädirektiivin artikla on jäsenvaltioita sitova ja se otetaan jo nykyisin huomioon asiaa selvitettäessä ja näyttöä arvioitaessa. Direktiiviä täytäntöön pantaessa on arvioitu, ettei ulkomaalaislakia ole mainituilta osin tarpeen muuttaa (HE 166/2003 vp). Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että ulkomaalaislaki ei todistustaakan jaon osalta ole kyllin selkeä. Valiokunta huomauttaa, että kertomuksessa mainittu säännös sisältyy myös EU:ssa vireillä olevaan ehdotukseen uudeksi määritelmäasetukseksi (HaVL 36/2016 vp, HaVL 13/2017 vp ja HaVL 25/2017 vp).
Kertomuksessa esitellään kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä Maahanmuuttovirastossa 2015—2017 tehdyn pilottitutkimuksen keskeiset havainnot. Kansainvälistä suojelua myönnettiin vuonna 2017 huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2015. Kertomuksen mukaan Maahanmuuttoviraston kiristynyttä ratkaisukäytäntöä ei voida selittää ulkomaalaislainsäädännön muutoksilla, vaan selittävät tekijät näyttäisivät liittyvän yleisempään poliittiseen ohjaukseen, hallinnonalan sisäiseen ohjaukseen ja tulkintastandardien muutokseen. Tutkimuksessa näkyvää kehitystä voidaan yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan pitää huolestuttavana sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen että suomalaisen oikeusvaltion kannalta.
Valiokunta pitää tärkeänä, että esimerkiksi turvapaikanhakijan oikeudellista asemaa selvitetään eri keinoin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin yhtenä tutkimustuloksia selittävänä tekijänä maatiedon merkittävä vaikutus kaikissa turvapaikkahakemuksen käsittelyn vaiheissa. Maatiedon muuttuminen voi vaikuttaa uusiin maalinjauksiin ja myös tulkintalinjan muuttumiseen Maahanmuuttovirastossa. Saadun selvityksen mukaan turvapaikkapäätöksentekoon vuosina 2015—2017 on vaikuttanut myös hallituksen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman perusteella loppuvuodesta 2015 tehty kansainvälinen vertailu.
Maahanmuuttovirasto on saadun selvityksen mukaan laatinut turvapaikkapäätöksenteosta ja -menettelystä sisäisen selvityksen. Selvityksessä on tunnistettu useita kehittämiskohteita, jotka liittyvät hakemuksen vireillepano- ja vastaanottovaiheeseen, tulkkaukseen, turvapaikkapuhutteluun ja maalinjausten valmisteluun.
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrien auttamisesta annetun lain (746/2011, vastaanottolaki) pääsäännön mukaan vastaanottopalveluja saaneelle ulkomaalaiselle annetaan oleskeluluvan epäämisen tai tilapäisen suojelun lakkaamisen jälkeen vastaanottopalveluja siihen saakka, kunnes hän on poistunut maasta. Lakia on 1.7.2015 voimaan tulleella muutoksella (HaVM 47/2014 vp — HE 170/2014 vp) täsmennetty siten, että vastaanottopalvelut lakkaavat ulkomaalaiselta, joka voisi avustettuna palata kotimaahansa käyttäen hyväksi vapaaehtoisen paluun järjestelmää. Aiemmin oli mahdollista, että vastaanottopalvelut jatkuivat oleskeluluvan epäämisen jälkeen, vaikka henkilöllä ei ollut laillista perustetta oleskella Suomessa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on kertomuksessaan tuonut esiin, että ilman oleskelulupaa Suomessa oleskelevien henkilöiden määrä on viime vuosina kasvanut, koska kaikkia lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei ole voitu palauttaa. Aiemmin henkilöille, joita ei voitu viranomaistoimin palauttaa, myönnettiin tilapäinen oleskelulupa maasta poistamisen estymisen vuoksi. Nykyisin oleskelulupaa ei sen sijaan myönnetä, jos ulkomaalaisen paluu jää toteutumatta sen vuoksi, ettei hän suostu palaamaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa tai vaikeuttaa paluunsa järjestelyä. Valiokunta on voimassa olevaa säännöstä säädettäessä todennut, että oleskelulupajärjestelmä ei ole uskottava, jos viranomaisen päätöstä oleskelulupahakemuksen hylkäämisestä ei tarvitse noudattaa ja jos viranomaisen päätöksen noudattamatta jättämisestä seuraa viranomaiselle velvollisuus myöntää oleskelulupa. Sellaista tilannetta ei voida pitää hyväksyttävänä, että henkilö voi itse päättää jäädä maahan, vaikka hän ei ole täytäntäntöönpanokelpoisella päätöksellä saanut laillisen maahan jäämisen edellytyksenä olevaa oleskelulupaa. Uskottava lupajärjestelmä yhdessä tehokkaan palautuspolitiikan kanssa toimii osana laittoman maahantulon ehkäisyn strategiaa sekä vähentää ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen kannustimia.
Tässä yhteydessä on syytä todeta, että perustuslakivaliokunta on huomauttanut, että vaikka henkilö ei enää kuuluisikaan turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, hän ei menetä oikeuttaan perustus-lain 19 §:n 1 momentissa turvattuun välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (PeVL 26/2010 vp). Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut suositukset laittomasti maassa oleskelevien kiireellisestä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Alueelliset käytännöt kuitenkin kunnissa vaihtelevat. Saadun selvityksen mukaan mainitun perustuslain säännöksen ja erityislainsäädännön suhdetta on tarkoitus selvittää sote- ja maakuntauudistuksen johdosta sosiaalihuoltolakiin tehtävien muutosten ja asetettavan oikeudellisen asiantuntijatyöryhmän työn yhteydessä.
Maasta poistamisen täytäntöönpanon valvonta
Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on vuodesta 2014 ollut tehtävänään valvoa ulkopuolisena ja riippumattomana viranomaisena maasta poistamisten täytäntöönpanoa. Tehtävä perustuu paluudirektiiviin (2008/115/EY), joka saatettiin Suomessa voimaan ulkomaalaislain muutoksella (1214/2013).
Ulkomaalaisen, jolla ei ole Suomessa oleskeluoikeutta, tulee poistua ensisijaisesti vapaaehtoisesti maasta. Poliisin tehtävänä on poistaa maasta ne ulkomaalaiset, jotka eivät täytä maassa oleskelun edellytyksiä. Poliisi hoitaa pakkotoimin tapahtuvassa maasta poistamisessa matkajärjestelyt, asettaa saattajat matkalle ja toteuttaa varsinaisen maasta poistamisen. Poliisi myös varmistaa ennen käännytyspäätöksen täytäntöönpanoa, ettei tuomioistuin ole määrännyt päätökselle täytäntöönpanokieltoa.
Kertomuksen mukaan poliisi saattoi 554 henkilöä vuonna 2017 kotimaahansa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoi näistä 118 henkilön palautusta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi erityisesti palautusten täytäntöönpanoa perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Valvonnan toteuttamisen edellytyksenä on, että valtuutettu saa tiedon suunnitelluista maasta poistamisista. Poliisilaitokset ilmoittavat Poliisihallituksen ohjeistuksen mukaan maasta poistamispäätöksen täytäntöönpanosta Helsingin poliisilaitokselle, joka organisoi toimintaa valtakunnallisesti. Poliisin suhtautuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun valvontamandaattiin on kertomuksen ja saadun selvityksen mukaan rakentavaa ja yhteistyötä kehitetään edelleen.
Valiokunta toteaa, että maasta poistamiset lisääntyvät edelleen lähivuosina ja niistä tulee entistä vaikeampia erityisesti palautettavien henkilöiden ja ulkopuolisen vastustuksen sekä haastavien kohdemaiden vuoksi. Riippumattoman valvojan läsnäolo tahdonvastaisissa palautuksissa lisää viranomaistoiminnan läpinäkyvyyttä, parantaa palautettavien oikeusturvaa ja hälventää viranomaistoimintaan kohdistuvaa epäluuloa sekä väärien tietojen leviämistä.
Hallintovaliokunta on julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2016—2019 antamassaan lausunnossa (HaVL 13/2015 vp) todennut, että valtuutetulla ei ole tehtävään riittäviä resursseja. Valiokunta on myös vuoden 2018 talousarvioehdotuksesta antamassaan lausunnossa (HaVL 30/2017 vp) katsonut, ettei tehtävän rahoittamista väliaikaisella projektirahoituksella voida pitää pysyvänä ratkaisuna, ja pitänyt tärkeänä, että valvontatehtävään osoitettu 100 000 euron määräraha vakinaistetaan. Lisäksi valiokunta on todennut, että valvontaan tulee vuodelle 2018 osoittaa 300 000 euron lisärahoitus kasvaneen palautettavien määrän vuoksi. Valiokunta pitää myönteisenä, että tehtävään on esitetty lisämäärärahaa myös vuoden 2019 talousarviossa ja siihen on jatkossa tarkoitus osoittaa riittävä vakituinen määräraha.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu kansallisena ihmiskaupparaportoijana
Valtuutettu on aikaisemmissa kertomuksissaan eduskunnalle arvioinut muun muassa rikoslain ihmiskauppasäännösten soveltamista ja tulkintaa. Kertomuksessa annettujen suositusten perusteella eduskunta on velvoittanut valtioneuvoston valmistelemaan lainmuutoksia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on ollut parantaa ihmiskaupan tunnistamista rikosprosessissa ja edistää rikosvastuun toteuttamista ihmiskauppaan syyllistyneitä vastaan.
Ihmiskaupan vastainen toiminta on kehittynyt Suomessa pitkäjänteisen työn seurauksena. Ihmiskauppaa tunnistetaan nykyisin selvästi aiempaa paremmin ja myös rikosvastuu toteutuu aiempaa useammin. Vaikka suuri osa tunnistetuista ihmiskaupan uhreista on ulkomaalaistaustaisia, tunnistetaan Suomessa myös maan sisäistä ihmiskauppaa, jossa sekä uhrit että tekijät ovat Suomen kansalaisia. Suomalaisia naisia ja tyttöjä viedään myös ulkomaille seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.
Käsiteltävänä olevassa yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa arvioidaan ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön toimivuutta. Toimiva ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä on tehokkaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan edellytys. Rikosvastuun toteutuminen edellyttää sitä, että valtiolla on tarjota ihmiskaupan uhreille apua ja suojelua rikoksentekijöitä vastaan.
Suomessa on toiminut vuodesta 2007 alkaen lakisääteinen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, josta säädetään vastaanottolaissa. Myös muut jo toteutetut lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ehkäistä ihmiskauppaa, auttaa ja suojella ihmiskaupan uhreja sekä torjua ihmiskaupparikollisuutta, ovat edistäneet ihmiskaupan vastaista toimintaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ihmiskaupan uhrien auttaminen on lähtökohtaisesti valtion vastuulla ja että järjestelmä on valtiorahoitteinen. Kunnat, kansalaisjärjestöt ja muut toimijat tukevat omalla toiminnallaan tätä työtä. Monialainen yhteistyö ja verkostoyhteistyö sekä uhrilähtöisyys ovat keskeisiä toimintaperiaatteita uhrien auttamisessa. Uhrin kokonaistilanteen huomioimiseksi valiokunta tähdentää tiivistä yhteistyötä kotikunnan peruspalvelujen ja valtion auttamisjärjestelmän välillä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun yhdessä Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (Heuni) kanssa toteuttamassa selvityshankkeessa on selvitetty, miten viranomaiset soveltavat ihmiskaupan uhrien auttamista koskevaa vastaanottolakia, sekä sitä, miten ihmiskaupan uhrien oikeus saada apua toteutuu. Selvityksen perusteella yksi keskeisin haaste liittyy ennen kaikkea suomalaisten ja muiden kunnissa pysyvämmin asuvien ihmiskaupan uhrien auttamiseen. Ihmiskaupan vastainen työ kunnissa nojaa vahvasti yksittäisten työntekijöiden osaamiseen. Kunnissa tehtävää auttamistyötä vaikeuttaa selvityksen mukaan se, etteivät vastuussa olevat sosiaali- ja terveysviranomaiset tunne ihmiskaupan uhrien erityisasemaa ja siitä johtuvia oikeuksia palvelujen saajina.
Hallintovaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että lainsäädännön toimivuutta ja vaikutuksia seurataan ja analysoidaan sekä tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Samalla on tärkeää arvioida muiden seikkojen ohella auttamisjärjestelmän resursointiin ja käytännön työtapojen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä.
Valiokunta toteaa, että ihmiskaupan vastainen toiminta edellyttää monialaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomessa ihmiskaupan vastainen toiminta koskee monia viranomaistahoja, kuten poliisi-, raja-, tulli-, maahanmuutto-, työsuojelu- ja veroviranomaisia sekä syyttäjiä ja kuntasektoria. Kolmannen sektorin toimijat ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita. Saadun selvityksen mukaan valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan yhteensovittamissihteeristön toimikausi on päättynyt 31.5.2018. Valtioneuvoston ihmiskauppa-asioiden koordinaatio- ja raportointijärjestelyistä on tehty selvitys, mutta toiminnan jatkosta ei ole vielä tehty päätöksiä. Valiokunta katsoo, että toiminnan koordinointi ja hyvä yhteistyö niin viranomaisten välillä kuin myös viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä on ihmiskaupan torjunnan tehostamisen ja uhrien oikeuksien turvaamisen kannalta välttämätöntä.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä ihmiskaupan vastaisen toiminnan suunnitelmallisuutta. Edellisen kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksen jälkeen on laadittu valtioneuvoston ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma, jossa keskeisenä teemana on ihmiskaupan uhrien tunnistamis- ja ohjausjärjestelmän kehittäminen. Saadun selvityksen mukaan tästä mekanismista on laadittu valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn yhteensovittamistyössä kuvaus, joka toimii apuna muun muassa viranomaismenettelyjen kehittämisessä. Uuden ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman laatiminen on käynnistymässä.
Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan kynnys päästä ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään on jo nykyisellään varsin matala. Keskeistä on edelleen, että kaikissa ihmiskaupan uhreja mahdollisesti kohtaavissa viranomaisissa osataan tunnistaa mahdolliset ihmiskaupan uhrit, kohdata heidät ja ohjata avun piiriin. Tätä on mahdollista edistää esimerkiksi systemaattisella koulutuksella, ohjeistuksella ja valmiiden toimintamallien luomisella. Esimerkkinä asiakokonaisuuteen liittyvästä koulutuksesta on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotu esiin EU:n sisäisen turvallisuuden rahaston rahoittama hanke, jossa järjestetään koulutusta poliisissa ja Rajavartiolaitoksessa. Poliisihallitus on antanut vuonna 2015 ohjeen ihmiskauppaan ja sen kaltaisiin rikoksiin puuttumisesta sekä ihmiskaupan uhrien auttamisesta. Ohjeen päivittäminen on parhaillaan käynnissä. Koulutukseen ja muihin tehostamistoimiin on varauduttava myös asianmukaisin voimavaroin. Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä huomiota erityisesti poliisin riittäviin kokonaisresursseihin.