Valtioneuvoston kanta
Suomi pitää hyvänä komission
tiedonannoissa selkeästi näkyvää Haagin
ohjelman arvioinnin tavoitetta antaa poliittinen sysäys
vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen edistämiselle
ja varmistaa tuloksellinen eteneminen nykysopimusten pohjalta. Suomi
ei tavoittele koko Haagin ohjelman avaamista.
Komission tiedonannot muodostavat hyvän pohjan Haagin
arvioinnin toteuttamiselle. Suomi valmistelee puheenjohtajana Tampereen
kokouksen taustamuistioita, joiden on tarkoitus valmistua elo-syyskuun
vaihteeseen mennessä. Taustamuistiot tullaan toimittamaan
eduskunnalle tuolloin osana Tampereen kokouksen valmistelua.
1. Komission tiedonanto Haagin ohjelman täytäntöönpanosta
vuonna 2005
Komission raportti siitä, miten Haagin ohjelmaa on
vuoden 2005 aikana pantu täytäntöön,
on kattavuudeltaan ja rakenteeltaan erittäin hyödyllinen
jatkotyöskentelyn suunnittelemiseksi.
Suomi yhtyy komission huoleen siitä, että joillakin
sektoreilla päätöksentekorakenteet ovat Haagin
ohjelman tehokkaan täytäntöönpanon
esteenä. Yksimielinen päätöksenteko
on joissakin yksittäisissä asioissa hidastanut
tai estänyt Haagin ohjelman aikataulussa pysymistä.
Suomi tukee täysin komission tapaa katsoa, miten Haagin
ohjelman täytäntöönpanossa on edistytty.
Neuvoston päätöksen lisäksi
on välttämätöntä seurata
nykyistä tarkemmin, miten neuvostossa sovitut asiat on
pantu kansallisesti täytäntöön.
Näin ollen Suomi pitää erittäin
arvokkaana raportin liitteenä olevaa kansallista täytäntöönpanotaulukkoa.
Kansallista täytäntöönpanoa
tulee seurata vähintään yhtä tarkasti
kuin edistymistä neuvoston rakenteiden puitteissa.
2. Komission tiedonanto EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden
alueeseen liittyvien politiikkojen arvioinnista
Suomi katsoo, että luonnoksen mukainen kokonaisvaltainen
arviointijärjestelmä parantaisi selkeästi
EU:n oikeus- ja sisäasioiden arviointia ja seurantaa politiikkatasolla.
Arviointijärjestelmä systematisoisi eri lainsäädäntöinstrumenttien, poliittisten
aloitteiden ja projektien seurantaa. Neuvoston, komission ja Euroopan
parlamentin yhteistyön tiivistäminen arviointityössä tuo
Suomen näkemyksen mukaan oikeanlaista lisäarvoa,
lisää unionin instituutioiden sitoutumista sekä edistää yhdessä luotuja
tavoitteita.
Aloitteesta puuttuu kuitenkin turvallisuusasioihin
keskittyvä operatiivinen ja strateginen näkökulma.
Schengen-asioihin liittyy vielä erittäin suurimerkityksisiä ongelmia,
joita EU-lainsäädäntö ja onnistunut
kansallisen lainsäädännön harmonisointi
ei ole poistanut.
Vaikka Schengen-arviointijärjestelmän uudistamisesta
annetaan aikanaan (Haagin toimintaohjelman mukaan vuonna 2007—2008)
erillinen esitys, on syytä jo tässä vaiheessa
korostaa Schengenin arviointijärjestelmän tärkeyttä.
Se mahdollistaa jäsenvaltioiden asiantuntijoiden käynnit
säännöstöä soveltavissa
ja soveltamista valmistelevissa maissa ja tulosten esittämisen sellaisenaan
jäsenvaltioille. Komission tiedonannossa ei käsitellä Schengenin
arviointijärjestelmää, vaan viitataan
vain erilliseen ehdotukseen. Suomen mielestä tällainen
arviointijärjestelmä on edelleen tarpeen, jotta
arviointiin sisältyy riittävä operatiivinen
näkökulma, jäsenvaltioiden
asiantuntemuksen laaja-alaisuus ja tulosten käytettävyys
jäsenvaltioiden tasolla.
Kuten on todettu Haagin toimintaohjelmassa, myös yllätystarkastukset
tulee ottaa käyttöön. Yllätystarkastuksia
suorittava asiantuntijatiimi voisi toimia joko komission tai neuvoston
puitteissa. Yhteisen luottamuksen nimissä neuvoston tulisi
kuitenkin saada tällaistenkin tarkastusten tulokset käyttöönsä sellaisinaan.
3. Komission tiedonanto: "Haagin ohjelman täytäntöönpano;
seuraavat askeleet"
Suomi pitää tärkeänä,
että kun käydään keskusteluja
tässä komission tiedonannossa esille tuoduista
aihealueista, joissa unionin toivotaan erityisesti edistyvän,
huomioitaisiin seuraavat alustavat näkemykset, joita voidaan
myöhemmin tarkentaa:
1 Perusoikeudet ja kansalaisuus
Unionin kansalaisuus ja siihen liittyvät kysymykset
EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus unionissa on yksi EU:n perusperiaatteita,
joten siihen liittyvän lainsäädännön
täytäntöönpanon varmistaminen
on perustellusti tärkeä prioriteetti myös
jatkossa. Direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpano jäsenmaissa
on käynnissä. Direktiivi olisi tullut saattaa
voimaan 30.4.2006, mutta toistaiseksi vain 11 jäsenmaata
on pannut direktiivin täytäntöön
määräajassa. Myös Suomessa direktiivin saattaminen
osaksi kansallista lainsäädäntöä on parhaillaan
valmisteilla.
Konsuliasiat
Konsuliasioiden osalta komission esittelemät tavoitteet
ovat Suomen pyrkimysten mukaisia. Konsuliasioissa jäsenmaiden
virkamiehille annettavat koulutustoiminnot ja "Euro-konsulaattien"
perustamistavoitteet ovat toteutettavissa vasta pitkällä tähtäimellä.
2 Turvapaikkapolitiikan toisen vaiheen kehittäminen
Komission kertomus vastuunmäärittämisasetuksen
soveltamisesta
Komissio on arvioinut antavansa Euroopan parlamentille ja neuvostolle
kertomuksen vastuunmäärittämisasetuksen
soveltamisesta loppuvuodesta 2006. Kyseisen kertomuksen pohjalta on
mahdollista aloittaa Suomen puheenjohtajakaudella keskustelu siitä,
mihin suuntaan ns. Dublin-järjestelmää tulisi
kehittää.
Suomi kannattaa vastuunmäärittämisasetuksella
perustetun järjestelmän (ml. Eurodac-sormenjälkijärjestelmä ja
DubliNet-järjestelmä) kehittämistarpeiden
kattavaa selvittämistä. Samalla kun tutkimme kehitystarpeita,
on asetuksen tehokkaan ja oikeudenmukaisen soveltamisen kannalta
tärkeää varmistaa, että jäsenvaltioilla on
yhdenmukainen käsitys jo olemassa olevien vastuun määräytymistä koskevien
artiklojen soveltamisesta.
Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä
Ensimmäisen vaiheen vähimmäissäädösten
tultua hyväksytyksi ja komission valmistautuessa antamaan
vihreän kirjan turvapaikkapolitiikasta sekä sitä koskevan
politiikkasuunnitelman Suomi pitää aiheellisena
pohtia, miten yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää voitaisiin tästä eteenpäin
parhaiten edistää ja millaisia toisen vaiheen
säädöksiä tarvitaan.
Suomi pitää tärkeänä olemassa
olevan turvapaikkajärjestelmän toimivuuden ja
kattavuuden edistämistä.
— Toimivuuden kannalta on tärkeää,
että kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat noudattamaan
EU-tasolla jo hyväksyttyjä säädöksiä.
Turvapaikkaviranomaisten välistä yhteistyötä vahvistamalla voidaan
parantaa turvapaikkapäätöksenteon laatua
ja tehokkuutta. Yhteisellä ja tehokkaalla turvapaikkamenettelyllä voidaan
parhaiten puuttua myös turvapaikkajärjestelmän
väärinkäyttöön ja näin
taata jatkossakin kaikille kansainvälistä suojelua
hakeville pääsy turvapaikkamenettelyyn, menettelyn
oikeudenmukaisuus ja korkeatasoinen oikeusturva.
— Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän
kattavuutta on laajennettava hyväksyttyjä vähimmäissäädöksiä pidemmälle.
On tarkasteltava uudelleen niitä ensimmäisen vaiheen säädöksiä,
joiden ulkopuolelle määritelmädirektiivin
mukaista toissijaista suojelua saavien asema sekä edut
ja oikeudet on joko kokonaan tai osittain rajattu. Suomen puheenjohtajakaudella on
ajankohtainen pitkään oleskelleiden kolmansien
maiden kansalaisten asemasta annetun direktiivin laajentaminen koskemaan
kansainvälistä suojelua saavia. Lisäksi
turvapaikkajärjestelmien yhdenmukaistamista on jatkettava
edelleen, niin että tarvetta siirtyä jäsenvaltiosta
toiseen ei olisi.
Käytännön yhteistyö
Käytännön yhteistyön kehittäminen
turvapaikkaviranomaisten välillä on tärkeää päätöksenteon
harmonisoinnin edistämiseksi. Käytännön yhteistyön
kautta on mahdollista vaikuttaa myös päätöksenteon
laadun kehittymiseen. Suomen puheenjohtajakaudella jatketaan Itävallan
kaudella alkanutta työtä käytännön
yhteistyön vahvistamiseksi.
Käytännön yhteistyötä tultaneen
jatkossa edelleen kehittämään mm. seuraavilla
osa-alueilla: lähtömaatiedon vaihto,
vertailevan tiedon kokoaminen jäsenvaltioiden eri maita
koskevista päätöksentekolinjauksista
entistä säännöllisemmällä ja
analyyttisemmällä tavalla, koulutusyhteistyö sekä turvapaikka-asioiden
yleisiä asiakokonaisuuksia koskeva tiedonvaihto jäsenvaltioiden
kesken.
Komissio esittänee Suomen kaudella ehdotuksen turvapaikkaviranomaisten
yhteistyöverkoston perustamisesta. Ehdotus saataneen aikaisintaan
lokakuussa 2006.
Suomi pitää tärkeänä,
että käytännön yhteistyötä kehitettäessä selvitetään
mahdollinen tarve neuvoston roolille toiminnan poliittisessa ohjauksessa.
Suomi katsoo, että uusia yhteistyömuotoja perustettaessa
ei pidä luoda tarpeettomasti päällekkäisiä rakenteita.
3 Maahanmuuton hallinta
Maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa
Suomi tulee edistämään puheenjohtajakaudellaan
mm. maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan
(Global Approach to Migration) mukaisia Afrikkaa ja Välimeren aluetta
koskevia ensisijaisia toimia, joista Eurooppa-neuvosto päätti
joulukuussa 2005. Komissio raportoi ensisijaisten toimien täytäntöönpanosta
Suomen kauden lopussa.
Suomi osallistuu aktiivisesti puheenjohtajuuskaudellaan muuttoliikedialogin
vahvistamiseen kolmansien maiden kanssa. Tässä pyritään koherenssiin
muun ulkosuhdetoiminnan kanssa. Vaikka toimenpiteet ovat viime aikoina
painottuneet Välimerelle ja Afrikkaan, pyrimme myös siihen,
että maantieteellinen tasapaino otetaan huomioon nykyistä paremmin
jatkossa, jotta EU:n lähestymistapa olisi aidosti kokonaisvaltainen.
Samalla tulee pyrkiä vaikuttamaan muuttoliikkeen perussyihin,
jotka liittyvät mm. köyhyyteen, konflikteihin
tai ihmisoikeusloukkauksiin lähtöalueilla.
Laillinen maahanmuutto
Liittyen laillista maahanmuuttoa koskevaan toimintasuunnitelmaan
ja sektoridirektiiveihin: Suomi katsoo, että EU-tason yleiset
puitteet työperusteiselle maahanmuutolle voivat olla hyödyllisiä edellyttäen,
että puitteet mahdollistavat riittävän
jouston ja sallivat päätöksenteon kansallisella
tasolla. Kolmansista maista tulevaa työvoimaa koskeva työvoimapoliittinen
päätöksenteko on säilytettävä sekä mittasuhteiden
että rakenteen osalta kansallisella tasolla. Suunnitelmaan
sisältyvien tulevien direktiiviehdotusten perusteellinen
arviointi ei ole tässä vaiheessa mahdollista.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että kaavailut
merkitsisivät ainakin joiltain osin tiukennuksia Suomessa
voimassa olevaan työvoiman maahanmuuttoa koskevaan sääntelyyn.
Esimerkiksi sektorikohtaisissa direktiiveissä on suunniteltu
edellytettävän taloudellista tarveharkintaa, jollaista
Suomen ulkomaalaislain mukaan pääsääntöisesti
ei edellytetä sektoridirektiivien alueella.
Direktiiviehdotukset on tarkoitus antaa vuodesta 2007 eteenpäin.
Myös muut toimintasuunnitelmassa esitetyt toimet painottuvat
Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeiseen aikaan. On kuitenkin
todennäköistä, että Suomen kaudella käydään
keskustelua laillisen ja laittoman maahanmuuton suhteesta. Laillinen
maahanmuutto saattaa nousta esille myös päätöksenteon
kehittämiseen liittyen (yhteispäätösmenettelyn
soveltaminen, johon viitataan myös komission tiedonannossa
s. 14).
Laiton maahanmuutto
Suomen puheenjohtajuuskaudella tavoitteena on laitonta maahanmuuttoa
käsittelevän tiedonannon perusteella käydä neuvostossa
keskusteluja, jotka johtavat oikeus- ja sisäasiainneuvostossa selkeisiin
ja ajallisesti Suomen puheenjohtajuuskauden ylittäviin
johtopäätöksiin/päätelmiin.
Komission alustavan arvion mukaan tiedonannossa tulevista tavoitteista
nostetaan esille ainakin a) rajat, b) asiakirjaturvallisuus ja c)
IT-järjestelmien hyödyntäminen. Viimeksi
mainittu voisi käsittää menettelyt, joilla
voitaisiin nykyistä paremmin todentaa EU-alueelle tulo
ja alueelta poistuminen.
Kansainvälinen suojelu
Valtioiden panostaessa laittoman maahanmuuton torjuntaan on
tärkeätä taata kansainvälisen suojelun
tarpeessa oleville mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Kansainvälistä suojelua
tarvitsevien tunnistaminen muuttovirroista on haastavaa ja vaatii
viranomaisilta erityistä herkkyyttä. Tässä onnistuminen
on kuitenkin turvapaikkajärjestelmän uskottavuuden
kannalta välttämätöntä.
Euroopassa on viime aikoina virinnyt keskustelua erityisesti siitä,
miten meritse EU:n alueelle saapuvien joukosta tunnistetaan
kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat ja löydetään
vastuuvaltio heidän asiansa käsittelemiseksi.
Laittoman maahanmuuton torjunnan kohdalla Suomi on painottanut,
että laajemmista maahanmuuttovirroista tulee tunnistaa
kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat ja heille tulee
tarjota suojelua Geneven vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksen velvoitteiden
mukaisesti.
Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän
keskeisenä tavoitteena on löytää kestäviä ratkaisuja
kansainvälistä suojelua Euroopan unionin alueelta
hakeville ihmisille. Suomi pitää tärkeänä yhä vahvistaa,
että Geneven pakolaisyleissopimusta sovelletaan täysimääräisesti ja
että oikeutta hakea turvapaikkaa kunnioitetaan koko Euroopan
unionin alueella.
Paluu- ja palautuskysymykset
Keskusteltaessa kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta
maahanmuuttokysymyksiin ei tule unohtaa linkkiä paluu-
ja palautuskysymyksiin. Vaikka Haag-tiedonannossa ei paluukysymyksiä käsitellä itsenäisenä
kokonaisuutena,
tultaneen niitä käsittelemään
laitonta maahanmuuttoa koskevassa tiedonannossa. Komissio on myös
antanut syyskuussa 2005 ehdotuksen paluudirektiiviksi (KOM(2005)
391 lopullinen, U 41/2005 vp), jota
käsitellään tällä hetkellä neuvoston
työryhmässä. Suomen näkemyksen
mukaan yhteiset paluuta ja palauttamista koskevat normit, joiden mukaisesti
henkilöt palautetaan humaanilla tavalla ja heidän
ihmisoikeuksiaan ja ihmisarvoaan täysin kunnioittaen, ovat
tärkeä osa yhteisön maahanmuutto- ja
turvapaikkapolitiikkaa. Paluu- ja palautuskysymyksiä koskeva
yhteistyö tulee nähdä keskeisenä elementtinä kolmansien
maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä.
4 Ulkorajojen yhdennetty hallinnointi ja tietojärjestelmien
yhteentoimivuus
EU:n rajaturvallisuusstrategia eli EU:n ulkorajojen yhdennetyn
rajaturvallisuusjärjestelmän strateginen tarkastelu
Suomi pitää tärkeänä sitä,
että EU:lle saataisiin kattava strategia EU:n ulkorajojen
valvonnan kehittämiseen. Tällöin unionilla
olisi poliittisen tason kokonaisnäkemys EU:n ulkorajavalvonnan
kehittämisestä ja rajaturvallisuusvirastolle voitaisiin
antaa poliittista ohjausta. Haagin ohjelmassa yhdennettyyn ulkorajojen
valvontamalliin otetaan hyvin tekninen näkökulma,
eikä se juuri lisää strategiatason elementtejä vuonna 2002
hyväksyttyyn ulkorajojen valvontasuunnitelmaan. Ulkorajojen
valvonnan merkitys korostuu Schengen-alueen laajentumisen myötä.
Komission toteamat rajaturvallisuusaloitteet ovat sinänsä tarpeellisia
ja kannatettavia. Yhteysupseerien yhteiskäyttöä käsiteltäessä on
kuitenkin syytä ajoissa ratkaista asiaan liittyvät käytännön
ongelmat.
Tämä muutamasta yksittäisestä aloitteesta koostuva
luettelo osoittaa kokonaisvaltaisen tarkastelun tarpeen. Suomi viekin
puheenjohtajuuskaudellaan läpi rajaturvallisuusstrategian tarkastelun.
Asiaa on jo kerran alustavasti käsitelty neuvoston alaisessa
komiteassa (SCIFA), jossa vastaanotto oli myönteinen.
Jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välinen
tietojen vaihto - EU:n tietojärjestelmäarkkitehtuurin
kehittäminen
Tietojen vaihdon osalta Suomi haluaa edistää joustavaa
oikeusvaltioperiaatteet täyttävää tietojenvaihtoa
kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi jäsenvaltioiden
viranomaisten sekä EU:n virastojen kesken. On tärkeää saada
poliittista ohjausta ja selkeyttää tietojen saatavuusperiaatteen
määrittelyä jäsenvaltioiden
välisessä tietojenvaihdossa, jotta Haagin ohjelmassa
määritellyssä tavoitteessa toteuttaa
periaate vuoden 2008 alkuun mennessä pysytään.
Suomi pitää tärkeänä komission
marraskuussa 2005 antamaa Haagin ohjelmassa edellytettyä tiedonantoa
tietojärjestelmien (SIS II, VIS ja Eurodac) yhteiskäytön parantamisesta.
Myös muiden virastojen (esim. Europol, Eurojust) kanssa
käydyissä keskusteluissa on ilmennyt tarvetta
käydä laajempaa keskustelua EU:n tietojärjestelmäarkkitehtuurista.
5 Tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen (siviili- ja rikosoikeudellisissa
asioissa)
Rikosoikeudellinen yhteistyö: vastavuoroisen tunnustamisen
periaatteen edistäminen
Jo Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä hyväksyttiin
tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten
vastavuoroinen tunnustaminen rikos- ja siviilioikeudellisen yhteistyön
kulmakiveksi. Rikosoikeudellisen yhteistyön puolella on
toistaiseksi hyväksytty neljä instrumenttia. Parhaillaan
on työn alla instrumentteja, jotka koskevat tuomittujen
siirtoa, todisteiden luovuttamista, rikosrekisteritietojen vaihtamista
sekä ns. ammattikieltojen tunnustamista. Neuvoteltaessa
näistä uusista instrumenteista vastavuoroisen
tunnustamisen periaatteen toteuttaminen on tuottanut suuria vaikeuksia.
Näyttää siltä, että jäsenvaltioiden
keskinäistä luottamusta ei tällä hetkellä ole
riittävästi. Yksimielisyysvaatimus vaikeuttaa
päätöksentekoa. Neuvotteluihin ovat myös vaikuttaneet
kokemukset jo hyväksyttyjen instrumenttien transponoinnista
ja soveltamisesta.
Tulevan rikosoikeudellisen yhteistyön syventämiseksi
tulisi Eurooppa-neuvoston tehdä päätelmät,
joissa kehotettaisiin komissiota laatimaan tulevien instrumenttien
neuvottelujen helpottamiseksi selvitys, jossa tarkasteltaisiin horisontaalisia
ongelmia, jotka vaikeuttavat vastavuoroisen tunnustamisen instrumenttien
hyväksymistä. Selvityksen tulee kattaa sekä ne
periaatteelliset kysymykset, joita vastavuoroiseen tunnustamiseen
liittyy, että ne käytännön ongelmat ja
mahdolliset puutteet nykyjärjestelmässä,
jonka vuoksi uusia instrumentteja tarvitaan. Jotta yhteistä tahtoa
vastavuoroisen tunnustamisen eteenpäin viemiseksi ylipäätään
voi löytyä, uusien instrumenttien pitää tuoda
konkreettista lisäarvoa jäsenvaltioiden viranomaisten
väliseen yhteistyöhön. Tällainen
selvitys olisi tehtävä vuoden 2007 loppuun mennessä.
Siviilioikeudellinen yhteistyö: Vastavuoroinen tunnustaminen
ja oikeuden saatavuus
Suomi haluaa parantaa oikeuden saatavuutta. Siviiliprosessioikeuden
alalla on saatava aikaan konsolidoitu vähimmäisvaatimuksiin
perustuva eurooppalainen menettelysäännöstö rajat
ylittäviä oikeudenkäyntejä varten.
Lainvalintasääntelyn puolella Eurooppa-neuvoston
on vahvistettava pyrkimys säilyttää lainvalintasääntelyn
yhtenäisyys ja johdonmukaisuus velvoiteoikeuden alalla.
Vastavuoroisen tunnustamisen toteuttamiseksi yhteisölainsäädäntöä on
Amsterdamin sopimuksen jälkeen säädetty
kiihtyvällä tahdilla, osittain samoista asioista
ja useiden yksittäisten melko kapea-alaisten instrumenttien
kautta. Edistyminen on ollut nopeaa ilman ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Kääntöpuolena on ollut siviiliprosessioikeudellisen
lainsäädännön pirstaloituminen,
päällekkäisyys ja johdonmukaisuuden katoaminen.
Oikeuden saatavuuden helpottamiseksi sääntelyn
ymmärrettävyyttä ja käyttäjäystävällisyyttä on
parannettava. Lainvalintasääntelyssä vastaavaa
monimutkaistumista ei vielä ole tapahtunut, mutta tällainen
kehityssuunta on havaittavissa erityisesti velvoiteoikeuden
alalla.
6 Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden
torjunnassa tarvittavien tietojen saanti
Operatiivisen viranomaisyhteistyön tehostaminen jäsenvaltioiden
viranomaisten välillä
Operatiivisen viranomaisyhteistyön osalta tavoitteena
on varmistaa jäsenvaltioiden välisen viranomaisyhteistyön
kehittymistä uudelle tasolle vastaamaan vapaan liikkuvuuden
alueen laajentumisesta johtuvat haasteet. Schengen-alueen laajentaminen
edellyttää entistä tehokkaampia ja kattavampia
korvaavia toimenpiteitä sekä entistä parempaa
yhteistyötä erityisesti viimeksi unioniin liittyneiden
ja vanhojen jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välillä.
Pyritään varmistamaan, että operatiivisen
viranomaisyhteistyön linjaus vastaisi periaatetasolla suomalaista
PTR-yhteistyötä (luonnollisesti huomioiden jäsenvaltioiden
erilaiset viranomaisjärjestelyt) ja toisi paremmin esille
parhaita käytäntöjä, joita esimerkiksi
Suomi on kehittänyt Baltic Sea Task Forcen puitteissa,
sovellettavaksi esimerkiksi Välimeren alueen yhteistyössä.
Käytännön tavoitteena on jäsenvaltioiden
moniviranomaisyhteistyöhön perustuvan rikostiedustelun
kehittäminen. Europolin ja Eurojustin kehittämistä käsitellään
tässä yhteydessä. EU:n keskeiseksi periaatteeksi
sovitun rikostiedustelupohjaisen rikosten torjuntamallin (intelligence-led
law enforcement) käsittely poliittisella tasolla on myös
perusteltua periaatteen toteuttamiseksi.
7 Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden
torjunta, ml. Europolin tulevaisuus
Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa edellä mainittu
operatiivisen viranomaisyhteistyön tehostaminen on olennaisessa
asemassa.
Terrorismin torjunnan osalta strategia ja toimintaohjelma päivitetään
Suomen puheenjohtajuuskaudella. Suomen tavoite strategian ja toimintaohjelman
osalta on laatia jäsenmaiden kantojen mukaiset toimenpidesuositukset
otettaviksi huomioon lähinnä toimintaohjelman
päivityksessä. Suomi pyrkii käynnistämään
joidenkin toimintaohjelman kohtien käsittelyn. Päivitysten
sisällön tulee vastata unionin ja jäsenmaiden
tarpeita sisäisen turvallisuuden kannalta ajankohtaisissa ja
keskeisissä asioissa.
Europolin osalta aiemmin tehdyt Europol-yleissopimusta muuttavat
pöytäkirjat (3 kpl) on saatava hyväksyttyä pikaisesti
jäsenvaltioissa, todennäköisesti tämä toteutuu
kuluvan vuoden loppuun mennessä. Jotta muutospöytäkirjoja voidaan
soveltaa, täytyy hyväksyä myös
2 ministerineuvoston ja 4 Europolin hallintoneuvoston päätöstä,
jotka valmistellaan syksyn aikana. Europolin osalta pyritään
muuttamaan järjestön oikeusperustaksi Eurojustia
vastaavasti neuvoston päätös nykyisen
yleissopimuksen sijasta. Europolin tulevaisuudesta esitettyjä eri
vaihtoehtoja tutkitaan syksyn aikana, erityisesti niitä,
jotka voidaan toteuttaa ilman lainsäädäntömuutoksia. EU:n
järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaa uhka-arviota
(OCTA) kehitetään myös Europolin roolin
osalta.
8 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen rahoitusohjelmat
Oikeus- ja sisäasioiden rahoitusohjelmat kehyskaudelle
2007—2013 tulisi hyväksyä vuoden 2006
loppuun mennessä, jotta ohjelmien täytäntöönpano
saataisiin tehokkaasti käyntiin vuoden 2007 alusta.
Suomen yleisenä tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman
selkeä, tehokas ja oikeudenmukainen kokonaisratkaisu. Päällekkäisyydet
tulee välttää yhteensovittamalla eri
rahastojen valmistelu huolellisesti.
9 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkosuhteet
Suomi pitää tavoitteena luoda poliittiset
edellytykset käytännön operatiivisen
yhteistyön tehostamiselle EU:n kannalta keskeisten kolmansien valtioiden,
kuten Venäjän, kanssa. Vuoden 2006 syksyn aikana
laaditaan käytännön toimintasuunnitelmia
(action oriented paper) kahdelle OSA-ulkosuhdealueelle (Venäjä sekä terrorismiyhteistyö
erityisesti
Pohjois-Afrikan maiden kanssa). Suomi pitää painopisteenä Venäjän kanssa
tehtävän yhteistyön kehittämistä.
Ulkosuhdekysymykset ovat myös yhteydessä muihin arvioinnin
tavoitteisiin (esim. viranomaisyhteistyön tehostaminen
Venäjän kanssa laittoman maahanmuuton, ihmiskaupan
ja terrorismin torjunnassa).
10 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen politiikkojen
täytäntöönpano ja arviointi
Tästä on annettu erillinen tiedonanto EU:n
vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien politiikkojen
arvioinnista, johon liittyvät alustavat Suomen kannat on
kirjattu tämän muistion ko. kohtaan (Kts. yllä).
11 Päätöksentekomenetelmien tehostaminen vapauden,
turvallisuuden ja oikeuden alueella
Suomi suhtautuu positiivisesti passerelle-option sekä yhteispäätösmenettelyn
käyttöönottamiseen oikeus- ja sisäasioissa
laajemmin ja toivoo, että menettelyn käyttämisestä saataisiin
Suomen puheenjohtajakauden aikana tehtyä periaatepäätös.
Erityinen ongelma 25 jäsenvaltion unionissa on III pilarin
poliisi- ja rikosasioiden yksimielisyyttä edellyttävät
päätöksentekomenettelyt. Nykyisen unionisopimuksen
42 artikla mahdollistaa ns. passerelle-menettelyn käyttämisen.
Neuvosto voi SEU 42 artiklan mukaisella päätöksellä siirtää nykyiseen
III pilariin kuuluvia poliisi- ja rikosoikeudellisia asiaryhmiä I pilariin
ja samalla päättää noudatettavista
päätöksentekomenettelyistä.
Menettelyn käyttöönotto edellyttää yksimielisyyttä,
Euroopan parlamentin kuulemista ja ratifiointia ainakin osassa jäsenvaltioita.
Menettelyä ei toistaiseksi ole vielä käytetty.
Suomi tutkii parhaillaan jäsenvaltioiden kantoja ja
pohtii sen jälkeen, miten asiassa on tarkoituksenmukaisinta
edetä puheenjohtajana. Perustuslakisopimus olisi poistanut
pilarijaon ja saattanut kaikki oikeus- ja sisäasiat nykyistä I pilaria
pitkälle vastaavien päätöksentekomenettelyjen
piiriin (komissiolla pääasiallinen aloiteoikeus,
yhteispäätösmenettely, määräenemmistöpäätös).
4. Komission tiedonanto yhteisöjen tuomioistuimen
toimivallasta antaa ennakkoratkaisuja mm. viisumi-, turvapaikka-
ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevissa asioissa
Komission tiedonannosta ei ole ollut tietoa etukäteen.
Asian kansallinen käsittely on vasta aloitettu ja Suomen
kanta sisällön osalta täsmentyy myöhemmin.