Ehdotuksen pääasiallinen sisältö
1 Tausta
Yhdysvaltain lainsäädäntö on
vuodesta 2001 edellyttänyt, että kansainvälistä matkustajaliikennettä Yhdysvaltoihin
tai Yhdysvalloista harjoittavien lentoyhtiöiden on luovutettava
lentomatkustajia koskevia henkilötietoja (Passenger name
record -tiedot) Yhdysvaltain viranomaisille. Tietojen keräämistä on
perusteltu terrorismin ja muiden vakavien rikosten ehkäisemisellä.
EY ja Yhdysvallat pääsivät vuonna
2004 sopimukseen määräaikaisesta 3,5-vuotisesta
pakettiratkaisusta, joka muodostui kansainvälisestä sopimuksesta
sekä sen edellytyksenä olleesta, tietosuojadirektiivin
95/46/EY 25 artiklan 6 kohdan mukaisesta komission
riittävää tietosuojan tasoa koskevasta
päätöksestä, jonka liitteenä on
Yhdysvaltain tulli- ja rajaturvallisuusviranomaisen (CBP) antamat
sitoumukset (undertakings). Kansainvälisellä sopimuksella
luotiin lentoyhtiöille velvollisuus käsitellä lentomatkustajia
koskevia PNR-tietoja Yhdysvaltain tarkoituksia varten ja annettiin
Yhdysvalloille sähköinen pääsy
lentoyhtiöiden varausjärjestelmissä oleviin
PNR-tietoihin.
2 EY:n tuomioistuimen tuomio
EY:n tuomioistuin kumosi 30.5.2006 Euroopan parlamentin kanteesta
neuvoston ja komission päätökset, jotka
ovat mahdollistaneet lentomatkustajia koskevien PNR-tietojen luovuttamisen Yhdysvalloille
(asiat C-317/04 ja 318/04). Tuomioistuin kumosi
neuvoston EY:n ja Yhdysvaltain välisen sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen
ja sen edellytyksenä olleen komission päätöksen
näiden tietojen tietosuojan riittävästä tasosta.
Tuomioistuin katsoi, että päätöksillä ei ollut
asianmukaista oikeudellista perustaa. Tuomioistuimen mukaan komission
ei ollut mahdollista tehdä päätöstä tietosuojan
riittävästä tasosta tietosuojadirektiivin
perusteella, koska kysymys oli direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä tietojen
käsittelystä, joka koski yleistä turvallisuutta
ja rikosoikeuden alalla tapahtuvaa valtion toimintaa. Näin
siksi, että viimeksi mainitut Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen II ja III pilarin alaan kuuluvat toiminnat on suljettu
tietosuojadirektiivissä sen soveltamisalan ulkopuolelle.
Neuvoston päätöksen tuomioistuin
kumosi, koska se katsoi, että käytetty SEY 95
artikla (mm. sisämarkkinoiden toteuttamiseksi jäsenvaltioiden
säädösten harmonisointi), luettuna yhdessä tietosuojadirektiivin
25 artiklan kanssa, ei voi olla perusteena yhteisön toimivallalle
sopimuksen tekemiseen. Tuomioistuimen mukaan sopimus koski samaa
asiaa kuin komission riittävää tietosuojan
tasoa koskenut päätös, joka oli annettu
virheellisesti tietosuojadirektiivin nojalla; siksi SEY 95 artikla
ei voinut olla sovelias oikeusperusta myöskään
ko. sopimuksen tekemiselle.
Koska neuvoston päätökseen perustuva
sopimus on voimassa vielä 90 päivää sen
jälkeen, kun sopimuksen päättämisestä on
ilmoitettu toiselle osapuolelle, tuomioistuin määräsi,
että tietosuojan riittävää tasoa
koskevan komission päätöksen vaikutukset
pidetään voimassa 30.9.2006 saakka.
3 Tuomion aiheuttamat jatkotoimenpiteet
Tuomioistuimen päätöksen vuoksi nykyinen
sopimus oli irtisanottava kesäkuun 2006 loppuun mennessä ja
neuvottelut uuden sopimuksen tekemiseksi on aloitettava mahdollisimman
pian, jotta uusi sopimus saataisiin voimaan 1.10.2006 lukien.
Komissio antoi 16.6.2006 tiedonannon PNR-sopimuksen irtisanomisesta
(KOM(2006) 335 lopullinen) ja suosituksen neuvottelujen aloittamiseksi
USA:n kanssa uuden sopimuksen tekemisestä.
Komission tiedonannossa esitetään, että neuvosto
ja komissio yhdessä ilmoittavat USA:lle sopimuksen irtisanomisesta.
Tiedonannon mukaan perustamissopimus ei sisällä erityisiä säännöksiä sopimuksen
irtisanomisesta ja riittävää on, että molemmat
toimielimet osoittavat irtisanomisilmoituksensa yhteisellä verbaalinootilla USA:n
viranomaisille. Komissio viittaa SEY 233 artiklaan, jonka mukaan
toimielimen, jonka säädös on julistettu
mitättömäksi, on toteutettava yhteisön
tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi
tarvittavat toimenpiteet.
Komissio ehdotti suosituksessaan, että neuvosto valtuuttaa
puheenjohtajan komission avustamana käymään
neuvotteluja uuden PNR-sopimuksen tekemiseksi EU:n ja USA:n välillä.
Komissio ehdotti, että sopimus neuvoteltaisiin ja tehtäisiin
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan nojalla.
Neuvosto päätti 27.6.2006 lähettää Yhdysvalloille
PNR-sopimuksen 7 artiklan nojalla neuvoston ja komission yhteisen
verbaalinootin, jossa ilmoitetaan sopimuksen päättymisestä 30.9.2006.
Samalla neuvosto valtuutti puheenjohtajavaltion neuvottelemaan
komission avustamana Yhdysvaltain kanssa uuden sopimuksen. Sopimuksen
tulisi korvata kumotulla päätöksellä hyväksytty
sopimus 1.10.2006 lähtien. Koska uudella sopimuksella on
tarkoitus korvata vanha järjestely, joka oli määräaikainen
ja jonka voimassaolo päättyy vuoden 2007 loppupuolella,
on Yhdysvaltain kanssa tarpeen aloittaa vuonna 2007 jälleen
uudet sopimusneuvottelut.