Perustelut

Kuntatalous

Tällä hetkellä kuntien tehtävät ja käytettävissä olevat rahat eivät ole tasapainossa. Kunnille on sysätty vuosi vuoden jälkeen ilman asianmukaista rahoitusta lisää tehtäviä ja vaatimuksia valtiovallan toimesta. Nyt hallituksessakin on havahduttu siihen, että tämä tie on kestämätön ja esitetty HE:n 113/2013 vp myötä käytännössä näennäisiä korotuksia kuntien valtionosuuksiin samaan aikaan, kun toisesta päästä kunnilta leikataan valtionosuuksia sadoilla miljoonilla euroilla.

Valtionosuuksiin tällä vaalikaudella suuntautuvat useiden miljardien eurojen leikkaukset vaikeuttavat kuntien taloudellista asemaa ja tekevät monin paikoin mahdottomaksi kunnille toteuttaa niitä velvoitteita, joita valtio on kuntien niskoille vuosien mittaan lisää sälyttänyt.

Julkiset palvelut sivistysvaltion mittari

Perussuomalaiset haluavat muistuttaa, että julkiset palvelut ja niiden saatavuus vaikuttavat eriarvoisuuteen tällä hetkellä jopa enemmän kuin 1990-luvulta lähtien kasvaneet tuloerot. Julkisten palveluiden saatavuus onkin yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen tasa-arvon mittareista, ja Suomen terveydenhuolto on viime vuosina luisunut OECD:n tutkimuksen mukaan kohti suurempaa epätasa-arvoa. Rikkaiden ja köyhien terveyserot ovat Suomessa jo nyt länsimaiden jyrkimpiä.

Väestön ikääntymisestä johtuvat kustannuspaineet ja kuntien tehtävien tosiasialliset lisäämiset, hallituksen päinvastaisista näennäisyrityksistä huolimatta, aiheuttavat kunnille painetta sekä nostaa veroprosenttejaan että leikata palveluistaan. Kuntien palveluita eniten tarvitsevat vähäosaiset, lapset, nuoret ja vanhukset. Kunnat joutuvat leikkaamaan sivistysvaltiomme ja globaalin menestyksemme elinehdoista; opetustoimesta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja rakennetun ympäristön kunnossapidosta, vain muutamia merkittäviä leikkauskohteita mainitaksemme.

Hallitus on kuluneiden vuosien päätöksillään tietoisesti vaikeuttanut kuntien ja kuntalaisten asemaa tietäessään, että kunnilta loppuvat vaihtoehdot talouspaineiden edessä. Hallituksen toimet käytännössä pakottavat kuntia liittymään yhteen. Pakkoliitokset ja liiallinen keskittäminen vievät sosiaali- ja terveyspalvelut kuntalaisilta yhä kauemmaksi, eivätkä perussuomalaiset tue tällaista palvelujen heikentämistä edistävää politiikkaa.

Perussuomalainen vaihtoehto

Perussuomalaiset olisivat valmiita panostamaan kuntien valtionosuuksiin 300 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä hallitus on omassa budjetissaan esittänyt. Tällä summalla, joka sisältyy perussuomalaisten tasapainoiseen vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2014, pienennettäisiin kuntien leikkauspaineita merkittävästi ja tuettaisiin sivistysvaltiomme toimintaa.

Perussuomalaisten alueidenkehittämispolitiikka lähtee siitä johtoajatuksesta, että koko maa on pidettävä asuttuna. Mielestämme maamme hallituksen on muistettava kaikissa olosuhteissa, että elämää on myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Tämän vuoksi pidämme välttämättömänä, että huolehditaan rahoituksen riittävyydestä alueiden kehittämisen kannalta; on kiinnitettävä erityistä huomiota kokonaisten maakuntien liikenne-, yrittäjyys- ja asuinolosuhteiden kehittämiseen.

Näiden lisäksi on syytä huolehtia alueen tukitoiminnoista, kuten poliisi- ja pelastustoimen riittävyydestä ja riittävästä terveydenhuollosta. Vastuullisesti toimiva hallitus huolehtisi kuntien ja maakuntien kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja varaa niitä varten tarvittavat rahat budjetissaan.

Perustelut

Ihmisten tarvitsemien kuntapalvelujen järjestämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien jokavuotiset leikkaukset johtuvat hallituksen väärästä talouspolitiikasta. Keskustan peräänkuuluttaman kahden vaalikauden kasvuohjelman sijasta hallitus valitsi yhden vaalikauden leikkauslistat ja tasaverojen korotukset.

Jo päätetyistä menoleikkauksista valtionosuuksien osuus on ollut jopa puolet. Niiden kirjaamista hallitusohjelmaan nimenomaisena leikkauskohteena voidaan pitää hallitukselta tietoisena arvovalintana. Tavoitteena on ilmiselvästi ollut supistaa valtiontalouden alijäämiä seurauksista piittaamatta, vaikka valtiontalous ja kuntatalous ovat molemmat luottoluokittajien seuraamaa julkista taloutta. Hallitus on näin teettänyt kuntapäättäjillä ikävän työn: veronkorotukset ja palvelujen karsimiset. Samalla hallitus on päätöksillään romuttanut valtionosuusjärjestelmän perustarkoituksen: tasata kuntien välisiä olosuhde-eroja sekä tukea kuntien toimintakykyä. Kuntalaisten tarvitsemat peruspalvelut ovat vaarassa.

Hallituksen kuntapolitiikkaa voidaan luonnehtia yhdellä sanalla, käsittämätön. Historiallisen suurista valtionosuusleikkauksista huolimatta hallitus määrää kunnille joka vuosi uusia kustannuksia lisääviä velvoitteita. Vanhuspalvelulain toimeenpanoa lukuun ottamatta valtionosuus niistä on ollut tasan puolet laskennallisista kustannuksista, vaikka hallitusohjelmassa luvataan, että "uusien ja nykyisten tehtävien ja velvoitteiden lisäämistä ja laajentamista kunnille rajoitetaan ja niille osoitetaan valtion rahoitusosuutena yli puolet todellisista kustannuksista".

Hallitus on syventänyt tietoisesti kuntalaisten eriarvoistumista

Erityisen moitittavaa hallituksen kuntapolitiikassa on ollut valtionosuusjärjestelmän epäasiallinen käyttäminen pahasti kangerrelleen suurkuntauudistuksen toteuttamisen vipuvälineenä.

Jo toteutetut tai suunnitteilla olevat muutokset valtionosuusjärjestelmään leikkaavat suurimmalta osalta kuntia valtionosuuksia jopa kolmella eri tavalla. Hallitusohjelman perusteella valtionosuuksia leikattiin vuositasolla 632 miljoonalla eurolla. Tämän jälkeen hallitus on päättänyt lisäleikkauksista, joiden seurauksena kunnilta jää saamatta peruspalvelujen järjestämiseen valtionosuuksia vuoden 2015 tasossa peräti 1,4 miljardia euroa. Se vastaa noin 30 000:n kuntien palvelutyöntekijän vuotuisia palkkakustannuksia. Lisäksi vuoden 2012 alusta toteutettu kiinteistöveron poistaminen valtionosuusjärjestelmän verotulojen tasauksessa leikkasi kuntapalvelujen rahoitusta erityisesti maaseutujen kunnilta, joissa entuudestaan on ollut keskimääräistä korkeampi kunnallisveroprosentti. Tällä hetkellä kunnissa pelätään tulevaa valtionosuusjärjestelmän uudistamista, jolla käytännössä jaetaan kuntien kesken uudelleen valtion maksamaa kuntarahaa. Toisilta kunnilta se leikkaa, toisille se antaa lisää.

Valtionosuusleikkaukset sekä verotulojen tasausjärjestelmän murentaminen ovat eriarvoistaneet kuntia ja kokonaisia alueita. Ensi vuonna ero matalimman ja korkeimman kunnallisveroprosentin välillä on jo kuusi prosenttiyksikköä. Tasasuuruisista valtionosuusleikkauksista huolimatta ja juuri niistä johtuen veronkorotuspaine on kunnasta riippuen jopa nelinkertainen johtuen asukkaiden verotettavien ansiotulojen suuruudesta. Eriarvoistuminen on jo maakunnittaista. Uudellamaalla keskimääräinen kunnallisveroprosentti on ensi vuonna 18,81 prosenttiyksikköä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa noin 19,7 prosenttiyksikköä ja muissa 15 maakunnassa se on yli 20 prosenttiyksikköä. Erot eivät kavennu kuntaliitoksilla.

Hallitus ei ole tehnyt elettäkään eriarvoistumiskehityksen oikaisemiseksi, vaan hallituksen politiikkaa leimaa sumeilematon asumisen, palvelujen ja päätöksenteon keskittäminen. Se on näkynyt kuntapolitiikan lisäksi mm. puolustusvoimain ja poliisihallinnon uudistuksissa, valtion työpaikkojen siirtona pääkaupunkiseudulle sekä vaalipiirijaon muuttamisessa.

Rahoitusvastuun määrittämiseen puuttuvat mekanismit

Perustuslakivaliokunnan lakiesityksestä antaman lausunnon mukaan valtionosuusleikkaukset ovat rajuja, kuntakohtaiset vaikutukset ovat suuria ja kunnallisveroeroja kasvattavia. Leikkausesitykselle ei kuitenkaan nähdä tässä vaiheessa perustuslaillisia esteitä, koska tällä hetkellä puuttuvat mekanismit, joilla voidaan arvioida ns. rahoitusvastuun toteutuminen valtio-kuntasuhteessa. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta muistuttaa hallitusta myös siitä, ettei esitykseen sisälly tälläkään kertaa perustuslakivaliokunnan syksyllä 2011 edellyttämää riittävää ja täsmällistä tietoa esityksen vaikutuksista kuntien kokonaistalouteen ja yksittäisiin kuntiin tai arviota kuntien tosiasiallisista mahdollisuuksista vastata niille kuuluvien palvelujen tuottamisesta.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä tilanne on kestämätön. Toisin sanoen tulevaisuudessakin puutteellisesti valmisteltu lakiesitys, josta puuttuvat valtionosuusleikkausten kuntakohtaiset vaikuttavuusarviot kuntien talouteen ja niiden kykyyn tuottaa palveluja, estäisi perustuslaista johdetun rahoitusvastuun periaatteen toteutumisen arvioinnin. Tuolloin valtionosuusleikkausten suuruus riippuisi pelkästään hallituksen poliittisesta harkinnasta, joka taas alkaisi määritellä perustuslain toteutumista. Perustuslaista johdettu rahoitusvastuun periaate politisoituisi, vaikka perustuslain perustarkoituksena on luoda yhteiskunnallista vakautta huolimatta poliittisten voimasuhteiden aiheuttamista muutoksista.

Puutteellisesti valmisteltujen lakiesitysten ohella toinen perusongelma on siinä, ettei hallituksen päätöksentekoa varten ole olemassa sitovia ohjausmekanismeja, jotka ovat sidoksissa kuntatalouden kehitykseen. Poliittisissa keskusteluissa on ollut liian helppoa moittia kuntia kuntatalouden ahdingosta, kun asiantuntijoiden mielestä kunnille on sälytetty rahoitukseen nähden liikaa lakisääteisiä velvoitteita. Tästä huolimatta hallitus on miettinyt uusia ohjausvälineitä vain kunnille mm. kuntatalouden tasapainosääntöjä kiristämällä, vaikka paljon perustellummin ohjausmekanismeja tarvitaan valtiovallan päähän.

Hyvänä esimerkkinä puutteellisesta ohjausmekanismista voidaan pitää lakisääteistä peruspalveluohjelmamenettelyä. Siinä valtiovalta ja kunnat yhteistyössä luovat katsauksen kuntatalouden lähivuosien näkymiin. Käytännössä asiakirja on ollut luonteeltaan vain kuntatalouden tilanteen toteava ilman, että se velvoittaisi hallitusta tekemään siitä johtopäätöksiä. Esimerkiksi tuoreimman, vuosille 2014—2017 ulottuvan peruspalveluohjelman mukaan kuntatalouden tila ja näkymät ovat erittäin huolestuttavia ja kunnat velkaantuvat joka vuosi lisää noin 2—3 miljardin euron vuosivauhtia. Se ei ole estänyt Kataisen hallitusta määräämästä kunnille uusia raskaitakin velvoitteita.

Hallitus päätti marraskuun lopulla käymässään rakenneriihessä uudesta kuntatalouden ohjausjärjestelmästä. Jatkossa valtiovalta voisi määrätä kunnille uusia tehtäviä vain, jos uusista tehtävistä valtionosuus on täysimääräinen tai olemassa olevia velvoitteita karsitaan vastaavalla määrällä. Lisäksi kustannustenjaon tarkistus suoritettaisiin joka vuosi. Molemmat ehdotukset ovat hyviä ja kannatettavia.

Vielä on kuitenkin epäselvää, missä olosuhteissa uusien tehtävien täysimääräinen kustannusten korvaaminen tapahtuu. Ilmeistä on, ettei linjaus merkitse kaikissa olosuhteissa täysimääräistä valtion rahoitusta uusien tehtävien osalta. Huolestuttavaa on myös, koskeeko täyden rahoituksen periaate vasta seuraavaa hallitusta. Nimittäin rakenneriihen kirjaukset, joiden mukaan "kehyksiin jo kirjattuja hankkeita arvioidaan kriittisesti" ja "hallitus pidättäytyy määräämästä uusia velvoitteita" antavat viitteitä siitä, että täyden rahoituksen periaatetta sovellettaisiin vasta seuraavalla hallituskaudella. Näin ollen nykyinen hallitus voisi toteuttaa hallitusohjelmaan sekä rakenneuudistusohjelmaan kirjatut kunnille kustannuksia aiheuttavat uudet velvoitteet, jotka euromääräisesti merkitsevät kuntataloudelle noin puolen miljardin euron lisämenoja. Tähän kunnilla ei ole varaa varsinkaan, kun valtionosuuksia leikataan myös vuonna 2015 ja pääministeri on väläyttänyt uusia leikkauslistoja ensi maaliskuun kehysriiheen.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kuntatalouden ahdinko on akuutti ja sen heikentäminen merkitsee kunnallisverotuksen kiristymistä ja julkisten palvelujen rapautumista. Hallituksen ei tule enää määrätä kunnille uusia velvoitteita, ja valtionosuuksien leikkauskierre on katkaistava. Kuntatalouden uusi ohjausjärjestelmä on otettava käyttöön välittömästi myös sen vuoksi, ettei hallitus itse ala vesittää rakenneriihessä päättämiään kuntataloutta vahvistavia toimenpiteitä.

Myös kunta- ja sote-uudistuksissa onnistuminen määrittää uusien leikkauslistojen tarpeen

Käynnissä olevat kunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset ovat ajautumassa täydelliseen kaaokseen. On käsittämätöntä, että hallitus on sulkenut korvansa asiantuntijoiden ja kuntien esityksiltä ja se on kytkenyt sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kuntaliitosten ohjausvälineeksi vieläpä tilanteessa, missä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osuus kuntien menoista on noin puolet sekä väestön ikääntymisestä johtuen palvelutarpeet ovat jatkuvassa kasvussa.

Asiantuntijoiden mukaan keskustan esittämä vaihtoehto kunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi, ns. kotikunta-maakuntamalli sekä sote-rahoitusmalli, mahdollistaa noin 500—700 miljoonan euron vuotuiset tehokkuussäästöt ilman, että ihmisten tarvitsemat palvelut vaarantuvat. Keskusta on tarjonnut hallitukselle yhteistyön kättä, josta se on toistuvasti kieltäytynyt.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallituksen on keskeytettävä sekasortoon ajautuneet kunta- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset. Epäonnistuminen niissä alkaa näyttää todennäköiseltä, mikä lisää tulevina vuosina tarvetta uusille leikkauslistoille ja veronkorotuksille, jotka romahduttavat julkiset palvelut. Uudistukset on aloitettava alusta, ja ne on valmisteltava parlamentaarisesti yhteistyössä asiantuntijoiden ja kuntien kanssa.