Käsiteltävänä olevan Suomen ja Itävallan välisen tietoturvallisuussopimuksen tarkoituksena on varmistaa sellaisen osapuolten välisessä yhteistyössä vaihdettavan tai syntyvän turvallisuusluokitellun tiedon suojaaminen, jota vaihdetaan tai tuotetaan maiden välisessä yhteistyössä erityisesti ulko-, puolustus-, turvallisuus- ja poliisiasioissa sekä tiede- ja yritysasioissa ja teknisissä asioissa. Kyse on arkaluonteisista tieto-aineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa on erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi.  

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin asiakirjoihin sisältyy sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden luvaton paljastaminen voi aiheuttaa merkittävää ja laajalle ulottuvaa vahinkoa keskeisille yleisille eduille. Tällaisten aineistojen asianmukaisesta käsittelystä on sen vuoksi pidettävä erityistä huolta. Kysymys on Suomen luotettavuudesta kansainvälisen yhteistyön osapuolena ja Suomen luovuttamien aineistojen suojaamisesta. Sopimus ei velvoita turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamiseen. 

Välittömän valtiovastuun piiriin kuuluvien kysymysten lisäksi kansainvälisillä tietoturvallisuusvelvoitteilla on kasvava merkitys taloudellisen, teollisen ja teknologisen yhteistyön kannalta. Yhä useammat yritystason hankkeet edellyttävät turvallisuusluokitellun tiedon hyödyntämistä. Näin ollen sopimus mahdollistaa myös suomalaisyritysten entistä tasavertaisemman kilpailuaseman kansainvälisillä markkinoilla.  

Sopimukseen sovelletaan lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004). Tietoturvallisuuden alalla ei ole monenkeskistä yleissopimusta. Pohjoismaiden välillä on kuitenkin tehty monenvälinen tietoturvallisuussopimus (SopS 11 ja 12/2013). EU:n jäsenvaltioiden välillä tehty sopimus turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta on tullut voimaan 1.12.2015. Viimeksi mainitun sopimuksen määräykset eivät kuitenkaan ole yhtä kattavia kuin yleisen kahdenvälisen sopimuksen määräykset. Tämän vuoksi kahdenvälisiä tietoturvallisuussopimuksia tarvitaan edelleen myös EU:n jäsenvaltioiden välillä. Viimeksi valiokunnan käsiteltävänä on ollut Suomen ja Belgian välillä tehty sopimus (HaVM 20/2016 vp — HE 186/2014 vp), joka ei saadun selvityksen mukaan ole tullut vielä voimaan.  

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta Suomen ja Itävallan välillä tehdyn sopimuksen hyväksymistä sekä sopimuksen voimaansaattamiseksi erillisen lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.