Perustelut

Tietosuojasopimuksen lisäpöytäkirja

Strasbourgissa vuonna 1981 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä on tullut voimaan Suomen osalta huhtikuussa 1992. Tietosuojasopimuksen tarkoituksena on turvata henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä osapuolten alueella jokaiselle yksilölle hänen oikeutensa ja perusvapautensa ja erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen. Tietosuojasopimus sisältää tietosuojan perusperiaatteiden lisäksi määräykset osapuolten välisestä rajat ylittävästä henkilötietojen siirrosta ja keskinäisestä avunannosta. Määräykset valvontaviranomaisista ja kattavat määräykset henkilötietojen siirrosta kolmansiin valtioihin sisältyvät sen sijaan käsiteltävänä olevaan lisäpöytäkirjaan.

Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan määräysten mukaan tietosuojan valvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa niiden kansallisten toimenpiteiden noudattamista, joilla lisäpöytäkirjan määräykset, tietosuojasopimuksen tietosuojan perusperiaatteet ja tietosuojasopimuksen kansainvälistä tietojen siirtoa koskevat määräykset on saatettu voimaan. Lisäpöytäkirja sisältää määräyksiä myös henkilötietojen siirrosta tietosuojasopimuksen ulkopuolisen valtion tai järjestön lainkäyttövaltaan kuuluvalle vastaanottajalle. Tarkoituksena on, että henkilötietoja siirretään vain sellaisiin valtioihin tai järjestöihin, jotka pystyvät takaamaan riittävän tietosuojan.

Lisäpöytäkirjan määräykset vastaavat pitkälti henkilötietodirektiivin (95/46/EY) asiaa koskevia säännöksiä, jotka on Suomessa pantu täytäntöön henkilötietolailla (523/1999). Lisäpöytäkirjan määräysten hyväksyminen ja voimaansaattaminen eivät edellytä muutoksia maamme kansalliseen lainsäädäntöön.

Tietosuojasopimukseen annettavat selitykset

Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lisäpöytäkirjan aineelliset määräykset täydentävät tietosuojasopimusta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tietojuojasopimukseen annettavaksi kaksi selitystä. Selityksillä on tarkoitus saattaa tietosuojasopimuksen soveltamisala Suomen osalta vastaamaan henkilötietodirektiivin ja henkilötietolain soveltamisalasäännöksiä.

Henkilötietolakia ei sovelleta sen 2 §:n 3 momentin mukaan henkilötietojen käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa. Henkilötietodirektiivi sisältää vastaavanlaisen säännöksen. Suomi ei ole tähän mennessä antanut tietosuojasopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaista selitystä, jolla tietosuojasopimuksen soveltamisalaa voidaan laajentaa näiltä osin vastaamaan henkilötietolain ja henkilötietodirektiivin soveltamisalaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tässä yhteydessä eduskunnan hyväksyttäväksi selitystä, jonka mukaan Suomi ei sovella tietosuojasopimusta henkilötietojen käsittelyyn, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa.

Henkilötietolain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan henkilötietojen automaattisen käsittelyn ohella myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietodirektiivi sisältää vastaavanlaisen säännöksen. Tietosuojasopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa osapuolelle annetaan oikeus antaa selitys, jonka mukaan se ei sovella sopimusta tiettyihin automaattisesti käsiteltäviin henkilörekistereiden ryhmiin tai jonka mukaan se soveltaa sopimusta tiettyihin tietoihin tai henkilörekistereihin. Tietosuojasopimuksen soveltamisala on näiltä osin henkilötietolain ja henkilötietodirektiivin soveltamisalaa suppeampi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tämän vuoksi annettavaksi selitys, jonka mukaan Suomi soveltaa tietosuojasopimusta henkilötietojen automaattisen käsittelyn ohella myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Yhteenveto

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän yleissopimuksen lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymistä sekä eduskunnan suostumuksen antamista siihen, että Suomi antaa hallituksen esityksestä ilmenevät kaksi selitystä.

Hallituksen esitykseen sisältyvän Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen lisäpöytäkirjan voimaansaattamista koskevan lakiehdotuksen 2 §:n mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tältä osin valiokunta toteaa, että kansainvälisten sopimusten voimaansaattamista koskeva perustuslain 95 §:n 1 momentin muutos on tullut voimaan 1.3.2012 (1112/2011). Muutoksen voimaantulon jälkeen kansainvälisen velvoitteen myös muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan pääsääntöisesti voimaan valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi voimaansaattamislain 2 §:n täsmentämistä seuraavasti: "Yleissopimuksen lisäpöytäkirjan muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella."