Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kaupparekisteri on julkinen rekisteri, jonka sisällöstä ja ylläpidosta säädetään kaupparekisterilaissa (129/1979) ja -asetuksessa (208/1979), toiminimilaissa (128/1979) ja prokuralaissa (130/1979). Kaupparekisterilakia täydentävät ilmoitusmenettelyn osalta erinäiset yritys- ja yhteisötietolakiin (244/2001) sisältyvät säännökset. Kaupparekisterijärjestelmän keskeisenä tavoitteena on ollut aikaansaada ja ylläpitää oikeusvarmuutta ja liikevarmuutta elinkeinoelämässä tuottamalla yrityksiin liittyvää tietopalvelua osana yhteiskunnan perusrekisterijärjestelmää. Elinkeinoelämän tarpeiden ohella kaupparekisteri palvelee nykyisin mitä moninaisimpia viranomaistarpeita. Järjestelmän toimivuuden kannalta keskeistä on se, että elinkeinonharjoittajaa koskevat tärkeät tiedot, kuten elinkeinonharjoittajan edustajan toimivaltaa, kelpoisuutta ja johtohenkilöiden vastuusuhteita koskevat tiedot, ovat julkisia ja helposti saatavilla.

Kaupparekisterilain henkilötietoja koskevaa sääntelyä muutettiin vuonna 1993 annetulla ja vuoden 1994 alusta voimaan tulleella lailla (1122/1993). Lakiin lisättiin tuolloin uusi yleinen henkilötietoja koskeva 3 a § samalla, kun muualla laissa olleet eri yhteisöjen vastuuhenkilöiden henkilötietojen ilmoittamista koskevat säännökset korvattiin viittauksella kyseiseen säännökseen. Rekisteriin merkitään pykälän mukaan luonnollisten henkilöiden henkilötietoina täydellinen nimi, henkilötunnus, osoite ja kansalaisuus. Samassa yhteydessä lisättiin lakiin myös uusi 21 a §, joka oikeuttaa rekisteriviranomaisen päivittämään osoitetiedot väestötietojärjestelmästä. Henkilön osoitteen muuttuessa hänen ei tarvitse ilmoittaa muutoksesta erikseen kaupparekisteriin, vaan hän tekee muuttoilmoituksen ainoastaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään. Muut viranomaiset hyödyntävät näin kerättyä tietoa. Henkilötunnuksen ohella myös vaatimus osoitteen ilmoittamisesta kaupparekisteriin oli uusi; aiemmin laissa edellytettiin vain kotipaikan ilmoittamista. Henkilötunnuksella nähtiin olevan keskeinen asema niin viranomaistoiminnan kuin elinkeinoelämänkin toimivuuden kannalta, mutta myös osoitetiedoilla katsottiin erityisesti elinkeinonharjoittajan tavoitettavuuden vuoksi olevan merkitystä rekisteritietojen käyttäjille.

Kaupparekisterin osoitetiedot tulevat väestötietojärjestelmästä ja vähentävät siitä erikseen tehtäviä hakuja. Vaikka tiedot ovat saatavissa suoraan väestötietojärjestelmästäkin, palvelu täydentää luontevalla tavalla kaupparekisteritietojen käyttöä. Lainmuutoksen jälkeen kysymystä osoitetietojen julkistamisesta kaupparekisterissä on useaan otteeseen pohdittu eri yhteyksissä. Selvityksissä ei kuitenkaan ole nähty perustelluksi poiketa aiemmin omaksutusta ratkaisusta. Kysyjän tarkoittama osoitetietojen julkisuudesta aiheutuva turvallisuusriski on vältettävissä, silloin kun siihen on todellisia tarpeita, turvautumalla ns. turvakieltomenettelyyn. Muutoin lähtökohtana on se, että ryhtymällä elinkeinonharjoittajaksi, yhtiömieheksi tai yhteisön edustajaksi yksityisen henkilön on katsottava hyväksyneen sen, että häntä koskevat yksilöintitiedot, osoitetiedot mukaan lukien, tulevat julkisiksi.

Henkilöltä voi useasta eri syystä puuttua osoitetieto väestötietojärjestelmässä. Näissä tapauksissa Patentti- ja rekisterihallituksen tietojärjestelmään henkilön osoitetiedoksi merkitään 00000 Osoite tuntematon. Näin voi tapahtua siinä tapauksessa, että henkilölle myönnetään turvakielto, mutta myös muusta syystä. Osoitteen puuttumisesta ei voi eikä saa päätellä, että henkilölle olisi myönnetty turvakielto. Tietojärjestelmä muuttui turvakiellon osalta nykyiseen muotoonsa keväällä 2002.

Väestötietolain (507/1993) 25 §:n 4 momentissa tarkoitetun turvakiellon myöntäminen edellyttää, että kiellon hakijalla on perusteltua syytä epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi. Maistraatit tekevät päätökset tapauksittain. Pääkaupunkiseudun maistraateista saatujen tietojen mukaan turvakieltoa ei myönnetä automaattisesti pelkästään tietyn ammatin perusteella, vaan kaikissa tapauksissa vaaditaan aina kirjallinen perusteltu hakemus. Joitakin kielteisiä päätöksiä on tehty lähinnä siitä syystä, että hakemukselle ei ole esitetty lain edellyttämiä perusteluja. Jos turvakiellon hakija saa maistraatilta kielteisen päätöksen, hän voi hakea siihen muutosta hallinto-oikeudelta.

Väestötietojärjestelmään merkittyjen turvakieltojen määrä on kasvanut selvästi viime vuosien aikana. Kieltojen rekisteröinnin mahdollistava edellä mainittu säännös tuli voimaan 1.6.1994. Marraskuun 2004 lopussa turvakieltoja oli rekisteröity yhteensä 4 449 kappaletta. Marraskuun 2003 lopussa vastaava luku oli 3 415, joten määrä on kasvanut vuodessa yli 1 000 henkilöllä. Väestötietolain kokonaisuudistus käynnistetään keväällä 2005. Kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään, onko maistraattien tulkintakäytännöissä turvakieltoja myönnettäessä sellaisia eroja, jotka edellyttäisivät väestötietolain asianomaisen säännöksen tarkentamista.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Handelsregistret är ett offentligt register, om vars innehåll och upprätthållande föreskrivs i handelsregisterlagen (129/1979) och -förordningen (208/1979), firmalagen (128/1979) och prokuralagen (130/1979). Vad gäller anmälningsförfarandet kompletteras handelsregisterlagen av vissa bestämmelser i företags- och organisationsdatalagen (244/2001). Det centrala syftet med handelsregistersystemet har varit att åstadkomma och upprätthålla rättssäkerhet och affärssäkerhet i näringslivet genom att producera den informationstjänst som anknyter till företagen som en del av samhällets basregistersystem. Utöver näringslivets behov betjänar handelsregistret i dagens läge myndighetsbehov av de mest olika slag. Med tanke på systemets funktion är det centralt att de viktiga uppgifter som gäller en näringsidkare, såsom de som gäller näringsidkarens representants behörighet och kompetens och ansvarsförhållandena för personer i ledande ställning, är offentliga och lättillgängliga.

Den reglering som gäller personuppgifter i handelsregisterlagen ändrades genom en lag som gavs år 1993 och trädde i kraft vid ingången av år 1994 (1122/1993). Till lagen fogades då en ny allmän 3 a § som gällde personuppgifter samtidigt som bestämmelser på annat håll i lagen som gällde anmälningar av personuppgifter om ansvariga personer i olika sammanslutningar ersattes med en hänvisning till bestämmelsen i fråga. Enligt paragrafen antecknas i registret över fysiska personer som personuppgifter fullständigt namn, personbeteckning, adress och medborgarskap. I samband med detta fogades till lagen också en ny 21 a §, som ger registermyndigheten rätt att uppdatera adressuppgifter ur befolkningsdatasystemet. När en persons adress ändras behöver han eller hon inte särskilt meddela ändringen till handelsregistret, utan gör flyttningsanmälan endast till befolkningsdatasystemet som upprätthålls av Befolkningsregistercentralen. Övriga myndigheter utnyttjar de uppgifter som samlats in på detta sätt. Utöver personbeteckningen var också kravet på att adressen skulle anmälas till handelsregistret nytt; tidigare förutsatte lagen endast att hemorten uppgavs. Det ansågs att personbeteckningen har en central ställning såväl med tanke på myndighetsverksamhetens som även näringslivets funktion, men också adressuppgifterna ansågs vara av betydelse för användarna av registeruppgifterna särskilt med tanke på möjligheten att nå en näringsidkare.

Adressuppgifterna i handelsregistret kommer från befolkningsdatasystemet och minskar de sökningar som måste göras särskilt i det. Även om uppgifterna också kan fås direkt ur befolkningsdatasystemet, kompletterar tjänsten på ett naturligt sätt användningen av handelsregisteruppgifterna. Efter ändringen av lagen har frågan om publicerandet av adressuppgifter i handelsregistret övervägts i olika sammanhang. I de utredningar som gjorts har det dock inte ansetts motiverat att avvika från den lösning man tidigare omfattat. Den säkerhetsrisk som spörsmålsställaren avser och som förorsakas av att adressuppgifterna är offentliga kan undvikas, när det finns verkliga behov för detta, genom användning av förfarandet med ett s.k. skyddsförbud. I andra fall är utgångspunkten den att i och med att en privatperson blir näringsidkare, bolagsman eller representant för en sammanslutning skall denne anses ha godkänt att individualiserande uppgifter om honom eller henne, inklusive adressuppgifter, blir offentliga.

Av olika skäl kan en person sakna adressuppgift i befolkningsdatasystemet. I dessa fall antecknas som adressuppgift för personen i Patent- och registerstyrelsens datasystem 00000 Adress okänd. Detta kan ske i det fall att personen beviljas skyddsförbud, men också av något annat skäl. Av det att adressen saknas varken kan eller får man dra den slutsatsen att personen skulle ha beviljats skyddsförbud. I fråga om skyddsförbudet ändrades datasystemet så att det fick sin nuvarande form våren 2002.

För att det skyddsförbud som avses i 25 § 4 mom. befolkningsdatalagen (507/1993) skall kunna beviljas förutsätts att den som ansöker om förbud har grundad anledning att misstänka att hans eller hans familjs hälsa eller säkerhet är hotad. Magistraterna fattar beslut i enskilda fall. Enligt uppgifter från magistraterna i huvudstadsregionen beviljas skyddsförbud inte automatiskt enbart på basis av ett visst yrke, utan i samtliga fall krävs alltid en skriftlig motiverad ansökan. Några negativa beslut har fattats, främst av det skälet att sådana motiveringar som lagen förutsätter inte har anförts för ansökan. Om den som ansöker om ett skyddsförbud får ett negativt beslut av magistraten, kan han eller hon söka ändring i det hos förvaltningsdomstolen.

Antalet skyddsförbud som har antecknats i befolkningsdatasystemet har ökat klart under de senaste åren. Den ovan nämnda bestämmelse som möjliggör registreringen av förbud trädde i kraft den 1 juni 1994. Vid utgången av november 2004 fanns totalt 4 449 skyddsförbud registrerade. Vid utgången av november 2003 var motsvarande tal 3 415, vilket gör att antalet har ökat med över 1 000 personer på ett år. En totalrevidering av befolkningsdatalagen inleds våren 2005. I samband med totalrevideringen reds det ut om det i magistraternas tolkningspraxis vid beviljandet av skyddsförbud finns sådana skillnader som gör att ifrågavarande bestämmelse i befolkningsdatalagen bör justeras.