Kun Suomi 1.1.1995 liittyi Euroopan unionin (EU) jäseneksi, osa maan toimivallasta päättää itsenäisesti lainsäädännöstään siirrettiin unionille. Unionin jäsenmaille on hyvitetty tämä toimivallansiirto antamalla pysyvä edustus unionin päättävissä elimissä. Tämä on tärkeä edellytys sille, että Suomella on realistiset ja tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet valvoa etujaan ja vaikuttaa Euroopan unionin kehitykseen.
Ahvenanmaalla on itsehallintolain (1144/1991) nojalla ainutlaatuinen ja pitkälle kehitetty itsehallinto, johon sisältyy siirretty lainsäädäntö- ja hallintotoimivalta Suomen eduskunnalta ja hallitukselta. Kun maakunta yhdessä muun Suomen kanssa hyväksyi liittymisen Euroopan unioniin, siirrettiin myös merkittävä osa tästä lainsäädäntövallasta unionille. Kyseisestä toimivallansiirrosta ja ainutlaatuisesta erityisasemastaan huolimatta maakunnalla ei ole omaa edustusta Euroopan unionin elimissä.
Euroopan unioni tunnustaa ainoastaan maita jäsenikseen, ja näin ollen EU:n elimiä koskevat säännökset on rakennettu jäsenvaltioiden ympärille. Unionin jäsenvaltioiden itsehallinnollisille alueille ei voi myöntää edustusta unionin elimissä omissa nimissään, elleivät jäsenmaat sisäisesti päätä tällaisesta vallan jaosta. Tämä koskee muun muassa jäsenvaltioiden edustajanpaikkajakoa Euroopan parlamentissa.
Tietyt itsehallinnolliset alueet unionissa ovat aiemmin saaneet omat edustajanpaikat Euroopan parlamentissa. Esimerkiksi Tanska päätti luovuttaa yhden edustajanpaikoistaan Euroopan parlamentissa itsehallinnolliselle Grönlannille. Itsehallinnollinen alue on sittemmin eronnut unionista, mutta periaatepäätös säilyy ennakkotapauksena. Myös Belgia sai unionin aikaisemman laajenemisen yhteydessä pitää ylimääräisen edustajanpaikan sillä perustelulla, että paikka annetaan maan saksankieliselle vähemmistölle, jonka suhteutettua väestölukua voidaan verrata Ahvenanmaan väestölukuun.
Toisin kuin edellä mainitussa esimerkissä Suomi on päättänyt olla antamatta yhtä maan edustajanpaikoista Euroopan parlamentissa Ahvenanmaalle. Näin siitä huolimatta, että Ahvenanmaan perustuslaillinen asema on itsehallintolain kautta merkittävästi vahvempi kuin muiden lakiasäätävien alueiden asema Euroopassa. Kun EU:hun liittymisen yhteydessä päätettiin Suomen edustajien valintaa koskevista säännöksistä, päädyttiin linjaan, jossa koko maa muodosti ainoastaan yhden vaalipiirin. Lakiehdotusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 351/1994 vp) korostettiin kuitenkin, että Ahvenanmaan maakunnalla on silloiseen hallitusmuotoon pohjautuva erityisasema, jolla on myös kansainvälisen oikeuden takuut. Jotta myös Ahvenanmaalle hyvitettäisiin lainsäädäntövallan menetys EU:lle, katsottiin aiheelliseksi heti aloittaa neuvottelut unionin kanssa siitä, että Suomi saisi yhden lisäpaikan Euroopan parlamentissa. Silloinen hallitus ilmaisi siten, että Ahvenanmaan edustaja on perustuslaillisesti oikeutettu. Lisäksi korostettiin, että maakunnan vaikuttamismahdollisuudet yhteisöasioiden kansallisessa valmistelussa, pääasiassa lainsäädäntöön liittyen, tulee varmistaa riittävällä tavalla.
Myös pääministeri Vanhasen toinen hallitus selvensi myöhemmin tarvetta hyvittää Ahvenanmaan maakunnalle EU-jäsenyyden myötä unionin toimivaltaan siirtynyt toimivalta. Valtioneuvosto teki 23.4.2009 periaatepäätöksen Ahvenanmaan osallistumisesta ja vaikuttamisesta EU-asioissa jatkotoimenpiteenä Lissabonin sopimuksen ratifioinnille, jonka kautta Euroopan parlamentin merkitys ja rooli EU:n päätöksentekoprosessissa kasvoi. Toistaiseksi voimassa olevan ja perustuslakivaliokunnan viimeksi 27.4.2018 korostaman (PeVL 10/2018 vp) periaatepäätöksen mukaan hallituksen tulee myötävaikuttaa maakunnan vaikutusvallan kehittämiseen Euroopan parlamentin työssä ja puolustaa Ahvenanmaan kansainvälistä erityisasemaa ja itsehallinnollista asemaa tulevissa yhteisötason neuvotteluissa koskien parlamenttipaikkojen jakoa.
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin tarkastellut kysymystä ja osoittanut ymmärrystä maakunnan aikaisemmille aloitteille vaalilain muuttamiseksi siten, että Ahvenanmaan maakunta muodostaisi Euroopan parlamenttivaaleissa oman vaalipiirinsä, josta valittaisiin edustaja parlamenttiin. Valiokunta on lisäksi lausunut, että siitä huolimatta, että ehdotuksen ei voida katsoa olevan suoraan yhteensopiva suhteellisuusperiaatteen kanssa, ei sille ole perustuslaillisia esteitä. Valiokunta on todennut, että ratkaisun kysymykseen Ahvenanmaan edustuksesta Euroopan parlamentissa pitää viime kädessä olla poliittinen (PeVM 13/2006 vp). Perustuslakivaliokunta on myöhemmin pitänyt tärkeänä, että keskustelua maakunnan vaikutusvallasta Euroopan parlamentissa jatketaan eurooppalaisella tasolla, ja on myös kiinnittänyt huomiota edellä mainittuihin periaatepäätöksiin (PeVL 6/2007 vp, PeVL 10/2018 vp).
Euroopan parlamentti hyväksyi 7. helmikuuta 2018 ehdotuksen Ison-Britannian 73 parlamenttipaikan jakamisesta jäsenvaltioiden välillä. Yleisneuvosto on 14. toukokuuta 2018 käsitellyt ja hyväksynyt päiväjärjestyksen Eurooppa-neuvoston kokoukselle 28.—29.6.2018, jossa päätös parlamentin kokoonpanosta tullaan hyväksymään. Suomi saa hyväksytyn päiväjärjestyksen mukaan yhden lisäpaikan.
Koska Euroopan unionin jäsenvaltiot päättävät itsenäisesti Euroopan parlamentin edustajanpaikkojensa jaosta, voidaan todeta, että kysymys Ahvenanmaan edustajanpaikasta kuuluu eduskunnan lainsäädäntövaltaan. Se tosiseikka, että Suomelle annetaan yksi lisäpaikka parlamenttiin, mahdollistaa nyt sen, että Suomi aikaisempien periaatepäätösten mukaisesti varmistaa Ahvenanmaan edustuksen EU:n elimissä ilman, että valtakunnassa rekisteröityjen puolueiden edustajanpaikat vähenisivät.