Kompensaatiomahdollisuus on yksi työkalu muiden joukossa, kun hillitsemme ilmaston lämpenemistä. Kompensaatiohankkeet perustuvat useimmiten metsittämiseen tai uusiutuvaan energiaan. Kompensaatiohankkeita toteutetaan usein kehittyvissä maissa, joissa samalla rahamäärällä on suurempi vaikutus. Kaikkien ei tarvitse vakuuttua kompensaatioiden tehokkuudesta, mutta meillä ei ole syytä estää vapaaehtoisten kompensaatiopalveluiden tarjoamista kuluttajille kätevässä muodossa myös Suomessa. Nyt Poliisihallituksen tulkinta rahankeräyslaista uhkaa tehdä Suomesta saarekkeen, jossa kansainvälisiin standardeihin perustuvaa päästökompensaatioiden myymistä kuluttajille ei voitaisi harjoittaa kätevimmällä tavalla.
Sisäministeriö on 16.4.2020 tiedottanut asettaneensa lainsäädäntöhankkeen, jonka tavoitteena on arvioida päästökompensaatiotoiminnan suhdetta rahankeräyslakiin. Hankkeen toimikausi päättyy 31.12.2020. Hankkeen asettaminen on hyvä merkki. Me allekirjoittaneet haluamme tällä lainsäädäntöaloitteella nostaa esiin yksinkertaisen tavan hoitaa kuntoon muodostunut ongelma lainsäädännössä ja luoda edellytykset muutoksen valmisteluun tarvittaessa eduskunnan aloitteesta. Nopeasti kehittyvän päästökompensaatiomarkkinan kannalta olisi tärkeää, että muutos voitaisiin säätää voimaan mahdollisimman nopeasti.
Suomen rahankeräyslaki on kansainvälisesti harvinainen. Se luo omalta osaltaan hyviä edellytyksiä harvinaisen laajalle ja luotettavalle yleishyödyllisen toiminnan kentälle Suomessa. Vastikkeettoman yleishyödyllisen toiminnan määrittely yhteismitallisella tavalla hyvin eri tarkoituksiin on vaikeaa. Joillakin aloilla hyvin laaja tulkinta jonkin palvelun vastikkeettomuudesta ja toiminnan pakottaminen rahankeräyslain piiriin voi pikemmin estää vapaan ja kansalaisen kannalta hyvin toimivan palvelun saatavuutta kuin edistää sitä. Toisissa asioissa taas on hienoa, että rahankeräyslupaan liittyvä menettely antaa selkeyttä ja suojaa vastikkeettomien keräysten järjestämiselle.
Epätarkoituksenmukaisten tulkintojen välttämiseksi rahankeräyslaissa on jo nyt luettelo sellaisista erikseen luetelluista palveluista, joihin rahankeräyslakia ei sovelleta. Yksinkertaisin tapa selkeyttää päästökompensaatioita koskeva tulkinta on lisätä se näihin rahankeräyslain soveltamisen ulkopuolelle rajattaviin palveluihin. Myös talousvaliokunnan tuoreessa lausunnossa (TaVL 3/2020 vp) EU:n vihreän kehityksen ohjelmasta todetaan, että olisi syytä poistaa esteet päästövähennyksiä mahdollistavien palveluiden, kuten todennettujen päästökompensaatioiden, tarjoamiselta palveluna kuluttajille ja yrityksille.
Päästökompensaatioihin ja rahankeräyslain tulkintaan liittyvässä kiistassa ei ole kysymys siitä, että päästökompensaatioita haluttaisiin tarjota yleishyödyllisinä vastikkeettomina keräyksinä esimerkiksi verotussyistä. Päinvastoin, kyse on siitä, että voitaisiin toimia vastikkeellisen palvelun säännöin verot ja velvoitteet normaalisti hoitaen.
Ilmastotietoisuus on lisännyt erilaisten kompensaatiopalveluiden suosiota viimeisten vuosien aikana. Vapaaehtoisten kompensaatiopalvelujen käyttö on tullut osaksi yhä useamman suomalaisen arkea IPCC:n vuonna 2018 julkaiseman raportin jälkeen. Tuotteen tai palvelun ostamisen yhteydessä on tarjottu kuluttajan vapaaehtoista päästöjen kompensointipalvelua mm. Finnairin lippukaupassa.
Useat yritykset ja instituutiot kompensoivat itse toiminnassaan syntyviä päästöjä näiden samojen, kansainvälisesti sertifioitujen ja kansainvälisillä standardeilla myytävien päästökompensaatioiden avulla. Valtioneuvoston kanslia kompensoi tällaisella palvelulla Suomen vuoden 2019 EU-puheenjohtajuuskauden aiheuttamien lentojen päästöt.
Poliisihallituksen alainen itsenäinen arpajaishallinto on tulkinnut päästökompensaation tarjoamisen vastikkeettomaksi rahankeräykseksi, joka näin ollen vaatisi rahankeräyslupaa. Arpajaishallinnon tulkinta uhkaa laittaa jäihin koko päästökompensaatioalan Suomessa. Esimerkiksi Finnair on ilmoittanut lopettavansa päästöhyvityspalvelunsa poliisin ilmoitettua käynnistäneensä tutkinnan Finnairin lippukaupasta rahankeräyslain rikkomisen takia.
Poliisihallitus on tehnyt aiemmin tutkintapyynnön esimerkiksi Kompensäätio sr:stä. Säätiön toiminta-ajatus on välittää kansainvälisesti sertifioituja päästökompensaatioita kuluttajille suoraan ja kuluttajarajapinnassa toimivien yritysten omien tuotteiden yhteydessä. Säätiö valitsi alun perin kompensaatioiden välittämisen kaupallisena palveluna, koska oletuksena oli, että Finnairin tapaiset välittäjäyritykset joutuisivat itse kirjaamaan rahankeräyksen jopa yhtiöjärjestykseensä, mikäli toimittaisiin rahankeräyslain tarkoittaman toiminnan kautta. Kansainvälisesti kompensaatiomarkkina on toteutettu kaupalliselta pohjalta eikä yleishyödyllisenä toimintana.
Päästöjen kompensoiminen hiilensidonnan kautta ei ole uusi asia, vaan näin on toimittu Suomessa jo parin vuosikymmenen ajan. Kyseessä on kuitenkin ilmiö, johon ei varauduttu voimassaolevan rahankeräyslain valmistelussa. Vastaavaa keskustelua käytiin vuonna 2014, kun pohdittiin kysymystä joukkorahoituksen ja rahankeräyksen välisestä suhteesta. Asia ratkaistiin tuolloin säätämällä erillinen joukkorahoituslaki.
Nykyisessä muodossaan rahankeräyslaki ja sen tulkinta vaikeuttavat ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia, vaikka kukaan tuskin sitä tarkoitti lakia säädettäessä. Kotimaisen byrokratian ei pidä vaikeuttaa ilmastotyötä. Nähdäksemme lakia on täsmennettävä, jotta vastaavat tulkintaongelmat väistyisivät historiaan.
Vapaaehtoisuuteen perustuva kompensaatio ei riitä tietenkään yksinään ratkomaan ilmaston lämpenemistä. Meidän on kyettävä tekemään edelleen päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla. Kunnianhimoiset tavoitteet hiilineutraalista tulevaisuudesta eivät kuitenkaan Suomessa eivätkä missään maailmalla toteudu ilman, että pystymme sitomaan ilmakehässä olevaa hiiltä maaperään.
Luotettava sertifikaatti pyrkii varmistamaan, että kompensaatiohankkeilla on todellinen päästöjä vähentävä vaikutus. Maailmalla on olemassa organisaatioita, joiden ensisijaisena tehtävänä on valvoa ja todentaa hankkeita, joita päästökompensaatioilla rahoitetaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Verified Carbon Standard (VCS) ja Gold Standard. Esimerkiksi Gold Standard on WWF:n suosittelema sertifikaatti, jonka päästövähennysprojekteille on asetettu kolme kriteeriä. Hankkeiden pitää olla ensinnäkin sellaisia, jotka eivät toteutuisi ilman vapaaehtoista päästökompensaatioiden kauppaa. Toiseksi hankkeissa ei saa olla tuplalaskentaa. Toisin sanoen samoja kansainvälisille markkinoille päästökompensaatioina myytyjä päästövähennyksiä ei voi käyttää valtion omien päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Kolmas kriteeri on, että hankkeet tukevat kohdemaassa esimerkiksi terveyshyötyjä tai tasa-arvon edistämistä ilmastovaikutusten lisäksi. Hankkeet parantavat näin monin tavoin maapallomme elinoloja täydentäen perinteistä kehitysapua.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan määritellä tarkemmin käytettävät kansainväliset sertifikaatit tai muulla tavoin todennetut päästökompensaatiot. Alustavasti voidaan todeta kuitenkin Ilmastopaneelin (5/2014) raportin sekä ympäristöministeriön julkaisun (17/2019) pohjalta, että päästövähennysyksiköiden on oltava:
- Todellisia — kaikkien päästövähennysten tapahtuminen on todistettava vapaaehtoisten hiilidioksidiyksikköjen saamiseksi.
- Mitattavia — kaikissa vapaaehtoisiksi hiilidioksidiyksiköiksi esitetyissä päästövähennyksissä on käytettävä tunnustettuja menetelmiä.
- Pysyviä — vapaaehtoisten hiilidioksidiyksikköjen on edustettava kansainvälisten standardien vaatimusten mukaisia päästövähennyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkiä velvoitekausia hiilinielun ylläpitämiseen.
- Lisäisiä — vähennysten on oltava ylimääräisiä eli kompensaatioyksikköön laskettava päästövähennys ei syntyisi ilman kompensaatiomaksun vaikutusta.
- Puolueettomasti todennettavia — kolmannen osapuolen todennuslaitoksen on todennettava kaikki vapaaehtoisiksi hiilidioksidiyksiköiksi sertifioitavat päästövähennykset.
Aloitteessa ehdotetaan voimassa olevan rahankeräyslain (863/2019) muuttamista siten, että valtioneuvoston asetuksessa määriteltäviä kansainvälisiä sertifikaatteja noudattavien päästökompensaatioiden tai muulla tavoin todennetun päästökompensaation myyminen rajattaisiin rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle.