Kiinteistöverolaki (654/1992) säädettiin
vuonna 1992, ja kiinteistövero määrättiin
ensimmäisen kerran vuonna 1993. Veron kohteena on kiinteistö,
ja vero kohdistuu maapohjan lisäksi rakennuksiin ja rakennelmiin.
Kiinteistöveroa ei kuitenkaan määrätä metsämaasta
eikä maatalousmaasta, ja toisaalta kiinteistön
käyttötarkoitus vaikuttaa kiinteistöveron
veroprosenttiin.
Lain 11 §:ssä on säädetty
yleinen kiinteistöveroprosentti. Lakiin eduskuntakäsittelyn
yhteydessä lisätyn, ensimmäisen kerran
vuonna 2000 sovelletun 13 a §:n mukaan kunnanvaltuusto
voi poiketa 11 §:ssä säädetystä alarajasta
tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen
yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosenttia
määrätessään, jos kiinteistöllä sijaitseva
rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai
yleishyödyllisessä käytössä.
Tässä pykälässä tarkoitetun
rakennuksen kiinteistöveroprosentiksi voidaan määrätä 0,00.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 17/1998
vp) perustelutekstissä mainitaan ongelmana se,
ettei säännöstä ole aiemmin
sovellettu esim. uskonnollisten yhteisöjen tai urheiluseurojen
taloihin. Lainkohta kattoi siis ainoastaan osan yhteisöistä,
jotka sisältyvät tuloverolain 22 §:n
mukaiseen yleishyödyllisten yhteisöjen käsitteeseen.
Valiokunta ehdotti, että kiinteistöverolain 13
a §:ssä kaikki tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetut
yleishyödylliset yhteisöt saatetaan keskenään
samaan asemaan ja että säännös
koskee koko kiinteistöä. Samoin tekstissä ilmaistaan,
että yleishyödyllisyys jouduttaisiin tutkimaan
kunkin asiakkaan kohdalla erikseen.
Tuloverolain 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen,
jos se toimii yksinomaan ja välittömästi
yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai
yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen toiminta ei kohdistu
vain rajoitettuihin henkilöpiireihin eikä se tuota
toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena
taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Pykälän 2 momentissa on luettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä.
Luettelo on esimerkkiluettelo, joten muutkin kuin pykälässä mainitut
yhteisöt voivat olla yleishyödyllisiä.
Kiinteistöverolain 13 a § näyttää kuitenkin
edellyttävän yhteisön mainitsemista esimerkkiluettelossa,
jotta sitä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä yhteisönä.
Tuloverolain 22 §:ssä ei ole mainittu esimerkkinä uskonnollista
yhteisöä. Tuloverolain 21 §:ssä on
säädetty osittain verovapaista yhteisöistä,
jotka suorittavat veroa kunnalle ja seurakunnalle 124 §:n
3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. 21 §:ssä on
mainittu evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta
sekä muu uskonnollinen yhdyskunta ja niiden seurakunta.
Verohallituksen verovirastoille ja -toimistoille osoittaman,
29.10.1999 päivätyn kirjeen mukaan vapautusta
kiinteistöverosta ei sovelleta uskonnollisiin yhteisöihin.
Pehr Lövin ja muiden kirjalliseen kysymykseen (KK
717/2000 vp) 17. päivänä lokakuuta
2000 antamassaan vastauksessa ministeri Suvi-Anne Siimes
toteaa, että Verohallitus on tulkinnut kiinteistöverolakia
lain sanamuodon ja tuloverolain soveltamisessa vallitsevan verotuskäytännön
mukaisesti. Verotuskäytännössä on
jo ennen tuloverolain voimaantuloa katsottu, että seurakunnat
ja uskonnolliset yhteisöt eivät ole yleishyödyllisiä yhteisöjä.
Tuloverolaissa uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan uskonnonvapauslain
mukaan rekisteröitynyttä uskontokuntaa. Väestörekisterikeskuksen
tilastojen mukaan uskonnollisiksi luokiteltujen yhdyskuntien määrä on
noin 40—45. Muut uskonnolliset yhteisöt ovat aatteellisia yhdistyksiä,
ja vain näihin sovelletaan tuloverolain 22 §:n
yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevia säännöksiä.
Tuloverolain 22 §:n tarkoittamia yhteisöjä koskeva
verovelvollisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti verotuksen yhteydessä,
mutta kiinteistöverolain 13 a §:n mukaan valtuustolla on
oikeus poiketa yleisestä veroprosentista, jos kyse on laissa
tarkoitetusta verovelvollisesta. Tämän vuoksi
on selvää, että yhteisön verotuksessa
on merkitystä sillä, miten yhteisö on
rekisteröitynyt.
On pidettävä kohtuuttomana, että tuloverolaissa
rinnastetaan muut uskonnolliset yhteisöt evankelis-luterilaiseen
kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkokuntaan mm. sen vuoksi, että ensiksi mainituilla
ei ole verotusoikeutta. Uskonnolliset yhteisöt täyttävät
tärkeän tehtävän yleishyödyllisinä yhteisöinä toimimalla
yleiseksi hyväksi hengellisessä ja yhteiskunnallisessa
mielessä. Koska kiinteistöverolaki näyttää edellyttävän yleishyödyllisen
yhteisön mainitsemista esimerkkiluettelossa, asiaa ehdotetaan
selkeytettäväksi liittämällä uskonnolliset
yhteisöt yleishyödyllisten yhteisöjen
esimerkkiluetteloon.
Puuttuminen tuloverolain 22 §:ään
aiheuttaisi pitkälle meneviä vaikutuksia muihin
lakeihin, minkä vuoksi esimerkkiluettelo ehdotetaan liitettäväksi
kiinteistöverolain 13 a §:ään.
Muutos ei koskisi evankelis-luterilaista kirkkoa eikä ortodoksista
kirkkokuntaa, koska niillä on verotusoikeus. Lainmuutoksen
myötä sekä uskonnolliset yhteisöt
että uskonnolliset yhdistykset voisivat päästä verohelpotuksen
piiriin, eikä rekisteröimismuodossa oleva ero
olisi enää ratkaiseva. Verovelvollisuus ratkaistaisiin
edelleen tapauskohtaisesti.