Suomen liittyessä Euroopan unioniin (EU) 1.1.1995 osa maamme itsenäisestä lainsäädäntövallasta siirrettiin EU:lle. Tämän vallansiirron kompensoimiseksi unionin jäsenmailla on pysyvä edustus unionin eri elimissä. Tämä on perusedellytys sille, että mailla olisi realistiset ja tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet valvoa etujaan ja vaikuttaa Euroopan unionin kehitykseen.
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) ansiosta Ahvenanmaan maakunnalla on ainutlaatuinen ja pitkälle kehittynyt itsehallinto, johon sisältyy Suomen eduskunnalta ja hallitukselta sille siirrettyä lainsäädäntö- ja hallintovaltaa. Tästä lainsäädäntövallasta merkittävä osa siirtyi Euroopan unionille, kun maakunta yhdessä muun Suomen kanssa hyväksyi maan liittymisen Euroopan unioniin. Ainutlaatuisesta erityisasemastaan ja tästä toimivallan siirrosta huolimatta maakunnalla ei kuitenkaan ole omaa edustusta Euroopan unionin toimielimissä.
Koska Euroopan unioni tunnustaa jäsenikseen pelkästään maita, sen toimielimiä koskevissa säännöksissä puhutaan jäsenvaltioista. Unionin jäsenvaltioiden itsehallintoalueille ei voida antaa edustusta unionin toimielimissä niiden omissa nimissä, paitsi jos jäsenvaltiot sisäisesti päättävät vallan jakamisesta sillä tavoin. Tämä koskee muun muassa jäsenvaltioiden paikkajakoa Euroopan parlamentissa.
Eräät unionin itsehallintoalueista ovat aiemmin saaneet korvamerkittyjä edustajanpaikkoja Euroopan parlamenttiin. Esimerkiksi Tanska päätti luovuttaa yhden edustajanpaikoistaan Euroopan parlamentissa Grönlannille, joka on maan itsehallintoalue. Grönlanti on sittemmin eronnut EU:sta, mutta Tanskan periaatepäätös säilyy ennakkotapauksena. Myös Belgia sai EU:n aiemman laajenemisen yhteydessä säilyttää yhden ylimääräisen edustajanpaikan sillä perusteella, että se korvamerkittiin maan saksankieliselle vähemmistölle, joka on verrannollinen Ahvenanmaahan Belgian väestömäärään suhteutettuna.
Toisin kuin yllä mainituissa esimerkeissä, Suomi ei ole päättänyt antaa Ahvenanmaalle yhtään maansa edustajanpaikoista Euroopan parlamentissa. Näin on siitä huolimatta, että Ahvenanmaalla on itsehallintolain mukaan huomattavasti vahvempi perustuslaillinen asema kuin Euroopan muilla lainsäädäntövaltaa käyttävillä alueilla. Kun Suomi aikoinaan liittyi Euroopan unioniin, Suomen edustajien valinnan osalta linjattiin, että koko maa muodostaa yhden ainoan vaalipiirin. Kyseistä lakiehdotusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 351/1994 vp) painotettiin kuitenkin, että Ahvenanmaan maakunnalla on erityisasema, joka perustuu voimassa olevaan hallitusmuotoon ja joka on turvattu myös kansainvälisen oikeuden antamilla takeilla. Sen korvaamiseksi, että myös Ahvenanmaa luovutti osan lainsäädäntövallastaan Euroopan unionille, katsottiin aiheelliseksi, että Suomi aloittaisi heti neuvottelut unionin kanssa siitä, että Suomelle annettaisiin yksi lisäpaikka Euroopan parlamentissa. Sillä tavalla silloinen hallitus teki selväksi, että ahvenanmaalainen edustaja on valtiosääntöoikeudellisesti perusteltu. Lisäksi painotettiin, että maakunnan riittävät mahdollisuudet vaikuttaa unioniasioiden kansalliseen valmisteluun, lähinnä lainsäädäntöön, on turvattava.
Myöhemmin myös pääministeri Vanhasen toinen hallitus teki selväksi, että Ahvenanmaan maakunnalle on tarpeen kompensoida sen EU-jäsenyyden myötä unionille siirtynyttä toimivaltaa. Euroopan parlamentin merkitystä ja roolia EU:n päätösprosessissa vahvistaneen Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen valtioneuvosto teki 23.4.2009 periaatepäätöksen Ahvenanmaan osallistumisesta ja vaikutusmahdollisuuksista EU-asioissa. Toistaiseksi voimassa olevassa periaatepäätöksessä, johon eduskunnan perustuslakivaliokunta viittasi viimeksi 27.4.2018 (PeVL 10/2018 vp), säädetään, että hallituksen tulee edistää maakunnan vaikutusmahdollisuuksia Euroopan parlamentin työhön ja korostaa Ahvenanmaan kansainvälistä erityisasemaa ja itsehallinnollista asemaa tulevissa Euroopan parlamentin edustajanpaikkojen jakoa koskevissa unionitason neuvotteluissa.
Perustuslakivaliokunta on aiemmin pohtinut kysymystä ja suhtautunut ymmärtäväisesti maakunnan aiempiin aloitteisiin vaalilain muuttamiseksi siten, että Ahvenanmaan maakunta muodostaisi europarlamenttivaaleissa oman vaalipiirinsä, josta valittaisiin yksi edustaja Euroopan parlamenttiin. Valiokunta on lisäksi todennut, että vaikka ehdotusta ei suoranaisesti voi pitää suhteellisen vaalitavan mukaisena, sille ei ole olemassa mitään perustuslaillisia esteitä. Valiokunta on todennut, että kysymys Ahvenanmaan edustuksesta Euroopan parlamentissa on viime kädessä ratkaistava poliittisesti (PeVM 13/2006 vp). Perustuslakivaliokunta on myöhemmin pitänyt tärkeänä, että maakunnan vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa käytävää keskustelua jatketaan Euroopan tasolla, ja se on myös kiinnittänyt huomiota yllä mainittuun periaatepäätökseen (PeVL 6/2007 vp, PeVL 10/2018 vp).
Euroopan parlamentti teki kesäkuussa 2023 ehdotuksen siitä, että Ison-Britannian edustajanpaikoista 11 jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken ja Suomi saisi yhden lisäpaikan. Ehdotuksesta keskustellaan Eurooppa-neuvostossa, jossa päätökset parlamentin kokoonpanosta tulee hyväksyä yksimielisesti ennen niiden vahvistamista Euroopan parlamentissa.
Koska Euroopan unionin jäsenmaat päättävät itsenäisesti siitä, miten niiden Euroopan parlamentin edustajanpaikat jaetaan, voidaan todeta, että kysymys Ahvenanmaan edustajanpaikasta kuuluu eduskunnan lainsäädäntövaltaan. Se, että Suomi saa yhden lisäpaikan Euroopan parlamentissa, antaa nyt Suomelle mahdollisuuden Ahvenanmaan edustuksen turvaamiseen EU:n toimielimissä aiempien periaatepäätösten mukaisesti ilman, että valtakunnan rekisteröityjen puolueiden saatavilla olevien edustajanpaikkojen määrä vähenee.