Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslakia ja rikoslakia siten, että vuokratyövoiman käyttäminen niin sanottuna rikkurityövoimana kielletään lakossa olevien työntekijöiden korvaamiseksi vuokratyöntekijöillä.
Aloitteella pyritään kunnioittamaan työntekijöiden lakko-oikeutta, joka on työntekijöiden perusoikeus ja osa työntekijöiden järjestäytymisvapautta. Niin sanottujen vuokratyörikkureiden käyttäminen työtaistelutilanteissa on katsottava vakavaksi järjestäytymisvapauden loukkaukseksi. Lakialoitteen ja sen esittämän lakimuutoksen hyväksymisen on tehnyt ajankohtaiseksi muun muassa postialalla suoritetut uhkailut ja valmistelutoimenpiteet vuokratyövoiman hankkimiseksi mahdollisen tulevan lakonalaisen työn suorittamiseksi. Kyseisessä tilanteessa postin työntekijöitä on jopa työnantajan taholta velvoitettu perehdyttämään lakon varalle vuokrattavia työntekijöitä etukäteen. Tämän seurauksena Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry julisti muun muassa työntekijöiden perehdyttämiskiellon postin työpaikoille, joilla työnantaja velvoitti vakituisia työntekijöitä perehdyttämään vuokratyöfirman kautta työpaikalle ohjattuja vuokratyöntekijöitä. Mitä todennäköisimmin tarkoituksena oli käyttää kyseessä olevia vuokratyöntekijöitä myöhemmin laillisen lakon tilanteessa lakon murtamiseen rikkurityövoimana. Posti on myöhemmin (18.11.2015) kuitenkin tiedottanut, ettei se aio käyttää vuokratyöfirman työntekijöitä uhkaavan lakon aikana. Tämä työnantajatahon perääntyminen viime hetkellä ja pääasiassa maan hallituksen painostaessa valtion omistamaa yhtiötä yleisen työmarkkinatilanteen täydellisen jumiutumisen estämiseksi tässä yhdessä yksittäisessä tapauksessa ei kuitenkaan poista missään määrin Suomen lainsäädännön ilmeistä puutetta ns. rikkurityövoiman käytön estämiseksi. Uusia vastaavanlaisia tilanteita tulee varmasti, ja lainsäätäjän eli eduskunnan tehtävänä on puuttua ilmeisiin puutteellisuuksiin lainsäädännössä. Näin erityisesti, mikäli lainsäädännön puutteellisuudet johtavat ilmiselviin oikeudenloukkauksiin, kuten työntekijöiden lakko-oikeuden ja järjestäytymisvapauden loukkauksiin.
Nykytila
Suomen lainsäädännössä ei ole yksityiskohtaista säännöstä vuokratyövoiman käyttämisen kieltämisestä työtaistelutilanteessa tarkoituksena korvata lakossa olevia työntekijöitä. Oikeustieteellisessä keskustelussa on tullut ilmi, että rikkurivuokratyövoiman käyttämistä ei sinänsä ole Suomen lainsäädännössä kielletty työtaistelun aikana. Työmarkkinoiden toimivuuden, neuvotteluosapuolten luottamuksen ja neuvotteluedellytysten säilymisen vuoksi ja erityisesti työntekijöiden lakko- ja järjestäytymisoikeuden kunnioittamiseksi ja viime kätiseksi toteutumiseksi on kyseessä oleva toiminta katsottava kuitenkin moraalisesti erittäin kyseenalaiseksi. Näin ovat muun muassa ilmaisseet Suomen eturivin työoikeusprofessorit Kari-Pekka Tiitinen ja Seppo Koskinen.
Kansainvälistä vertailua
Vuokratyövoiman käyttäminen lakkojen murtamiseen eli rikkurityövoimana on lailla kielletty Euroopassa, mm. Ranskassa, Belgiassa ja Puolassa. Ranskan pykälä on juridisesti ja lainsäädännöllisesti katsoen varsin yksiselitteisen selvä: kielletään vuokratyövoiman käyttö korvaamaan työntekijä, jonka työsopimus (työsuhde) on työtaistelun johdosta keskeytyneenä. Tämän tyyppinen kielto on ollut omiaan lisäämään osapuolten pyrkimistä neuvottelutoimin ja muutoin asianmukaisin toimin pääsemään neuvottelutulokseen konkreettisten työriitojen tilanteissa ilman, että sopimusosapuolet ryhtyvät työtaistelutilanteessa "likaiseen peliin", jonka seuraamukset koituvat viime kädessä koko yhteiskunnan haitaksi työmarkkinoiden toimintaa vuosikausia pahimmillaan heikentävänä jälkivaikutuksena. Suomen lainsäädäntö ei perusrakenteiltaan olennaisesti eroa ko. maiden lainsäädännöstä, joten kyseenomaisen säädöksen säätämiselle ei sinänsä ole mitään juridisesti katsottavia esteitä.
Nykytilan arviointia
Kansainväliset esimerkit osoittavat, että kansallisesti on nähty tarpeelliseksi säätää kieltoja ns. rikkurityövoiman käyttämiseksi, kuten Ranskassa. Suomalainen työelämä on myös viime aikoina tarpeettomasti kärjistynyt niin sanotun rikkurityövoiman käyttöuhkailujen ja käyttämisen seurauksena, jonka seurauksena työriidat ovat pitkittyneet ja hankaloituneet. Lainsäädännössä oleva kielto olisi estänyt tämän kaltaisen negatiivisen kehityksen Suomen työmarkkinoilla. Nykytilan arvioinnin osalta on myös keskeistä huomioida, että kansainvälisesti toimivat vuokratyöyrityksetkin ovat omissa kannanotoissaan suhtautuneet periaatteessa myönteisesti kansallisiin säännöksiin vuokratyövoiman käyttämisestä lakon rikkomistilanteissa. Näin esimerkiksi CIETT Corporate Members & UNI Global Union "On Temporary Agency Work", joka toteaa edistävän vuokratyötekijöiden käytön kieltämistä lakossa olevien työntekijöiden korvaamiseksi: "Prohibition of the replacement of striking workers by temporary agency workers without prejudice to national legislation or practices".
Nykytilan arvioinnin osalta on myös keskeistä huomioida, että kansainvälisesti toimivat vuokratyöyrityksetkin ovat omissa kannanotoissaan suhtautuneet periaatteessa myönteisesti kansallisiin säännöksiin vuokratyövoiman käyttämisestä lakon rikkomistilanteissa. Näin esimerkiksi CIETT Corporate Members & UNI Global Union "On Temporary Agency Work", joka toteaa edistävän kieltämistä vuokratyötekijöiden käytön kieltämistä lakossa olevien työntekijöiden korvaamiseksi: "Prohibition of the replacement of striking workers by temporary agency workers without prejudice to national legislation or practices".
Myös EU:n vuokratyödirektiivi tunnustaa kansallisten säädökset, joilla kielletään vuokratyöntekijöiden käyttäminen korvaamaan työntekijöitä lakkotilanteessa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY vuokratyöstä eli ns. vuokratyödirektiivin kohta 20 kuuluu: "Tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat vuokratyön käyttöön liittyviä rajoituksia tai kieltoja, eivät estä sellaisten kansallisten lakien tai käytäntöjen soveltamista, joissa kielletään lakossa olevien työntekijöiden korvaaminen vuokratyöntekijöillä." Tämän direktiivin kohdan mukaan EU siis suhtautuu käytännössä myönteisesti siihen, että jäsenmaat, kuten Ranska ja Belgia esimerkiksi, ovat säätäneet kansallisessa lainsäädännössään kieltoja rikkurityövoiman käyttötilanteiden osalta.
Kansainvälisen työjärjestön eli ILO:n valvontakäytäntö lähtee myös siitä, että rikkurikielto perustuu YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön ILO:n järjestäytymisvapautta koskevaan yleissopimukseen nro 87. Tämä tulkinta on siis vahvistettu valvontakäytännössä. Suomi on ratifioinut yleissopimuksen vuonna 1949, ja yleissopimuksen valvontakäytäntöä on tavattu kunnioittaa järjestäytyneessä työmarkkinakentässä. Kyseisen sopimuksen tulkintakäytännön voidaan katsoa velvoittavan myös lainsäätäjää eli eduskuntaa ainakin niissä tilanteissa, joissa kansallisessa käytännössä on esimerkkejä ilmiselvistä ja todennetuista loukkauksista työntekijöiden lakko-oikeutta ja järjestäytymisvapautta kohtaan, kuten Suomessa on tilanne.
Suomen vuokratyönantajat ovat myös omissa vuokratyövoimaa välittäviä koskevissa jäsenyritystensä henkilöstöyritysten auktorisointisäännöissä "Reiluja vuokratöitä — auktorisoitu henkilöstöpalveluyritys" todenneet työmarkkinoiden pelisääntöjen kunnioittamisen olevan keskeinen osa auktorisoitujen henkilöstöpalveluyritysten toimintaa: "Auktorisoidut yritykset eivät vuokraa laillisen työtaistelun kohteena olevaan yritykseen uusia työntekijöitä".
Esityksen vaikutukset
Esitys vaikuttaisi työmarkkinoiden toimintaedellytyksiä kehittävästi, koska se olisi omiaan selkeyttämään pelisääntöjä työtaistelutilanteissa ja parantaisi kansainvälisten säännösten suojaamaa työntekijöiden lakko- ja järjestäytymisoikeutta. Esityksellä ei olisi suoranaisia taloudellisia vaikutuksia valtion budjettiin.