Keskusta ehdottaa lakialoitteessa, että liikkeen- ja
ammatinharjoittajille, henkilöyhtiöitten osakkaille
sekä maa- ja metsätalouden harjoittajille annetaan
viiden prosentin yrittäjävähennys. Tämä lakialoite
on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle laeiksi tuloverolain,
elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä eräiden muiden
verolakien muuttamisesta (HE 185/2013 vp).
Uudet työpaikat ovat viime vuosien aikana syntyneet
ennen kaikkea pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden
yritysten työllistämismahdollisuuksia pääministeri
Kataisen hallitus ei kuitenkaan ole sanottavasti edistänyt,
vaan on pikemminkin monilla eri toimilla heikentänyt. Onkin
erityisen huolestuttava signaali, että yrittäjien
ja yrittäjäperheenjäsenten kokonaismäärä on
kääntynyt viime aikoina laskuun.
Hallitus on asettanut kaikki pelimerkkinsä käytännössä yhden
kortin varaan. Se toteuttaa kertarysäyksellä 870
miljoonaa euroa vuositasolla maksavan verohuojennuksen, joka kohdistetaan
yksinomaan yhteisöveroa maksaville osakeyhtiöille.
Tästä hyötyvät ennen kaikkea
sellaiset suuret yritykset, jotka vaikeassakin taloustilanteessa
pystyvät tekemään positiivista tulosta. Keskusta
sen sijaan on esittänyt, että yhteisöveron
alentaminen toteutettaisiin porrastetusti. Ensi vuonna veroa alennettaisiin
keskustan esityksen mukaan 2,5 prosenttiyksikköä ja
seuraavana vuonna 2 prosenttiyksikköä lisää.
Kannustevaikutus olisi yritysten näkökulmasta
hyvin samanlainen, mutta tällä tavalla jaksotettuna ensi
vuoden verotulot eivät romahtaisi.
Hallituksen omasta esityksestä (HE 185/2013 vp)
käy ilmi, että on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen
(VATT) tekemän arvion mukaan yhteisöveron alentaminen
parantaa työllisyyttä keskipitkällä aikavälillä noin
5 000—7 000 henkilöä.
Tämä muutos ei siis tapahdu ensi vuonna, vaan
vasta 5—10 vuoden aikana. Yhtä keskipitkällä ajanjaksolla
syntyvää työpaikkaa kohden vuotuiset
yhteisöverotulot alenevat 125 000—175 000
eurolla. Eduskunnan tiedossa ei ole ollut aiemmin, että yhteisöveron
arvioitu työllisyysvaikutus on näin vaatimaton
suhteessa veromenetyksiin. Tämäkin puoltaa keskustan
näkemystä siitä, ettei yhteisöveron
alentaminen yhdellä kertaa ole välttämätöntä,
vaan yhtä hyvin se voidaan toteuttaa vaiheittain.
Keskustan esittämän yhteisöveron
alentamisen jaksottamisen myötä vuonna 2014 olisi
satoja miljoonia euroja enemmän käytettäväksi
yhteiskunnan tuiki tarpeellisten palveluitten rahoittamiseen ja
pienille ja keskisuurille yrityksille kohdennettavien toimenpiteiden
toteuttamiseen, jotka kannustavat kasvamaan, työllistämään
ja kehittämään yritystä.
Yhteisöverotuksen kevennyksen vastapainona olevat verotuksen
kiristyskohdat ovat useimmiten juuri työllistävien
pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla. Muun muassa yritysten
edustuskulujen verovähennyskelpoisuuden poistaminen on
yksi tällainen toimenpide, joka kohdistuu kaikentyyppisiin
yrityksiin. Hallitus on lisäksi huomioinut yksityiset liikkeen-
ja ammatinharjoittajat, henkilöyhtiöitten osakkaat
sekä maa- ja metsätalouden harjoittajat silloin,
kun näillä on yrityksessään
nettovarallisuutta ja mahdollisuus saada pääomatuloa.
Pääomatulon verotusta on nimittäin Kataisen
hallituksen toimesta kiristetty nostamalla sekä veroprosenttia että tekemällä se
progressiiviseksi. Tällaisten yritysten asemaa on siis
kiistatta heikennetty Kataisen vaalikauden aikana.
Keskusta pitää välttämättömänä,
että liikkeen- ja ammatinharjoittajat, henkilöyhtiöitten osakkaat
sekä maa- ja metsätalouden harjoittajat saavat
viiden prosentin yrittäjävähennyksen,
jotta erimuotoisia yrityksiä ei aseteta eriarvoiseen asemaan.
Viiden prosentin suuruinen yrittäjävähennys
elinkeinotoiminnan tulosta merkitsisi yrittäjän
näkökulmasta noin kahden prosentin veronkevennystä.
Käytännössä tämä vähennys tulee
toteuttaa siten, että elinkeinotoiminnan yritystulo on
jatkossa 95 prosentin osalta yrittäjän veronalaista
tuloa. Viisi prosenttia yritystulosta olisi puolestaan verovapaata.
Jäljelle jäänyt veronalainen tulo jaetaan
nykyiseen tapaan yrittäjän ansio- ja pääomatuloksi.
Yrittäjävähennys lasketaan ns. jaettavasta
yritystulosta, ja siihen kuuluvat seuraavat tuloerät:
- Elinkeinotoiminnan ansiotulo-osuus
- Elinkeinotoiminnan pääomatulo-osuus
- Maatalouden ansiotulo-osuus
- Maatalouden pääomatulo-osuus
- Ansiotulo porotaloudesta
- Pääomatulo porotaloudesta
- Ansiotulot ilman osinkotuloja yhtymistä
- Pääomatulot ilman osinkoja yhtymistä
- Pääomatulo metsätaloudesta
Lakialoitteen kustannusvaikutukset
Yrittäjätuloja on vuoden 2011 aineiston perustella
yhteensä 5 927 miljoonaa euroa. Viiden prosentin
yrittäjävähennyksen myötä verotettavien
yrittäjätulojen määrä vähentyisi
noin 295 miljoonalla eurolla. Tästä seuraisi seuraavat
laskennalliset veromenetykset eri veronsaajille:
- Kunnallisverot: -48 miljoonaa
euroa.
- Kirkollisverot: -3 miljoonaa euroa.
- Valtion ansiotuloverot: -34 miljoonaa euroa.
- Pääomatulon verot: -22 miljoonaa euroa.
- Kaikki verot ja maksut yhteensä (sis. myös sairaanhoitomaksun
ja yle-veron): -108 miljoonaa euroa.
Yrittäjävähennyksen vaikutukset verotuottoon tulee
kuitenkin kompensoida täysimääräisesti muille
veronsaajille, joten verotuottomenetykset kohdistuvat täysimääräisesti
valtiolle. Yrittäjävähennys olisi kasvua
ja työllisyyttä tukeva verohuojennus, joten osa
kustannuksista palautuisi taloudellisen toimeliaisuuden viriämisen kautta
takaisin, koska verotulot kasvaisivat ja työllisyysmenot
alentuisivat.