Ehdotus

Komissio antoi kesäkuussa kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevan direktiiviehdotuksen. Ehdotuksen käsittely neuvoston kilpailutyöryhmässä on edennyt nopeasti, ja asia on menossa kilpailukykyneuvoston käsittelyyn 2.12.2013 neuvoston yleisnäkemyksen saavuttamiseksi.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston kirjelmässä Suomen kantaa tiettyihin kysymyksiin arvioidaan suhteessa puheenjohtajan viimeisimpään kompromissiehdotukseen. Valtioneuvoston kanta on pääpiirteissään seuraava:

Yleistä.

Suomi pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina ja yhdenmukaisina unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vaatimusten kanssa. Direktiivi edesauttaisi merkittävästi sitä, että kilpailurikkomuksista vahinkoa kärsineillä olisi mahdollisuus vaatia ja saada riittävällä ja kustannustehokkaalla tavalla vahingonkorvausta kansallisten sääntöjen mukaan. Ehdotus loisi myös selkeyttä ja oikeusvarmuutta kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon välille ottaen huomioon myös näiden välisen tasapainon.

Yleisten tuomioistuimen riippumattomuus.

Direktiiviehdotuksen 9 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen kilpailuviranomaisen tai tuomioistuimen kilpailurikkomusasiassa antamalla lopullisella ratkaisulla olisi yleistä tuomioistuinta sitova vaikutus vahingonkorvausasiaa käsiteltäessä. Suomen tavoitteena neuvotteluissa on ollut saavuttaa tasapainoinen ratkaisu, joka ei vaaranna tuomioistuinten riippumattomuutta. Suomen ehdotuksesta artiklaan liittyvää johdantolausetta on täsmennetty, minkä seurauksena on valtioneuvoston näkemyksen mukaan selvää, että yleinen tuomioistuin on sidoksissa kilpailurikkomusasiassa annettuun rikkomisen toteavaan ratkaisuun ainoastaan asian kilpailuoikeudellisen arvioinnin osalta. Valtioneuvosto katsoo siten, että yleisten tuomioistuinten riippumattomuuden osalta neuvottelutavoite on saavutettu edellyttäen, että kompromissiehdotus pysyy olennaisilta osiltaan muuttumattomana. Suomen alkuperäisen kannan mukaisesti voidaan luonnollisesti hyväksyä muukin ratkaisu, joka turvaa yleisten tuomioistuinten riippumattomuuden vähintään yhtä tehokkaasti.

Vahingonkorvausoikeudelliset todistustaakkasäännökset.

Neuvottelujen kuluessa todistustaakkasääntelyyn on tehty täsmennyksiä ja ylihinnan siirtämiseen liittyviä artikloja 12—13 on muokattu selkeämpään muotoon. Lisäksi Artikla 12(2) on poistettu, koska useat jäsenmaat arvioivat, että se voisi johtaa perusteettomaan korvaukseen sille, joka ei ole oikeasti kärsinyt vahinkoa.

Direktiiviehdotuksen artiklassa 15 todetaan, että kansallisten tuomioistuinten tulisi ottaa huomioon samaan kilpailuoikeuden rikkomiseen liittyvät vahingonkorvauskanteet, joiden nostajat toimivat jakeluketjun muilla tasoilla sekä tällaisista kanteista annetut ratkaisut. Neuvotteluissa on käynyt selväksi, että säännös on luonteeltaan informatiivinen eikä se miltään osin vaikuta tuomioistuimen vapaaseen harkintaan vahingonkorvausasiaa käsiteltäessä. Valtioneuvosto katsoo, että neuvottelutavoite on tältäkin osin saavutettu.

Vanhentumisajat.

Vahingonkorvauskanteen nostamisen vanhentumisaikaa koskevassa säännösehdotuksessa (artikla 10) vanhentumisajan alkaminen jäi tulkinnanvaraiseksi. Neuvottelujen kuluessa artiklan ja siihen liittyvän johdantokohdan muotoilua on selkeytetty. Valtioneuvosto katsoo, että neuvottelutavoitteet on tältä osin lähes saavutettu.

Yhteisvastuu ja sakosta vapauttamista koskevan ohjelman (leniency) tehokkuus.

Ehdotuksen 11 artiklan pääsäännön mukaan rikkojat vastaavat yhteisvastuullisesti vahingosta. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan leniencyn saaja vastaa kuitenkin pääasiassa vain omille suorille ja välillisille ostajilleen ja muille vahinkoa kärsineille tahoille vain, jos vahingonkärsijät eivät pysty saamaan korvausta muilta rikkojilta. Kompromissitekstissä leniencyn saajan asemaa on jossain määrin heikennetty asettamalla leniencyn saaja regressioikeuden osalta samaan asemaan muiden rikkojien kanssa. Rikkojien välisestä keskinäisestä korvausvastuusta todetaan nyt, että jokainen vastaa vahingosta suhteellisen vastuunsa mukaan. Valtioneuvosto katsoo, että neuvottelutavoitteet leniency-järjestelmän tehokkuudesta on lähes saavutettu.