Perustelut
Lakivaliokunta kannattaa, että Suomi sitoutuu hallituksen
esityksessä tarkoitettuun yleissopimukseen, joka pyrkii
kansainvälisellä tasolla edistämään
lasten menettelyllisiä oikeuksia lasta koskevissa oikeudenkäynneissä ja
muissa vastaavissa oikeudellisissa menettelyissä.
Yleissopimukseen liittymisen yhteydessä tulee nimetä vähintään
kolme oikeusviranomaisessa käsiteltävää perheoikeuden
ryhmää, joihin yleissopimusta sovelletaan. Esityksessä ehdotetaan,
että Suomi nimeäisi kyseisiksi asiaryhmiksi isyyden
vahvistamista, lapseksiottamista ja huostaanoton tuomioistuinkäsittelyä koskevat oikeudelliset
menettelyt. Valiokunta puoltaa esitystä myös tältä osin.
Nimettäviksi esitetyt asiaryhmät ovat keskeisiä lapsen
oikeusasemaan liittyviä menettelyjä, vaikkakin
isyyden vahvistamista ja lapseksiottamista koskevia asioita
on määrällisesti vähän.
Valiokuntakäsittelyssä on tuotu esiin, että perheoikeudellisten
asioiden ryhmänä tulisi nimetä myös
lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat asiat ottaen
huomioon, että valtaosa lapsia koskevista oikeudenkäynneistä koskee
kyseisiä asioita. Esityksen perustelujen mukaan kyseisiä asioita
ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä esitetty
nimettävien asiaryhmien joukkoon, koska nykylainsäädännön
mukaan lapsi ei ole niissä itse asianosainen. Tämä perustuu
siihen, että on pidetty lapsen edun mukaisena, ettei hän
joudu mukaan vanhempiensa väliseen lapsen huoltoa koskevaan
riitaan.
Valiokunta toteaa, että toisin kuin isyyden vahvistamista,
lapseksiottamista ja huostaanoton tuomioistuinkäsittelyä koskevissa
asioissa, yleissopimuksen ulottaminen lapsen huoltoa, asumista ja
tapaamisoikeutta koskeviin asioihin edellyttäisi sitä,
että samalla muutettaisiin myös kyseisiä asioita
koskevaa lainsäädäntöä.
Lapsen asettaminen näissä asioissa asianosaisen
asemaan tai asianosaisten oikeuksiin rinnastettavien oikeuksien
antaminen lapselle olisi kuitenkin periaatteellisesti ja käytännön
kannalta merkittävä muutos, minkä vuoksi
sen toteuttaminen edellyttäisi erillistä valmistelua,
jossa tulisi huolellisesti arvioida muutoksen tarve ja vaikutukset
erityisesti lapsen edun kannalta. Tällaisen muutoksen toteuttaminen
tässä yhteydessä ei siten ole mahdollista
eikä perusteltua.
Valiokunta kuitenkin toteaa selvyyden vuoksi, että lapsen
huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien asioiden
jättäminen tässä yhteydessä yleissopimukseen
nimettävien asiaryhmien ulkopuolelle ei tarkoita sitä,
että lapsella ei olisi niissä menettelyllisiä oikeuksia
kansallisen lain mukaan. Yleissopimuksen 3 artiklan kannalta merkityksellinen
on esimerkiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983)
11 §, johon on nimenomaisesti kirjattu lapsen
toivomusten ja mielipiteen selvittäminen. Toisaalta
yleissopimus ei estä jäsenvaltiota nimeämästä myöhemmin
uusia asiaryhmiä yleissopimuksen piiriin. Valiokunta pitääkin
tärkeänä, että yleissopimuksen
määräyksiin kiinnitetään
huomiota myös jatkossa arvioitaessa lasten menettelyllisiä oikeuksia
muissa perheoikeudellisissa asiaryhmissä. Myös
perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa
(PeVL 29/2010 vp)
kiinnittänyt huomiota lasten menettelyllisten oikeuksien
kehittämisen selvittämiseen paitsi lapsen huoltoa,
asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa myös yleisemmin.